Kun rakennuspalikoita puuttuu

Tottakai olen katkeroitunut, mutta olen ollut silti suurimman osan elämästäni varsinkin koko nuoruuteni olemukseltani/luonteeltani normaali kuten muutkin nuoret normaalit naiset, mutta kun aikansa sai kaikkea paskaa niskaansa varsinkin ulkonäkönsä takia niin kuka tahansa katkeroituisi. Enkä mä kellekään ihmiselle ole vihainen ja "piikit pystyssä" vaan jokaiselle olen AINA ollut ystävällinen ja avoin, helposti lähestyttävä enkä syytellyt/haukkunut ketään.

Se on ongelma kun nimittäin muilla ihmisillä on mua kohtaan niitä asenneongelmia. Ihmiset ovat vihaisia, piikit pystyssä, ennakkoluuloisia, halveksivia, aliarvioivia, eivätkä hyväksy jos itse lähestyn vaan kääntävät selän eivätkä todellakaan edes lähesty mua johtuen luontaan työntävästä ulkonäöstäni.

No äitiäni tottakai syytän, äitihän on syyllinen ulkonäkööni koska siskopuoleni omaa samat rumaksi tekevät ominaisuudet, vaikka sillä oli eri isä. Äitini ei myöskään ollut paras mahdollinen äiti vaan huonoin mahdollinen mitä lapsi voi saada joten ei ainoastaan ulkonäkö ole äitini syy vaan myös se miten paska elämä mulla oli lapsena ja nuorena, huonon, äärimmäisen tyhmän, mielenvikaisen (skitsofrenia) sekä erittäin narsistisen äidin kanssa. Siitä riittäisi oma lukunsa kertomaan millainen lapsuuteni ja nuoruuteni oli tuon akan kanssa elää ja kasvaa. Sitä ei moni uskoisi on se sellaista kauhukertomusta ollut, että on ihme, ettei mua annettu pois koska se mitä koin niin nykypäivänä ainakina sosiaaliviranomaiset olisivat hakeneet mut pois ja äkkiä sekä järjestäneet sairaan äitini lukkojen taa.

No kukapa tätä edes ymmärtää kun muut naiset kommentoija mukaan lukien ovat itse normaalin tai kauniin näköisiä niin eihä ne voi tajutakaan mun elämäntilannettani alkuunkaan. Ja muahan saa toki syytellä rumaksi sisältäkin, siksihän mut on jo pelkän ulkonäön perusteella luokiteltukin. . . RUMAKSI.

Mä en vaan sais valittaakaan mistään enkä olla katkera, aika outoa olisi jos joku ihminen mun asemassani ei olisi jo katkeroitunut ja valittaisi, tuskin kukaan muu edes olisi kestänyt asemassani, joten yhdessä asiassa olen saavuttanut melko huomiotaherättävän ansion eli miten helvetissä olenkaan kestänyt sen kaiken ja vielä hengissä olen ???

Olen hiljaa elämäni kestänyt kaikki ne pilkat ja haukut enkä koskaan EN KOSKAAN ole valittanut näille haukkujilleni tai edes sanonut, että tuo on väärin mitä mulle teit/sanoit. En ole edes suuttumustani näyttänyt vaan todellakin HILJAA olen nöyrästi ottanut kaiken vastaan ja melkeinpä pyydellyt anteeksi olemassaoloani.

Ja miten mä onnellisena voisin sisältä edes olla kun ei ole ollut ainoatakaan onnelliseksi tehnyttä asiaa elämässä. Suoranainen ihme olisi jos en tuntisi katkeruutta sisältä, mitäpä muutakaan enää voisi tunteakaan. Voisitko itse asemassani olla tyytyväinen ilman katkeruutta? Naiset tahtoo seota vähemmästäkin pikku asiasta, tuskin kestäisivät yhtä päivääkään elää mun ruumiissa ja kulkea tuolla.

Tää suomi24 palstat on siis ainoa paikka jossa olen valittanut, haukkunut jotain ja kertonut kohtalostani. Muita en ole koskaan haukkunut päin naamaa enkä valittanut kellekään sen käytöksestä, vaikka syytä olisi ollut ihan koulu-ja työpaikkoja myöten. No anteeksi vaan kun valitin taas täällä. Onneksi mua ei kukaan enää näe koska olen järjestänyt asiani niin, että mua ei todellakaan enää nähdä yhtään missään. Joskus saattaa tekstiäni täällä tällä nikillä näkyä ja varmasti se on jatkossakin paskamaista luettavaa ainakin toistaiseksi kun vielä hengissä tässä ollaan, toivottavasti ei silti kovin kauaa enää.

Mitäpä jos varaisit ajan ihan ammattiauttajalle. Saisit pikkuhiljaa purettua asioita ja kasattua elämääsi positiivisemmaksi. Jookos!
Peilistäkin alkaisi katsoa päivä päivältä kauniimpi ihminen.

