Onko kenelläkään tietoa siitä, miten kauan mies voi jatkaa valheitaan lapsilleen aivan kirkkain silmin. Olen eronnut kaksi vuotta sitten ja edelleen sama valhe toistuu: minulla ei ole rahaa... Kyseessä on Nokian optiomiljonääri. Olen kertonut lapsille, että rahaa kyllä on ja toivon isän joskus ymmärtävän, että valheella on lyhyet jäljet. Onko mahdollista saada lapset ymmärtämään, että valheella ei pääse pitkälle, kun tässäkin tapauksessa käytännössä on käynyt aivan päinvastoin.
valehteleminen
Nimetön
612600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Minä kerron aina ja jatkuvasti lapsilleni että minulla ei ole rahaa.
Miten minusta tulisi optiomiljonääri? Kertoisinko sitten lapsilleni: "Isillä on nyt rahaa. Isi on Paskamuikku OYJ:n optiomiljonääri"?
Elä sinä omaa elämääsi ja vastaa itse omista tekemisistäsi ja anna miehesi elää myöskin omaa elämäänsä ja kantaa vastuu myös omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistä. Olette eronneet, miehesi elämä ei kuulu sinulle. Äläkä hauku,morkkaa,ole tietävinäsi exmiehesi elämästä ja vältä ennenkaikkea sellaisia kertomasta lapsille. Luulo ei aina ole tiedon väärti!!
Maksaako hän elarit jotka sovittu tai määrätty?
Maksaa elarit, muuta yhden erän jouduin hakemaan ulosoton kautta. Silloin hän vähensi oma-aloitteisesti ositukseen yhteyteen liittyviä kuluja elareista. Tämä erä, noin 2000 euroa minulla on vielä saamatta (mies vähensi sen osuuden sitten optioista, jotka otettiin huomioon osituksessa). Asianajajan palkkakustannukset veisivät saman verran, enkä ole siksi ryhtynyt vaatimaan osaani takaisin.
Sopimuksessamme olevia muita (hänelle kuuluvia kustannuksia) olen joutunut perimään monesti ja monella tavalla. Lopulta hän on noudattanut sopimustamme, kun olen sanonut tekeväni asiasta julkisen.
On rasittavaa ja aikaa vievää yrittää hoitaa asioita hänen kanssaan eivätkä nuo neuvot "elä omaa elämääsi" oikein toteudu tässä tilanteessa, jolloin mies on tehnyt elämäni hänestä riippuvaiseksi sopimuksemme kautta.
Toivottavasti et joudu muita elareita ulosotosta hakemaan, ikävää käytöstä häneltä.
Toinen asia on sitten ositussopimuksenne ... se sinun ja hänen välinen asia. Toivotaan siihenkin järjellistä ratkaisua.
Miksi suostuit sopimukseen missä "mies on tehnyt elämäni hänestä riippuvaiseksi sopimuksemme kautta." ?
Olin tehnyt kaikkeni neuvotellakseni sopimuksen, jossa ei ole riippuvuuksia suuntaan eikä toiseen. Exä ei halunnut sellaista.
Olin sopinut sovittelutapaamisen noin tunnin ennen mahdollista oikeudenkäyntiä. Exä juristeineen myöhästyi (tahallaan?) tunnin ja meidät oli jo kutsuttu istuntosaliin, kun sain allekirjoitattavaksi hänen laatimansa sopimuksen.
Mitä itse olisit tehnyt?
Minä allekirjoitin.
...kun en tiedä millaisesta sopimuksesta kysymys.
Tilanteesta voinet arvata, kuka oli sanellut sopimuksen ja millaisilla ehdoilla. Tällaisessa tilanteessa halusin kuitenkin sopia. Ei ollut vaihtoehtoja minun tuloillani.
Olkoon mikä miljonääri tahansa, niin älä sinä hyvä ihminen puutu siihen. Jos lapset eivät näe varallisuutta, ja isä sanoo ettei sitä ole niin anna asian olla niin. Sinun tehtäväsi ei ole osoittaa lapsille isänsä valehtelevan / sinun olevan oikeassa (jos edes oletkaan), vaan olla edes mahdollisimman neutraali tilanteessa, vaikka se sinut raivonpartaalle saisikin. Ja etenkin jos näin on. Käytännössä kuitenkin lapset näkevät vain sen tilanteen minkä näkevät, eivät he ymmärrä optiomiljoonia, mitkä on pelkkiä numeroita.Eri asia, jos lasten isä käytännössä kylpisi kolikoissa kuin Roope-ankka, ja sitten väittäisi ettei ole, vaikka lapset rahan ja omaisuuden näkisivätkin, niin sitten olisi hieman hankalampi saada lasta näkemään ettei rahaa ole. Lapset uskovat sen mitä näkevät, ja jos isän kotona ei kahlata kolikoissa, niin eihän sitä sitten ole edess olemassakaan. Vähän tietysti riippuu siitä, minka ikäisistä tenavista on kyse, mutta pätee pitkälti teineihinkin. Minunkin isälläni on paljon rahaa, mutta ei se tarkoita sitä että ne kuuluisivat minulle. Samoin lasteni isällä on omaisuutta, mutta minulle on siitä jo lohkottu osuuteni, samoin kuin lapsille elarit. Loput menee minne menee, mutta en minä niistä lasteni kanssa väännä peistä, enkä edes omalta isältäni kysele. Häneltä tulee joskus perintöä tai sitten ei, jos on kerennyt sitä ennen rahansa hävittää.
