Mitäs mieltä olette. Lopettaisitteko ystävyyden ihmiseen, kenestä olette kiinnostuneita/ihastuneita, mutta vain ystävyyttä on tarjolla? Olisiko hän vain turhaan muistuttelemassa omasta kiinnostuksesta olemassaolollaan, etkä tuntisi pääseväsi eteenpäin tunnetasolla?
"ystävyyden" lopettaminen
Fuulio
17384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi ystävyys pitää lopettaa.
Voittehan pysyä ystävinä,vaikka vakavampaa suhdetta ei olisikaan.
Eikä koskaan tiedä vaikka vielä roihahtaakin?
Jos toisella on syvempiä ajatuksia ja toinen ei tunne mitään romanttista. Tulee ristiriitaisia tuntemuksia varsinkin jos toinen sanoo vielä kiinnostuneensa jostain toisesta. Ajattelin vain, että olisiko helpompi päästä eteenpäin ja antaa itselle mahdollisuus kiinnostua jostain toisesta, jos tämä ei olisi ajatuksissa koko ajan.
Olisihan se varmasti ideaali tilanne jäädä ystäväksi ja mennä eteenpäin, mutta minkäs teet tunteillesi, kun kyseessä fiksu ja muutenkin kaikinpuolin viehättävä ihminen.
Eikö olisi hyvä päästä pahasta mielestä eroon ja jos se vaatii välien katkaisemisen, niin eikö se kuitenkin kokonaisuuden kannalta olisi parempi ja jopa välttämätöntä, kuin jäädä roikkumaan? Tällaisia pohdintoja vain..
Olen 50-vuotias nainen, uusiosinkku, ja minulle ovat ystävyyssuhteet miespuolisten henkilöiden kanssa tosi tärkeitä, ja ne ystävyyssuhteet antavat tukea tilanteessa jossa en löydä miesystävää. Olen tavannut molemmat miehistä deittisivuston kautta. Toinen olisi ollut kiinnostunut minusta romanttisestikin, mutta nieli asian ja olemme hyviä ystäviä ( asiassa ehkä auttaa se, että hän on helposti löytänyt naisia itselleen ). Toisen lemppasin lyhyen seurustelusuhteen jälkeen, asia oli hänelle silloin vaikea, mutta muutaman kuukauden kuluttua oli pettymyksestä selvinnyt, ja kirjoittelemme ja heitämme herjaa...( on touselta paikkakunnalta). Mikäli joskus löydän oman kumppanin, voi olla että jodun näistä luopumaan, ainakin hänestä, jonka kanssa oli suhde. Aika näyttää😊 Minusta ystävyydestä ei kannata luopua, jos sitä on tarjolla. Se on vain vaativaa, ettei sitten sitä mennä seksillä sotkemaan ( tää on tietysti vain mun mielipide)
Onhan ne ystävyyssuhteet tärkeitä. Ja erityisesti tykkään ystävyyssuhteista vastakkaiseen sukupuoleen, kun siinä saa asioista keskustellessa kokonaisvailtaisemman kuvan. Liittyi keskustelu sitten ihmissuhteisiin tai mihin vaan maan ja taivaan väliltä. Tykkään siis keskustella ja olen kiinnostunut asioista ja ihmisistä. Ne vain nuo romanttiset tuntemukset tätä yhtä "ystävää" kohtaan kalvaa. Nehän pitäisi olla hyvä juttu, eikä asia, mikä vetää mielen matalaksi. Ehkä se vain joidenkin ihmisten kohdalla on jokotai. En ole vähäisten exieni kanssa jäänyt ystäväksi tms. Lasteni äidin kanssa toki asiallisissa yhteyksissä olen, mutta ei muuta. Joistakin treffikumppaneista minulle on tullut ystäviä. Silloin ei kumallakaan osapuolella ole syttynyt romanttisia tuntemuksia, mutta kaverillisia kyllä. Mikä on puolestaan aivan mahtava juttu.
Oletko Fuulio mistä suunnalta Suomea?
Kaukana Hämeestä :D
Joskus on helpompi lopettaa, riippuu toki toisen käytöksestä. Jos vaikkapa se toinen, ns "ei kiinnostunut osapuoli" hakee jatkuvasti seuraa, puhuu näistä paljon ja "kuolaa" jokaista vastaantulijaa, voi olla aika oleminen jos olette paljon tekemisissä.
Yritin tällaista kuviota ja henkisesti aloin voimaan todella pahoin, kun tuntui että toinen halusi vain osoittaa kuinka en kuuna päivänä kelpaisi hänelle, mutta kuka tahansa muu kiinnostaisi. Loukkasi niin syvältä, kun käyttäytyi ristiriitaisesti ja välillä taas vaikutti hän saattaisikin välittää. Loppujen lopuksi jäin ihmettelemään mikä kaiken pointtina oli..
