Olen nyt jonkin aikaa näitä sivuja selaillut ja muutenkin iltapäivälehtien sivuilla käynyt. Olen huomannut kuinka ihmiset pitävät nuoruutta ja nuorekkuutta jotenkin tavoiteltavana tai hyvänä asiana. Minusta se tuntuu oudolta.
Jokainen meistä ikääntyy jokaisella kellonlyömällä. Ei siinä mitään pahaa ole. Tuntuu oudolta miten täälläkin puhutaan epäkelvoista ihmisistä, kun he jonkin virstanpylvään elämässään ovat ohittaneet.
Olen 46 vuotias nainen. En nuorehko, enkä nuorekas, olen oman ikäiseni. Synnyin vuonna 1970, elin lapsuuteni ja nuoruuteni ja nyt olen saavuttanut keski-iän. Seuraavaksi tulen saavuttamaan vanhuuden, joka katsotaan joillain mittareilla alkavaksi, kun täytän 65 vuotta.
En todellakaan etsi itselleni nuorta rakastajaa, en sellaista missään tapauksessa itselleni halua. En missään tapauksessa katsele jotain nuorta miestä/poikasta sillä silmällä tai mitään kaihoten. Puhutaan puumista, en ole heistä yksi ja melko varmasti kovin moni muukaan tuttavapiirissänne olevista ei sellainen ole. Haluan olla ihmis-suhteessa ja parisuhteessa oman ikäryhmäni edustajien kanssa, en ihmisten joilla ei ole sitä elämänkokemusta, mikä minulla on.
Olen täältä lukenut, miten nuoret pojat / miehen alut puhuvat, etteivät he jonkun "mummon" kanssa mihinkään ala, ei pelkoa, että hekään teitä niin ajattelisivat. Ei ole tarvetta lähteä hakemaan itselle sitä miespuolista "thaikkua".
En ikävöi lapsuutta, enkä nuoruutta. Elin jo ne ajat ja se oli ihan tarpeeksi sitä, nyt odotan tulevaa.
Ollaan ihan oman ikäisiämme. Minä ainakin olen.
Jokainen meistä ikääntyy jokaisella kellonlyömällä. Ei siinä mitään pahaa ole. Tuntuu oudolta miten täälläkin puhutaan epäkelvoista ihmisistä, kun he jonkin virstanpylvään elämässään ovat ohittaneet.
Olen 46 vuotias nainen. En nuorehko, enkä nuorekas, olen oman ikäiseni. Synnyin vuonna 1970, elin lapsuuteni ja nuoruuteni ja nyt olen saavuttanut keski-iän. Seuraavaksi tulen saavuttamaan vanhuuden, joka katsotaan joillain mittareilla alkavaksi, kun täytän 65 vuotta.
En todellakaan etsi itselleni nuorta rakastajaa, en sellaista missään tapauksessa itselleni halua. En missään tapauksessa katsele jotain nuorta miestä/poikasta sillä silmällä tai mitään kaihoten. Puhutaan puumista, en ole heistä yksi ja melko varmasti kovin moni muukaan tuttavapiirissänne olevista ei sellainen ole. Haluan olla ihmis-suhteessa ja parisuhteessa oman ikäryhmäni edustajien kanssa, en ihmisten joilla ei ole sitä elämänkokemusta, mikä minulla on.
Olen täältä lukenut, miten nuoret pojat / miehen alut puhuvat, etteivät he jonkun "mummon" kanssa mihinkään ala, ei pelkoa, että hekään teitä niin ajattelisivat. Ei ole tarvetta lähteä hakemaan itselle sitä miespuolista "thaikkua".
En ikävöi lapsuutta, enkä nuoruutta. Elin jo ne ajat ja se oli ihan tarpeeksi sitä, nyt odotan tulevaa.
Ollaan ihan oman ikäisiämme. Minä ainakin olen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin kirjoitit. Ajattelen samalla tavalla asioista. Olen vähän nuorempi kuin sinä.
En katso ja enkä halua nuorta miestä. En ulkomaalaista miestä en nuorta en vanhaa.
Elän nyt ja tässä. En kaipaa lapsuutta, nuoruutta. Olen suht tyytyväinen.
En ole rikas en kaunis , mutta itseeni tyytyväinen. En pelkkää ryppyjä.
Hieno kirjoitus! Olen lähes ikäisesi ja juuri samoin ajattelen.
Onko osittain puhdasta materialismia ja kuoleman /ikääntymisen pelkoa se vouhotus mitä tuutin täydeltä media toitottaa ja suoltaa.
Tärkeämpää kuin se ulkoisen nuoruuden säilyttäminen on se sisäisen "elämänpalon" säilyttäminen!
Ja tosiaan, vanheneminen on meillä kaikilla edessä, niin ulkoisesti kuin sisäisesti.
Mitä enemmän ikää tulee niin sitä enemmän arvostaa kaikkea muuta kuin sitä ulkoista nuoruutta.
Toki on ikuisia kakaroita jotka ei ole kasvaneet vielä kuusikymppisenäkään ja taas vanhoja sieluja jotka ovat kolmekymppisenä ns vanhoja. Henkisesti siis.
Ihanaa olla tämän ikäinen!
Ja etenkin tyytyväinen terveellä tavalla itseensä ja elämäänsä.