Hänen sisarensa on verrannut häntä Roope Ankkaan. Siinä mielessä kirjoituksesi oli osuva. Rahaa ja omaisuutta siis on. Palkkatulot osituksen yhteydessä olivat noin 10 000 euroa kuukaudessa. Silti hän sanoo edelleen, ettei rahaa ole, kun esim. joudun maksamaan lasten harrastuksiin liittyviä hankintoja ym. Tätä eivät lapset enkä minä ymmärrä.
Katkera en ole, sillä sain osituksessa omaisuutta yhtä paljon kuin hän. Olen hoitanut lapsiamme (neljä kpl) kotonamme ja opiskellut samalla. Työtuloja ei ole nyt eikä vähään aikaan, sillä lapset ovat reagoineet isänsä käytökseen. Uskon, että sinun isäsi silti välitti sinusta ollessasi alaikäinen ja ehkä sen jälkeenkin antamalla välillä myös rahallista tukea, kun sitä tarvitsit. Perintöä tässä ei kukaan ole vaatimassa, vain kohtuullista ja normaalia elintasoa. Ei samanlaista kuin ennen eroa, vaan sellaista, josta normaali suomalainen lapsi keskimäärin saa nauttia.
exäsi jakoi omaisuutensa tasan sinun kanssasi ("Katkera en ole, sillä sain osituksessa omaisuutta yhtä paljon kuin hän.") miksi ihmeessä sinä et ole miljonääri???!!!
Ja jos olet yhtä varakas kuin hän, miksi hänen tulisi maksaa enemmän kuin elarit määrää? Ethän sinäkään maksa! Jos olet sijoittanut huonosti saadut varasi, ei kai se ole exäsi kontolla sekään enää.
Raukkamaista laittaa lapset kerjuulle.
Mitä sitten jossei exä anna rahaa lasten harrastuksiin/menoihin jos maksaa jo elatusmaksunsa?? Ei tarvitsekaan antaa. Sinun kuuluu lähihuoltajana maksaakin ne.
Ottaa aivoon exät jotka kinuaa entiseltä mieheltään rahaa joka hetki vaikka saavat jo lapsellensa elatusmaksut. Minunkin nykyinen mieheni maksaa exälleen sikaisoja elareita ja ämmä lähnöttää paksun perseensä päällä päivästä toiseen kun ei kannata edes hakeutua töihin kun elatusmaksuilla ja muilla tuilla elää niin hyvin.
Ja ihan vaan tiedoksi että olen itsekin eronnut, meillä lapset puoliksi ja kumpikin hoitaa omat velvoitteensa. Halutessaan hankkii toisaalla asuville lapsille jotakin. Hyvin toimii eikä tarvitse rahasta kummankaan vinkua.
Niin, että ei ne exäsi miljoonat sinulle tai lapsillenne tässä vaiheessa kuulu mitenkään.
Tiedät varsin hyvin, että elatusmaksuilla maksetaan lasten eläminen - ei minun pääomallani eikä myöskään exäni pääomalla. Tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta on noudatettava tässäkin tilanteessa - eikö vaan?
Kuten jo edellisessä viestissä totesin, ositus ja elatusmaksut menevät monella sekaisin, samoin lasten etu.
Miten voit olla katkera sille, että miehesi hoitaa hyvin lapsiaan. Mielestäni kirjoituksessasi on itsekäs sävy.
Osituksessa saamani pääoma on todellisuudessa kiinteää omaisuutta, jota tarvitsen nyt, kun lapset ovat luonani. Exä ei hankkinut edes lapsille sänkyjä omaan kotiinsa, jonka arvo on täysin sama kuin minunkin.
Kustannan asumiskulujen lisäksi puolet lastemme kuluista, ts. minulle jää yli puolet kustannuksista. Lisäksi exäni halusi tehdä sopimuksen, jossa hän takaa lasten harrastusten jatkumisen osallistumalla niihin kuluihin, joita harrastuksista kuluu. Järkevää vai mitä?
Nyt sitten hän on kuitenkin kääntänyt kelkkansa eikä enää suostukaan osallistumaan lasten harrastuskuluihin. Minä voin taata harrastusten jatkumisen vain myymällä omaisuuttani, ts. lasten kodin. Onko tämä mielestäsi oikea ratkaisu?
Kuten jo alussa totesin, exän palkkatulot ovat 10 000 kertaa suuremmat kuin minun palkkatuloni, joita ei ole, sillä yritän saada vihdoin loppututkintoni valmiiksi. Lapsetkin tarvitsevat minua tavallista enemmän tämän kaiken keskellä.
Teen parhaani ja yritän vain kysellä, miten te muut olette ratkaisseet ongelmanne.
paljonko niitä elareita sitten sovittiin maksettavaksi?
Onko lasten sänkyjen arvo niin suuri, että optiomiljonäärin pussi tyhjeni? Tai vastaavasti hankkimatta jättäminen toi huomattavan edun? Vai? Hohhoijaa...minusta tuntuu ettet tiedä mikä optio onkaan.
