Pysähdy ja pohdi, sillä on hyvä pohtia!

Olisitko hyvä ja vastaisit jokaiseen kysynykseen, on täysin tarpeetonta leikkiä trollia.

"Miksi en usko Jumalaan?
Kysyjä ei täsmennä, mihin Jumalaan, mutta oletetaan nyt että kristinuskon sellaiseen."

Ateisti ei tunne kristinuskon Jumalaa, joka on sama Jumala kuin muillakin.

"Jumalan esittämiin käyttäytymisvaatimuksiin olisi helpompi suhtautua vakavammin, jos niitä ei olisi tulkinnasta riippuen niin suurta määrää osin ristiriitaisiakin ja jotenkin kummasti aina ihmisten omiin mieltymyksiin sopien."

Ei kaikki mitä Jumalasta sanotaan, ole totta.

Jos kuuntelee valheita ja uskoo niitä, ei pääse totuuden lähteelle, joka on Jumala.

"Jos kuuntelee valheita ja uskoo niitä, ei pääse totuuden lähteelle, joka on Jumala. "

Täyttä hölynpölyä.

älä.usko.valheisiin kirjoitti:

"Miksi en usko Jumalaan?
Kysyjä ei täsmennä, mihin Jumalaan, mutta oletetaan nyt että kristinuskon sellaiseen."

Ateisti ei tunne kristinuskon Jumalaa, joka on sama Jumala kuin muillakin.

"Jumalan esittämiin käyttäytymisvaatimuksiin olisi helpompi suhtautua vakavammin, jos niitä ei olisi tulkinnasta riippuen niin suurta määrää osin ristiriitaisiakin ja jotenkin kummasti aina ihmisten omiin mieltymyksiin sopien."

Ei kaikki mitä Jumalasta sanotaan, ole totta.

Jos kuuntelee valheita ja uskoo niitä, ei pääse totuuden lähteelle, joka on Jumala.

Jos kristinuskon jumala on sama kuin muillakin, miksi eri uskonnot?

Miksi eri pyhät kirjat ja ohjeet jotka ovat tulleet jumalalta? Antaako se sama jumala erilaisia ohjeita eri tyypeille? Yksille esim. kertoo että Jeesus on se juttu, kuunnelkaa häntä, esim. toisille taas että Jeesus oli "pelkkä" profeetta, Muhammedilla on ne viimeisimmät ohjeet jonka mukaan toimia.

Alkaa suhteellisen sekopäiseksi kun sama jumala eri puolilla maailmaa jakaa erilaisia ohjeita eri ihmisille minkä mukaan toimia.

Ateistit ovat tässä kokonaisuudessa hyvin pieni tekijä, kun maailmassa on miljoonia, jopa miljardeja muita uskovaisia jotka uskovat "väärin" tai eivät usko että kaikki jumalat olisivat yksi ja sama.

Ensimmäinen tehtävähän olisi näyttää kaikki ne valheet, mihin ne muut uskovat. Kumma kun kukaan ei ole siinäkään onnistunut, vaan eri uskonnot porskuttavat erikseen ja jokainen niistä tietää sen "totuuden".

Näättä kirjoitti:

Jos kristinuskon jumala on sama kuin muillakin, miksi eri uskonnot?

Miksi eri pyhät kirjat ja ohjeet jotka ovat tulleet jumalalta? Antaako se sama jumala erilaisia ohjeita eri tyypeille? Yksille esim. kertoo että Jeesus on se juttu, kuunnelkaa häntä, esim. toisille taas että Jeesus oli "pelkkä" profeetta, Muhammedilla on ne viimeisimmät ohjeet jonka mukaan toimia.

Alkaa suhteellisen sekopäiseksi kun sama jumala eri puolilla maailmaa jakaa erilaisia ohjeita eri ihmisille minkä mukaan toimia.

Ateistit ovat tässä kokonaisuudessa hyvin pieni tekijä, kun maailmassa on miljoonia, jopa miljardeja muita uskovaisia jotka uskovat "väärin" tai eivät usko että kaikki jumalat olisivat yksi ja sama.