Mitäjos__ kirjoitti:

Mitäpä jos varaisit ajan ihan ammattiauttajalle. Saisit pikkuhiljaa purettua asioita ja kasattua elämääsi positiivisemmaksi. Jookos!
Peilistäkin alkaisi katsoa päivä päivältä kauniimpi ihminen.

Lue lisää

Kiitos vaan neuvosta, mutta useita kymmeniä vuosia on jo myös nuo keinot käytetty eli psykiatrian kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat käyty läpi erilaiset lääkitykset. Mikään ei auttanut, päinvastoin olen entistä masentuneempi.

Vaikka kuinka hymyillen positiivisesti ajatellen ja itsepsyykkausta manaten sinne peiliin katsoisin niin ei nää mun asiat miksikään muutu. En mä kauniimmaksi muutu en edes normaalin tavallisenkaan ihmisen näköiseksi ja eritoten ihmisten käytös mua kohtaan ei muutu yhtään paremmaksi teki tai oli tekemättä yhtään mitään.

ruma--nainen kirjoitti:

Kiitos vaan neuvosta, mutta useita kymmeniä vuosia on jo myös nuo keinot käytetty eli psykiatrian kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat käyty läpi erilaiset lääkitykset. Mikään ei auttanut, päinvastoin olen entistä masentuneempi.

Vaikka kuinka hymyillen positiivisesti ajatellen ja itsepsyykkausta manaten sinne peiliin katsoisin niin ei nää mun asiat miksikään muutu. En mä kauniimmaksi muutu en edes normaalin tavallisenkaan ihmisen näköiseksi ja eritoten ihmisten käytös mua kohtaan ei muutu yhtään paremmaksi teki tai oli tekemättä yhtään mitään.

Lue lisää

Oletko jäänyt jumiin omiin ajatuksiisi. Mitäpä jos ennen kaikkea alat keksiä elämääsi jotain ihan muuta tarkoitusta kuin tähän asti! Ja unohda kaikki lääkitykset ensimmäisenä.
Ulkoilu, terveellinen ruokavalio ja tarpeeksi unta on ne ensimmäiseksi tärkeimmät lääkkeet joita ihmiset tarvitsevat. Sen jälkeen alat pikkuhiljaa terapoida pään sisällä olevia ajatuksia ihan uusiksi. Kääntää asioita toisin päin mihin olet tottunut.

Haluaisinauttaa kirjoitti:

Oletko jäänyt jumiin omiin ajatuksiisi. Mitäpä jos ennen kaikkea alat keksiä elämääsi jotain ihan muuta tarkoitusta kuin tähän asti! Ja unohda kaikki lääkitykset ensimmäisenä.
Ulkoilu, terveellinen ruokavalio ja tarpeeksi unta on ne ensimmäiseksi tärkeimmät lääkkeet joita ihmiset tarvitsevat. Sen jälkeen alat pikkuhiljaa terapoida pään sisällä olevia ajatuksia ihan uusiksi. Kääntää asioita toisin päin mihin olet tottunut.

Lue lisää

Suurimman osan elämästäni mä olenki elänyt terveellisesti. Syönyt terveellisesti. liikkunut tarpeeksi enkä käyttänyt mitään lääkkeitä, paitsi yhteen aikaan oli lääkitys koska ajattelin, että se auttaisi, mutta eipä auttanut joten jätin nekin pois.

Terveellinen elämäkään ei siis ole auttanut mulla mitään ei ainakaan ulkonäön suhteen, ei tää luusto ja miesmäisyys mihinkään häviä, oli sitten hoikka, lihava tai siltä väliltä ja se on lähes 50 vuotisen elämäni aikana jo todettu. Mitä siis vielä voisi yrittää??

Myöskään ajatusten vaihto ei muuta ulkonäköäni eikä muiden ihmisten suhtautumista muhun.

Näen jokaikisen naisen normaalin tai kauniin näköisenä ja rumia todella todella harvassa ja niin rumia kuin mä en missään ole koskaan nähnyt. Mielestäni nainen on kaunis jo pelkästään jos tämä omaa vain naisen luuston, leukapiirteet ja kasvot, ei tarvi olla edes kaunis riittää, että todellakin omaa vain NAISEN LUUSTON.

Niin mitäpä tähän muuta osaisi enempää naisen ulkonäöstä sanoa. Itse kumminkaan en omaa lainkaan naisen luustoa eli mulla on erittäin maskuliinisen, rotevarakenteisen ja jykevärakenteisen miehen luusto siis pelkästään vain MIEHEN LUUSTO joten siinäpä aineksia kerrakseen tekemään musta miehen ja ruman näköisen. Että näin.