Millä logiikalla sinulle jää YLI puolet kuluista?
Sinun talouttasi ei lasketa lasten elatukseen mukaan ollenkaan, siitä ei exäsi maksa.
Harrastuksista. Jos sulla ei ole varaa kustantaa lasten harrastuksia muuten kuin myymällä kotisi, tee se. Se on ihan oikein. Tai muuta harrastuksia. Tai elä yli varojesi, onhan näitä mahdollisuuksia.
Edelleen olen sitä mieltä, että jos ositus on tehty oikein, kuten näyttää, olet osasi saanut ja siihen on tyytyminen.
Pari totuutta vielä:
Olet nyt eronnut äiti, jolla on huollettavanaan lapsia, ilmeisesti omasta tahdostasi, elintasosi on eron myötä pudonnut. Et kykene samaan kuin aviomiehesi aikoinaan. Hänellä ei ole velvollisuuksia enää sinua kohtaan.
Nyt taaplaat kuten taidat. Kyllä tämä piti olla tiedossa ennenkin eroa.
Minä maksan lasten kuluista yli puolet. Elatusmaksu ei riitä siis kattamaan kuin alle puolet lasten kuluista. Minä kustannan lisäksi elämiseni omista varoistani. Miksi muuten sinulle pitää nyt selittää tällaisia asioita? Etkö todellakaan ymmärrä?
Tiedän, mitä optio tarkoittaa, mutta miten liität kysymyksesi siihen, ettei mies ole hankkinut lapsilleen sänkyjä. Selitä!
Haluatko mahdollisesti provosoida?
Loppuosa vastauksestasi sisälsi paljon olettamuksia, jotka heijastavat sinun pientä maailmaasi. Koeta avartaa näkemyksiäsi. Tuo asenne on suppea ja mielestäni loukkaava. Ihmettelen, miksi olet vastannut noin. Mikä sinua harmittaa?
Lähetätkö lapsesi isän luo kauppalistan kanssa ja sanot, että isä ostaa, isällä on rahaa. Koita seuraavaksi selittää lapsille, että isä maksaa elarit ja se riittää, oppivat totuuden.
Kiitos neuvosta. Tällaisia hyviä neuvoja kaipaan, en "tietoa" itsestäni. Olen käynyt läpi kovan myllyn ja selvinnyt siitä. Lasten asema on nyt huolestuttava. Minä tulen vastaamaan neljästä lapsesta heidän aikuisiällään todennäköisesti yksin.
Sinä olet ottanut lapset vastataksesi joten tee se myös äläkä yritä vierittää vastuuta exällesi.
Vai joko romantiikka yksinhuoltajan arjesta on haihtumassa?
Olen lastemme lähihuoltaja ja vastaan lapsistamme hyvin. Olen heistä huolissani juuri sen vuoksi, että heidän isänsä käytös on normeista poikkeavaa ja vaikeasti selitettävää.
Rakastan lapsiamme ja olen pahoillani, että isä on eron jälkeen kohdellut heitä mielestäni huonosti.
Toivon, että olisin saanut neuvoja, enkä tällaisia katkeria viestejä, joissa tuodaan oma keskeneräisyys esille näinkin voimakkaasti.
Jos mies täällä kysyisi mitä hänen olisi tehtävä, niin voisi neuvoa.
Mutta miten voi neuvoa lasten isää kolmannen (eli exänsä) "kautta" netissä -- aika haastavaa.
Kysymykseni koskikin alkujaan tilannetta ja sen mahdollista jatkuvuutta. Tässä on nyt sitten käytykin läpi kaikki mahdollinen enkä oikein tiedä, onko siitä ollut hyötyä. Kiitos kuitenkin kaikille minua auttaneille. Toivon teille kaikille hyvää ja onnellista elämää...
pikku juttu ne on sun EXÄN rahoja ei sun..eikä sun tai sun kersojen tarvi niistä rahoista olla huolissaan.
Onko vaikeaa ymmärtää kysymykseni sisältöä. Lue se vielä kerran. Olen huolissani valehtelusta, jota on jatkunut jo muutaman vuoden.
Kun nyt olen lukenut näitä vastauksia, olen sitä mieltä, ettei monellakaan teistä ole kuvaa siitä, mistä olen huolissani.
Tietysti raha on tärkeä asia ja sen vaikutus näkyy elämässämme, mutta sen korostuminen arvoissamme saa meidät tekemään moraalimme vastaisia asioita. Olen huolissani tämän ilmiön vaikutuksista ja siitä, etteivät ihmiset tiedosta sitä.
olen eronnut ja HYVIN itsenäinen nainen. En koskaan ole laittanut lapsia kerjuulle isälleen. Isä maksaa elarit ja minä hoitelen perhe-elämän siihen kuntoon johon sen pystyn saamaan. MINÄ jaan rahaa ja hoidan talouttani, eivät lapseni eikä exäni!
Meillä on lasteni isä hyvin varakkaasta suvusta, ainoa perillinen. Perintökin juuri muutama vuosi sitten tuli. Ja sitä on paljon. Mutta se ei ole minun. Lasteni se on joskus, mikäli exäni osaa hoitaa raha-asioistaan yhtä hyvin kuin oma isänsä. Ja miksei osaisi.
