Kohta vuosi työttömänä. Onni taisi kääntyä? Jokaisen haastattelun ja hylkäämisen jälkeen on entistä kurjempi olo. Ihan kuin puhuisin aina vain huonommin. Ennen nimenomaan puhe oli suurin valttini. Näin pitkää taukoa töissä ei ole ikinä ollut. Vaikuttaako pitkä tauko työn saantiin? Tai sitten se on se ulosannin heikentyminen? En kestä enää tätä jännittävää odotusta -saako paikan vai ei. Usein on jopa ollut varma menestyksestään ja sitten tulee kuitenkin kieltävä päätös ja ne "taso oli erittäin kova ja sijoituit kuitenkin hyvin...plää, plää." En ole ennen kokenut tällaista itsetunnon pudotusta, että suoritukset laskevat kerta kerralta. Ei tunnu hyvältä, ei.
en saa
enää töitä?
111217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
paljonko ikää, mikä ala, mikä koulutus ja kokemus?
Voit saada työtä, jos jaksat hakea. Se kurja olo on asia erikseen, sille pitäisi tehdä jotain ennen kuin masennut. Tuskin sinun ulosantisi on heikentynyt, sinusta vain tuntuu siltä. Pidä hyvää huolta itsestäsi, syö terveellisesti, liiku paljon luonnossa, kuuntele ja seuraa kevään tuloa, pidä yhteyttä ystäviisi (älä jätä yhtään päivää väliin), lue ja harrasta.
Yritäppä johonkin vaatimattomampaan työhön että pääset tekemisen syrjään kiinni, sitten on parempi mieli hakea oman alan töitä.
tyrmätty ikinä yhdestäkään "vähän vaatimattomammasta" työstä sen takia, että olet ylikoulutettu ja tehtävään kelpaamaton?
Minut on.
Joten unohda tuo neuvo hakea "vähän vaatimattomampaa hommaa". Se on yhtä hyvä kuin sanoa pyörätuoli-invalidille että ala jo hölkkäämään.
Ei ole tyrmätty. En tosin ole ylikoulutettukaan: Olen ihan opistotason koulutuksella liikenteessä.
Sopivuudesta en tiedä, mutta kaikissa töissäni olen pärjännyt.
tilitä kenellekään "vähän yksinkertaisempien hommien hakemisesta". Tie nousee nopeasti pystyyn, jos olet ylikoulutettu.
Ennen vanhaan elämä oli helpompaa.Elämässä pärjäsi hyvin eikä tarvinnut muuta tehä kuin töitä vain.
Nyt täytyy käydä kouluja että osaisi elää ja kouluja jotta osais töitä tehä.
PERKELE
Ei toi vuosi vielä mitään ole sitä voi aina jotain syitä keksiä miksi on ollut työttömänä vuoden päivät,
mutta sitten kun olet ollut viisi vuotta
tai kymmenen työttömänä on enää turhaa hakea mihinkään heittäytyy vain työkkärin ja elämän vietäväksi, turha on murehtia mistään enää ei tule mitään vastaan mikä pelottaisi kaikki on jo melkein nähty tää koko prosessi käyty läpi
vuosien varrella työttömänä on oltu jo toistakymmentä vuotta nyt odotetaan päätöstä
työkyvyttömyydestä, en kyllä toivo samanlaista
elämää kenenlekkään toiselle.
Tosin minä olen vain omasta mielestä työkyvytön,en ole ruvennu siihen rumbaan että hakisin mitään virallista siihen suuntaan.
Työttömänä olen ollu 12v,enkä enään mihinkään tyähön kykene mutta minkäs teet ollaan sitten työttömiä.
Niin ja olen 45v äijä joten tätä samaa on tiedossa vielä pitkään jos elää.
Tiedän miltä tuntuu odottaa että posti toisi kirjeen jossa kerrottaisiin hyviä uutisia...
Vaan liian usein postimies kulkee nopeasti ohi sun laatikon, ja kun kohdalle osuu on kirje usein lohduton =( "kiitos hakemuksestanne, valitettavasti tässä elämässä sinulle nyt vain kävi näin"
Itse olin nukkumassa, ja heräsin soittoon työpaikasta jonnne pääsystä en enään edes unelmoinut ;)
Jatka hakemista mutta vastausten odottaminen on turhaa, se työpaikka tulee sit jos on tullakseen, yksi oikea hakemus riittää.
Olipa kerran,
Omakotitalo,kesämökki,vene,farkku Volvo,kaunis nainen,kauniit lapset,vittumaiset sukulaiset,
hyväpalkkainen työ, pitkät lomat,ulkomaanmatkat,
laajakuva tv,kannettava pc,5000€ hifi laitteet,
hienot vaatteet,hyvä ammatti, mutta en tajunnut
elää siinä sivussa ja kuolin sydänkohtaukseen kaljuna ja lihavana 48 vuoden iässä kun elin ja söin epäterveellisesti
hah mitä me tästä opimme sitä että raha ja hyvä toimeentulo eivät pelasta meitä siis eläkää vaikka olette köyhiä ja työttömiä.