Miten suhtautua mieheen joka jätti yllättäen?

Yllätettynä on ikävää olla. Ihmisen järki vaatii selityksen kaikenlaiselle toiminnalle, ja varsinkin tunnepuolen kokiessa kolauksen, niitä kysymyksiä riittää.
Jos/kun niitä ei voi esittää toiselle ihmiselle, on käsiteltävä asiat itsenäisesti omia muita kanavia käyttäen ja yritettävä päästä takaisin mielenrauhaan ja tunteiden tasapainoon. Sitähän tämä ihmisen elämä pohjimmiltaan on: tasapainottelua.

Parisuhteessa rakkauden tunne voi muuttua todella nopeasti vihan tunteeksi, jos ihminen kokee tulleensa kohdelluksi hyvin epäreilusti eikä kumpani halua enää puhaltaa yhteen hiileen millään tavalla. Viha ja pettymys ovat silloin luonnollisia tunnereaktioita, jotka laantuvat aikanaan, niin kuin tunteet aina tekevät.

Voimia sinulle nyt, tähän kuohuntavaiheeseen.

Minulla sama juttu, eli suhteemme oli mielestäni hyvä. Joitakin tunneyhteyden lukkoja kyllä oli eikä seksikään niiden takia oikein sujunut, mutta kuvittelin loppuun asti sen olevan helposti korjattavissa esim. väestöliiton parisuhdekurssilla, jota ajattelinkin ehdottaa heti kun olisi sopiva ajankohta. En kuitenkaan ehtinyt tätä tehdä, ennen kuin mies ilmoitti suhteemme olevan lopussa.

Erittäin kurjaa saada eron syyksi noinkin ympäripyöreä vastaus, kuin että mies ei enää näe sinua niin kuin ennen. Minä sain joukon sekalaisia selityksiä aina ärsyttävistä pikkujutuista miehen mielenterveysongelmiin saakka. Jotenkin uskoisin että pohjimmainen syy on miehen heikossa itsetunnossa, joka on pitkän ajan kuluessa koonnut hänen mieleensä kaikenlaisia epäilyksiä siitä ettei hän ole minulle riittävä. Tässä ovat sitten järkipuheet parisuhdekursseista hyödyttömiä, kun mies on niin itsepintaisesti päättänyt että erotaan.

Itse olen etsinyt tietoa erosta toipumisesta ja käyn parhaillaan läpi Bruce Fisherin kirjaa nimeltä Jälleenrakennus – kun suhteesi päättyy. Paha on olla, mutta tuon kirjan ja muiden vertaiskokemusten lukeminen tuntuu vähän helpottavan ja samalla olen kirjoitellut omia tuntemuksiani ylös päiväkirjamuodossa.

Kirjan (ja muidenkin lähteiden) mukaan erosta toipumisessa on selkeät vaiheet. Itse olen nyt ainakin pari viikkoa eron jälkeen vielä jumissa tuossa eka vaiheessa, eli kieltämisessä. On vaikeaa uskoa tapahtunutta todeksi ja keksin kaikenlaisia järkeilyjä, miksi meidän tulisi vielä palata yhteen. Jollain lailla tämä vatvominen tietty pitkittää erotuskaa, mutta toisaalta uskon sen olevan lopulta välttämätöntä, jotta toipuisin erosta joskus lopullisesti.

Jaksamista teille. Ero on aina vaikea ja kannattaa käsitellä asiat mahdollisimman perusteellisesti. Toiselle ihmiselle ei voi mitään, mutta itselle voi eli huolehtikaa itsestä vaikeuksien keskelläkin. Se auttaa jaksamaan. Tässä elämässä tapahtuu hyviä ja huonoja asioita. Luulenpa, että edessä on jotakin hyvää.

Suhtaudut niinkuin ennenkin. Vihaaminen on typerää ja vahingoittaa vain itseäsi. Parantamisen mahdollisuutta ei anneta vaan se pitää itse oivaltaa. Toivottavasti olet oppinut jotakin, ettei seuraavankin miehen ole paha olla.

Tieto lisää tuskaa. Tietämättömyys vaivaa. Aika parantaa. Eroja tulee ja ne sattuu. Niistä voi oppia tulevaisuuteen katsoen. Onneksi voi löytää edessäpäin jotain parempaa. Muistaa vaan laulun sanoin "muutkin mokaa".