Ensimmäinen tehtävähän olisi näyttää kaikki ne valheet, mihin ne muut uskovat. Kumma kun kukaan ei ole siinäkään onnistunut, vaan eri uskonnot porskuttavat erikseen ja jokainen niistä tietää sen "totuuden".

"Jos kristinuskon jumala on sama kuin muillakin, miksi eri uskonnot?"

Koska ihmiset eivät ole Jumala.

Ihmiset voivat vain yrittää saada tietoa Jumalasta, mutta useinkin siinä epäonnistutaan.

Uskontojen syvin sanoma on kuitenkin oikea.

"Ensimmäinen tehtävähän olisi näyttää kaikki ne valheet, mihin ne muut uskovat."

Ei ole tarpeen selvittää kaikkia valheita ja niiden määrää. Riittää että tietää niiden kattavuuden. Tärkeämpää on keskittyä siihen mikä on...

hei mut ime sä silti nakkii

Uskoontulossa monet emotionaaliset lukot rupeavat avautumaan ja se voi ilmetä monenlaisena käyttäytymisenä. Se ei ole kuitenkaan vahingollista mutta voi saada vähän hassuja muotoja joskus, jos ihminen on pitempään jo elänyt ateismissa eikä oikein osaa olla tunneälykäs vielä. Mutta tärkeintä onkin se ilo, vaikka se joskus menisikin yli. Paljon parempi olla yli-iloinen kuin iloton.

poliici1 kirjoitti:

Uskoontulossa monet emotionaaliset lukot rupeavat avautumaan ja se voi ilmetä monenlaisena käyttäytymisenä. Se ei ole kuitenkaan vahingollista mutta voi saada vähän hassuja muotoja joskus, jos ihminen on pitempään jo elänyt ateismissa eikä oikein osaa olla tunneälykäs vielä. Mutta tärkeintä onkin se ilo, vaikka se joskus menisikin yli. Paljon parempi olla yli-iloinen kuin iloton.

Se tyylipuhdas vihanlietsonta jota uskovat tällä palstalla päivittäin ilmentävät on kyllä ilon täydellinen vastakohta, pelkkkää sysimustaa umpipimeyttä ja synkkää vihaa höystettynä törkeillä solvauksilla ja tökeröillä valheilla. Huudetaan vain homoevokkia, ateistien täydellisen moraalitonta pahuutta sekä helvetin tulijärveä.

Erittäin vastenmielistä ja todella säälittävää, mutta toisaalta hienosti näyttää sen mihin usko johtaa ja millainen moraali uskosta kumpuaa. Osaa jokainen vähänkin ajatteleva ihminen pysyä visusti erossa moisesta puistattavan vastenmielisestä kuonasta.

Telkusta hiljattain tullut James Randista kertova dokkari kertoi kaiken olennaisen näistä Jeesuksen ja raamatun ja jumalan nimissä huutavista vastenmielisistä niljakkeista, sekä samalla myöskin niistä ajattelemiseen kyvyttömistä pölvästeistä, jotka sokeasti uskovat saarnaajien typeriin valheisiin.

poliici1 kirjoitti:

Uskoontulossa monet emotionaaliset lukot rupeavat avautumaan ja se voi ilmetä monenlaisena käyttäytymisenä. Se ei ole kuitenkaan vahingollista mutta voi saada vähän hassuja muotoja joskus, jos ihminen on pitempään jo elänyt ateismissa eikä oikein osaa olla tunneälykäs vielä. Mutta tärkeintä onkin se ilo, vaikka se joskus menisikin yli. Paljon parempi olla yli-iloinen kuin iloton.

"jos ihminen on pitempään jo elänyt ateismissa eikä oikein osaa olla tunneälykäs vielä"

Täyttä hölynpölyä. Se kertookin enemmän ennakkoluuloistasi kuin todellisuudesta.

Aika moni anti-teistinen ateisti taitaa tulla esim. uskovaisesta taustata, vaikka uskovaisen perheen tai etenkin jonkun pienemmän lahkon kautta ja sitten kun "ateistuminen" tapahtuu irtautumisena kaikesta tutusta ja perinteisestä sekä monesti ohessa on tunne että minua on huijattu, minulle on valehdeltu ja vieläpä läheisten ihmisten toimesta.