Lapset eivät pyydä isältään, jos nämä asiat on tehty kotona selväksi. Joten muutapa optiomiljönäärin exä nyt kiireesti suhtautumistasi asiaan. Se on täysin väärä ja lapsia vahingoittava! Sinun vaikutuksesi on tässäKIN asiassa suurin, mitä tule lapsiisi!
On hienoa, että olet itsenäinen ja varakas etkä riippuvainen kenestäkään. Siihen minäkin pyrin, mutten ole onnistunut siinä vielä. Luehan kaikki vastaukseni, niin tiedät varmasti sen jälkeen syynkin tilanteeseeni.
Miksi sinäkin sekoitat elatusmaksut ja omaisuuden?
Palkkatulojenhan mukaan elatusmaksut määrätään eikä omaisuuden. Siinäkin jouduin heikoille johtuen exäni haluttomuudesta maksaa lastensa kohtuullista elatusta palkkatuloihin suhteutettuna. Elatusmaksuthan ovat hyvin vaihtelevia, enkä halunnut alkaa riidellä, sillä se olisi tullut minulle kalliiksi (oikeudenkäyntikulut, juristin palkkakulut jne.).
Tästä en nyt kuitenkaa halunnut kysyä, vaan valehtelemisesta, sillä raha ei todellakaan enää kiinnosta.
Hienoa todellakin, että olet tyytyväinen elämääsi.
Silti on olemassa toisenlaisiakin tilanteita. Sinulta ei taida saada tilanteeseen neuvoa, mutta ei se mitään. Miksi sinä muuten vastasit?
mutta ei ole minun ongelmani jos et halua sitä ymmärtää!
Isän ei tarvitse valehdella, kun et passita penskojasi kerjuulle. Sinun tehtäväsi on huoltaa heidät niillä varoilla joita sinulla on, ja jotka sinulle on määrätty.
Tämä sinun tulee tehdä selväksi jälkikasvullesiKIN. Kunhan sen ensin itse sisäistät.
Kuulutan tässä nyt lähinnä vastuuta puheista. En todellakaan halua, että lapsiani opetetaan kerjäämään. Toivon, että tilanne normalisoituisi ja lapset voisivat pyytää rahaa, kuten he pyytävät sitä minultakin. Nyt kaikki kaatuu minun harteilleni ja sitä en pidä oikeana vaihtoehtona. Pidätkö sinä?
Siinä olet oikeassa, ettei lapsia pidä laittaa kerjäämään.
Mielestäni tässä tilanteessa pitäisi olla rehellinen ja kantaa vastuu tasapuolisesti.
unohdat (tahallasi?) koko ajan yhden asian. Miehesi ei ole (välttämättä) vastuussa lapsistaan enää muuten kuin elatusmaksun verran. Sinä olet vastuussa kaikesta muusta.
Sitä tarkoittaa kun alkaa lähihuoltajaksi. Etällä ei ole muita velvollisuuksia kuin sovitun elatusmaksun maksaminen. Kaikki muu on vapaaehtoista, jopa tapaamiset.
Se ei ole exäsi ongelma miten te sillä tulette tai olette tulematta toimeen. Se on sinun tehtäväsi valvoa, että arki sujuu olosuhteisiin nähden oikein.
Lapset pyytävät sinulta rahaa? No siinäpä pyytävät. Olet heidän lähihuoltajansa.
Et pidä oikeana vaihtoehtona, että kaikki kaatuu sinun päällesi? Olisi varmasti kantsinut miettiä tuota kun pohditte sitä, kuka alkaa lähihuoltajaksi.
Tasapuolisuus eronneiden kesken tarkoittaa, että toinen pyörittää arkea ja toinen maksaa elatuksen, joka sovittu on.
Ymmärsin, että exäsi on maksanut elatusmaksunsa. Enempää ei kuulu. Joten tasapuolisuus on toteutunut. Voisit tämän myös kertoa lapsillesi.
Lapsilla on oikeus tavata isäänsä lain mukaan, mutta tämä ei ole toteutunut. Isä ei ole ollut tavattavissa niinä aikoina, jolloin on lasten tapaamisviikonloppu. Loma-aikonakaan tämä ei ole toteutunut.
Ei ole minun vikani, että isä järjestää matkojaan ja lomiaan siten, etteivät lapset pääse hänen mukaansa tai näe häntä. Siitä sinä et pysty minua syyttämään. Jostain syystä minulle on jäänyt sellainen vaikutelma, että haluat etsiä minusta vikaa. Joskus on vain niin, ettei isä hoida velvollisuuksiaan eikä kanna vastuutaan. Tämä ei tietenkään koske kaikkia isiä. Kyse on varmasti poikkeustapauksesta, jonka vaikutus on varsin haitallinen lapsiin.
Lapsilla on edelleen isä, jolla on lopun elämänsä vastuu heistä. Ei vanhemmuus katoa minnekään. Hyvä isä ja äiti ovat aina lapsiensa isiä ja äitejä. Jossain vaiheessa kuitenkin vastuu vanhemmista ja heidän hyvinvoinnistaan tulee lapsille. Oletan, että yhteiskunnan ei tule eikä pidä ottaa vastuuta vanhemmuudesta muuta kuin poikkeustapauksissa. Tapauksessamme on paljon sellaisia henkisiä laiminlyötejä, jotka satuttavat lapsia ja jättävät elinikäiset arvet.