Jotenkin arvasin, että joku jo epäilee, että olen maskuliinisuuteni takia lesbo. Mutta olen kyllä ihan hetero ja kaikki seksuaaliset halut mieheen, vaikka miestä en ole saanutkaan. No isoluinen olen, vaikka en Afrikkalainen tai Aboriginaali olekaan. Isäni sukujuuret ovat maahan jossa ihmiset ovat yleensä pieniä ja siroja ja äitini oli normaaliluinen kasvojen maskuliinisuudesta huolimatta. No mä nyt olen syntynyt jättiluiseksi ja sen vuoksi elämä paskana koska ihmiset ei voi sietää luustoani.

Olen nimittäin joskus myös psyykannut itselleni, että olen ihan nätti ja normaalin näköinen kun olen lähtenyt esim. ravintolaan tai ulos muuten vaan, niin melko äkkiä on tullut vittumaista palautetta niin johan sitä aika äkkiä tajuaa, että turhaan itselleen hokee olevansa normaali kun sitä ei kumminkaan ole eikä varsinkaan muiden ihmisten silmissä.

ruma--nainen kirjoitti:

Jotenkin arvasin, että joku jo epäilee, että olen maskuliinisuuteni takia lesbo. Mutta olen kyllä ihan hetero ja kaikki seksuaaliset halut mieheen, vaikka miestä en ole saanutkaan. No isoluinen olen, vaikka en Afrikkalainen tai Aboriginaali olekaan. Isäni sukujuuret ovat maahan jossa ihmiset ovat yleensä pieniä ja siroja ja äitini oli normaaliluinen kasvojen maskuliinisuudesta huolimatta. No mä nyt olen syntynyt jättiluiseksi ja sen vuoksi elämä paskana koska ihmiset ei voi sietää luustoani.

Olen nimittäin joskus myös psyykannut itselleni, että olen ihan nätti ja normaalin näköinen kun olen lähtenyt esim. ravintolaan tai ulos muuten vaan, niin melko äkkiä on tullut vittumaista palautetta niin johan sitä aika äkkiä tajuaa, että turhaan itselleen hokee olevansa normaali kun sitä ei kumminkaan ole eikä varsinkaan muiden ihmisten silmissä.

Lue lisää

En ymmärrä. Millaisissa piireissä olet liikkunut jos tuo on jotenkin aina (?) tapahtuvaa? Sinun arvostelu.
Kännisistäkö on kyse?
Oletko koskaan sanonut takaisin? Itse en kyllä missään nimessä kannata kenenkään arvostelua, mutta tuollaisissa tilanteissa se mielestäni on sallittua. Ketkä sinua arvostelee, miehet vai naiset?

Entajuaen kirjoitti:

En ymmärrä. Millaisissa piireissä olet liikkunut jos tuo on jotenkin aina (?) tapahtuvaa? Sinun arvostelu.
Kännisistäkö on kyse?
Oletko koskaan sanonut takaisin? Itse en kyllä missään nimessä kannata kenenkään arvostelua, mutta tuollaisissa tilanteissa se mielestäni on sallittua. Ketkä sinua arvostelee, miehet vai naiset?

Lue lisää

Joo kyllä mua monesti arvostellaan. Ja ainahan sen ei tarvi olla edes suoranaista sanomista päin naamaa vaan siihen riittä jo ihmisten tuijotus pitkään eikä se ole mitään normaalia tuijotusta vaan ihan jos satun oleen jossain liikkeessä esim. 15 min. niin koko sen 15 min. ajan mua tuijotetaan taukoamatta. Jotku suu auki jotku pyöriettelee päätään kun eivät voi käsittää miten joku on näin ruma. Suurin osa katsoo sen näköisenä ja inhon väänne naamalla kuin oksentaisivat kohta. Sitten se supina, naureskelu ja kauhistelun huokaukset ym. ym. Ihan yhtä lailla sitä tekee niin miehet kuin naisetkin.

Päin naamaa ei enää tulla sanoon kun en ole vuosiin muualla käynyt kuin korkeintaan kaupassa, mutta joskus nuorempana kun enempi liikkui ja joutui oleen esim. töissä tai jollain kursseilla niin siellä sanottiin päin naamaakin ja varsinkin niinä harvoina kertoina joina kävin ravintolassa ainakin nuorena, silloin kyllä haukuttiin ja pahasti eikä kyseessä ollut pelkästään vaan humalaiset. Teini-iästä asti se haukkuminen oli jo niin rankkaa, että ei siinä moni mun sijassani olisi kestänyt. Samoin kun olin joitakin vuosia eräässä uskonnollisessa yhteisössä siellä se vittuilu tais olla pahinta.

Pahinta tietenkin, että en koskaan ole sanonut takas tai jos olenki yrittänyt jotain sanoa niin rämäkästi ovat vain nauraneet mulle eli niillä mun sanomisillani ei olisi mitään hyötyä kyllä ollutkaan. Mua siis vihataan ja inhotaan ulkonäön takia ja se on tosiaankin asia jolle en itse voi mitään, mutta silti muiden mielestä mä siihen olen syypää.

Olen siis todella epäsopusuhtainen ja epätasapainoinen kasvon piirteiltäni sekä vartaloltani. Esim. vartalossani yläkroppa on ainakin 2 numeroa suurempi kuin alakroppa, siksi se tuottaa jo fyysisiä ongelmia. Selkä on järkyn pitkä ja leveä samoin hartiat kuin ladon ovet ja rintakehä leveä kuin todella isolla gorillalla ja niska kuin myskihärällä. Joku Vihreä muskelimies on se johon mun kroppaani vois verrata.

http://i.imgur.com/5Tvjrkj.jpg

Että tällainen onneton tapaus täällä.

ruma--nainen kirjoitti:

Joo kyllä mua monesti arvostellaan. Ja ainahan sen ei tarvi olla edes suoranaista sanomista päin naamaa vaan siihen riittä jo ihmisten tuijotus pitkään eikä se ole mitään normaalia tuijotusta vaan ihan jos satun oleen jossain liikkeessä esim. 15 min. niin koko sen 15 min. ajan mua tuijotetaan taukoamatta. Jotku suu auki jotku pyöriettelee päätään kun eivät voi käsittää miten joku on näin ruma. Suurin osa katsoo sen näköisenä ja inhon väänne naamalla kuin oksentaisivat kohta. Sitten se supina, naureskelu ja kauhistelun huokaukset ym. ym. Ihan yhtä lailla sitä tekee niin miehet kuin naisetkin.

Päin naamaa ei enää tulla sanoon kun en ole vuosiin muualla käynyt kuin korkeintaan kaupassa, mutta joskus nuorempana kun enempi liikkui ja joutui oleen esim. töissä tai jollain kursseilla niin siellä sanottiin päin naamaakin ja varsinkin niinä harvoina kertoina joina kävin ravintolassa ainakin nuorena, silloin kyllä haukuttiin ja pahasti eikä kyseessä ollut pelkästään vaan humalaiset. Teini-iästä asti se haukkuminen oli jo niin rankkaa, että ei siinä moni mun sijassani olisi kestänyt. Samoin kun olin joitakin vuosia eräässä uskonnollisessa yhteisössä siellä se vittuilu tais olla pahinta.

Pahinta tietenkin, että en koskaan ole sanonut takas tai jos olenki yrittänyt jotain sanoa niin rämäkästi ovat vain nauraneet mulle eli niillä mun sanomisillani ei olisi mitään hyötyä kyllä ollutkaan. Mua siis vihataan ja inhotaan ulkonäön takia ja se on tosiaankin asia jolle en itse voi mitään, mutta silti muiden mielestä mä siihen olen syypää.

Olen siis todella epäsopusuhtainen ja epätasapainoinen kasvon piirteiltäni sekä vartaloltani. Esim. vartalossani yläkroppa on ainakin 2 numeroa suurempi kuin alakroppa, siksi se tuottaa jo fyysisiä ongelmia. Selkä on järkyn pitkä ja leveä samoin hartiat kuin ladon ovet ja rintakehä leveä kuin todella isolla gorillalla ja niska kuin myskihärällä. Joku Vihreä muskelimies on se johon mun kroppaani vois verrata.

http://i.imgur.com/5Tvjrkj.jpg

Että tällainen onneton tapaus täällä.

Lue lisää

" ihan jos satun oleen jossain liikkeessä esim. 15 min. niin koko sen 15 min. ajan mua tuijotetaan taukoamatta"

Ihan kaikella kunnioituksella mutta tuollaisen täysin jatkuvan tuijotuksen kuvittelu kertoo jo sen että kehonkuvasi on jo melkoisen vääristynyt. Ketää ei tuijoteta ihan jatkuvasti eikä koko ajan supista selän takana. Ei varsinkaan jos vain on "isot luut" ja maskuliininen olemus.
Ymmärrän hyvin että tämä on sinulla vaikea asia enkä halua vähätellä sitä. Mutta sinun pitää myös ymmärtää että oma kokemuksesi asiasta on vuosien varrella mennyt ihan äärimmäisyyksiin jolla ei ole enää kauheasti tekemistä ihan todellisen ulkonäkösi kanssa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin totta se on, että mua
tuijotetaan koko se aika mitä olen liikkeessa varsinkin jos on pienempi liike ja siinä asiakkaat odottavat vuoroaan niin ne eivät saa yksinkertaisesti katsetta musta irti koska ovat niin järkyttyneitä. Jotku asiakkaat yrittävät olla muka "fiksumpia", kun huomaan niin kääntävät äkkiä katseen muualle, mutta äkkiä se katse palautuu takas muhun kun luulevat, että en huomaa.

Se järkytys ja ihmettely mikä ihan paistaa ihmisten silmistä mut nähtyään niin se on niin ilmeistä. Mulla kun olisi joku piilokamera kasvojeni alueella jossain niin voisin näyttää kuinka ihmiset ihan OIKEASTI tuijottavat ja osa jopa hypähtää ilmaan mut nähtyään. Siinä on niin monelaista reaktiota mut nähdessä, että se olisi paras filmaus kautta aikain.

Ja kyllä olen ÄÄRIMMÄISEN isoluinen ja maskuliininen silti ihmiset jotenkin tiedostavat mut naiseksi eli jotain naisenkin kaltaista ilmeisesti ulkonäössäni kumminkin on. Kaikkein oudointa ihmisistä onkin kun tämän pituinen 164 cm on niin luonnottoman isoluinen koska tämä luuston koko sopii korkeintaan jollekin 2 metriselle erittäin rotevarakenteiselle ja maskuliiniselle miehelle, mutta se on ympätty kaikki tähän 164 sentin kokoon niin kyllähän tuon nyt tietää mitä siitä ulkonäöllisesti sitten seuraa.

Mulla ei ole mitään vääristytynyttä omaa kuvaa vaan siis oikeasti satun oleen poikkeuksellisen oudon ja ruman näköinen koska kaikki osani ovat erittäin epäsopusuhtaiset ja epätasapainossa toisiinsa nähden ja varsinkin juuri sellaiset joita on totuttu näkemään vain erittäin maskuliinisilla miehillä siis ERITTÄIN MASKULIINISILLA. Ymmärrän, että mun ulkonäköäni ei kyetä tajuamaan varsinkaan täällä suomessa jossa miehet eivät ole mitenkään kovin maskuliinisia niin siksi miehetkin katsovat suut auki ihmetellen kun NAINEN on tällainen.

Mitähän siitä seuraisi jos lauma sukuni miehiä olisi vierelläni?? Tosin onhan myös naiset niin äitini kuin isänikin puolelta pelkästään vain ÄÄRIMMÄISEN MASKULIINISIA. Hassua silti, vaikka olen näin ÄÄRIMMÄISEN MASKULIININEN niin testosteroniarvoni ovat hieman keskimääräistä matalammat, tosin ei mulla kyllä ole juuri lainkaan estrogeeniakaan, mutta kuukautiset kyllä ovat normaalit vielä, siksipä lääkäri ei suostu kirjoittamaan mulle reseptiä mihinkään estrogeeni lääkkeeseen jota mä tarvitsisin enemmän kuin mitään muuta.

No tuolla aikaisemmassa kirjoituksessanihan mä jo kerroinkin, että olen järjestänyt asiani niin, että mun ei enää tarvi poistu asunnostani lainkaan. Se on todellakin ainoa keino välttää tuijotukset, haukut ja pilkat. Eihän elämä mulle itselleni olisi ankeaa vaan ongelma on se, että mun ulkonäköni on niin ankea ja ongelmainen MUILLE ihmisille.

Olenhan mä aikoinani liikkunut paljonkin ja harrastanut erilaisia deittejä jo 30 vuotta ja kun netti tuli niin sen kautta yrittänyt löytää kumppania. Mutta kuten arvata saattaa niin eihän yksikään mies ole ollut kiinnostunut enää sen jälkeen kun mut on nähnyt. Ja moni noista deiteistä ei edes suostunut moikkaamaan vaan lähtivät jo paikalta renkaat vinkuen pelkästään kun mut näkivät muutaman metrin päästä. Joten miten tässä ei voisi elämä olla ikävää ja ankeaa kun kaikki keinot on yritetty.

Mutta eihän nää ihmiset täällä lapsia ja parisuhde palstalla moista kykene edes käsittämään kun aina on miehet jo teini-iästä asti olleet susta kiinnostuneita eikä kukaan vastakkainen sukupuoli ole osoittanut inhoa ulkonäköäsi kohtaan eli aina on ollut hyväksytty oli tilanne mikä tahansa.

Mun ikään mennessä (pian 50v) on moni nainen jo toisella tai jopa kolmannessa (miksei enemmässäkin) suhteessa ja aina saa uuden miehen kun entisen kanssa tulee ero. Ja jos ei enää suhtetta niin on ainakin kivat muistot kun ainakin nuorena sai kokea normaalin naiset ilot. On silti lapsia, työ, monilla omakotitalo, matkusteltu maailman joka kolkassa ja paljon ystäviä ja harrastuksia. Eihän tuollaiset naiset VOI mitenkään käsittää mitä on elää tällaisena RUMAN NAISENA jota jokikinen mies inhoaa ja tuntee luotaantyöntävän näköiseksi. Luonne ei todellakaan merkkaa mitään jos ulkonäkö on näin paha.