En ihmettele jos se aiheuttaa katkeruutta ja kovasanaisuutta ja voimakkaampaa antiteismiä pelkän ateismin sijasta.

Itse taas olen kasvanut ateistiksi hyvin pehmeästi, eli mitä vanhemmaksi kasvoin sitä luonnollisemmalta ateismi tuntui mitä enemmän luin ja tutustuin niin ihmiskunnan kuin eri uskontojenkin historiaan ja ihmisten käyttäytymiseen yleensä.

Koko homma tapahtui hyvin kivuttomasti ja luonnollisesti ilman draamaa. Tapakirstillinen perhe, minut kastettiin uskontoon, luin kakarana iltarukoukset, kirkossa kävin lähinnä häissä ja hautajaisissa ja muissa ns. isommissa tilaisuuksissa, mutta siinä kaikki.

Esim. ns. ateistista kirjallisuutta, Harrisia, Dawkingsia tms. en ole lukenut koskaan, eikä missään ollut muutakaan "aivopesua". Lapsuus ja nuoruusiän kavereiden kanssa juteltiin aivan muista kuin esim. uskonkysymyksistä tai siitä mihin kukin uskoo tai ei. Raamatun luin omaehtoisesti ensimmäisen kerran jo joskus pentuna ihan mielenkiinnosta. Ensimmäinen mitä ajattelin että olipas tylsä, jotain yksittäisiä kohtia kuten ilmestyskirjaa lukuunottamatta. Eipä se liikaa kohentunut ensimmäisenkään lukukerran jälkeen, alkoi vain kiinnittämään enemmän huomita epäloogisuuksiin ja mm. puhtaan julmiin tekoihin mitä ns. armollinen jumala teki ja salli nimissään tapahtua. Toki sitten myöhemmin katumus, että nyt ollaan armollisia, aiemmin on sallittu ja jopa käskettyä vaikka ja mitä julmaa.

Käytännössä jo viimeistään rippikouluiässä tiesin etten usko ja myöhemmin tapahtunut asiaan tutustuminen juuri mainittujen historioiden ja uskontoihin tutustumisen osalta vain vahvisti asiaa ja näkemystäni.

Kun asia selvisi vanhemmilleni, se oli todennäköisesti hienoinen pettymys vaikka eivät sitä isommin näyttäneetkään, enemmänkin vaistosin asian rivien välistä, mutta kuitenkin tiesivät kuka ja millainen olin ja lähinnä asiasta ja "pakanuudestani" vitsailtiinkin. Luonteenihan he tunsivat jo hyvin muutenkin. He itse kuuluvat edelleen kirkkoon, mutta eivät koskaan olleet ns. aktiiviuskovaisia.

Asia voisi olla hyvinkin toisin jos suhtautuminen olisi ollut kuin muutamalla palstan vakiotrolliuskovaisella lukuisine - ateistit ovat pahoja ihmisiä jotka eivät tunne myötätuntoa ja haluavat vahingoittaa ihmisiä ja ovat väkivaltaisia ja jne. jne.

Eipä olisi ihme jos joku katkeroituisi jos esim. omat vanhemmat suhtautuisivat asiaan noin ja olisi saanut kuunnella moista soopaa koko lapsuutensa, etenkin jos on samalla tajunnut olevansa moinen ihmishirviö, vain jos ei jaakaan vanhempiensa maailmankuvaa. Ymmärtäisin kyllä mistä tunne ja vastarinta kumpuaisi.

Mutta koska oma tieni on ollut hyvin pehmeä, niin lähinnä naureskelen kun olen nyt täälläkin pitkästä aikaa käynyt aiheita selailemassa miten saankin kuulla olevani empatiakyvytön ja homoseksuaali (terve vain mm. veilingöös ja eiseolevääriiiiiiiin) ja/tai muu näistä ihmishirviön kuvista joita täällä on maalailtu.