Elatusmaksusopimuskaan ei ole toteutunut. Minä joudun edelleen maksamaan paljon sellaisia eriä, jotka kuuluvat sopimuksen mukaan isälle. Isä ei kanna vastuutaan rahallisesti eikä henkisesti.
Tarjosin exälleni sekä yksinhuoltajuutta että lähihuoltajuutta. Ei sopinut hänelle.
Vieläkö keksit jotain, jonka perusteella sinä oikeutat exäni valehtelemaan.
Miten edelleenkään mikään näistä esille ottamistasi asioista oikeuttaa miehen valehtelemaan?
Viittasit vielä siihen, että isä ei ole enää vastuussa lapsistaan. Yhteishuoltajuus (isälle tämä oli avainkysymys) merkitsee kuitenkin vastuuta lapsista, myös henkisesti. Lisäksi taloudellinen vastuu ei saa kaatua niin epätasapainoisesti, että lähihuoltaja joutuu kustantamaan yli puolet lasten kustannuksista, vaikka hänellä ei ole palkkatuloja ja toisella huoltajalla on noin 10 000 euron palkkatulot. Lisäksi niinkuin tietänet, Nokian avainhenkilöillä on myös opitotuloja (erovuonna palkkatulot kohosivat yli 500 000 euroon).
Kannatatko tällaista tasa-arvoa, jossa toinen lasten vanhemmista pystyy pakoilemaan sekä kasvatus- että taloudellista vastuuta lapsistaan.
Lisäksi et ole vieläkään ottanut kantaa itse asiaan, joka mielestäni on huolestuttava ja jonka avulla mies pystyy pakoilemaan vastuutaan.
Miksi erosit?
Sinulle tuntuu olevan erittäin hankalaa ymmärtää oma osuutesi asiaan ja oma tilanteesi tällä hetkellä. Sekä hyväksyä se, ettet voi enää ehkä sitä, mihin ennen kykenit.
Tapaamisoikeus on OIKEUS ei pakko. Tiedoksesi vaan.
.. tai mennyt ohi...
Paljonko sitten elarit ovat?
Paljonko on lasten elatuksen tarve?
Mikä sinusta olisi oikeudenmukainen summa elareiksi (mitä siis eivät mielestäsi nyt ole)?
En erittele eromme syitä. Se on varmasti mahdoton tehtävä kenelle tahansa. Uskon näkemyksiä olevan täsmälleen yhtä paljon kuin niiden esittäjiä. Haluatko tehdä minusta syyllisen eroon tai siihen, ettei isä noudata allekirjoittamaansa sopimusta? Onko sinun silloin helpompi olla, kun pystyt syyttämään minua.
Joskus vaan on niin, että isä ei ole halukas ottamaan vastuuta lapsistaan - ei taloudellisesti eikä henkisesti. Se on ikävää kaikkien kannalta katsottuna.
Tällaisessa tilanteessa toivon lain tulevan avuksi, sillä tällaisilla isillä/äideillä on haitallinen vaikutus lapsen henkiseen kehitykseen. Torjuva käytös isän/äidin puolelta on aina erittäin traumaattista.
Nyt on kyse lapsista ja heidän tulevaisuudestaan. Vaikutusmahdollisuuteni eivät ole muuttuneet eron jälkeen. Tuskin kahden ihmisen suhde voikaan muuttua kovin dramaattisesti, jos molempien tai toisen persoonallisuus ei muutu täysin.
Lapsilla on oikeus tavata isäänsä ja hän on velvollinen noudattamaan allekirjoittamaansa sopimusta ja olla tavattavissa sovittuina aikoina. Toivottavasti ymmärrät, että kyse on lasten oikeudesta. Tietysti lapset itse päättävät tietyssä isässä, haluavatko he tavata isäänsä/äitiään. On surullista, jos he eivät halua.
Tietysti sopimusta voidaan muuttaakin, mutta silloin aikoinaan allekirjoitimme hänen (lasten isän) toiveittensa mukaisen sopimuksen. Hän ei ole halunnut tehdä uutta sopimusta eikä aloitetta siihen suuntaan että sopimus pitäisi uusia.
Voit selata vastauksiani takaisinpäin ja etsiä sieltä vastaukseni.
Lopuksi korostan, että harva isä on tällainen. Tämä isä on varmasti ja toivottavasti poikkeus teidän upeitten isien joukossa, jotka haluatte pitää huolta lapsistanne. Korostan myös sitä, että olin halukas antamaan lapset hänelle erossa, joten päätökset tehtiin hänen mukaansa.
Olen tyytyväinen sopimukseemme, jonka teimme ennen oikeudenkäyntiä.
En ole tyytyväinen siihen, että toinen valehtelee eikä noudata allekirjoittamaansa ja laatimaansa sopimusta.
