Oon turruttanut itseäni. Oon susta aivan sekaisin. Mutta mä oon kuten ennenkin, olen sun läheinen työkaverisi. Me olemme niin kunnollisia. Puhumme perheestä ja elämästä. Mietimme katseemme tarkkaan. Katsomme silloin kun siihen on lupa. Otamme muut mukaan. Jostakin, jostakin.pienestä tiedän että tiedät. Mutta mä en jaksa tätä enää. En jaksa tätä esittämistä, tyhjää puhetta säästä ja kuulumisista. Äärimmäistä korrektiutta, sitä nanosekunttia kun tiedän että tiedät. Mä en vaan enää jaksa. En mäkään tiedä mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi olla. Mut hei, älä tee mulle sitä "oot mulle ihan niinkuin muutkin, en katso kun kävelet ohi"- paskaa, se sattuu oikeesti. Sä oot mun, mä oon sun, me tiedetään se, vaikkei toisiamme saatais ikinä.
Kysyit sentään kuulumiset mies
Luesekirjoitusedes
068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.