Työ ottaa joskus päähän!

Minua ottaa töissä jatkuvasti päähän, en nauti työnteosta ollenkaan eikä tämä työ ole mukavaa. Vapaa-ajalla on se oikea elämä mutta tuo paska työ rasittaa niin paljon että en jaksa vapaa-ajallakaan tehdä paljon mitään!
Olen jopa pyytänyt yt-neuvottelujen aikaan että saisin pakkolomaa mutta eivät kyrvänsyylät päästä edes pakkolomalle. Jokupäivä otan vielä loparit...

Sama juttu. Työ on mukavaa, mutta sitten on juurikin nuo kollegat mistä jo mainitsitkin. Vielä sen pahan puhumisen lisäksi käskyttävät : mene sisälle, siivoa, tee sitä tee tätä. Itse teen töitä parin ihmisen edestä. Jos mä sitten ehdotan jotain uutta ja muutoksia, sopia ( en käskyttää)kuka tekisi mitäkin,rähjätään ja sätitään silmille.

On se mukavaa, 12v tulee täyteen ja alle 10 viikkoa lomalla. Liekkö olemassa hyviä mömmöjä ankaraan vitutukseen, oikeasti?

Hyviä kirjoituksia ja ajatuksia edeltävillä. Täytyy sanoa, että vaikka muuten juuri ja juuri töissä olisi mukavaa, tehtävät suht' koht siedettäviä jne. niin ei tarvita kuin yksi henkilö siihen kymmenen hengen porukkaan, niin johan alkaa olla jokainen päivä täyttä paskaa. Ihminen, joka alkaa olemaan yhtä vastaan (syystä tai toisesta) liehakoi työilmapiiriä muun työporukan suuntaan niin, että jätetään yksi kaikesta ulos (työtiedoista, keskusteluista, illanvietoista) ja käännetään muu mukava väki yhtä vastaan. Hän on kuningatar ja kuningas omasta mielestään ja kenelle hän ei alennu puhumaan, EI muidenkaan kuulu tälle puhua tai luokitellaan B-ryhmään eikä priimusluokkaan.

Nyt olen nähnyt sellaisen henkilön, jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Petollisen, kateellisen, pahansuovan itsekeskeisen pohjimmiltaan helvetin epävarman narsistin, jolla ivallinen hymy on edessä päin ja takana laulavat pahat kielet. Itsellään hänellä ei ole koulutusta kummempaa kuin joku tavallinen kauppakoulu ei siis ylempi tutkinto, mutta silti hyppii pidemmälle lukeneidenkin silmille. Ei kestä, että joku saattaa mennä hänestä ohi tai joku on häntä mukavampi. Auta armias jos pomo erehtyy "alempikastista" kehumaan, tämä "kuningatar" hyökkää tiedon saatuaan sillä sekunnilla päälle kuin yleinen syyttäjä, ja pyrkii kaikella pahalla painamaan alas, että varmasti saa olon "ettet sinä oikeasti ole mitään!". Vahtii ja kyylää työkavereiden keskusteluja, jotka eivät hänelle sillä hetkellä kuuluisi, mutta tunkee tilanteeseen väkisin ja keskeyttää. Lahjoittelee toisille työkavereille tavaroita, tarjoaa palveluksiaan ym., joilla houkuttelee muka hyväntahdon eleenä ystäväpiiriinsä ja tällä systeemillä kieputtaa ihmisiä pikkusormensa ympärille ja tahtoonsa ja luo mielikuvaa, että hän on kaiken keskiössä ja kenet hän osoittaa ulkopuoliseksi, se myös silloin sinne kuuluu. Lonkeronsa hän levittää laajalle.

Kun tämä ihminen tuli työpaikallemme, kohta kymmenen vuotta kaikki on ollut jotenkin sairasta ja kieroutunutta. Hän saa itku- ja raivokohtauksia töissä ja hänen takiaan viattomat ovat saaneet lähteä, koska pomo on uskonut tätä paskaa. Mielialat tällä persoonalla heittelevät laidasta laitaan ja takuulla kärsii adhd:stä. Hänessä ei ole koskaan vikaa omasta mielestään, ja omat töppäykset piilottelee (joita tulee riittävästi), mutta annahan olla kun hänen alas katsomansa ihminen töppää, se laitetaan suuraakkosin ja huutomerkein ylös nähtäville! Aivan sairasta. En ole ikinä -ikinä- tavannut noin katalaa ja epärehellistä ihmistä. Kenet hän kokee jollain tapaa uhkaksi, hän tekee sen ihmisen elämästä piinallista helvettiä. Ensisilmäyksellä tästä naisesta näki, kuinka ilkeästi hän puhui vähänkin epämukavasta henkilöstä, käyttäen sellaisia sanoja, joita ei normaali ihminen käytä. Ja sitä tietä sitten mentiin.Tiuskii, näpsii, tuijottaa kuin haukka, vastaa niin, että saa näyttämään toisen tyhmältä, ulkopuolisten aikaan keskustelee alentavasti huomautellen suurielkeisesti, puhuu päälle, syrjäyttää kuulemansa, katsekontakti ohi, pyörittää lounaspaikkajengiä...

Mietin, että milloin tämä loppuu...Sitten kun johtaja jää eläkkeelle ja uudet ihmiset siirtyvät remmiin, tai muuten väki vaihtuu ja tulee uusia ihmisiä, jotka näkevät tämän ihmisen läpi. Vai milloin? Vaiko ei koskaan? Vai paheneeko tämä vaan? Kuin jotkut voi lähteä tällaisen henkilön vietäviksi? En haluaisi olla päivääkään enää hänen kanssaan tekemisissä enkä nähdä enää koskaan missään. Hän vie läsnäolollaan hengitysilmankin huoneesta. En halua tällaista ihmistä mihinkään osaa elämääni, mutta PAKKO on sietää kun töitäkään ei joka puun oksalla ole saatavilla. Työpäivän jälkeen tuntuu ettei jaksa enää yhtään mitään ja kaikki johtuu yhdestä ainoasta ihmisestä.

Selän takana pahan puhujiin ja itsensä korostajiin ei vaan voi luottaa millään tavalla.