Tähän haluan puuttua ja toivon lainsäätäjän tulevan tässä kohtaa vastaan ja helpottavan vastuullisen huoltaja taludellista ahdinkoa silloin, kun elatusmaksuja laiminlyödään. Kaikkea ei voi laittaa ulosmittaukseen. Tässä kohtaa on lainsäädännössä selkeä aukko, johon toivon parannusta. Kun kerran olen allekirjoittanut sopimuksen, oletetaan sitä noudatettavan. Tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei noudata sopimusta, joutuu toinen riitauttamaan asian jolloin se menee oikeuteen.
Olkaa siis varovaisia tällaisissa sopuratkaisuissa.
Elatusmaksut eivät riitä lastemme elättämiseksi ja maksan lasten kuluista yli puolet, kuten olenkin jo kertonut.
Olen kuitenkin tyytynyt sopimukseemme parantaakseni lasten ja isän suhteita ja jotta isä ymmärtäisi vihdoin, miten tärkeää lapsille on, että isä tukee heitä kaikessa.
Varmasti isällekin on tärkeää saada antaa suoraan tukea lapselle. Ymmärrän, ettei elatusmaksujen suuruus ole oleellista, vaan se tapa miten niihin suhtaudutaan.
Tähän en nyt kuitenkaan puutu vaan siihen, että lasten kannalta on ikävää, että isä ei kerro totuutta, laiminlyö heitä henkisesti eikä tue taloudellisesti. Pahinta on kuitenkin jatkuva valehtelu. Lapset ovat todella ahdistuneita isänsä käytöksestä.
Olen kertonut lapsille, että elatusmaksut eivät riitä enää samanlaiseen elintasoon, johon he ovat tottuneet. Näin käy lähes kaikissa eroissa.
Niin no, onhan se väärin ettei tehtyjä sopimuksia pidetä. Ja käsittääkseni lainsäätäjä on säätänyt lait joilla esim. maksamattomat elarit saadaan maksuun (ulosmittaus) ... mitä muuta keinoa toivoisit olevan käytettävissä? Ettäkö me veronmaksajat tulisimme apuu enemmän kuin nykyään? ... ja kuinka niin ei ulosmittaukseen voi kaikkia elarirästejä pistää, miksi ei?
Ja lapsille valehtelua tuskin millään "pykälällä" saadaan loppumaan ... niin ikävää kuin se onkin.
Kaikki ne sovitut maksut, jotka exäni oli luvannut maksaa ja jotka hän halusi lisätä elatussopimukseemme (välttääkseen suuria elatusmaksujaan?) ja joita en ole saanutkaan häneltä, "ei ole rahaa" -verukkeella, eivät ole ulosmitattavissa, sillä teimme sopuratkaisun.
Tämä tarkoittaa sitä, että joudun riitauttamaan ja vahvistamaan oikeudessa jokaisen pikkuerän, jota hän ei ole maksanutkaan. Tämä ei ole kannattavaa, sillä oikeudenkäyntikulut ovat suuremmat kuin ko. erät. Ehkä näistä kertyy lopulta isokin summa. En nyt kuitenkaan halua mennä oikeuteen. Minusta se ei ole kohtuullista. Jos isä ei halua noudattaa sopimustamme, se on hänen asiansa.
Tähän tosin haluaisin muutosta, ts. nämäkin erät pitäisi pystyä kuitteja vastaan ulosmittaamaan.
Ei siis mitään yhteiskunnan tukea. Sehän olisi suorastaan naurettavaa. Tuskin optiomiljonääriä enää tarvitsee tukea maksamattomissa laskuissaan. Hän on varmasti ansainnut enemmän kuin hän on työpanostaan antanut tälle yhteiskunnalle.
siis onko teillä kirjallistasopimusta vai ei??
Ei ihmekkään ettei mies maksa jos vastapuoli on tuollainen vellihousu jolta ei järjellistä vastausta saa yksinkertaisiin kysymykiin ... vaan lopuöta sun tappio -- hanki parempi juristi.
Jotenkin tuntuu että olet pihalla kuin postilaatikko sopimusjuridiikasta.
Ja jos et tahdo mennä oikeuteen niin ole menemättä. Mutta mitä täällä asiasta nariseminen auttaa ketään...
Ehkä seuraavalla kerralla TAJUAT hoitaa asiasi ja selustasi kunnolla. Sinähän täällä pelle olet, joka ei ole osannut pitää puoliaan. Ja oikeastaan epäonnistunut huoltaja, ellet ole kyennyt turvaamaan erossa mielestäsi kohtuullista elintasoa lapsillesi.
Ja sen verran optio-ohjelmista tiedän, että ne ovat osakkeen omistajien tahto palkita johtoa, mistä verot maksetaan kuin palkastakin. Että älä siitä (-kin) vedä hernettä nenään.
Sopimus on riitautettava käräjäoikeidessa, ellei sitä noudateta. Kuten jo kerroin, sopimuksemme sisältää monta yksityiskohtaa, joissa sovimme, miten kustannukset jaetaan. Nyt mies ei enää noudata allekirjoittamaansa sopimusta. Kun on kyseessä sopimus eikä riitautettu, käräjäoikeuden vahvistama sopimus, niin sopimuksen noudattaminen tai sen rikkominen on omantunnon asia. Minun on lähdettävä hakemaan oikeutta käräjiltä, mutta siihen en halua ryhtyä, jotta edes jonkinlainen sopu pystyisi välillämme. Ymmärsitkö nyt minua?
