Minkä ikäistä seuraa (verrattuna omaan ikäänne,) haette kumppaniksenne, kun laitatte esim. deitti-ilmoituksia?
Joskus niitä lukiessa tulee ihan hämmästelleeksi miten yli 40v ja jopa yli 50v miehetkin vielä haikailee itselleen 25v naista ja perheen perustamista ym. Hyvin harvoin naiset hakevat noin isoilla ikäeroilla olevaa miestä itselleen. Elämänkokemuskin on kuin eri planeetalta. Luuletteko tällaisen liiton kestävän?
Mitä meinaatte esim. 25-35v naiset, kiinnostaako teitä oikeasti styylailla paljonkin itseänne vanhempien miesten kanssa ja mikä teille on vanha, jos vertaatte sitä omaan ikäänne.
Asiallisia vastauksia ja mieluiten kaiken ikäisiltä naisilta.
Joskus niitä lukiessa tulee ihan hämmästelleeksi miten yli 40v ja jopa yli 50v miehetkin vielä haikailee itselleen 25v naista ja perheen perustamista ym. Hyvin harvoin naiset hakevat noin isoilla ikäeroilla olevaa miestä itselleen. Elämänkokemuskin on kuin eri planeetalta. Luuletteko tällaisen liiton kestävän?
Mitä meinaatte esim. 25-35v naiset, kiinnostaako teitä oikeasti styylailla paljonkin itseänne vanhempien miesten kanssa ja mikä teille on vanha, jos vertaatte sitä omaan ikäänne.
Asiallisia vastauksia ja mieluiten kaiken ikäisiltä naisilta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielestäni noi miehet on sellaisia epätoivoisia raasuja, pakko panna iso ikähaitari jos edes joku kiinnostuisi. Itse en edes tosissani ajattele 5 vuotta vanhempaa miestä, mielellään tämän ikäisenä ottaisin oman ikäiseni eli n. 30 kieppeillä. Mutta saahan niihin deittihakuihin laittaa mitä tahtoo ja toisaalta se kertoo omaa surkuhupaisaa tarinaansa.
Olen naimisissa miehen kanssa, joka on minua reilut 14 vuotta vanhempi.
Varsinaisesti en ole koskaan ajatellut, että hakisin tietynlaista tai ikäistä miestä.
Ja jos jonkinlaisten otusten kanssa on tullut suhdetta elämän aikana yritettyä.
Tämä juttu kun vuosia sitten kolahti, ei tullut ensimmäisenä mieleen papereita kysellä.
Ei ole suhteeseemme vaikuttanut milläänlailla tämä ikäero.
Uskonkin toimivan suhteen olevan enemmän ihmisestä, kuin suoraan iästä kiinni.
Alkuperäinen kysyi, mikä on vanha?
Ihminen. Ei välttämättä hänen ikänsä.
Paljon on ikäisiäni ihmisiä, joiden kanssa en voisi kuvitellakaan olevani, juurikaan edes kaveri. He ovat niitä nuorena vanhoja, jotka 25-vuotiaina olisivat yhtä hyvin voineet olla 45-50.
Se ei ole ulkonäkökysymys. Eikä suoraan tyylikysymys, vaikkakin se vaikuttaa. Se ei ole edes arvokysymys, vaan asenne kysymys.
Vastaavasti tunnen (sattuneista syistä) paljon -40 ikäisiä ihmisiä, joista osan kanssa tulen toimeen loistavasti, osa ei pääse ylitse siitä, että olen nuorempi. Se osa on sellaisia, joiden kanssa nämä "ikään takertumattomatkaan" eivät tule toimeen.
Jos nyt joku ikä pitäisi sanoa, mikä olisi minulle varmasti vanha tämän ikäisenä..50->
Luulisin..
En tosin ole katselemassa miestä itselleni, kun sellainen on jo..
ikäero on asi joka muakin mietityttää.Sillä olen huomannut asiassa sellaisenkin piirteen että vielä miehen ollesa vanhempi,paljonkin,niin se hyväksytään helpommin.Monet jopa onnittelevat ukkoja kun heillä on 10-20 vuotta nuorempi nainen.Naisia pidetään liian usein vamppeina kyseisessä asiassa.
Jos ja kun ihminen oikeesti iahstuu ja sitä myöten rakastuu ei siinä ikää voi enää atella.Tarkoitan sitä aitoa tunnetta en punkkan hakua.
Minä olen sitä mielltä että jos kaksi ihmistä nauttii yhteisestä olosta elosta,se on aina hieno ja kaunis asia.Toiset ihmiset on ns.ikuisia peter paneja,mittarissa voi olla lukuja vaikka ja kuin,mutta mieli ja vireys tao saattaa hyvinkin peittoaa nuoremmat.Kun iälle ei voi mitään,se kulkee vain pakosta mukana oli sitten ulkoinen,ja sisäinen olemus millainen tahansa,
Tosiaankaan rakastuminen ei katso ikää. Emme voi sille mitään, että vuosia on niin paljon välissä. Olemme rakastuneita!
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta noin suuresta ikäerosta mutta vanhemmillani on 16 vuotta ikäeroa eikä se heitä ole haitannut eikä vaivannut mitenkään..tosin he ovat eronneet jo melkein kymmenen vuotta sitten mutta ikä ei heitä erottanut..