No ei tämä "minun tapaus" ehkä ihan noin paha ole. Haku on päällä kuiteski koko ajan enemmän/vähemmän. Kyllä hän ilmeisesti luottaa minuun jne. ja viestii murheistaan yms. Täytyisi varmaankin olla ainakaan itse ottamatta yhteyttä. Olikin tuossa hetki hiljaisempaa, mut taas ehkä vähän aktiivisempaa. Tai mistä minä tiedän onko hän sellainen muillekin "ystäville".
Välillä tuntuu hyvältä hänen viestit ja välillä pahalta, kun järki sanoo, ettei tästä mitään tule. Sitten kun lukee tästä- tai vastaavista ketjuista tai jostain ihan muualta, niin monta kertaa sanotaan, että "voihan se rakkaus vielä roihahtaa". Voihan se joo. Tai sitten ei. Ärsyttää jumittaa tunnetasolla, kun järki käskee lopettamaan koko touhun. Oman pään sisällähän tämä ongelma oikeasti on, enkä syytä häntä yhtään mistään. Täytyy vain saada poksautettua ajatukset pois vaikka sitten hylkäämällä koko ihmisen. Tuskinpa hän siitä nyt niin pahoillaankaan olisi.
Onko tämä tapauksesi suoraan sanonut sinulle, ettei teistä voisi tulla mitään? Oletteko puhuneet asiasta?
Kyllä hän tietää ja olen sen hänelle suoraan sanonutkin. No silloin kun sen sanoin hän antoi ymmärtää, että hänellä on muita sutinoita. No ne sutinat oli ja meni. Mitäpä tuosta enää puhumaan, kun hän tietää mitä olen hänestä ajatellut. Täytyypä ottaa vain opiksi tästäkin kokemuksesta.
Itselläni on kokemusta samanlaisesta tilanteesta. On tietenkin kaunista ajatella, että ystävyys säilyy ja kaikki jatkuisi normaalisti, vaikka toisella oliskin suurempia tunteita. Itselläni oli ystävää kohtaan romanttisia tunteita, ja vaikka pidinkin myös hänen ystävyydestään ja seurastaan, lopulta siitä tuli itselleni pelkästään kidutusta.
Seurasi kelpaamattomuuden tunnetta, itsetunnon alenemista, mustasukkaisuutta ja vain surullista mieltä. Aina kun juttelin tai olin hänen kanssaan, kaikki tuntui hyvältä. Nautin hänen seurastaan. Mutta silloin kun en ollut hänen kanssaan tekemisissä, mielessä oli vain tyhjyyttä ja mustasukkaisuutta siitä, että hän juttelee tai tapailee muita naisia. Se ei ollut terve ystävyyssuhde millään lailla siis, vaikka koin että hänen kanssaan pystyn jutella kaikesta. Vielä raastavampaa tilanteesta teki, etten ole tuntenut sellaista henkistä yhteyttä kehenkään muuhun.
Loppujen lopuksi minun piti ajatella itseä ja pistää itselleni myrkyllinen ystävyys tauolle. Riippuen siis siitä, miten vahvat tunteesi häntä kohtaan ovat, sinun kannattaa myös ehkä harkita asiaa. Voit kysyä itseltäsi vaikka, että kestäisitkö jos hän löytää kumppanin? (ellei hänellä ole siis jo) Koetko paljon mustasukkaisuuden tunteita? Aiheuttaako hän sinulle enemmän surullisuuden tunnetta kuin hyvää mieltä? Päätös on tehtävä niin, että se on sinun hyvinvointiasi tukevaa. :)
En koe olevani mustasukkainen ihminen, enkä tunne mustasukkaisuutta. Ehkä olisikin parempi, että hän löytää jonkun. Se lähinnä helpottaisi koko kuvion ajattelua. Tuskin hänelle olisi edes ylläpitää minkääntasoista ystävyyttä mieheen, jolla on tuntemuksia häntä kohtaan, jos seurustelee jonkun toisen kanssa. Hän vain tuntuu hakevan koko ajan jotain tai parempaa.
Mutta ystävyydestä tulee epäterve, jos se aiheuttaa enemmän mielipahaa, kuin lisää hyvinvointia. Ihan hauskaa on joo, mutta siihen se jää. En voi tunteilleni mitään, enkä saa niihin vastakaikua. Ystävyys ei siinä tapauksessa liene vaihtoehto, vaan epärealistisen haaveen ylläpitämistä.