Itse kun olen ollut suht. empaattinen ja ystävällinen tuntemattomiakin kohtaa jo pennusta lähtien, eikä luonteeni muuttunut pätkääkään tajuttuni vihdoin olevani ateisti, niin tälläkin palstalla yleiset aloitukset ovat useimmiten lähinnä säälittäviä, ja kertovat usein enemmän aloittajasta, kuin yleisöstä jolle viesti on oletettavasti esitetty. Tuntuu olevan tyyppejä joilla ihan liian laaja ymmärrys tunnu olevan sen yhden oman asian ulkopuolella, eikä varsinaisesti senkään suhteen kun juttuja selailee.

Taitavat ne älykkäämmät apoleetigot viihtyä vähän muilla areenoilla kuin suoli24 ateismipalstalla... :)

Eipä noihin mainittuihin tai moniin muihinkaan täällä suhtaudu liian vakavasti, mutta kun näkee millainen yleistaso esim. aloituksia tekevillä palstan uskovaisilla on, niin en ihmettele jos vastakommentit ovat samaa tasoa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ja toisaalta, kun väliin tulee asiallisempaa vastausta, tai vaikeampaa vastakysymystä, niin useimmiten ne taas jätetään huomiotta.

Täällä näyttäisi olevan enemmän aktiivisia rikkonaisia uskovaisia ja trolleja kuin varsinaisia ateisteja.

Huhmari kirjoitti:

Aika moni anti-teistinen ateisti taitaa tulla esim. uskovaisesta taustata, vaikka uskovaisen perheen tai etenkin jonkun pienemmän lahkon kautta ja sitten kun "ateistuminen" tapahtuu irtautumisena kaikesta tutusta ja perinteisestä sekä monesti ohessa on tunne että minua on huijattu, minulle on valehdeltu ja vieläpä läheisten ihmisten toimesta.

En ihmettele jos se aiheuttaa katkeruutta ja kovasanaisuutta ja voimakkaampaa antiteismiä pelkän ateismin sijasta.

Itse taas olen kasvanut ateistiksi hyvin pehmeästi, eli mitä vanhemmaksi kasvoin sitä luonnollisemmalta ateismi tuntui mitä enemmän luin ja tutustuin niin ihmiskunnan kuin eri uskontojenkin historiaan ja ihmisten käyttäytymiseen yleensä.

Koko homma tapahtui hyvin kivuttomasti ja luonnollisesti ilman draamaa. Tapakirstillinen perhe, minut kastettiin uskontoon, luin kakarana iltarukoukset, kirkossa kävin lähinnä häissä ja hautajaisissa ja muissa ns. isommissa tilaisuuksissa, mutta siinä kaikki.

Esim. ns. ateistista kirjallisuutta, Harrisia, Dawkingsia tms. en ole lukenut koskaan, eikä missään ollut muutakaan "aivopesua". Lapsuus ja nuoruusiän kavereiden kanssa juteltiin aivan muista kuin esim. uskonkysymyksistä tai siitä mihin kukin uskoo tai ei. Raamatun luin omaehtoisesti ensimmäisen kerran jo joskus pentuna ihan mielenkiinnosta. Ensimmäinen mitä ajattelin että olipas tylsä, jotain yksittäisiä kohtia kuten ilmestyskirjaa lukuunottamatta. Eipä se liikaa kohentunut ensimmäisenkään lukukerran jälkeen, alkoi vain kiinnittämään enemmän huomita epäloogisuuksiin ja mm. puhtaan julmiin tekoihin mitä ns. armollinen jumala teki ja salli nimissään tapahtua. Toki sitten myöhemmin katumus, että nyt ollaan armollisia, aiemmin on sallittu ja jopa käskettyä vaikka ja mitä julmaa.

Käytännössä jo viimeistään rippikouluiässä tiesin etten usko ja myöhemmin tapahtunut asiaan tutustuminen juuri mainittujen historioiden ja uskontoihin tutustumisen osalta vain vahvisti asiaa ja näkemystäni.

