Onko tämä Jumalan Sanan vastaista, vai voiko Jumala johdattaa näin ja puhua:
Kaksi ihmistä elää avoliitossa joista toinen on tullut syvään uskoon. Mutta tuo uskomaton inhoaa ja on vihamielinen uskovan muuttuneesta elämästä ja uskova saa kuulla pilkkaa ym kotonaan.
Sitten Pyhä Henki puhuukin ja uskova saa tietää että Jumalalla on tälle uskovalle toinen uskova puolisoksi, mutta siitä ei puhu milloin tämän saisi puolisoksi. Uskova siis tuntee tuon toisen uskovan kenestä Jumala puhuu.
Jumala puhui myös tästä uskomattomasta puolisosta ja uskova ymmärtää että tämä avoliitto ei tulisi kestämään.
Voiko Jumala näin puhua kenellekkään varsinkin kun kaksi ihmistä asuu yhdessä?
Kaksi ihmistä elää avoliitossa joista toinen on tullut syvään uskoon. Mutta tuo uskomaton inhoaa ja on vihamielinen uskovan muuttuneesta elämästä ja uskova saa kuulla pilkkaa ym kotonaan.
Sitten Pyhä Henki puhuukin ja uskova saa tietää että Jumalalla on tälle uskovalle toinen uskova puolisoksi, mutta siitä ei puhu milloin tämän saisi puolisoksi. Uskova siis tuntee tuon toisen uskovan kenestä Jumala puhuu.
Jumala puhui myös tästä uskomattomasta puolisosta ja uskova ymmärtää että tämä avoliitto ei tulisi kestämään.
Voiko Jumala näin puhua kenellekkään varsinkin kun kaksi ihmistä asuu yhdessä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuossahan on tuo Jumalan tahdon vastainen avoliitto.Jos aikoo seurata kuuliaisena Jeesusta Kristusta , ei tule asua avoliitossa.Toisaalta jos ei uskova on hyvin kielteinen ja suhde on muuttunut uskovan pilkkaamiseksi rakastamisen sijaan, niin tuskin kannattaa uskovan ja ei uskovan mennä naimisiin ja eihän uskovalla ja uskomattomalla ole mitään yhteistäkään. Johdatusta sisältävien sanomien kanssa tulee olla tarkkana.Vain Raamatun sana on suoraa, muuttumatonta profetiaa ja se valaiseen tietämme.Muun kautta esim. profetoinnin kautta tuleva sanoma tulee koetella.Aika sen näyttää onko Jumalan johdatusta ollut ja tuleeko uskova puoliso.
Jumalan tiet tosin ovat tutkimattomat ja ovat ihmiset kertoneet, että ihmeellisesti Jumala on johdattanut aviopuolisiasioissa ja avioliittoon littyen, että näissä ole mitään kaavaa miten menee, vain perustotuus, ettei saa elää haureudessa.Sukupuolielämä on tarkoitettu avioliittoon ja tulee olla oma puoliso.
Tilanne olisi toinen jos oltaisiin jo naimisissa ja toinen tulee uskoon.Jos uskomaton hyväksyy uskoontulleen puolison, älköön uskova hänestä erotko, mutta jos ei hyväksy niin erotkoon ei uskova .neuvot löytyy Raamatusta.
Väärää opetusta. Mitään avoliittoa ei Raamatun mukaan ole. Mies luopukoon isästään ja äidistään ja yhtyköön vaimoonsa ja nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
Raamattu on tässä yksiselitteinen. Sama näkemys löytyy sekä Mooseksen laista, että Paavalin kirjeestä, jossa hän puhuu yhtymisestä porttoon ja yhdeksi lihaksi tulemisesta.
Älää puuttuko toisten liittoihin. Te ette tiedä ovatko ne taivaasta vai ei.
Avoliitto ei ole Jumalan silmissä oikein. Aika vaikealta näyttää yhteinen tulevaisuus, jos uskomaton osapuoli on kielteinen. Jos ei ole yhteisiä perillisiä, niin parasta olisi uskovan muuttaa erilleen.