Varokaa siis tekemästä sopimusta, joissa ei ole selkeitä sanktioita sopimusrikkomuksista. Samoin tarkistakaa, miten sopimusrikkomuksia valvotaan ja kuinka paljon niistä tulee kustannuksia.
Tiedoksi vaan.
Juristini oli erikoistunut perheoikeuteen ja hän hoiti erinomaisesti työnsä. Hänenkin lähtökohtansa oli saada asiat sovituksi. Minusta se on oikea tapa hoitaa tällaisia asioita.
Optio-ohjelma oli aikoinaan ylimitotettu. Sen tuotto oli ennakoitua suurempi johtuen IT-kuplasta. Sitäpaitsi exäni maksoi hyvin vähän optiotuloistaan veroa, sillä hän osasi kiertää verotusta myymällä suurimman osan optioistaan ulkomailla työskennellessään, joilloin veroprosentti oli erittäin alhainen ja verotulot menivät toisiin maihin. Se siitä veron maksamisesta. En tiedä, toimiko hän laillisesti. Toivottavasti.
Vieläkö haluat keksiä jotain moitittavaa minussa ja sopimuksissani, jotka tein aikoinaan siinä uskossa, että niitä noudatetaan.
Luulin isän todella välittävän lapsistaan.
Olet oikeassa siinä, että uskoin liikaa tästä isästä, mutta teitähän on varmasti aivan toisenlaisiakin. Upeita isiä on paljon. Tämä on poikkeus.
Tekeekö se minusta epäonnistuneen huoltajan, jos isä ei noudata sopimusta?
Tällä sopimuksella taattiin lasten kohtuullinenn elintaso eron jälkeen eikä isä sitä nyt noudata. Sinä syytät minua epäonnistuneeksi huoltajaksi tämän takia. Millä perusteella?
Minusta voisit miettiä uudestaan asiaa.
Minua pidettiin lapsille sopivana huoltajana ja lapset halusivat jäädä luokseni. Tilanne on edelleen pysynyt ennallaan. Lapset haluavat olla luonani, vaikka isä ei sitä taida halutakaan. Näin olen ymmärtänyt isän käytöksen perusteella.
Kuten jo kerroin, annoin isälle mahdollisuuden lähihuoltajuuteen, jopa yksinhuoltajuuteen, mutta hän ei sitä halunnut. Annan siihen edelleen mahdollisuuden, mutta se ei edelleenkään kelpaa. Olen jopa tarjonnut sitäkin vaihtoehtoa, jossa hän saisi hoitaa lapsiamme täältä kotoa käsin ja minä muuttaisin pois. Sekään ei kelpaa.
Todellisuudessa olen ymmärtänyt, että teillä isillä on halu hoitaa lapsianne ja tämä isä on poikkeus. Olen iloinen, että näitä lapsistaan huolehtivia isiä on yhä enemmän ja heille annetaan mahdollisuus huoltajuuteen. Kannustan äitejä ja isiä tähän suuntaan vilpittömästi. Lapset tarvitsevat sekä isää että äitiä.
ei minulla syytä argumentoida puoleen tai toiseen exäsi varallisuudesta tai sen hoidosta ... eikä varmaan sinullakaan.
Jos/kun hän käyttäytynyt huonosti lapsiaan kohtaan, niin väärinhän se on ... ja sillä ei vaikutusta mihin yhteiskunta- tai tuloluokkaan kuulutaan.
Tiedän useita "rasvanäppejä" jotka todella ihanteellisia isiä (vaikka "etänä", ja jotkut jopa "lähinä") ... eli sikäli minusta toissijaista korosta optioita tässä. Lapsille muut arvot ja osallistuva vanhemmuus paljon euroja arvokaampaa.
Toivon kaikkea hyvää lapsillenne, ja inhimillisiä elämänarvoja heille ... vanhemmista huolimatta.
niin ... kyllä lapset tarvitsevat sekä isää että äitiä. Ei näiden euroja .. paitsi JOS sovitut elarit jätetään maksamatta. Tästähän teillä ei ole kysymys ollut... jos oikein olen ymmärtänyt.
Olet varmasti hyvällä tarkoituksella kirjoittanut viestisi ja olen iloinen, että kommentoit kirjoituksiani.
Olemme eri mieltä joistain asioista eikä sille taas mitään voi. Se on meidän oikeutemme.
Toivon kuitenkin esimerkkini kertovan muillekin, mitä korjattavaa avioerolainsäädännössä olisi ja mitä pitää ottaa huomioon tehtäessä sopimuksia.
Toivon myös kaikkien olevan rehellisiä ja halukkaita pitämään hyvää huolta jälkikasvustaan. Siinä on meidän tulevaisuutemme ja vahvuutemme. Voimia ja jaksamista myös sinulle. Toivottavasti kaikki on kohdallasi hyvin, samoin lastesi sekä lastesi äidin kohdalla. Kun kaikki voivat hyvin, niin tuloksetkin näkyvät yhteiskunnassamme.
Isät ja äidit ovat tärkeitä peruspilareita meille kaikille.
Minusta elarit ovat nimenomaa euroja. Siinä tarkennus.