Kun asia selvisi vanhemmilleni, se oli todennäköisesti hienoinen pettymys vaikka eivät sitä isommin näyttäneetkään, enemmänkin vaistosin asian rivien välistä, mutta kuitenkin tiesivät kuka ja millainen olin ja lähinnä asiasta ja "pakanuudestani" vitsailtiinkin. Luonteenihan he tunsivat jo hyvin muutenkin. He itse kuuluvat edelleen kirkkoon, mutta eivät koskaan olleet ns. aktiiviuskovaisia.

Asia voisi olla hyvinkin toisin jos suhtautuminen olisi ollut kuin muutamalla palstan vakiotrolliuskovaisella lukuisine - ateistit ovat pahoja ihmisiä jotka eivät tunne myötätuntoa ja haluavat vahingoittaa ihmisiä ja ovat väkivaltaisia ja jne. jne.

Eipä olisi ihme jos joku katkeroituisi jos esim. omat vanhemmat suhtautuisivat asiaan noin ja olisi saanut kuunnella moista soopaa koko lapsuutensa, etenkin jos on samalla tajunnut olevansa moinen ihmishirviö, vain jos ei jaakaan vanhempiensa maailmankuvaa. Ymmärtäisin kyllä mistä tunne ja vastarinta kumpuaisi.

Mutta koska oma tieni on ollut hyvin pehmeä, niin lähinnä naureskelen kun olen nyt täälläkin pitkästä aikaa käynyt aiheita selailemassa miten saankin kuulla olevani empatiakyvytön ja homoseksuaali (terve vain mm. veilingöös ja eiseolevääriiiiiiiin) ja/tai muu näistä ihmishirviön kuvista joita täällä on maalailtu.

Itse kun olen ollut suht. empaattinen ja ystävällinen tuntemattomiakin kohtaa jo pennusta lähtien, eikä luonteeni muuttunut pätkääkään tajuttuni vihdoin olevani ateisti, niin tälläkin palstalla yleiset aloitukset ovat useimmiten lähinnä säälittäviä, ja kertovat usein enemmän aloittajasta, kuin yleisöstä jolle viesti on oletettavasti esitetty. Tuntuu olevan tyyppejä joilla ihan liian laaja ymmärrys tunnu olevan sen yhden oman asian ulkopuolella, eikä varsinaisesti senkään suhteen kun juttuja selailee.

Taitavat ne älykkäämmät apoleetigot viihtyä vähän muilla areenoilla kuin suoli24 ateismipalstalla... :)

Eipä noihin mainittuihin tai moniin muihinkaan täällä suhtaudu liian vakavasti, mutta kun näkee millainen yleistaso esim. aloituksia tekevillä palstan uskovaisilla on, niin en ihmettele jos vastakommentit ovat samaa tasoa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ja toisaalta, kun väliin tulee asiallisempaa vastausta, tai vaikeampaa vastakysymystä, niin useimmiten ne taas jätetään huomiotta.

Täällä näyttäisi olevan enemmän aktiivisia rikkonaisia uskovaisia ja trolleja kuin varsinaisia ateisteja.

"Taitavat ne älykkäämmät apoleetigot viihtyä vähän muilla areenoilla kuin suoli24 ateismipalstalla... :)"

Trollit tekevät kaikkensa häätääkseen älykkäämmät täältä pois. Ateistien tuella toki. Vastikään saatiin häädettyä nimimerkki Kristitty86. Huolellisesti harkittujen ja asiallisesti argumentoitujen kirjoitusten lyttääminen ja solvaaminen sekä niiden deletointi saa aikaan sen, että jos täällä haluaa olla apologeettana, on varauduttava siihen että vastustajan keinot ovat likaiset.

Tietenkin tekevät, ja ihan ateistien tuella. Tsk tsk.

Trollit näin pääosin eivät välitä ketä trollaavat, reaktion saaminen on se trollin juttu ja nautintoaine.

Se että joku apoleetikko ajetaan pois ateistipalstalta ateistien tuella, onkin mielenkiintoinen esitys.

