38 vuotiaan naisen ahdistus

mitenedetä kirjoitti:

Tätä aihetta on varmasti täälläkin jo jauhettu, mutta en jaksanut lähteä vanhoja ketjuja lukemaan läpi ja toisaalta tämä kirjoittaminen ehkä helpottaa. Kiva, jos jollakin jotain mielipidettä olisi antaa. Eli pitkä parisuhde pari lasta. Ihan hyvä mies, osallistuu kotitöihin, ei juo, pitää itsestään huolta, ei taloudellisia murheita jne. Näiden vuosien aikana toki ollaan molemmat muuttuneet, mutta enemmän eri suuntiin. Tunnen olevani kotona ihan eri ihminen kuin muualla - kumpi on se oikea minä. Miehen kanssa ei mitään yhteistä, ei naureta yhdessä. Koen olevani seksuaalinen ihminen, hän haluaa minua, minä en häntä. Omalta puoleltani seksi on tunteetonta, mutta tarve tule tyydytetyksi. Mies paljon reissutöissä, en ikävöi häntä. Hän sanoo ikävöivänsä ja rakastaa. Minulla on jatkuva huono omatunto, koska en tunne häntä kohtaan niin kuin pitäisi- itkettää. Ensimmäisen kerran näitä fiiliksiä on ollut ehkä n. 4 vuotta sitten, sen jälkeen välillä ihan ok ja sitten taas tämä sama ahdistus. Vuoden vaihteessa nostin kissan pöydälle ja tavallaan päätettiin, että katsotaan kevääseen ja sitten päätöksiä suhtee tilasta. Mutta jotenkin se keskustelu jäi käymättä keväällä ja hänelle tuli työpaikan vaihto eteen jne, niin en halunnut häntä rasittaa tällä. Hän on siis aina ollut sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja ei halua erota. Terapiaa ehdotin alkuvuodesta, ei hän halua sinne mennä ja itsekin epäilen, että onko siitä mitään hyötyä. Nytkin häneltä tuli viesti, että ihanaa nähdä viikonloppuna ( on siis töissä nyt muualla loppuviikon) ja minua vaan ahdistaa, kun en voi sano vilpittömästi, että samoin. Mutta sitten kun mietin eroa, tuoko se onnea? Lapset kärsii. Pärjäänkö yksin taloudellisesti? En ehkä kestä sitä, että aiheutan niin monelle ihmiselle pahaa mieltä. Onko tämä jotain ikäkriisiä? Mies haluaisi viettää enemmän ns. parisuhde aikaa, kiva idea, mutta kun ollaan vietetty aikaa yhdessä, niin eihän meillä ole mitään puhuttavaa, velvollisuus seksiä ja naurua/hauskaa ei vaan ole. On toki välillä ihan hyviäkin hetkiä, mutta nämä fiilikset nyt tapetilla. Mitä teen!? Nyt kun tämän tekstin luin läpi, niin tämähän kuulostaa ihan hirveältä...itkettää niin kovin. Meillä on kiva koti, yhteiset kaverit jne. voiko niistä luopua, jos kaduttaakin myöhemmin?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä