Vapaita työpaikkoja 30 000, miksette ole töissä

jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaoooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeepppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvdddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddåååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqq kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddåååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqq jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaoooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee

jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaoooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeepppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvdddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddåååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqq kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddåååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqq jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaoooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee

jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaoooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeepppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvdddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddåååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqq kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddddåååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqqq jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaoooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee

SDP:n varjobudjetti ehdottaa uutta veroa Sipilän sijoituksille

SDP:n varjobudjetti esittää rahapulassa kärvistelevälle valtiolle uusia verotuskohteita esimerkiksi pääministerin sijoituksista.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran omaisuudesta SDP tulouttaisi kertarysäyksellä puolet eli 350 miljoonaa euroa. Suomen Pankin tuloksesta demarit tulouttaisivat valtiolle 60 miljoonaa enemmän kuin hallitus.

Pääomien verotuksessa on SDP:n mukaan selvästi kiristämisen varaa. Pankeille pitäisi valmistella Ruotsin kanssa yhdessä uusi liiketoimintavero, jolla Suomessa voisi SDP:n mukaan kerätä 230 miljoonaa euroa. Arvio perustuu Ruotsin demarihallituksen laskelmiin, joiden mukaan Ruotsin pankeista on saatavissa 450 - 500 miljoonan euron verotulot uudella verolla.

SDP esittää uutta veroa myös kapitalisaatiosopimuksille. Ne nousivat julkisuuteen, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) kertoi sijoittaneensa merkittäviä summia tällaisiin sopimuksiin. Pankit markkinoivat sopimuksia veroedulla, sillä sijoituskuorien sisällä käytävä kauppa on verotonta. Omistaja maksaa verot vasta sitten, kun hän ottaa voitot ulos sijoituskuoresta.


Pääomaverotusta SDP kiristäisi 120 miljoonan verran ja osinkoverotusta 115 miljoonalla. Yritysten korkomenojen vähennysoikeutta rajaamalla demarit uskovat saavansa 60 miljoonaa euroa lisää verotuloja.

Palkansaajille ja eläkeläisille SDP lupaa vastaavasti nykyistä kevyempää verotusta.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015112420719782_uu.shtml

Insinööriopiskelija Mikko, 25, haki 250:tä työpaikkaa – ei saanut töitä!


25-vuotias Mikko Helle haki noin 250:tä tehtävää viime syksyn ja kevään aikana. Hän sai huomata, että aina ahkera hakeminenkaan ei takaa työpaikkaa.


Viime syksynä olin tosi aktiivisena. Aloin ensiksi hakea oman alan hommia, soittelin jo syksyllä, että olisiko tarjolla esimerkiksi keikkatyötä. Sainkin ihan hyvän yhteyden muutamaan paikkaan, mutta keväällä kun otti yhteyttä, ei niillä ollut varaa palkata uusia sinne, Helle kertoo.

Kun oman alan töitä ei tuntunut löytyvän, Helle haki myös muita töitä: varastohommia, lähetintyötä, postinjakelijaksi, autonkuljettajaksi ja niin edelleen. Yhteensä Helle haki syksyn ja kevään aikana noin 250:tä tehtävää. Hän pääsi kahteen haastatteluun, mutta ei saanut työpaikkaa.

Kavereistakin moni jäi kesätyöpaikkaa vaille
Mikko Helle kertoo tehneensä aiemmin töitä varastossa ja olleensa yhden kesän painotalossa. Kouluun päästyään ensimmäinen kesä kului oman alan harjoittelussa. Viime kesä ja kuluva kesä on mennyt kuitenkin työttömänä. Kesätöiden lisäksi Helle on yrittänyt hakea töitä opiskelujen oheen.

Olen halukas tekemään mitä tahansa töitä, en ole nirso. Olen reipas, nopea oppimaan, keskityn työhöni täysillä ja tulen muiden kanssa toimeen.

Helle kertoo hioneensa hakemuksiaan ja katsoneensa netistä ohjeita siihen, millainen olisi paras CV.

– Kun teet useampia tunteja hakemuksia ja sinulle tulee hyvä fiilis, että jes, tämähän on hyvä, aivan varmasti soitetaan, ja soittoa ei tule, kyllä siinä menettää luoton tulevaisuuteen varsinkin, kun insinöörejä on niin paljon työttöminä.

Helteen kaveriporukasta noin puolet on myös työttömänä.
http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1438215644965.html

Suomessa oli kesäkuussa 369 000 työtöntä työnhakijaa. Heistä yksi on ystäväni, viisikymppinen toimittaja. Valtiotieteiden maisteri, 30 vuoden ura eri lehdissä.
TE-toimiston virkailija määritteli hänet ryhmään helposti työllistyvä, onhan hänellä yliopistotutkinto ja työkokemusta. Todellisuus on toista.

Lehdissäkin irtisanomiset ovat arkea, alalta hävisi viime vuonna 331 työpaikkaa yt-neuvotteluissa, eikä vitosella alkava ikä auta työnhaussa. Ystäväni on lähettänyt kymmeniä hakemuksia läheltä liippaaviin paikkoihin (lehdissä pestejä ei ole ollut). Vastauksissa kerrotaan yleensä, että hakijoita oli satoja ja joku yli 20 vuotta nuorempi valittiin.

Ystäväni keksi ratkaisun: sosiaalityöntekijöistä on pula! Häntä kiinnostavaa, tärkeää työtä! Ikä ei ole este: elämänkokemus voisi olla jopa plussaa rekrytoijan silmissä. Jos hän täydentäisi maisterintutkintoaan opiskelemalla sosiaalityötä muutaman vuoden, hän pääsisi mitä todennäköisimmin takaisin työelämään tuottavaksi veronmaksajaksi.

Opinnot voisi aloittaa rivakasti avoimessa yliopistossa ja siirtyä myöhemmin yliopistoon, jotta saa pätevyyden tuovan opintokokonaisuuden.

Ei käy, sanovat TE-viranomaiset. Yliopistotasolla saisi opiskella vain harrastuksekseen, hissukseen. Muuten menettää ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan.

Ei käy, selvisi taas. Apuraha saattaisi viedä ansiosidonnaisen – vieläpä kahdelta kuukaudelta, koska viisi kurssipäivää jakaantuvat eri kalenterikuukausille. Etukäteen ei voi saada päätöstä asiasta.

Koska asua täytyy ja syödäkin, ystäväni ei riskeerannut ja hakenut kurssille. Toivottavasti hän jaksaa vielä miettiä keinoja työllistyä.

Jos helposti työllistyvän tilanne on tällainen, ihmettelen todella, miten vaikeasti työllistyvät tässä maassa jaksavat.

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien uutispäällikkö.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1438649964343.html

Paskakokkareet! Työnhakijoita joka hommaan satoja! Vain palkanmaksu halukkuutta ei ole!


Akateemisten työttömyys 26 prosenttia

Onko hankeosaamista? Onko kokemusta EU-hankehallinnoinnista? Mikä on substanssiosaamisesi? Onko kokemusta projektihallinnoinnista? Mitenkäs nämä kielet ja tämä Office-osaaminen?

Näihin kysymyksiin vastaavat tuhannet akateemiset työnhakijat työhaastatteluissa. Mikäli työhaastatteluihin pääsevät.

Akateeminen työttömyys kasvaa yhä kiihtyvää tahtia. Korkeakoulutettuja oli keväällä työttömänä yli 33 000, kasvua vuoden takaisesta yli 26 prosenttia.

Vielä synkemmät ovat vastavalmistuneiden akateemisesti koulutettujen tilastot: heidän työttömyyteensä on lisääntynyt vuoden takaisesta yli 37 prosenttia. Luvut ovat Akavan tilastoista.

Syitä akateemiselle työttömyydelle on etsitty paljon. Yhtenä selityksenä on annettu ison työllistäjän, julkisen sektorin, työpaikkojen jatkuva väheneminen. Erityisesti kunnissa ja valtiolla on tehostettu toimintaa - eli vähennetty väkeä. Kun ihmisiä jää eläkkeelle, tilalle ei palkata ketään.

Sama tilanne toistuu myös yksityisellä sektorilla. Irtisanomisuutiset ovat menneenä talvena olleet liki jokapäiväisiä.
600 hakemusta, työnhaun Suomen mestarit

Professori Juha Hakala Jyväskylän yliopistosta on tehnyt pitkään töitä valmistumisvaiheessa olevien yliopistonuorten kanssa. Entinen Maisterihautomon vetäjä on huolissaan siitä, että akateemisten nuorten työnhaku on muuttumassa kokopäivätyöksi itsessään ja siitä, miten jatkuva torjutuksi tuleminen työelämän lähtömetreillä vaikuttaa nuoriin aikuisiin.

”Mitä me hukkaamme, ellemme saa tätä koulutettua joukkoa työelämään mukaan? Mikä tuo kysymys on yhteiskunnallisesti, mikä yksilön itsensä näkökulmasta?” Hakala kysyy blogissaan.

Hänen mukaansa kyvykkäiden nuorten aikuisten joukossa on valtava lahjakkuusreservi: he on muodollisesti ”kelpoisia”, mutta heiltä puuttuu työelämän vaatima kokemus ja kova pinta. Eikä kokemusta ja pintaa synny, jos jatkuvasti tulee työnhaussa torjutuksi.

Moni akateeminen tekee hartiavoimin töitä voidakseen rakentaa tulevaisuuttaan. Hakala kertoo Maisterihautomonsa tuoreesta maisterista, joka lähetti 600 hakemusta. 600 hakemuksesta kymmenkunta poiki kutsun haastatteluun, psykologisiin testeihin, kielitesteihin, terveystarkastukseen. Lopputuloksena aina pääsy kahden tai kolmen parhaan joukkoon, mutta ei valituksi tuleminen.

”Kyllä siinä lahjakkaankin ihmisen usko loistavaan tulevaisuuteen horjuu. Kuka jaksaa kerta toisensa jälkeen koota itsensä uuteen työnhakuun? Kun jokaisen ’valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun’ -kirjeen jälkeen pitää virittää toivo uudelleen”, Hakala muotoilee.

Akavan tilaston mukaan myös työttömiä tohtoreita on työttömänä yli tuhat. Hakala pitää tätä yhteiskunnan kannalta valtavana hukkaresurssina.



http://www.kauppalehti.fi/etusivu/akateemisten tyottomyys 26 prosenttia/201305427919

320 000 ihmistä viimevuonna palkatta työssä!!!!!



Yleisradion MOT-ohjelmassa Palkattomat kerrottiin maanantaina, että viime vuonna 320 000 ihmistä teki Suomessa työtä ilman palkkaa. Se on 13 prosenttia työvoimasta.

Palkatonta työtä tehtiin MOT:n laskelman mukaan työvoimapoliittiseen koulutukseen kuuluvassa työharjoittelussa 61 773 henkilötyövuotta suurissa ja pienissä yrityksissä sekä julkisella sektorilla.

”Työttömien aktivointipolitiikka on johtanut järjestelmään, jossa työnantajat poimivat työvoimapoliittisilta kursseilta itselleen sopivia työharjoittelijoita jopa puolen vuoden palkattomille harjoittelujaksoille. Monen kohdalla harjoittelu muistuttaa täyttä työtä – paitsi että siitä ei saa palkkaa”, ohjelmassa todettiin.

Nämä ovat työnantajan markkinat”, myönsi ohjelmassa haastateltu KOK-toimitusjohtaja.
Työväen joustolla
kilpailukykyä

– Kyykyssä oleva pikkuruinen kansa on heikoilla, kun vaaditaan globaalia markkinavoimaa ja osaamista, puuskahtaa puolestaan Kansan Uutisten tavoittama henkilö, joka on parhaillaan jälleen kerran yhdessä työvoimapoliittiseen koulutukseen liittyvässä työharjoittelussa – ilman palkkaa.

työttömiä on nyt 266 000 ja sen lisäksi tukitoimenpiteillä "aktivoituja" on 79 000 eli yhteensä 345 000.

– Tähän kun lisätään vielä määräaikaiset, vuokra- ja/tai osa-aikatyötä tekevät, saadaan olemattomissa tai heikentyneissä työsuhteissa olevien määräksi 865 000. Se on aika iso prosenttiosuus koko 2,6-miljoonaisesta työvoimasta, hän laskee.

– Tästä voi aika helposti vetää yhtäläisyysmerkit niihin 700 000 köyhyysrajan alapuolella elävään kansalaiseen tässä yhdessä maailman kilpailukykyisimmistä maista. Eli työväestön joustotalkoilla on siirretty palkkatyöläisten palkat optioihin ja osakkeisiin.

Suomen menestystä kansainvälisessä kilpailukyvyssä ei tarvitse enää ihmetellä, kun yli 300 000 ihmistä tekee töitä ilman yrityksille koituvia kuluja.

Valtio panostaa työttömyyden hoitoon tänä vuonna 480 miljoonaa euroa ja ensi vuonna 560 miljoonaa.

Työllisyyskoulutettava kysyy, miksi missään ei kerrota, että nämä miljoonat menevät pääosin erilaisille koulutusorganisaatioille sekä ilmaisena työvoimana yrityksille pörssiyhtiöstä pikkupizzeriaan.

MOT-ohjelma vahvisti, ettei kukaan seuraa eikä tiedä kurssien työllistävää vaikutusta eikä sitä, mihin työttömyyden hoitoon tarkoitetut miljoonat oikeastaan valuvat.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2037482/320 000-ihmista-viimevuonna-palkatta-tyossa

NASAlla olisi juuri sinulle paikka yhdensuuntaiselle avaruuslennolle Marsiin. Homma on elinikäinen ja työnantaja tarjoaa täyden ylläpidon, asunnon ja ajoneuvon työmatkakäyttöön. Kansainvälinen työympäristö ja hyvät työkaverit maineikkaassa yrityksessä. Onko tämä sinun mahdollisuutesi?

Kannattaa tutustua hieman tarkemmin noihin avoimena oleviin työpaikkoihin:


Miksi työ ja tekijä eivät kohtaa? Työttömiä ja avoimia työpaikkoja yhä enemmän

Työministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen listaa syitä työn ja tekijän kohtaamisongelmaan: Työ ja työttömät sijaitsevat eri alueilla, työttömien koulutus ei ole sitä mitä työnantajat haluavat, työttömän osaaminen on vanhentunut pitkän työttömyyden aikana. Työttömistä joka kolmas on pitkäaikaistyötön. Oma merkityksensä on myös palkoilla.
( http://yle.fi/uutiset/3-8323501 )


Avoimien työpaikkojen määrä kasvaa – paikoista jo puolet vaikeasti täytettäviä

Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus avoimista työpaikoista nousi 43 prosentista 50 prosenttiin.
Kasvu painottui myös osa-aikaisiin työpaikkoihin, joita oli tarjolla 6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi sitten.
Toimialoista eniten avoimia työpaikkoja oli kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin aloilla sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Osa-aikaisia työpaikkoja oli tarjolla eniten kaupoissa.
( http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/avoimien-tyopaikkojen-maara-kasvaa-paikoista-jo-puolet-vaikeasti-taytettavia/6032344 )


Siis puolet TE-toimistossa avoimena olevista työpaikoista on osa-aikaisia, pienipalkkaisia / määräaikaisia työsuhteita.

Ei se ole vain 90-luku. Suomi on ollut aina maastamuuttomaa. Suomalaisjuuria omistavia henkilöitä asuu lähes miljoonan verran jenkeissä. Ruotsissakin heitä on puolisen miljoonaa. Hyvin harva on palannut takaisin, vaikka tässä Pohjolan Japanissa pitäisi olla paras koulutus, sosiaaliturva ja hirmuiset palkat. Miksiköhän???

1800-luvun lopun nälkävuosien seurauksena käynnistyi muuttoaalto jenkkeihin. Muuttoaalto sai jatkoa varsinkin Pohjanmaalta, missä perinteisesti suurtilojen vanhin poika peri kaiken, ja muut saivat "mierontien".

1900-luvun alun polttavia yhteiskunnallisia aiheita oli maaton väestö, joka kiersi lakki kourassa talosta taloon tekemässä hommia ruokapalkalla. Makuusija järjestyi joko ladosta, navetasta tai porstuasta. Lapset ja vanhukset myytiin sosiaaliturvan puutteessa ns. "vaivaisina" parhaiten maksaville tahoille. Työtön vertautui prostituoituun, ja kumpaankin sovellettiin ns. irtolaislainsäädäntöä, joka pakotti vankilan/rangaistustyösiirtolan uhalla tekemään ilmaista työtä talollisille.

