on aika lopullinen. Sairaslomat käytetty enempää ei tipu.
Itsemurha vai 3kk karenssia?
Toinenvaihtoehto
141598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei nyt työn takia kannata itsemurhaa tehdä. Jos ei jaksa eikä saa mistään apua niin heitä moraalisi helvettiin ja jos rahat loppuu niin jätät vaan kylmän viileästi kaikki laskut maksamatta tai kannat ne sossuun. Sehän on vain rahaa mikä ei ihmishenkeen verrattuna merkitse mitään.
Juuri näin. Ei rahan eikä työn tai rakkauden loppumisen takia itsemurhaa tehdä. Aina löytyy apua ja syitä elää. Terv monesti epäonnistunut luuseri,joka elää vaikka muiden kiusaksi.
Karenssi. Aikaisempi kommentoija kertoikin kaiken olennaisen. Jätä vaikka laskut maksamatta. Jos teet itsemurhan, niin he ovat voittaneet. Jätä vaikka menemättä työpaikalle. Jo se oikeuttaa antamaan potkut. Ei tarvi sen enempää selitellä.
Olen ollut samassa tilanteessa. Määräaikaisuus loppuu pian ja enää muutama koetinkivipäivä vielä ja sitten ikuisesti vapaa mestasta. Se on kuin vankilassa olisi ollut.
Kiusaajien päätavoite on saada sut kärsimään ja kenties tekemään itsemurha. Haluatko siis antaa kiusaajien voittaa?
Älä anna kiusaajien voittaa. Olet voittaja, jos et tee itsemurhaa.
Raha on vain rahaa, aina voi heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, välttämättömät laskut sossuun ja loput turhat laskut ulosottoon. Vaikka olisi karenssi, saat välttämättömään elämiseen kuitenkin rahaa toimeentulotukena, asumistukena.
Tee asioita, joista tykkäät. Kaiken ei tarvitse maksaa esim. musaa voi kuunnella ilmaiseksi netistä ja radioista.
Toivottavasti selviät tilanteestasi. Tiedän tunteen kun tuntuu että on selittämätön synkkyys ja väsymys päällä ja tuntuu ettei jaksa mitään eikä halua ja on täysi paska yms. yms. kaikki menee pieleen ja meinaa alkaa itkemään.
Sanoisin että siinä tilanteessa on joku muu tahto ottanut ajattelussa vallan kuin omasi... Suosittelen lähtemään pyöräilylenkille johonkin luontoon, metsäteille ja polkea niin kauan että tulee kunnolla hiki ja sitten levätä. Sitä alkaa endorfiinit ja ajatus virrata sitten itsestään ja löydät uusia voimia. Se vain vaatii aluksi hieman vaivannäköä. Sitten saat voiton.
Mä säästin aikoinani rahaa juuri tuota karenssiaikaa varten ja sinnittelin töissä sillä sillä mielellä, että vielä tämän päivän kestän. Toivoin myös sydämeni pohjasta yrityksen menevän konkurssiin ja muutenkin tulevani irtisanotuksi, mutta ei ,aina vaan kidutus ja kitkuttelu jatkui. Onneksi elämäntilanne muuttui, tosin monta vuotta siellä jouduin kärsimään. Nyt hoitovapaalla ja tuntuu kuin olisin saanut oman elämäni takaisin monen vuoden painajaisen ja bussipysäkkihelvetin jälkeen.
Paskaduunista vaan pois sitten helpottaa, kukaan ei ole sua parempi siellä.
Jos ei kelpaa sakkiin niin parempi lähteä duunista pois kuin jäädä kitumaan sinne ei ne sairaat tule muuttumaan mihinkään.
Toivottavasti ketjun aloittaja on edelleen mukana kuvioissa. Tsemppiä, sait hyviä neuvoja. Niin pitkään on toivoa kun on elämää.
Kuvioissa ollaan edelleen ja näin jälkikäteen voi todeta, että yksi elämän suurimpia virheitä on se, että roikkui huonossa työpaikassa väkisin liian pitkään. Itseään siinä vain tuhoaa, henkisesti ja fyysisesti.
Jos työpaikka on sellainen, että siellä ollessa laskee minuutteja, että pääsee pois ja poissa ollessa laskee minuutteja koska joutuu palaamaan, niin kannattaa nostaa kytkintä koko paikasta.
Jos oot noin pahassa jamassa työpaikassa, niin lähde sieltä ja ota karenssi. Ei se tosiaankaan ole helppoa, mutta se on uuden alku. Ite oon harmitellu paria karenssia, mutta kun taas olen näin jälkeen päinkin miettinyt omaa tilannettani noissa työpaikoissa, joista lähdin, niin en olisi voinut muutenkaan toimia.
Joo... Samoiun kävi minulle juuri viime vuoden puolella ja vähänkö teki mieli vielä karenssin aikana tappaa itsensä, koska jotenkin vain se annettiin mahdollisuudeksi.
Nyt alan pikkuhiljaa selviämään. Mitä nyt laskuissa ja muissa jäljessä ja kauhea stressi, mutta keskittyy vain järjestelemään niitä ja ajattelee itsari jutun olevan päänsisäistä terapiaa, toteuttamatta suunnitelmaa.
Minulla oli sama tilanne tossa heti kesäloman jälkeen. Monta kertaa töissä mietti, et tappasko itsensä vai tappasko itsensä. Usein myös töihin ajaessa jykevät kalliot kutsuivat enemmän kuin työpaikka. Jos mulla oli 3 vapaapäivää, ahdistuin jo ensimmäisenä, että apua, enää kaksi ja sitten se paska taas koittaa. Elin aina vaan vapaapäivästä vapaapäivään. En saanut työpäivinä tehtyä mitään, enkä saanut nautittua läheisteni seurasta täysillä, kun aina takaraivossa ahdisti seuraava työpäivä. Lopulta mies huolestui mietteistäni niin paljon, että kehotti irtisanoutumaan. Hän lupasi elättää lapsen ja pakolliset menot karenssiaikana. Itse oon nyt myynyt ja myyn edelleen kaikkea ylimäärästä nurkista pois. Pienet säästöt löytyy ja lopputili vielä saamatta, et kai sitä nyt hengissä selvitään. Joulu voi olla aika ankea, mutta saanpahan viettää sen viimein kotona!!
Kunpa olisin tehnyt tämän jo aiemmin. Tämä irtisanomisaika on jo avartanut niin paljon katsettani elämästä, että tunnen olevani ihan uusi ihminen.
Tiedän tunteen. Roikuin vuosia tuossa paskassa. En tiedä miksi se irtisanoutuminen on niin vaikeaa? Joku saa vaan jäämään siihen paskaan vuodesta toiseen. Itselläni se oli ehkä kohtalainen palkka. Sitä elää kuin jossain sumussa. Sitten kun siitä paskasta pääsee irti, niin napsahtaa hereille. Kuvaisin itse tuota sellaisena kokemuksena, että saa värinäön takaisin. On nähnyt vuosia vain harmaata, sitten alkaa huomaamaan värejä. Huomaa, että on taas elossa. Sitä on ollut jonkinlaisessa hypnoosissa selviytymismodessa. Lentänyt autopilootilla.
En suosittele ketään roikkumaan väkisin huonossa työpaikassa. Itseään siinä vain tuhoaa ja jos polttaa itsensä loppuun oikein kunnolla, niin ja se toipuminen kestää vuosia. Jos siis edes toipuu.
Etsi parempi työpaikka tai kouluttaudu muualle.