Työ pilaa ihmisten elämänlaadun

Työtä ihminen on joutunut tekemään aikojen aamusta. Ei työ mitenkään uusi asia ole. Nykyään työolot ovat hyvät verrattuna vaikka aikaan 100 vuotta sitten ja puhumattakaan varhemmista ajoista.

Voit muuttaa korpeen joen rannalle. Yritäpä tulla toimeen omillasi, töitä saat tehdä henkesi pitimiksi niin paljon kuin fysiikka kestää. Kuolla saat sinne kaikessa rauhassa.

Jonkun on nyky-yhteiskunnassa tehtävä töitä, että saat leivän suuhusi, katon pääsi päälle ja lämmintä pitämään vilun loitolla. Minunko pitäisi huolehtia sinun tarpeista? Miksi et itse huolehdi itsestäsi ja toimeentulostasi? Minun puolestani saat kyllä vaikka kuolla, jos et viitsi mitään tehdä.

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Työ vie kaiken energian ja ajan. Ahdistaa ajatellakin, että koska vasta parikymmentä vuotta työelämää takana, niin eläkeikään vielä reilusti yli 20 v aikaa. Tosin en usko, että saan olla töissä siihen asti, eiköhän sitä joudu jossain vaiheessa yt:n seurauksena pois ennen aikojaan.

Vapaa-aikaa ns. kokopäivätyössä käyvällä on paljon enemmän kuin työaikaa. Silti työ tuo hyvinvointia ja mahdollistaa mukavan vapaa-ajan toiminnan. Työ luo elämänlaadun. Työ luo vastapainoa vapaa-ajalle. Ei ole hyvää vapaa-aikaa, ellei ole työtä.

Minä ainakin sairastuisin, jos vuoden jokainen päivä olisi pelkkää päämäärätöntä vetelehtimistä, kitumista ja yhteiskunnan tukien anomista. Siinä kävisi kateeksi työssäkäyvien palkkapäivät ja sosiaalinen ympäristö, työterveyshuolto, vuosilomat ja pikkujoulut ym.

"Eikö nyt perkele voida mitenkään muuten järjestää ihmisten toimeentuloa kuin tällaisella ainoan elämän pilaavalla järjettömyydellä!!"

Ala järjestää! Kaikille!

Ei voi elää, käyttää hyödykkeitä ja kuvitella ettei joutuisi niistä mitään maksamaan. Eläminen ihmiskehossakin on jo työtä. Elämässä on kärsimystä. Jos ei merellä tuule, pitää soutaa, kunnes taas tuulee. Suurin osa kärsimyksistä johtuu "omista" haluistamme ja ajattelusta.

Toisaalta on myös erikoista millainen tämä kulutusyhteiskunta on. Entisvanhaan tehtiin työtä omassa pihassa/pellolla ja homma oli harvinaisen selkeää. Nykyään tehdään jotain monesti täysin merkityksettömältä tuntuvaa ja irrallista asiaa työkseen, josta kärsitään, ja se kärsimys tuntuu monista kohtuuttomalta, siitä saatuun palkkioon nähden (koska voi olla ettei työ palkitse muuten kuin kerran kuukaudessa palkkapäivänä). Lisäksi on kaikkea muuta kummallista, kaavakkeiden täyttöä, tietokoneiden päivitystä, katsastukset, hakemukset, todistukset, CV:t, sosiaalisen verkostoitumisen paine, iloiselta vaikuttamisen paine, odotukset, ja ihan pelkkä paniikki, sekavuus ja kouhotus mikä tuntuu välillä vallitsevan...

Ihmiset ottavat lainaa ostaakseen asioita mitä eivät tarvitse ja lisäävät siten kärsimystään. Mikäli karman lakiin on uskominen, kaikesta joutuu maksamaan ennenpitkää täyden hinnan, ilman alennuksia.

Minulle työ oli iso ilo. Kävin kouluni kunnolla, sain valita opiskelupaikan ja sen jälkeen työn. Työssä oli monen monta hyvää puolta kuten työtoverit, työterveyshuolto, juhlat, palkalliset lomat ja varsinkin palkka mutta myös se työ itsessään. Siis työ itsessään eli se että tekee jotain merkityksellistä.

Nyt juoksee ihan mukava eläke ja vapaa-aikaa riittää. Työ kannatti. Tuntuu hyvältä, kun on tehnyt oman osuutensa yhteiskunnassa. Nyt saan pelkästään nauttia kaikista niistä hyvyyksistä, joita työllä saadaan aikaan.