Kurjuus jatkui edelleen 20- ja 30-luvuilla. Tosin uusissa kuosissa, kun työväestöltä vietiin leipä suusta lakonrikkojien avulla. Järjestäytyminen kiellettiin. Torppariuudistus sentään saatiin läpi, joskin 1918 kapinan ajamana, mikä osittain helpotti ainakin köyhimmän kansanosan asemaa.

50- ja 60-luvuilla Suomessa jarrutettiin viimeiseen saakka maaltamuuttoa. Sen seurauksena sekä teollistuminen että kaupungillistuminen purkautui myöhään ja sekasortoisena, suunnittelemattomana prosessina. Asuminen oli ongelma, kuten se on edelleen. Kuusikymmentäluvulla ei ollut mitenkään harvinaista nähdä nuorta perhettä asuttamassa yhtä saunakamaria lapsineen. Porvaristo kapinoi suuria "neukkulähiöitä" vastaan ja kampanjoi omakotitaloasumisen puolesta, kuten nykyäänkin.

70- ja 80-luku olivat merkittävästi erilaisia Suomen historiassa; elintaso kasvoi hurjaa vauhtia ja siitä pääsivät osalliseksi monet. Sitä ennen moni otti kuitenkin jalat alleen ja lähti Ruotsiin. Kesälomavieraita kyylättiin suurella vihalla ja kateudella; hampaat olivat kunnossa kiitos Ruotsin julkisen kattavan terveydenhuollon, perheellä uusin Volvo alla, ja kersoilla viimeistä muotia vaatteet. Meno oli Ruotsin duunareilla heleämpää kuin suvun tilan perineellä perheen vanhimmalla pojalla. Epäreilua!!!

90-luvulla alkanut kurjistumisen aika on ollut paluuta vanhaan tuttuun "suomalaisuuteen". Porvari hyppi luultavasti ilosta, kun näki, miten leipäjonot kasvoivat hurjaa vauhtia lamavuosina ja niiden jälkeen. Mitään uutta tässä ei ole lukuunottamatta sitä, että Suomi on about 20 kertaa rikkaampi BKT:n mittapuulla. Tällä maalla olisi varaa tarjota ilmainen asuminen, ruoka, vaatteet ja perusterveydenhoito ilman sen suurempia mutinoita vaikka huomisesta lähtien. Kyse on vain halusta, ja sitähän ei ole, koska meno on kuin suoraan pimeimmältä kehitysmaa-ajalta. Kunhan vielä saataisiin se irtolaislainsäädäntö, maattomat ja vaivaistalot, niin kyllä olisi porvari iloinen.

Saksassa muuten luotiin kansaneläkejärjestelmä jo 1800-luvun lopulla, ei ollut vaivaistaloja. Ruotsissa luotiin miljonprogrammetit jo 30- ja 40-luvuilla, ja asunnottomuus lähes olematonta, koska työväenhallitukset näkivät asumiskysymyksen merkittävänä yhteiskuntapolitiikan osana ja toisaalta ylitarjonnalla haluttiin rajoittaa ns. asuntokeinottelua. Suomi sen sijaan saa ukaaseja EU:lta vuonna 2015 siitä, ettei edes perusturva ole normaalilla tasolla.

Odotetaan vielä vähän aikaa, niin nuoriso ottaa taas jalat alleen. Jäljelle jääneet (porvarit) saavat sitten huseerata miten parhaiten pärjäävät. Vinkkinä: Liettuassa podetaan demografista kriisiä, ja moni uskoo, että maa yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Ei ole tarpeeksi työvoimaa, ei nuoria eläkkeenmaksajia, ei uusia innovaatioita. Maa yksinkertaisesti vanhenee, rapistuu ja lakkaa joskus 2050 lukuun mennessä olemasta. Siinähän saa porvari sitten nauttia rapistuvan valtakuntansa keskellä.

Tiedäthän kaveri että vaikka sinulle on riittänyt töitä, niin maassa on monta sataatuhatta työtöntä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä. Toivotaan, että myös jatkossa sinulle riittää töitä etkä ole pakotettu liittymään työttömien armeijaan.