Minua harmittaa eräs kirjekaverini, otin häneen yhteyttä monien vuosien jälkeen ja sovimme tapaamisen (emme olleet nähneet, ei edes kuvissa), olin niin innoissani, että unohdin tarkan sovitun kellon ajan ja olin tunteja liian aikaisin. Petymyksissäni lähdin pois, hän ei tullut. Menin kotiin ja luin kirjeen uudelleen ja se aika oli juuri se kun istuin sydän särkyneenä kirje kädessä tietäen etten näkisi tai kuulisi hänestä enään.
Olisi kauheata ajatella etten olisi tavannut häntä ikinä, näinkin voi olla. Lähetin hänelle pahoittelu kirjeen ja yritin selittää tilannetta tai sitten en koskaan saanut sitä sitä lähetetyksi. Nyt kulunut aika vanhuuteen, muistot ja katumus siitä etten selvittänyt asiaa jäänyt sieluuni. Tiedän, että hän pettyi niin pahasti, ettei edes kirjeellä olisi antanut anteeksi. Uskon että olen tavannut hänet.
Suosittelisin ihan oman terveyden takia, rohkaise itsesi ja kerro tunteistasi hänelle, niin sitten saat haudatuksi asian tai... ken tietää mitä siitä seuraa. Et ainakaan kantaisi mietteitäsi raskaana kuten minä.
Jos nyt sinä kirje"kaverini" satut lukemaan tämän, halaisin sinua ainakin 15 vuoden edestä, jos kohtaisimme, emme silti tunnistaisi! Kaikille hyvää ja malttia!
Minä ihastuin ja rakastuin häneen joka oli samassa firmassa töissä vaikka emme olleetkaan hänen työssäolo aikanaan tekemisissä niin paljon kuin välttämättömimmät asiat käytännön takia. Sitten hän jäi pois ja ystävyytemme jatkui tiiviimmin ja päivittäin olimme tekemisissä monta kertaa puhelimitse ja tapasimme lenkeillä. Kesän hän vietti mökillä ja tästä yhteydenpidostamme tuli jo tapa ja minä odotin aina innolla yhteydenottoa häneltä,olinhan ihastunut ja myöhemmin se muuttui kiintymykseksi se rakkaudeksi häneen.Mukaan tuli sitten myös mustasukkaisuus ja pettymys koska tajusin eräästä puhelusta että hänellä olikin seuraa mökillä ja lopun sitten ajattelin vain mielessäni että hän olikin melkoinen player. Monasti yllätin hänet myös keskellä yötä Whatsapista ja tajusin ,että minun on otettava välimatkaa häneen. Viikkoon en ottanut häneen yhteyttä koska olin jotenkin typertynyt kaikesta ja mietein mitä hän oli noin kaksi ja puoli kuukautta pitänyt pilkkanaan minua. Ilman mitään sen kummemmempia selityksiä muutuin häntä kohtaan kylmäksi ja päätin ystävyytemme ainoastaan viestiin jossa pyysin häntä poistamaan yhteystietoni ja kerroin että tämä oli tässä.
En tiedä onko hän aikaa myöten tajunnut miten loukkasi minua ,mutta itselleni oli parempi että lopetin kaiken siihen.En olisi voinut enää jatkaa samalla tavalla ja en luottanut mitenkään häneen enää,olisin tuntenut itseni vain kiusatuksi.
Asumme lähellä toisiamme ja onneksi en ole törmännyt häneen koska en tiedä miten suhtautuisin häneen jos kohtaisin hänet jossakin. En tiedä miettiikö hän koskaan minua ja kaikkea sitä tapahtunutta mutta itse en kykene koskaan enää ottamaan häneen pettymykseltäni minkäänlaista yhteyttä. Yksi asia minua jäi mietityttämään.
Mitä hän halusi minusta noin kaksi ja puolikuukautta?
No varmaan hänkään ei tiennyt mitä halusit kaksi ja puolikuukautta? Toisaalta me playerit pompotellaan välillä teitä naisia samalla tavalla kuin te naiset tavallisia miehiä, koska tarjontaa on yhtä paljon kuin teille naisille. Jos joku heittäytyy hankalaksi => vaihtoon nopeasti.
Harva pelimies haluaa kuitenkaan pyörittää naisia huvikseen, vaan yleensä sieltä etsitään sopivaa. Ja saa pelimiehetkin näpeilleen ja ymmärtää että voi käydä pahasti
Kyllä naisetkin sen osaa tuon pelaamisen. Sitä on turha kieltää. Se miksi pelaavat on jokaisen oma syy. Yleensä se hyöty joko rahallinen tai saada myös kostona muille asiat vituiksi. Nämähän ne yleisimmät syyt naisten pelailuun. Miehillä enempi liittyy seksiin. Eli Mitäs me peli miehet/naiset saamme tästä on jokaisen itse päätettävä mitä saa.
Lopetus on mahdollisuus tai lopullinen loppu. Kumpi vaan.