Työolojen ja -elämän mielettömyys tulee väkisinkin mieleen, kun katselee ikääntyviä vuorotyöntekijöitä. Vuorotyön epäsäännöllisyys rasittaa ihmistä silloinkin, kun hän ei ole töissä. Monet 50v. vaikuttavat kymmenen vuotta ikäistään vanhemmilta. Ylipaino, nivelvaivat, diabetes ja verenpainetauti vaivaavat puhumattakaan päänupin ongelmista. Vuosien uniongelmat ja epäsäännöllinen vuorokausirytmi vuoksi tekee monelaisia tepposia, joista normaalia työaikaa tekevät taas eivät kärsi.

Naisvaltaisella alalla palkka on pieni, joten moni ottaa ylimääräisiä töitä vapaapäivikseen erityisesti viikonloppuina. Nämä ihmispolot tavallaan tuuraavat toisiaan, kun työnantaja ei halua palkata tarpeeksi väkeä töihin. Lipevä esimies vedättää alaisiaan monin tavoin ja kuittaa itse bonukset palkkabudjetin alittuessa.

Työelämän säännöistä on joustettu jo kauan. Tuloksena näkyy kuusikymppisiä monisairaita työntekijöitä, jotka pelkäävät eläkkeelle joutumista. Heidän elämässään ei ole muuta sisältöä kuin pakkotahtinen työ. Vapaa-aika on mennyt kotia puunatessa ja puolisoa passatessa. Todellakin, onko mitään mieltä, että töissä olevat raatavat mittarit punaisella, kun taas toisille ei riitä töitä lainkaan? Eikö taakkaa voisi jakaa vähän tasaisemmin?

Odotahan vain pian saapuvaa tulevaisuutta, jossa automaatio ja robotisaatio poistaa suuren osan nykyisistä työpaikoista. Työstä maksettava korvaus valuu sitten veroja kiertäville suuryhtiöille ja rahaeliitille, joilta yhteiskunnan pyörittämiseen palautuu vain roposia. Hyvinvointiyhteiskunta on mennyttä, ja ihmiset taistelevat verisesti niistä vähäisistä töistä, joista jotain maksetaan. Sitten sitä vasta joutuu painamaan töitä, jotta saa riittävästi arvoa tuotettua, ja pidettyä itsensä totaalisen köyhyyden yläpuolella.

Huono työ ja huono palkka ,siinä on yhdistelmä mikä tekee koko elämästä surkeata ja kestämätöntä.

Miksi tehdä paskatyötä mistä ei hyödy millään tavoin, en ymmärrä mikä pointti siinä on?

Ja tiedoksi että tein itse aikoinaan paskatyötä enkä suostu enää tekemään vaikka mikä olisi ,joten omakohtainen kokemus jo sanoo ettei alipalkattuja töitä kannata kenenkään tehdä ikinä.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon ekan viestin. Ajattelen näitä asioita joka päivä. Jokainen päivä on samanlainen, toimin kuin robotti, ylös keskellä yötä ja kotiin melkein 10 tunnin päästä!! Näin talvella ei juurikaan ehdi nähdä päivänvaloa. Töissä on kurjaa, etenkin juuri se, että siellä täytyy olla se 8,5 tuntia. Miksei jokainen voisi tehdä sen verran töitä, että sillä rahalla tulisi toimeen, oli se sitten 4 tai 6 tuntia/vrk. Joka päivä töistä tultua istun tv:n ääreen rentoutuakseni ja torkun jossain vaiheessa omituista horrosta unen ja valveen rajamailla. Viimeisestä vuosikymmenestä ei ole juuri mitään muistikuvia, ei muuta elämää kuin jokapäiväinen pakkotyö. Tämä elämä on ainoa mikä meillä on. Tähänkö se kuluu? Tämäkö on elämän tarkoitus? Toivon, että tulee konkurssi ja jään työttömäksi. Ja olen jo sen ikäinen, ettei minua kukaan halua töihin. Eläkkeeseenkin on aikaa vielä 20 vuotta. En jaksa.

elämän laatu paranee ilmaisilla kotoutus lomilla !

Suomi nousuun ja työttömyys laskuun:
http://blogit.iltalehti.fi/tuula-malin/2016/06/23/kiinteistobisnesta-sosiaaliturvalla/