Suomen kieleen on viime vuosina vakiintunut ilmaisu, jossa jotakin rankkaa tapahtumaa kuvataan sanomalla, että se on suorastaan pöyristyttävä.
Kun ilmaisua ajattelee tarkemmin alkaa se tuntua melko koomiselta. Mitä silloin tapahtuu, kun ihmistä pöyristyttää tai kun hän viimein pöyristyy tai vaihtoehtoisesti pöyrtyy?
Taitaa tässäkin olla kyse jostakin pienen alueen murresanasta, joka on tunkenut yleiseen käyttöön, kuten tämä hoopo sanonta rahkeiden riittämisestä.
Kun ilmaisua ajattelee tarkemmin alkaa se tuntua melko koomiselta. Mitä silloin tapahtuu, kun ihmistä pöyristyttää tai kun hän viimein pöyristyy tai vaihtoehtoisesti pöyrtyy?
Taitaa tässäkin olla kyse jostakin pienen alueen murresanasta, joka on tunkenut yleiseen käyttöön, kuten tämä hoopo sanonta rahkeiden riittämisestä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Pöyristyttävä" on ainakin minulle jo vanha tuttu
Itse ihmettelen laatusanaa "häiritsevä", millä yleisesti käännetään englannin "disturbing images/pictures".
Kun ilmaisua ajattelee tarkemmin alkaa se tuntua melko koomiselta. Mitä silloin tapahtuu, kun ihmistä häiritään tai kun hän häiriintyy ?
Olisikohan "vaivaava" parempi ilmaisu?
Ehkäpä, mutta perinteisesti on kai puhuttu "järkyttävistä" kuvista tai tapahtumista. Mutta onko "järkyttävä" liian vahva vastine adjektiiville "disturbing", siinä on se pulma.
Pöyristyttävä on kyllä ihan vanha yleissana ja esiintyy mm. raamatussa:
"Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa", jer 5:30. Sana esiintyy myös kaikissa hyllystäni löytyvistä koulusanakirjoista, joista sanan saksannos "haarsträubend" kuvaa kai parhaiten sitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän pöyristyy. Tukkahan siinä pystyyn nousee.
Niinpä, yleiseen kielenkäyttöön tulee vähän uusia sanoja ja sanontoja. Kieli on konservatiivinen, mallia virheineen otetaan ympäristöltä, jossa se periytyy sukupolvelta toiselle. Koulutuksen merkitys on vähäinen, sitä vähäisempi, mitä vähemmän koulutusta kullakin on. Tuotakin "pöyristyttävää" on varmaankin yleisesti käytetty ainakin 1800-luvulta lähtien. Harha syntyy siitä, että näihin kieliasioihin kiinnitetään huomiota kuhunkin aikanaan. Mutta kun lukee vanhoja tekstejä, näitä uusiksi ilmiöiksi luulemiaan käytäntöjä yllätyksekseen tapaa.
Tuo varmaan pitää paikkansa mutta sanan alkuperäinen merkitys näyttää kyllä liittyneen ihokarvojen nousuun pystyyn eli ihon menoon kananlihalle. Alla muutama esimerkki linkittämästäsi kokoelmasta.
Hämeen sanomat 1888:
"Kirjan alussa on päätä pöyristyttävät kuvaukset nykyajan kelvottomista, epätaloudellisista, lujasuisista, tottelemattomista ja huolettomista vaimoista."
https://goo.gl/vIWu2d
Uusi Suometar 1878:
"Eihän yksikään tunkiokukko, ei huonoinkaan niistä kaikista, joita on tappelutettu tänä Laskiaisena, viitsisi pöyristyttää höyheniään semmoisen pelkurin tähden..."
https://goo.gl/tZNnQn
Länsi-Suomi 1877:
"Usein tuntui kuin joku olisi tarttunut hänen vasempaan käteensä ja sitä pakotti ja pöyristytti alinomaa."
https://goo.gl/bMU2Ie
Tuo yö vastaus sujahti väärän rakoon. Sen piti olla kommentti tuohon:
Vanhoillinen 9.10.2016 9:51
Useimmiten kuitenkin on jo kyseessä kuvaannollinen eli nykyaikainen merkitys, eli ihmisen mieltä pöyristyttää, ei enää yksittyistä ruumiinosaa. Käsite näyttää olevan tosiaan lähtöisin läntisen Suomen kielenkäytöstä.
Varmaan pyöristyttävä olisi ymmärrettävämpi ilmaisu. Siis suu aukeaa ihmetyksestä pyöreäksi eikä suinkaan pöyreäksi.
Minulle kyllä tuli mieleen, että sana "pöyristyttää" olisi jonkin alueen paikallismurteinen vastine ilmaisulle "pyörryttää".
Möykätä, töykeä, höykyttää, röyhkeä, eli tuo -öy- antaa käsitteelle vahvan ja kielteisen sävyn, toisin kuin esimerkiksi "-yö-". Sen vuoksi se on "pöyristyttävä" eikä "pyöristyttävä"
Sukumme on aikoinaan asunut talossa, jonka nimi 1700-luvun maakirjassa on Pöyry. Pitäjänhistorian mukaan "pöyry" tarkoitti pyöreää, pörröistä, kiharaa ja kiehkuraista, ja että tilan nimi on ehkä tullut jostakin isännästä, jolla on ollut kihara tai pörröinen tukka.
Toinen sukuhaaramme asui Pyörylä-nimisessä kylässä, joka vanhoissa asiakirjoissa on kirjoitettu myös "Pöyrylä". Kylä sijaitsee kahden joen mutkassa kosken vieressä. Kylän nimen on arveltu tulleen joko mutkittelevista joista tai kosken pyörteistä.
Eiköhän pöyristyminen - sanakirjoista tarkistamatta - ole mielenkuohuntaa ja negatiivista sellaista. Ei oikein pystytä uskomaan, että moista hirveyttä tapahtuu.
Tässä haussa sanomalehdistä vanhin esiintymä vuodelta 1861:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search?query=pöyristyttävä&requireAllKeywords=false&fuzzy=true&hasIllustrations=false&orderBy=DATE&pages=&page=1
Kyllä tuo "pöyristyttävä" on ollut kielessä kauan. Hieman aihetta liipaisten, Hesarissa oli muutama päivä sitten kirjoitus, olikohan Tommi Uschanovin (nimen kirjoitusasusta en nyt ole ihan varma) siitä, miten monia sanoja luullaan uusiksi, vaikka ovat esiintyneet jo vuosikymmeniä, jopa -satoja. Esimerkkinä taisi olla "vihapuhe".