Mihinkään profetioihin ei kannata tukeutua aviopuolison valinnassa. Ja mikä on todellinen motiivi jättää jo nyt oleva kumppaniehdokas, jonka kanssa asuu jo yhdessä ja jos tämä olisi valmis virallistamaan suhteen. Onko pelkkä ihastus antanut aiheen alkaa havitella sisimmässään tuota toista ja silloin on helppo tulkita mielenliikkeitä ja profetioita johdatukseksi. Jos on sydän kiintynyt toiseen, niin saattaa itsekin käyttäytyä tylysti kumppania kohtaan ja provosoi sitten olemuksellaan avopuolison käytöksen negatiiviseksi. Uskovainen saattaa tulkita, että toinen vastustaa uskoa, mutta syy onkin oma käytös ja kylmyys.
Ulkopuolisena on vaikea antaa sitä parasta neuvoa, kun ei tunne tilannetta.
Kehotan asianosallisia rehellisyyteen sydämen salatumpaan saakka.
Maistraatissa käyminen uskomattoman virkailijan edessäkö tekee jonkin asian pyhäksi tai epäpyhäksi? Miksi opetatte vastoin Raamattua? Avioliitto alkaa siitä, kun mies yhtyy vaimoonsa.
1. Kor 7:10-16 liittyy eroamiseen. Eikö asia selviä, jos otetaan niin sanotusti "kissa pöydälle" osapuolten kesken. Että onko tuo pilkkaaminen sitä, että yhteisasumisen halutaan loppuvan. Ja onko uskovien löydettävä yhteisymmärrys keskenään ensin - sitten vasta tämä avoliiton kyseenalaistaminen, tai sen jatkosta neuvottelu? Kolmisin? Tai muiden seurakuntalaisten kanssa? Nelisin? Pastori mukaan?
En minä tiedä. Kuulostaa siltä, että tilanteeseen saisi ottaa mukaan jonkun uskovan (pastorin?) todistajaksi, objektiivisemmaksi kuulijaksi, koska tunteissa lienee monenlaista ristiriitaa..?
Voihan käyttää ulkopuolisten viisautta, mutta kyllä kahden ihmisen, miehen ja naisen, välinen suhde jotka jo ovat eläneet avioliitonomaisessa suhteessa heidän itsensä päätettävä. Onko sitten mahdollista että uskomaton ja jopa nurjasti näihin juttuisin suhtautuva lähtisi palaveriin pastorin ja vanhimpien kanssa. Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti ennen sanottiin.
Ehdottomasti on heidän itsensä päätettävä. Mutta avoliitto on silti uskovan kannalta väärin. Eikä uskomattoman kumppanin asenne lupaa hyvää tulevaisuutta. Tämä tilanne on aivan ensin ratkaistava, ennen kuin aletaan haaveilemaan toisesta kumppanista. Paavali opettaa, että jos uskomaton puoliso ei halua jatkaa avioliittoa uskovan kanssa, niin uskova ei ole sidottu siinä tapauksessa.
Uskovat ovat kautta aikain sekoittaneet omat halunsa Jumalan tahtoon. Etenkin tunneasioissa. Ja jälki on aina ollut yhtä rumaa. "Jumalan lupaukset" toisesta miehestä, kun sängyssä on vielä toinen mies, eivät ole Raamatun hengen mukaisia.
Jumalan johdatusta voi oikeastaan odottaa vasta sitten, kun on valmis sanomaan: tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun tahtoni. Jumala ei voi toimia niinkauan kuin omat sormet ovat pelissä.
Jumalan johdatuksesta on monenlaisia koulukuntia tai näkemyksiä. Esittelisin tässä kahta vaihtoehtoa:
Varovainen. Suhtaudutaan kuin oltaisiin merellä katselemassa poijuja, merkkejä, majakoita, tähtitaivasta, kompassia. Odotellaan, että ovat samassa linjassa
- Mitä Raamattu sanoo asiasta
- Omat tahtomiset, joita Jumala vaikuttaa (Fil 2), ja
- Hetki, jolloin olosuhteet suotuisat. Niin sanotusti Jumala avaa tai sulkee ovia.
- Lisäksi voidaan ehkä huomioida jotain melko puolueetonta neuvonantajaa. Raamatun Sananlaskujen mukaan neuvonantajien runsaus tuo menestyksen.
Kuitenkin joillakin on parisuhteissaan tai avioliitoissaan sopimus tai periaate, ETTÄ EI OTETA NEUVOJA keskinäiseen suhteeseen ulkopuolisilta. Ei päästetä muita sotkemaan sitä, ja tällä konstilla on selvitty monista juoruista ja juonista.
