Äitini huomiohuoraus

huokaus. Oletko aikuinen ihminen?
Keinoja on monia.

Selität äidillesi, että 1.10. alkaen puhut hänen kanssaan vain kerran viikossa, muun ajan elät omaa elämääsi. Tai sanot aloittavasi tämän 10.10. näin äitisi ehtii tottua asiaan.
Sanot että jos äidilläsi on oikeasti joku hätä, äitisi voi soittaa 112:seen, ei sinulle.

Aikarajan jälkeen älä vastaa äitisi puheluihin muulloin kuin vain sen kerran viikossa.
Laita kännykkä äänettömälle niin äitisi ei häiritse sinua vaikka hän soittaisikin sata kertaa.
Sammuta kännykkä yön ajaksi ja käytä vanhanaikaista herätyskelloa.
Ota ovikellosta pimputin pois tai jos se on sähköinen katkaise virran tulo.
Pyydä ystäviäsi ilmoittamaan tulostaan etukäteen koska ovikellosi ei enää toimi.
Jos äitisi on ovesi takana toistuvasti, älä päästä häntä kotisi ovesta sisään, sanot, että sinulla on nyt muuta tekemistä.

Yllämainittua sanotaan rajojen asettamiseksi.
Olet aikuinen ja sinulla on aikuisen ihmisen velvollisuudet niin itseäsi kuin äitiäsikin kohtaan. Jos et jaksa hänen liiallista häiriköintiään, aseta rajat.

Jos äitisi uhkailee itsemurhalla, nauhoita keskustelu ja sen jälkeen ota yhteyttä mielenterveystoimistoon ja siirrä ongelma-äitisi kaikkine vikoineen sinne.

Jos äitisi uhkailee perinnöttömäksi jättämisellä, niin se on hänen oikeutensa. Hän saa antaa rahansa kenelle tahansa aivan vapaasti.

Aikuisten ihmisten kitinöitä omista vanhemmistaan on todella tympeää lukea ja vielä ikävämpää kuunnella. Joten please ap, seuraavan kerran kun näemme, älä sano äidistäsi sanaakaan minulle, olen viimeiset 5 vuotta kuunnellut jokaikinen kerta äitijuttujasi ja nyt on mitta täynnä ja ystävyys katkolla jos marmatus jatkuu.