Puoliso haluaa lapsia, minä en. Pitääkö jättää?

Molempien pitää haluta 100% lapsia, muuten niitä ei kannata tehdä toisen mieliksi.

Jätä pois. Tai anna äijän kuolla.

Tosi kauan olet tuota toisen hyväksikäyttöä jo harrastanut. Olisit laskenut pois jo nuorempana. Tyhmiä olette molemmat. Minkäs sille voi?

Hei Lehtikaali

Otit esille merkittävän ja kipeänkin asian. Perheenlisäyksen suunnittelu koskee lähes kaikkia pariskuntia. Koska kyse on ehkä elämän tärkeimmästä päätöksestä sen suhteen, halutaanko lapsia vai ei, tilanteessanne on erityistä painolastia.
Lasten haluamisen suhteen ei voi tehdä kompromissiä. Joudutaan perimmäisten kysymysten äärelle: miten parisuhde voi toimia, jos näin keskeisessä asiassa ollaan eri mieltä?
Ajattelen, että lapsia ei ainakaan tule hankkia minkäänlaisena valtataistelun tuloksena. Vaikka kukaan tuskin voi sanoa olevansa täydellisen valmis vanhemmaksi, on kuitenkin isyys ja äitiys asia, joka jokaisen täytyy käydä itsessään läpi voidakseen sanoa lapselle: tervetuloa, kasvetaan yhdessä.

Mitä, jos keskustelisitte asiasta parisuhdeterapeutin kanssa? Kävi niin tai näin, on hyvä, että asiasta pystytään keskustelemaan mahdollisimman turvallisesti ja toisiaan kuunneellen. Myös seurakuntien perheasiain keskuksesta voi kysyä aikaa keskustelulle tai hakeutua yksityisten parisuhde/perheterapeuttien vastaanotolle

Viistautta, vastuuta ja voimia keskusteluunne

Merja, diakoni

Mies yrittää kiristää sinua synnyttäjäksi..älä suostu ja menkää yhdessä vaikka ed.mainittuu paikkaan.

ratkaisu on erota, koska miehellä viimeiset hetket tulla isäksi ja sinä taas et halua äidiksi ja, jos väkisin tulet, niin olet lopun ikääsi katkera miehelle ja toisinpäin. Tämmöiset asiat pitäisi heti tavatessa selvittää, että haluaako ehkä joskus lapsia, vai ei.

Koska lapset ovat asia, jotka erottavat teidät...olette jo tavallaan erossa...erotkaa nyt ihan virallisesti.

Mitä meistä maailmaan jää kun kuolemme?

Mielestäni on väärin olla antamatta lasta ja väärin on myös sitä vaatia, jos toinen ei halua. Ihminen tekee molemmat ratkaisut itsekkäästä syystä.

Mitä nainen miettii 48-vuotiaana, katuuko sitä kun ei ole synnyttänyt lasta kun siihen oli vielä mahdollisuus? Vanhenemme, olisiko mukava jos omat lapset tulisi tervehtimään kun hädin tuskin kykenemme kävelemään?

Itse olen mies ja olen ollut samassa tilanteessa. Vaimoni halusi lapsen mutta minä en. Kysyin oliko hän ihan varma asiasta, muuttaahan lapsen tuleminen elämää epäitsekkääseen suuntaan. Naisen tulee olla valmis ottamaan vastuu myös niistä väsymyksen hetkistä mitä uusi tulokas tuottaa. Iloa mutta myös haasteita.

Mietin pitkään omaa ratkaisuani. Voinko kieltää naiseltani asian joka kuuluu normaaliin elämään? Antaisiko hän koskaan anteeksi jos hän ei saisi elämänsä aikana omaa jälkeläistä?

No, nyt meillä on vuoden vanha ihana ihmisen alku.
Nainen on tyytyväinen, itse enemmän "neutraalissa tilassa", vaikka ihanahan se pieni vauva aina on.

Onko se ihmisen oma onni tärkeintä vai onko tärkeämpää tehdä puoliso onnelliseksi? Hmm...

Sama tilanne oli. Mies halusi, minä en. Ei lähtenyt, vaikka niin ohjeistin tekemään.
Nyt olemme molemmat jo liian vanhoja, mutta minua on hänen lapsettomuutensa säälittänyt. Jos olisin nyt ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, lähtisin itse. ; on suhteellisen raskasta joutua miettimään sitä mikä on ja mikä ei ole omaa syytä.
Miehiä löytyy niin sinulle, kuin naisia hänelle.