Kannattaa jatkossa katsoa ympärilleen ja laajentaa kokemuspiiriään eikä tuijottaa pelkästään omaa henkilökohtaista tilannettasi. Ympärilläsi on paljon erilaisia ihmisiä eri asemassa kunhan vain avaat silmäsi ja katsot ympärilläsi.

Otahan lääkkeesi ja mene huoneeseesi, niin hoitaja tulee vaihtamaan vaipat ja syöttää vellin suuhusi. Kyllä se siitä!

Ehdotatko köyhille ja työttömille keltaista hihanauhaa 30-luvun Saksan malliin? Seuraavaaksi työleirejä sitten koillismaalle, joista ei ole enää paluuta!

Suurin osa köyhistä ja työttömistä ovat syyttömiä tilaansa, yhteiskunta on väkivalloin kammennut heidät pois raiteiltaan ja sitten tulevat nämä urpot huutelemaan.

Kah ku en yletä.

Pitkällä tähtäimellä kyllä, se on rentouttavaa. Kuitenkin minä haen töitä ja käyn haastatteluissa. Työkkärissä juttelen mukavia ja yritän pitää kirjaa hakemista töistä. Faktaa kuitenkin on se etten tule koskaan saamaan töitä "avoimilta markkinoilta". Haastattelija varmaan säälii mua, tai sitten vaatii melkoista itsehillintää että kestää mua, mutta minä lähinnä säälin työnantajia, koska koskaan he eivät palkkaa mua mutta silti aina joutuvat yllätetyksi kun astun haastateltavaksi. Oikeastaan se on hukkaan heitettyä resurssia koko nykyajan työvoimapolitiikka etc. Työtön on vain keino toisille ansaita elanto, jota perustellaan poliittisin perustein. Ei työtön oikeasti muuta tarvitse kuin perustulon. Turha haaveilla työllistymisestä. Sellainen joko koittaa tai sitten ei. Parempi on elää omaa elämää kuin työttömyyspoliittistaelämää.

Ei kai sillä työttömyyden kestolla sinänsä ole merkitystä työnsaannin kannalta, vaan mitä työtön osaa ja miten voisi olla hyödyksi yritykselle, joka hänet palkkaa. Työntekijänhän pitäisi olla palkkansa arvoinen työnantajalle ja vielä pitäisi saada voittoa yhtiön omistajille.

Jos yrityksillä menee hyvin ja toiminta on kannattavaa, ei mikään estä palkkaamasta vaikka 10 vuotta työttömänä ollutta tekemään hommia, joiden ansiosta yrityksen tuotta paranee sen verran, että voi maksaa ex-työttömällekin sen verran pätäkkää, että tämä vaivautuu tulemaan töihin.

Työttömyys ei ole kenellekään eduksi ja koko yhteiskunnalle häpeäksi. Meistä jokainen on käynyt vähintään peruskoulun ja saanut paljon yhteiskunnan palveluita elämänsä aikana. Siksi on suoranaista haaskausta pitää ihmisiä työttömänä sen sijaan, että heille tarjottaisiin mahdollisuus tuottaa jotain lisäarvoa ja saada tuntea olevansa hyödyllinen yhteiskunnan jäsen veronmaksuineen ja muine velvollisuuksineen.

TAAS TÄÄ KOK-VAJAKKI TROLLAA TÄÄLLÄ TYÖAIKAAN TÄTÄ KETJUAAN. EI PASKAVAJAKILLE NÄYTÄ TYÖT MAISTUVAN!!!

IUJHGYTT kirjoitti:

TAAS TÄÄ KOK-VAJAKKI TROLLAA TÄÄLLÄ TYÖAIKAAN TÄTÄ KETJUAAN. EI PASKAVAJAKILLE NÄYTÄ TYÖT MAISTUVAN!!!

en oo kokoomus vaan on skdl pulueesta.

Juu, päästään etulinjaan tekemään töitä miinanpolkijoina. Tarkka-ampujatkin tarvitsee harjoittelumaaleja. Kyllä silloin töitä riittää kaikille ja loput laivataan Siperiaan.