Ikä ei ole pääasia. Voisin kuvitella seurustelevani esim. 50 v. miehen kanssa, jos vain ajatukset ja toiveet tulevaisuudelta sopivat omiini. Toisaalta on tässä tullut seurusteltua itseäni 9 vuotta nuoremmankin kanssa, samat kriteerit kohdistuivat siihenkin suhteeseen. Jos toivoa saisi, niin sellainen 30-40 -vuotias olisi sopivin mulle. Jos siis vain sitä ikää tuijotetaan. Jostakin syystä sitten vain tapaan niitä 26-30 -vuotiaita miehiä, toivoisin tutustuvani hiukan vanhempaan... ;-)
yleensä vanhempien miesten kanssa ja mieheni oli kymmenen vuotta vanhempi, erosimme kolme vuotta sitten.
Haeskelin ystävää samanikäisistä miehistä, mutta
löysinkin itseäni 14 vuotta nuoremman, ihastuimme ja suhteemme on syventynyt rakkaudeksi.
Ikäero ei haittaa yhtään, oikeastaan emme huomaa sitä ollenkaan.
Mä aikoinaan (30 vuotiaana) laitoin ikäkriteeriksi miehelle 25-45.
Eli 5v nuorempaa tai 15v vanhempaa hain
(tai siis siltä väliltä ; ).
Oikeasti tietenkään iällä ei merkitystä
jos muuten synkkaa,
mut jotkut rajat ku oli laitettava, ne oli noi.
10v vanhemman sitten löysin : )
Sopiva ikäero meille.
28 vuotiaana mun ikähaarukka on 23-32.Suunnilleen.Mä en ainakaan haluaisi mitään 50 vuotiasta miestä tässä vaiheessa ja jotenkin musta tuntuu oudolta jos 50 kymppinen on samalla tasolla kanssani?Puhun noista 50 vuotiaista,kun itsekkin olen ihmetellyt,kun hakevat ihan puolta nuorempiakin..Tosin kai se kliseekin paikkansa voi pitää,ettei rakkaudella ole ikärajoja ja ei muitakaan rajoja,noh toivonpa kuitenkin etten nyt eläkeläiseen rakastuisi:)
paska, vanha ämmä.
ensimmäinen kloppi joka sanoo mua vanhaksi ämmäksi ;-))
Ikä on aikuisella vain kaksi numeroa.
Ne ovat ihan muut asiat jotka yhdistävät tai erottavat, evät semmoiset asiat iästä riipu.
Ihan pöhköä edes kysellä.
Varsinkaan täältä.
Olen 28, seurustelen itseäni tasan 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Molemmilla on lapsia jo (miehen lapset kaikki täysi-ikäisiä), eikä kumpikaan halua lisää, joten asia on ok. Ikäero aiheuttaa omat ongelmansa tulevaisuudessa, jos suhde jatkuu ja vakiintuu, mutta se on sen ajan murhe. Mitä sitä turhista huolehtimaan. Rakkaus korvaa aika paljon, jos suhteen osapuolet ovat realisteja, ja asioita on mietitty valmiiksi.
Minä olen kanssa sitä miltä että ikä on luvut paperilla.Mutta mikä mua häiritsee on se että,kun mies on vanhempi vaikka 14 vuotta naistaan,niin siintä ei nouse läheskään semmoista haloota ,kun toisin päin.Eli jos joku vanhempi nainen ja häntä reilusti nuorempi mies rakastuu on asia heti erillainen.Siinä nainen on äiti ja holhoohja,mummo jne,jne.Jo pelkästään kaveri suhteet joissa samaa sukupuolta olevat reilusti eri ikäiset ,niitä katsellaan ja ihmetellään.Itse liikun paljon nuorempien seurassa tansseissa ynms.ja usein kohtaan kysymyksen,miksi kulet noiden kakaroiden kera?On minusta vain hienoa ja suuri rikkaus tuntea eri ikäisiä ja jos rakkaus saapuu ei sitä saisi pilata millään ikärasismilla,vaan niin suuresta asiasta on oikeus nauttia ja iloita.Joten annetaan kaikkien elää iästään huolimatta niinkuin heidän sydän sanoo :)
Olen naimisissa 20v vanhemman miehen kanssa.Meillä on 1 yhteinen lapsi, muita lapsia entisistä liitoista ei(onneksi)ole. Ei voi sanoa, että olisi ollut huono valinta, kypsä aikuinen mies osaa elää hyvinkin tasavertaisesti naisen kanssa, ei tarvitse enää kouluttaa, kun toisella on ihmissuhteita takana, on myös elämänkokemusta. suvaitsevaisuutta, joka asiasta ei tarvitse riidellä. Suosittelen isoa ikäeroa!
Mä seurustelen tällä hetkellä itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa, itse olen 24. Aluksi mua ei häirinnyt ikäeromme, mut nyt kun ollaan oltu yhdessä noin vuoden verran, niin häiritsee.... Pikkuhiljaa tulee esille mua häiritseviä juttuja, esim. elämään suhtautuminen, musiikkimaku ja paljon muita asioita. Sit nyt mun miesystävä on alkanut ns. omimaan mua... Mä en sais käydä yksin missään ja jos ollaan yhdessä baarissa niin se kaappaa mut syliin jotta kaikki varmasti huomaa et mä oon sen nainen.. Todella ärsyttävää... Enpä usko että ainakaan mun kohdalla tää onnistuu kovinkaan pitkään
11 vuotta vanhempi ukko, itse olen 18... ollaan seurusteltu puolitoista vuotta...
miehelläni on paljon kavereita jotka ovat 20-35 vuotiaita ja olen aina ihmetellyt että mistä nämä ihmiset on löytänykki toisensa ku kaikki on jumahtanu parikymppisen tasolle... siis ei ollenkaan paha juttu vaan päinvastoin... mukavia ihmisiä kaikki.