Menetin kaiken

Nyt sinä olet aikuinen ja voit hankkia ystäviä ja ihmissuhteita. Avaimet ovat sinun omissa käsissäsi, ei äitisi eikä mummosi. Et voi enää syytellä ketään muuta kuin itseäsi jos sinulla ei ole ystäviä.
Sehän ihan se ja sama oliko vai eikö ollut lapsena riitoja. Sinä vastaat nyt itsestäsi ja hyvinvoinnistasi.

kuule, ihmissuhdekursseja löytyy pilvin pimein, ilmaisia ja maksullisia. Joku harrastus, esim. futis, spr, ihan mikä tahansa josta tykkäät, ei muuta kuin mukaan vaan. Kyllä ne ihmissuhdetaidot siitä kasvaa.
Olethan sinä ollut peruskoulussa jne. joten kai sinä jotain muutakin olet oppinut kuin vain valittamaan.

Ihmiset, te unohdatte että vaikka kuinka pitäisi "porskuttaa eteenpäin" niin nuo lapsena ja nuorena ja jopa aikuisenakin jo koetut asiat vaikuttavat ihmisen psyykeeseen. Esimerkiksi voin ihan rehellisesti sanoa että koska äiti ja isoäiti suhteeni on noin huono, olen aina halunnut miellyttää minua vanhempia naisia. Eikä se ole vitsi vaan ihan tosi juttu. Minuthan piiskattiin tottelemaan vanhempaa naista! Että repikää siitä "eteenpäin menemistä"

Ymmärrän sinua hyvin. On asioita, joita mieli ei pysty käsittelemään, voi toivoa, että niiden muistot himmenisivät.

Mutta sinulla on jotain arvokasta, mitä monilla ei ole; sinulla on oma perhe. Ole siitä hyvin kiitollinen ja pidä huolta niistä ihmis-suhteista perheesi sisällä.

Kaikkea hyvää elämääsi toivon.

Kuules nyt AvuliasAatuJkl !! Minulla on ollt samanlainen lapsuus, paitsi että isä oli mutta koko ajan vankilassa. Tukkapöllyä ja remmiä tuli mummosikin edestä.

Elämä on se miten sen ottaa. Sinä haudot menneitä asioita ja se vaikuttaa koko perheesi tulevaisuuteen. Itselläni on perhe. En nyt sanoisi että elämä on ruusuilla tanssimista mutta omalta kohdaltani olen tehnyt kaiken eri tavalla kuin vanhempani. Siis paremmin. Lapsetkin ovat työelämässä ja heillä on työpaikka.

Miksi sinä roikut vanhemmissasi yhä? Itse tein selvän pesäeron 15 vuotiaana. Muuta en saanut kotoa kuin 5m etumatkaa. Sen jälkeen olen tullut toimeen omillani. Ja täytyy sanoa, että elämä on ollut ihmeellinen matka.

Ehkä historiani vuoksi olen aina pitänyt yksinäisyydestä. Urheilussa harrastin aina yksilölajeja. En koskaan ollut bileissä tai diskoissa. Silti valmistuin opsikeluni jälkeen luokan nuorimpana ja kohtuu hyvillä arvosanoilla. Ja siitä sitten kohti elämää. Joka ei aina vastannut unelmia mutta joka kuitenkin on ollut aika mukavaa.

En ole raahannut muistoja vanhemmistani tai isovanhemmistani. Sisaruksiini en ole pitänyt yhteyttä. Toisille sopii yksinolo. Sinulle sanoisin että jos et muuten ryhdistäydy niin rupea Zeniläiseksi tai Budhistiksi. Ehkä se saa silmäsi avautumaan siitä miten onnekas olet. Sinulla on kaksi toimivaa kättä ja kaksi toimivaa jalkaa. Persuksesikin pystyt itse pyyhkimään.Älä myrkytä mieltäsi ja perheesi ilmapiiriä. Katso tulevaisuuteen luottavasti ja ole onnellinen. Niin minäkin olen.