Hylätty tytär

Miksisinä tuommoiseen äitiin edes pidät yhteyttä jos yhteistä säveltä ei aikuisenakaan löydy niin helpottaa kun tapaa vain kerran vuodessa ja älä anna missään asiassa tuumaakaan periksi vaan pidä omat mieliteet niin helpottaa. Aikuisena voi sanoa vanhemmilleen mitä haluaa ja sanoa asiat suoraan ja voi arvostella ihan suoraan jos ottaa herneen nenään niin sitten ottaa.

No asiaahan sinä puhut. Äiti kääntää aina syyn minuun vaikka en ikinä aloita riitoja. Hänessä ei ole ollut ikinä mitään vikaa. Olen tiennyt aina etten ole toivottu lapsi. Oli synnytyksessä kironnut kun olin syntynyt. Kyllähän tässä itsensä takia täytyy ottaa välimatkaa.

Kamalaa, miten hirveän paha ihminen tuo "äitisi" on!
Oikeastaan se ei ole äitisi vaan joku joka on vain synnyttänyt sinut!
Tiedät jo itsekin että äiti rakastaa, ohjaa, hoivaa ja tukee lapsiaan.
Lähes kuka tahaansa nainen pystyy synnyttymään uuden ihmisen, se suinkaan tarkoita että tuo nainen kykenisi myos olemaan äiti! Valitettavasti.

Sinun VELVOLLISUUTESI itseäsi kohtaan on hyäksyä edellä mainittu ja ottaa tuosta naisesta eroa. Luoja on luonut sinut täydelliseksi yksiloksi jonka VELVOLLISUUS on suojella, huolehtia ja pitää arvossa itseään.

Jatkuva yhdessäolo tuon "äitisi" -nimeämisesi naisen kanssa tekee valtavaa hallaa sinulle.

Vain jätä se omiin oloihinsa. Oikeastaan se tekisi hyvää sillekin!

Niiih, sinulla on omat ongelmasi joihin näköjään äitisikin kuuluu. Äidilläsi taas on ihan omansa joita hän oirehtii sinuun. Ehkä apua 'pyytäen', hakien, anoen ...

Hienosti "äitini' ohitti minut kaupassa. Juttelin äidin miehen kanssa mukavasti kun hänet näin. Äitini ei tullut seuraani. Vältteli ja käveli puhumatta ohi. Että näin.

Aloittaja on oikeassa. Tuollainen äiti ei ole minkään arvoinen. Minun äitini on todellakin vain synnyttänyt minut. Hän on laiminlyönyt jopa elatukseni silloin, kuin hänellä oli siihen velvollisuus. 18- vuotta täytettyäni hän ajoi minut mt-ongelmiin ja sen jälkeisiin maksuvaikeuksiin. Joo ketään en ole koskaan saanut pitää, koska hän on ollut aina tielläni ja arvostellut minua ja tehnyt asioita vaan omaan hyvinvointiinsa. Ansainnut rahaa ja kunniaa vain itselleen. en myöskään ymmärrä miksi hän pitää minua vankinaan tietyissä tilanteissa ja varsinkin silloin, kuin emme ole samaa mieltä. Hän käyttää minua henkisesti seksuaalisesti hyväkseen. Se on mielestäni rikollista.

Ap sinulla on narsistinen äiti niin kuin monella muullakin ihmisellä, myös itselläni. Ihminen, joka ei ole lapsena saanut äidin rakkautta, hyväksyntää ja tullut kohdatuksi tunnetasolla, eikä ole saanut käydä turvallisesti läpi irtautumisvaiheita (2 vuotiaan uhma ikä, 6-7 vuotiaana kouluun lähteminen, murrosikä ja kotoa lähteminen nuorena aikuisena), niin on jäänyt kiinni lapsuuteen ja ei ole päässyt kasvamaan erilliseksi, eheäksi aikuiseksi ihmiseksi. Tämmöinen ihminen iästä riippumatta hakee yhä sitä mitä jäi lapsuudessa paitsi ja alitajuisesti yrittää käydä läpi vaiheita, jotka jäi elämättä, jotta voisi kasvaa irti vanhemmastaan.

Vanhemmat antavat aina sen mitä heillä on antaa. Kun vanhemmilla on omat traumat heidän omasta lapsuudestaan, niin he ovat kykenemättömiä täyttämään lapsen tarpeita ja kohtaamaan lasta terveellä tavalla. Lapsen tilaan jäänyt vanhempi alkaa täyttää omia tarpeitaan tekemällä omasta lapsestaan "äidin", jolta velkoo sitä mitä tarvitsee.

Minä olin oman äitini "äiti" lähes 20 vuotta. Isäni kuoleman jälkeen äitini romahti ja minusta tuli hänen äitinsä. Minä kannustin, tuin, lohdutin ja kuuntelin loputtomasti. Minä laitoin äitini aina etusijalle. Minä elin äitini tunteissa ja äitini kärsimyksessä. Minä olin äidin aurinko ja äidin voima, joka jaksoin loputtomasti laittaa hänen elämänsä parhain päin.

Vaikka isän kuolemasta kului vuosia, niin äitini ei muuttunut miksikään. Äitini oli oikea henkinen hyväksikäyttäjä, joka sitoi minut olemaan roolissa missä hän minua tarvitsi. Minun tehtäväni oli täyttää hänen kaikki lapsen tarpeensa ja rakastaa häntä loputtomasti. Hän sai arvostella ja haukkua minua takanapäin. Hän sai pitää minua roskaämpärinä, johon sai kaataa aina kaiken.

Ollessani 38 vuotias, oivalsin, että olin yrittänyt koko elämäni parantaa äitiäni saadakseni sen puuttuvan rakkauden, josta olin jäänyt paitsi. Samalla myös oivalsin, että en tule sitä koskaan saamaan, koska äiti on kykenemätön sitä antamaan oman menneisyytensä vuoksi. Lapsi ei koskaan voi parantaa omaa vanhempaansa, vaikka terapoisi ja hoitaisi äitiään loppuelämänsä.

AP:lle vaan sanoisin, että hanki itsellesi kunnon terapeutti, joka auttaa sinua irtautumaan äidistäsi. Joudut käymään läpi tuskallisia ja kipeitä tunteita lapsuuteen liittyen, mutta lopulta pääset irti. Olet jäänyt jumiin lapsuuteen. Sisälläsi on valtava kaipuu äidin rakkauteen ja turvattomuus. Teidän suhteenne on todella vääristynyt äidin ja tyttären suhde (niin kuin minullakin oli!). Olet ollut niin kauan tuossa epäterveessä suhteessa, että olet sokeutunut sille.

Sinulla on läheisriippuvuus suhde äitiisi niin kuin minullakin oli. Sellaisessa suhteessa äidin ja tyttären tunteet ovat kuin yhtä. Siinä ei oikein tiedosta mitkä ovat omia ja mitkä äidin tunteita. Et ole myöskään päässyt käymään läpi kaikki irtautumisvaiheita, jotka ovat aivan välttämättömiä, että ihminen irtautuu vanhemmistaan.