Pitkien miesten klubin ensimmäisessä illassa klubi julistetaan lainvoimaiseksi rekisteröidyksi yhdistykseksi sekä puheenjohtaja ja hallitus esittäytyy juhlayleisölle ensimmäistä kertaa.
Skumppaa kaadellaan kuin panovitsejä.
(Reps)
Skumppaa kaadellaan kuin panovitsejä.
(Reps)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yleisöstä kuuluu välitön kommentti, sillä paikalla ei ole sihteeriä.
Yleisön joukosta kuuluu kyseenalaistavaa mutinaa.
(Naurua)
Pienten alkuvaikeuksien jälkeen saadaan tilatuksi paikalle sihteeri. Tämän saapumiseen kului kuitenkin aikaa. Ja aika tuli käyttää hyväksi niin hyvin kuin osattiin.
Parin tunnin kuluttua pitkä porukka oli ehtinyt vetää itsensä melkoiseen soosiin. Jengi kontasi pitkin lattioita ja taputteli toisiaan selkään kalajutuillaan.
Taksi pysähtyi graniittilinnoituksen pääovelle.
(Hihitystä)
Luuletko ettei pitkistä miehistä kenestäkään olisi sihteeriksi. Pötypuhetta sanon minä. Olen monesti ollut kokouksessa jossa pisin paikalla ollut mies on ollut sihteeri. Kenenkään polvelle sihteerillä ei silloin ole lupa istua.
Ensimmäinen kysymys jonka sihteeri ördääjille esitti oli hyvin yksinkertainen.
- Miksi ette valinnut sihteeriä omasta joukostanne? Pitääkö sihteerin aina olla nainen?
(Reps)
Siellä nyt taas roiskitaan lakanoille.
Malttia, sanon minä.
(Hihitystä)
Musta on ehdottoman vastenmielistä epäjärjestys. Kaikenlainen välihuutelu proosassa on kuin hyppisi ilmaan ja heiluttaisi käsiään huutaen, että olen idiootti.
(Hihitystä)
Entä jos Keira Knightley soittaisi esimerkkisihteerillemme, joka on komea pääkaupunkiseutulainen järjestelmäfriikki kesken pitkien miesten istunnon?
Sihteerimme lähtisi siltä seisokilta ulos puhumaan.
(Naurua)
Tässä välissä huudan kysymyksen: saako puujalkaiset liittyä klubiin? Kenties irtojäseneksi?
Menee esittelyyn. Olen kävelevä demokratia.
(Hihitystä)
DarkFear, 164cm, ei siihen klubiin pääse, mutta ehkä hänen kannattaisi perustaa kaljujen miesten klubi, tukka kun on jo valmiiksi kuin Juicella.
Mjaa
Joe Bob menee heittämällä kehiin. Joe Bobin ryhdikäs olemus tulee rinta edellä tilanteisiin kuin tilanteisiin. Hän on päättämättömyyden perferia.
Perästä kuuluu.
(Reps)
On tietysti kyseenalaista, onko päättämättömyyden periferian takana päättäväisyyden maailmankuva ja henki - vai ei.
(Reps)
Mun pitää painattaa pari klubikorttia - toinen sen varalle että ensimmäinen katoaa.
(Reps)
-Kahvia?
-Kiitos, maidolla ja sokerilla.
-Ei, raakana, no jos liraus vaniljaa.
Tarjouluvaunu oli koottu sekalaisin ottein, eri makuihin ja koostumuksiin täytettyinä.
Vuori hupeni kuuman höyryävän veden kera. Kaikki muu raaka-aines oli käsinkosketeltavissa. Pystyi itse päättämään miten huljauttaa palaset kehoonsa, ilman minkäänlaisia seuraamuksia.
Huojuva aamuvirkku kärryineen katsoi hölmistyneenä kuvaa seinällä.
-Mikä hemmetti tuo tuollainen käyrä on!!
Toimiston sivuvisiiri naurahti nit, että kengät lensivät jalasta.
Siitäpäs teljettynä ollut proteiinivuoren kasaaja suuntasi katseensa seinältä suoraan nahkapohjaan, eikä välittänyt vaanivansa kokouspöydän alla niin että hännän raju heilutus siirsi aina jokaislla sivuvedollaan jokaisen aterimen senttien päähän toisistaan, jonkun kenkä oli irronnut. Se ja ainoastaan se oli elämisen arvoinen "tilanne päällä" villasukissaan kärrypyörää ja 12 minuutin päästä oli nahkapohjasta jäljellä vain haju sen tekijästä. Edes kengän omistaja ei huomannut tapahtumaan, kaikki olivat tiivistyneet klubikortin muotoasuakoskevaan osioon niin keholtaan, kuin sydämeltän, joten pöydän alinen hässäkkä jäi kaikilta näkemättä.
Maskuliininen feremonian vivahde kävi pöydän yllä, vielä oli päättämättä minkä muotoinen klubikortista tulisi, maustamattomat täytteet hiljentyivät ja kuulivat vain lentotilaan lähestyvät koneet, he olivat puuttuneet portierieiksi, mikä oli mielenkiintoinen ilmio, vaikka olivatkin juoneet vain vettä.
Huoneenhappitila oli muuttunut. Fe molekyyli, kirjasi ikkunan avauksen.
Tarjoulualusta oli tyhjentynyt ja paikalle oli laskeutunut helikopteri val-miu-des-sa: Kuinka monta kortti lopulta painettaisiin. Tämä oli käsky mitä kuljettaja odotti!
Sisäkkö toimitti käskystä toimeksiantajalta lentäjälle kuiviketta matkaevääksi ja heti seuraavaksi komitea havaitsi lentäjän hyvin pitkäksi.
Seuraavaksi olisi toimitettava uusi vuorellinen tarjouluvaunuineen, olihan joulu tulossa ja kaikki possut piti saada lihoiksi. Nahkapohjalla täytetty esiliinamirri kiehnasi, josko kotiin voisi lähteä yöksi.
Vastaus oli kieltävä, kaikki kannattivat.
Haju oli töräyttävä ja sopuisa tyyneyden laakso tyhjeni hetkeksi, ei kulmioilla ollut mitään merkitystä. Kuka unohti lukita oven yöksi?
Se pitää aina lukita, ulostaja osaa kyllä itse vetää.
Komitea hiljentyi jätöksen hyvästiin.
-ONKO MÄÄRÄÄ? Kysyi lentäjä murusten lentäessä suusta samaa tahtia bändin kera.
Helikopteria tankattiin varusteellisesti, matkasta tulisi pitkä, nähtävästi. Muotoa piti myös modifisoida joulupossua varten. Muutenhan tila olisi ollut liian pieni eikä ilmatilasta olisi voinut poistua, ihminen pärjää pienemmässäkin tilassa. Jopa ilman varustereppua.
Sekin oli jo bakteereista vapaa. Niin so what.