No ehkä opetus on se, että jokainen lapsia miettivä ainakin olisi tietoinen mitä lapsi tulee kärsimään jos tietyt palikat elämässä pielessä kuten omilla vanhemmillani. Omat vanhempani olisivat nykypäivä kyllä niin suuri VAROITTAVA esimerkki parista joka ei missään nimessä SAISI TEHDÄ LAPSIA. Kaikki siis KAIKKI oli molemmilla vanhemillani jo heti alkumetreillä täysin pielessä.

No olenhan mä täällä aikaisemmin jo kertonut, että mulla ei ole ollut edes mahdollisuuksisa yhtään mihinkään rumuuteni takia ja luuletko etten ole yrittänyt?? Eli kaikki ovet ovat sulkeutuneet ulkonäköni takia. Enhän mä itse mieti ulkonäköäni enkä varsinkaan silloin kun lähden ihmisten ilmoille vaan ongelmana on se, että muut ihmiset eivät siedä mun ulkonäköäni ja sen vuoksi mä en ole päässyt puusta pitkään.

En tosiaankaan ole kitissyt ulkonäöstäni koskaan muille ihmisille enkä yleensäkään puhunut ulkonäöstä mitään en omasta enkä muiden vaan ihan normaalisti olen puhunut ihmisten kanssa tai ainakin niiden kanssa jotka yleensäkään suostuvat lähellekään mua. Jotku voi saada sen käsityksen musta, että puhun vain ulkonäöstäni kun täällä valitan, mutta tää suomi24 onkin AINOA paikka jossa yleensäkään olen ulkonöstäni valittanut ja elämästäni koska ongelmat johtuvat ulkonäöstäni.

Ensinnäkin kaikki alkoi jo kouluajoista koska olin rankasti koulukiusattu ja kotona pahat ongelmat skitsofreenisen äidin takia niin opiskelusta ei tullut mitään. Ja koska olin koulukiusattu ainoa ajatus oli vaan päästä äkkiä koulu loppuun eikä todellakaan tullut enää mieleenkään lähteä jatkopiskeluihin kaiken sen kiusaamisen jälkeen vaan sitä syrjäytyi pois kaikesta.

Mutta koska yhteiskunta pakotti välissä työkokeiluihin ja koulutuksiin niihin oli pakko mennä. Siellä se kiusaaminen ja syrjintä aikuisillakin oli yhtä rankkaa joka vaikutti siihen, että ajauduin yhä masentuneemmaksi. Sitten ne lukuisat epäonnistumiset esim. deiteillä tekivät yhä selvemmäksi, että olin paska ulkonäköni takia, teki mitä tahansa. Mitään ei voinut tehdä koska ihmiset kaikkialla siis ihan KAIKKIALLA tuijottivat kuin maailman suurinta saastaa ja osa tietenkin haukkui päin naamaa ym. Ja tätä kun kokee jatkuvasti useita kymmeniä vuosia niin pitäiskö olla iloinen ja tyytyväinen?

Äiti oli osasyyllinen siihen, että synnyin tällaisena tottakai onhan äidilläni samat rumaksi tekevät ominaispiirteet kasvoilla kuin mulla ja siskollanikin. Ja sitten vielä se paska lapsuus hullun ja erittäin epäkelvon kasvattajan kanssa joka ei tosiaankaan ollut mikään paras mahdollinen äiti vaan huonoin. No olisinhan mä voinut kotoa lähdön jälkeen alkaa elään, mutta siinäpä se kun EI voinut alkaa koska ovet todellakin sulkeutui kaikkialla, teki mitä tahansa ja kyllä se oli aika äkkiä selvää, että se johtuu mun ulkonäöstäni ja kyllähän tuo aika usein tehtiin selväksi sanomalla päin naamaakin.

Niin että mitä mä olisin voinut toisin tehdä? Se miks vielä ajattelen ulkonäköäni tai oikeastaan muut ajattelee johtuu siitä, että mua on alettu entistä enmmän tuijottaan ja osa todellakin ihan hypähtää ilmaan mut nähdessään koska jos teininä oli jo ruma niin nyt sitä vasta onkin niin ruma, että ei tässä voi oikeastaan enää jatkaa millään lailla. Tosin nyt olen kyllä saanut asiani hoidettua niin, että mun ei tarvi poistua asunnostani, mutta onhan tää todella ankeaa elämää parempi olisi olla kuollut.