Toinen suhtautumistapa johdatukseen. Kenneth Haginin tyylinen tapa. Luetaan Raamatusta, mitä aiheesta löytyy. Ja lähdetään jääräpäisesti toteuttamaan, näyttivätpä olosuhteet miltä hyvänsä. Vaelletaan uskossa eikä näkemisessä. Niin sanotusti otetaan uskon askeleita.
Silti kannattaa minun mielestäni muistaa, että Jumala hallitsee kaikkea, ja että totuutta on Raamatun ulkopuolellakin.
En usko että tuo on Jumalasta, mutta en tuomitsekkaan.
Jos puoliso on muuttunut sinun uskontakia ivalliseksi ja pahaksi on helppoa ihastua toiseen josta tietää että hän ei niin tekisi.
Hieman tarkennusta asiaan: Jumala on ainoastaan tälle uskovalle puolisolle puhunut ja hän taas ei ole kertonut siitä kenellekkään Mitä Jumala hänelle on puhunut.
Tämä uskova puoliso olisi valmis eroamaan uskomattoman kanssa, koska on väsynyt siihen vihamielisyyteen ja on asioita mitä uskova ei halua, mitä taas uskomaton haluaa.
Uskova puoliso vaan ei haluaisi olla se joka jättää vaan on rukoillut että tapahtuisi Jumalan tahto. Ja että uskomaton puoliso olisi se joka eroaa ja jättää.
Uskova kärsii asioista mitä tuo uskomaton puoli tekee, mutta on valmis vielä odottamaan, mutta salaa toivoo että tämä piina loppuisi jo.
Tuo uskova kenestä Jumala puhui, ei tiedä mitään eikä häntä sotketa asiaan.
Aloittaja miettiikin, onko avosuhteessa eläessä väärin edes ajatella ketään ulkopuolista ihmistä. Eikö sekin ole kuin pettämistä?
Kirjoitat siis itsestäsi.
Mutta haureuden välttämiseksi, olkoon kullakin oma aviopuoliso. Aamen.
Raamatussa ei ole avoliittoa.
Tuollainen suhde on Raamatun mukaan vain pelkkää haureudessa elämistä.
Uskovan ei tulisi elää haureudessa.
Muistui mieleeni yksi Sanankohta, joka voi selventää asiaa:
16 Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne".
17 Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä',
18 sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden."
Siis naisella oli mies, joka ei oikeasti ollut Jeesuksen mukaan hänen miehensä.
Raamatussa sanotaan kyllä seuraavaakin:
Mark. 10:9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Moni lukee tämänkin huolimattomasti, eli kannattaa kysyä siis se, että onko Jumala oikeasti yhdistänyt, vai onko ihminen itse himoissaan sitonut itse itsensä ihan väärään ihmiseen?
Ongelmana on lopulta se, että mikä on kussakin tapauksessa se oikea toiminta tapa, jolla satutettaisiin mahdollisimman vähemmän muita, eli vaikka itse kärsii omasta väärästä valinnasta ja sen seuraamuksista, niin millä minimoidaan toisten kärsimykset ?
Siinä on peiliin katsomisen paikka, ja siinä saa varmasti pitkään rukoilla Herran johdatusta elämäänsä, sillä harvoin kukaan ihminen osaa kertoa oikeaa toimintatapaa juuri siihen suhteeseen ja tilanteeseen.
Mutta lähtökohtana itse pitäisi sitä, että avoliitossa eläminen on Raamatun mukaan vain haureudessa elämistä, ja se tulisi lopettaa Jumalan tahdon vastaisena toimintana.
Omana ohjeena sanoisin myös, että älä hyvä ihminen ala tässä vaiheessa sekoittamaan jotain uutta tulokasta tuohon soppaasi.
Ensin pitää selvittää Herran kanssa vanhat asiat kunnolla, ja sitä kautta oppia niistä niin, että ei toista samoja virheitä, joita on jo tehnyt.
Raamatun avioliittosääntöjen tarkoituksena ei ole erotella puolisot toisistaan.
2. Moos 22 ja 5. Moos 22 kertovat morsiamenhinnasta. Jos mies sekaantui kihlaamattomaan neitsyeen, piti ottaa hänet vaimoksi.
5. Moos 24 erotettu nainen ei saisi uuden miehen jälkeen palata edelliselle.
1. Kor 7:10-16 toteaa, jos uskova jää uskomattoman hylkäämäksi, jne.