Kuinkas se ajaminen tapahtui? Vastaan väittämällä? Sillä että jokaista sanaa ei otettukaan kuin uskovaiset evankeliumina? Sillä että esitettiin ikäviä kysymyksiä? Jumalan mahti ja tahto selän takana ei riittänytkään trolleja vastaan?

Olen nähnyt täällä likaisia keinoja molemmilla puolilla, kumpikaan ei pääse nauttimaan moraalisesta ylemmyydestä sen suhteen, mutta toisaalta, silloin turha tulla myöskään itkemään jos saat vastaasi sitä mitä itsekin ehkä heittelet.

Täällä useimmissa aloituksissa on saanut lukea siitä miten pahoja ihmisiä ateistit ovatkaan. Jos joku tuiki tuntematon ventovieras tulee kertomaan minulle minusta mitään tietämättä miten paska ja paha ihminen olenkaan, en ihmettele yhtään jos kaikki eivät moista asennetta arvosta ja palaute on sen mukainen.

Ja toisilla tyypeillä tuntuu olevan joka paikassa enemmän ongelmia kuin toisilla. Jos se jatkuu, siinä vaiheessa vähintään kannattaa tarkistaa onko omissa keinoissa jotain säätämisen varaa.

Huhmari kirjoitti:

Tietenkin tekevät, ja ihan ateistien tuella. Tsk tsk.

Trollit näin pääosin eivät välitä ketä trollaavat, reaktion saaminen on se trollin juttu ja nautintoaine.

Se että joku apoleetikko ajetaan pois ateistipalstalta ateistien tuella, onkin mielenkiintoinen esitys.

Kuinkas se ajaminen tapahtui? Vastaan väittämällä? Sillä että jokaista sanaa ei otettukaan kuin uskovaiset evankeliumina? Sillä että esitettiin ikäviä kysymyksiä? Jumalan mahti ja tahto selän takana ei riittänytkään trolleja vastaan?

Olen nähnyt täällä likaisia keinoja molemmilla puolilla, kumpikaan ei pääse nauttimaan moraalisesta ylemmyydestä sen suhteen, mutta toisaalta, silloin turha tulla myöskään itkemään jos saat vastaasi sitä mitä itsekin ehkä heittelet.

Täällä useimmissa aloituksissa on saanut lukea siitä miten pahoja ihmisiä ateistit ovatkaan. Jos joku tuiki tuntematon ventovieras tulee kertomaan minulle minusta mitään tietämättä miten paska ja paha ihminen olenkaan, en ihmettele yhtään jos kaikki eivät moista asennetta arvosta ja palaute on sen mukainen.

Ja toisilla tyypeillä tuntuu olevan joka paikassa enemmän ongelmia kuin toisilla. Jos se jatkuu, siinä vaiheessa vähintään kannattaa tarkistaa onko omissa keinoissa jotain säätämisen varaa.

"Kuinkas se ajaminen tapahtui?"

Kuten sanottu, lyttäämällä, solvaamalla ja deletoimalla. Epäkunnioittava käytös eri muodoissaan on keskustelun kannalta tuhoisaa.

kuinmyösälykkäämmätatet kirjoitti:

"Kuinkas se ajaminen tapahtui?"

Kuten sanottu, lyttäämällä, solvaamalla ja deletoimalla. Epäkunnioittava käytös eri muodoissaan on keskustelun kannalta tuhoisaa.

Niinhän sanoin, tuota tekevät molemmat puolet. Keskity niihin joiden kanssa voi keskustella, älä välitä niistä jotka eivät asialliseen keskusteluun pysty. Sitä taustahälyä tulee joka tapauksessa tällaisella palstalla.

Jos ei kelpaa kannattaa siirtyä asiallisemmille alustoille.

Ilman pohtimista sinua voidaan johtaa harhaan. Voit jopa joutua johdatelluksi johonkin epämääräiseen uskonlahkoon.

Pohdi. Ajattele. Käytä järkeäsi.

Ja sitten lue Raamattu. Ajattele voivatko siinä kerrotut tarinat olla totta. Tee siitä oikea johtopäätös.

Ryhdy sinäkin ateistiksi ja eroa kirkosta. Sitä päätöstä et kadu.