Ei siis yksikään tavallisenkaan ulkonäön omaava nainen voi edes käsittää millaista olla näin ruma, tuskin yksikään nainen kestäisi päivääkään ruumiissani kun naiset tuppaavat valittaan aivan tyhjästäkin. No muahan saa toki syyttää sisäisestä minästäni ja mitä kaikkea. . oikeasti pelkkä ulkonäkö ratkaisee naisessa ensinnäkin ja tämä on totuus ja sitä ei voi siis käsittää ihminen joka on itse normaalin näköinen ja saanut normaalin elämän.

No tietenkin mä ajattelen täällä kaikkea muutakin. Mutta kuten olen jo kertonut mulla ei ole mahdollisuutta mihinkään sellaiseen missä on muita ihmisiä. Yksinäni toki voin ajatella ja suunnitella mitä lystään eri asia sitten jos yrittää ihmisten pariin siitä ei tuu mitään, vaikka miten päin yrittäis. Ja kun lähden ihmisten ilmoille voin olla ajattelematta yhtään mitään kuten ulkonäköäni, mutta kuten jo sanoin niin aika äkkiä mut palautetaan maan pinnalle huomaamaan se mun ulkonäköni joka on KAIKILLE ongelma. Mut eihän sitä voi tavallisenkaan näköinen maija ymmärtää kun ei ole rumuutta kokenut, jos päivänkään olis ruumiissani tajuaisi vähän miten erilainen maailma olis jos minuna eläis.

Vuosikausia yritinkin unohtaa ulkonäköni kun ulos lähdin reippaasti ja iloisin mielin niin heti kun ovesta ulos pääsin niin ensimmäiset vastaantulijat jo sanoivatkin "KAUHEE" joten siinä ei paljoaa itsetunto kestä varsinkaan herkemmällä ihmisellä ja tätä tapahtui lähes joka kerta. Sitten kun kapuppaan pääsin johan jo myyjät siellä pyöritteli päätään hämmästellen ja naamaa vääntelivät inhon väänteeseen kohdallani. Asiakkkaiden tuijotellessa kiusallisesti, supiskellen ja naurekelelua siinä kuunnellessa tein ostokseni nopeasti. Sitten kaupan käytävällä jotku nuoret miehet jo ohi mennessäni tokaisivatkin kohdallani " vittu minkä näköinen" ja sitten kaupan ulko-oven luona istuskelevat pultsarit naureskelivat ja jotain vittuilivatkin ohi mennessäni.

Sillä 5 min. paluumatkalla kerkeskin jo pari ohimenijää jotain ulkonäöstäni vittuillakin ja sitten vielä tultaessa lopulta kotiovelle siinäkin joku rappaukäytävässä ohi mennessä sanoi kaverilleen "hyi saatana" mut nähtyään ja sitten pääsinkin jo kotiin, että tällaisia olivat esim. puoli tuntia kestävät kauppareissuni.

Saati sitten millaisia olivat pidemmät reissut kaupunkiin isompiin kauppoihin ja enemmän ihmisiä, niistä toinen kerta lisää kauhukertomuksia.

Kiitos vaan vastauksesta nimimerkki "Toiveikashuolissaan ", mutta ikävä kyllä mä olen siis ihan OIKEASTI äärimmäisen ruma eli tää juttu ei ole mun päänsisäistä, vaikka olisin toivonutkin mieluummin sitä, mutta todellisuus on paljon karmeampaa eli mä olen OIKEASTI poikkeavan RUMA. Ongelma ei niinkään olisi itselleni vaan ongelmahan on se, että mun rumuuteni on ongelma MUILLE.

Useille suomi24 palstan sivuille olenkin jo kirjoitellu kuinka ihmiset kaikkialla ja aina käyttäytyvät mua kohtaan mut nähdessään ja joka johtuu yksistään mun ulkonäöstäni kun ihmiset eivät osaa suhtautua mun ulkonäkööni eli oikeasti se on ongelma muille. No sen verran olen herkkä, että en osaa olla välittämättä ihmisten reagtioista vaan reagoin niihin voimakkaasti. Se on ihan sama mihin mene ja millaisia ihmisiä on paikalla niin ulkonäköni aiheuttaa kaikissa suurta REAGTIOTA. Jotku tuijottaa koko sen ajan kun olen paikan päällä, supinaa, naureskelua, kauhun ja järkytyksen huohahduksia ja osa oikeasti hypähtää ihan ilmaan mut nähtyään. Sitten taas suoranaisia haukkuja jos ei nyt mulle suoraan sanota niin kuulen kun kaverille siinä vieressä puhuvat.

Nyt viimeksikin oli pakko käydä ulkona asioilla niin johan siinä välissä koin kaikki nuo edellä mainitut ja vieläpä yksi sanoi siinä kaverilleen musta, että "voi kauheeta eihän vielä pitäisi olla Halloween". Tiesin kyllä tän, että kun ulos lähden mitä siitä seuraa, mutta ihan pakko joskus on käytävä asioilla ulkonakin, vaikka muuten olenkin järjestänyt asiani niin, että mun tarvii mahdollisimman vähän poistua asunnostani.

