Miksi aina me naiset ruikutamme täällä
eroamme? Missä miehet?
Te olette itsekkäitä olentoja.
Ennemmin joisin tervaa ja istuisin
lasinsirpaleille ennenkuin alan
seurustelemaan yhdenkään teidän kanssanne
enää.Valehtelijat.Säälittävät.
Vihaan.Kuole.
eroamme? Missä miehet?
Te olette itsekkäitä olentoja.
Ennemmin joisin tervaa ja istuisin
lasinsirpaleille ennenkuin alan
seurustelemaan yhdenkään teidän kanssanne
enää.Valehtelijat.Säälittävät.
Vihaan.Kuole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Naiset ovat itsekkäitä olentoja.
Ennemmin joisin tervaa ja istuisin
lasinsirpaleille ennenkuin alan
seurustelemaan yhdenkään teidän kanssanne
enää.Valehtelijat.Säälittävät.
Vihaan.Kuole.
ja sit oisitkin valmis homo...
Minulla homma toimii näin.
Olen ensimmäistä kertaa elämäni aikana tullut jätetyksi tuossa jokin aika sitten. Ja jättäjänä sattui olemaan se ainoa nainen jolla olisi ollut merkitystä. Suhde kesti vuosia. Mutta asiaan:
Ensinnä join noin viikon. Kävin kyllä töissä, mutta join kaiken muun ajan. Yksin. Kotona.
Sitten väheni juominen ja siirtyi baariin. Siellä aikani oltua totesin kuinka paljon naisia siellä on. No, päätinpäs kantaa sänkyyni sieltä naisen, toisen, ja lopulta niitä oli niin paljon, etten jaksa enään edes laskea.
Jossakin vaiheessa tajusin miten turhaa se, kukaan niistä ei tuntunut miltään. No sitten päätin koittaa hieman tapailla erästä kivaa tyttöä. No, nainen oli paperilla täydellinen. Kaunis, fiksu, teki hyvää ruokaa jne. Valitettavasti homma ei tuntunut vieläkään miltään ja romautin naisen maailman sanomalla, että olen suhteessa nyt hieman väärin perustein, ja parempi että lopetetaan nyt.
Noh, nytten olen sitten viime ajat istuskellut yksin kotona, selvinpäin, katsoen elokuvia ja tuijotellen kattoa. Lähinnä mielessä pyörii tämä ex, mutta mitäs siitä ruikuttamaan. Vihaan elämääni tällä hetkellä yli kaiken. Tekis mieli vaan sammuttaa valot ja nukkua pois.
Kohta tulee kuitenkin tilanne, että saan tämän kaiken pois. Pääsen pois tästä kaupungista, koko helvetin maasta. Aloittamaan kaiken alusta, ja rakentamaan elämän uusiksi. Sitä odotellessa.
Summa summarum: Ei me miehet ehditä täällä ruikuttaa kun pitää käydä näitä "eroprosesseja" läpi.
....et näin meillä.
Mulla oli rankka ero kohta tasan kaksi vuotta sitte.Samat fiilikset oli pitkään ku sullakin.Vihasin sitä synkkää elämää.Eikä mielessä pyöriny ku tämä exä.Häntä ei pystyny vihaamaan,kun ei ollut mulle mitään tehnyt(paitsi jättäny).Erokin oli niin sopuisa kun olla ja voi,mut henkisesti olin ihan rikki.Ei pystyny edes uskoo et asiat nyt tosiaan menee näin.Tiedän senkin tunteen ku haluis vaan nukkua,jotta ei tarvis ajatella asioita...Se on aika katkeraa,kun tuntuu että se ihminen olis edelleenki se oikea ja niin sopiva.On se vaan kumma että sitä ei saanu sillo toimimaan.Oppihan siitäkin,vaikka vähän liaan kovan hinnan kanssa.Ei ole kukaan hänen jälkeensä "kelvannu"...valitettavasti.
Kyllähän se aika parantaa,MUTTA NIIN HELVETIN HITAASTI.
Ehkä vähän ilkeästi sanottu, mutta mihin osoitteeseen voin lähettää tervan ja lasinsirpaleet? Vakavasti ottaen, kyllä se siitä. Tsemppiä.
Muutin mieleni, voisit lähettää ne petturipoikaystäväni ja hänen uuden lumppunsa
luokse.Jos vaikka sitten he haluaisivat leikkiä
niillä seksileikkejä.
On se rakkaus ihanaa.