Olen mä käynyt psykiatrit ja puhunut ja paljon olenki puhunut ja saanut erilaista terapiaa sekä lääkitystä, mutta yhtä tyhjän kanssa mikään ei auttanut, ja mikäpä tähän ulkonäköön mikään voisikaan auttaa paitsi se, että hyväksyy vaan kaiken sen paskan mitä saa osakseen ja olla välittämättä, mutta ei se mulla kyllä onnistu. Toki sellaisia lääkkeitä on, että ei tunne enää mitään eli tunteet kuolee täysin, mutta kaikki muukin kyllä sitten menee ihan paskaksi elämässä. En siis halua enkä käytäkään enää lääkkeitä, ne aiheutti tosi karmivan olon.

Olen yrittänyt muutakin sisältöä elämääni kuten olin jonkin aikaa eräässä uskonnollisessa yhteisössä, mutta siellä vasta paskaa saikin niskaansa ja ihan suoranaisia haukkuja joten eipä sekään antanut elämälleni mitään uutta. Ihan nuoresta teinistä alkaen olen saanut siis ulkonäköni takia jatkuvaa negatiivista palautetta kaikilta. Jopa ihan kun käveli talojen ohi niin pystyi kuulemaan ikkunoista ihmisten naureskelua. Ja jokaisella kauppareissulla siis ihan jokaisella reissulla on tullut ainakin yhdet haukut siinä kuultua eli ei ainoatakaan kertaa, ettei ihmiset olisi muistuttaneet ulkonäöstäni jotenkin.

Mulle olisi riittänyt ihan tavallisen naisen ulkonäkö jopa vähemmän kauniinkin naisen ulkonäkö, mutta kunhan vaan olisin omannut naisen luustonkaan niin se olisi jo paljon auttanut. Nyt siis olen jo 50v ei tässä enää kyllä paremmaksi asiat mee, päinvastoin rumuus lisääntyy räjähdysmäisesti entisestään.

No ainoa ulospääsy on kuolema silloin ei tarvi kärsiä enää mistään. Pian olenki kuollut ja tuhkattu joten ulkonäölläni ei nyt enää kovin kauaa ole väliäkään kellekään, ei mulle eikä muille.

Tuota kaapuhommaa olenki ajatellut ja se onkin yksi vaihtoehto, tosin täällä päin suomea on aika kovaa rasismia etenkin muslimeja kohtaan joten siinä taas olisi yksi ongelma, saattaisi saada turpaansa asunsteen takia. Mutta toinen vaihtoehto olisi naamioituminen mieheksi tekopartaa myöten. Sitten ainakin kaikki luulisivat, että siinä menee vaan jo lyhyehkö jämäkkä mies. Miehestä menisi kyllä täysin.

"Joo tämä tuli kyllä selväksi, että en ole normaali ihminen heidän pariinsa ja siksi mä sieltä lähdinkin."

No tuolalisissa yhteisöissä ei kukaan ole normaali joten hyvä kun lähdit...

Eikä se kyllä ollu siellä uskonyhteisössä pelkästään ulkonäön takia olevaa vittuilua ja aliarvioimista vaan ihan joka osaalueelta mua aliarvioitiin ja haukuttiin siis ihan kaikkia kuten älyäni, koulutustasoa, taloudellista puolta, vanhempiani ja sosiaalisia taitojani. Yleensä mulle puhuttiinkin kuin 5 vuotiaalle joten en viitsinyt pahemmin enää edes jutella myöhemmin juuri kellekään.

Eräässäkin kyläpaikassa yksi nainen ei suostunut tarjomaan mulle viiniä ruokailun yhteydessä ja syyksi sanoi, että kun isäni oli alkoholisti, oletti siis, että mä ajaudun juopoksi geenieni takia jos yhdenkään pienen lasillisen juo.

Vaikeaa olla eliittitason väen kanssa, vaikka kukaan niistä ei ollut mitään korkeastii koulutettuja eikä muutenkaan mitään aatelissukua, mutta senkin edestä kyllä kuvittelivat olevansa jotain yhteiskunnan kermaa. Mä olin jo geenieni takia yhteiskunnan alinta rahvas-sakkia ja ulkoisesti varsinkin raavaan ja rahvaanomaisen näköinen. Eli mun geenit oli niiden mielestä ala-arvoiset ali-ihmisen geenit, no sitähän ne varmaan mulla onkin.

Mä olinkin niihin muihin verrattuna iso gorilla niiden sirojen gasellimaisten ylhäisten ballerinojen joukossa.