Toivon sekä isien että äitien huomaavan, kuinka tärkeää on huolehtia toistensa ja lasten hyvinvoinnista eronkin jälkeen. Viha ja katkeruus, kostaminen ja vahingonilo ovat turhia tilanteessa, joka on kaikille vaikea.
Minulle ei nyt vain aukea se ... miten sinusta lainsäädäntöä pitäisi muuttaa?
Missä se epäkohta joka rassaa ... millä pykälällä saataisiin lastesi isä käyttäytymään "inhimillisemmin" ... kerro ...
Ajatuksistasi yleisesti vanhemmuudesta ja sen velvollisuuksista olen samaa mieltä ... ja poikani kohdalla yritän niitäkin toteuttaa.
mutta valitettavasti sitä ei lainsäädännöllä saada ... kunpa voisikin....
Olen kanssasi samaa mieltä muuten.
Ymmärsitkö, miksei saa sanoa, että lasten isä valehtelee. Onko valehteleminen tabu, josta on vaiettava?
Minusta asiat täytyy käsitellä sellaisina kuin ne ovat. Jos sinä kerroit lapsellesi, etteivät asiat nyt noinkaan mene, niin aloit jo käsitellä aihetta valheena.
Minusta olellisinta on kysyä niitä motiiveja, jotka saa miehen valehtelemaan. Lasten on kysyttävä, miksi sinä sanoit noin. Vasta silloin selviää asioiden taustat. Vasta silloin isäkin ymmärtää motiivinsa, jotka saattavat kohdistua sittenkin esim. entiseen puolisoon ja sitä kautta lapsiin.
Tuskin isä haluaa tahallaan olla ikävä lapsille. Ehkä lopulta kaikki meneekin ohi. Ehkä siihen ei tarvita kuin oivaltamista.
Kiitos viestistäsi, joka sai minut ajattelemaan uudestaan asioita. Sinun näkemyksesi oli avartava.
että sanot mitä sanot, niin lapset eivät usko eivätkä halua uskoa isästään mitään pahaa.
Tajuavat sen sitten, kun ymmärtävät enemmän!
Eli pitää tapahtua jotain juuri heihin kohdistuvaa vääryyttä.
Lapsen täytyy itse saada valita tavallaan, mikä on totta.
Lapsi ei kuitenkaan aina ihan sokeasti usko kaikkea, mitä heille sanotaan.
Eli, jos sinä esimerkilläsi osoitat, mikä on totta, ja isä sanoo toista (eli valehtelee).
Kumpaa lapset pidemmän päälle uskovat????
Tietenkin sitä, joka omalla esimerkillään on näyttänyt, mikä on oikeasti totta.
Toivottavasti edes jotain tästä ymmärrät...
Minulle asia on aivan selkeä, mutten osaa sitä selittää tarkasti.
Auttakaa joku, joka osaa paremmin kirjoittaa...
Siihen vaan tarvitaan tietty ikä, kun osaavat itsekin ajatella.
Meillä isää pidettiin korkealla jalustalla kunnes poika siinä neljäntoista ikäisenä alkoi kyseenalaistaa isää ihmisenä.
Sanoisin, että ikä sen tekee, eikä sinun kannata kovin yrittää vaikuttaa asiaan.
Ehkä kuitenkin suurin huoleni on se maailmankuva, jonka lapset saavat. Tilanne, jossa valehtelemalla voittaa, on mielestäni nykyään jo niin yleistä. Arvoja minä tässä lähinnä peräänkuulutan.
Uskon, että lapset kuitenkin ovat viisaita ja päättävät lopullta itse, mihin he haluavat uskoa ja mikä on lopulta tärkeää.
Olen tietyllä tavalla samassa tilanteessa, joten ymmärrän tunteesi melko tarkkaan.
Psykopaatti jatkaa valehtelujaan elämänsä loppuun asti, ja mikä pahinta, hän myös itse uskoo niihin 100 prosenttisesti.
Älä kuvittele, että voisit vaikuttaa ex-mieheesi mitenkään. Jos lapsesi ovat täysi-ikäisiä he todennäköisesti ymmärtävät, tai tulevat melko pian ymmärtämään, mitä psykopaattisuus tarkoittaa. Jos he ovat alle 15-vuotiaita, niin heille on turha puhua muuta kuin sitä, että "isällä ei ole rahaa".
Otan sydämestäni osaa tilanteeseesi ja uskon, että kaikki kääntyy kohdallasi vielä hyvään suuntaan.
Olen saanut kuulla, että kyseessä olisi psykopaatti. Voiko psykopaatti todella uskoa siihen, ettei hänellä ole rahaa, vaikka pankkitilillä oli eron aikoihin satojatuhansia euroja, ei velkaa, omistusasunto, oma auto, optioita, osakkeita jne.?
Mielestäni kyseessä saattaa olla patologinen valehtelija, joka saavuttaa etuja valehtelullaan.
Pitääkö psykopaattia tai valehtelijaa ymmärtää. Mielestäni ei. Pitääkö ymmärtää asioita, jotka ovat jopa rikoksia.
Psykopatia ei sairausluokitus. Heitä on joukossamme jopa johtotehtävissä. Kyse on narsistisesta häiriöstä. He ovat täysin vastuussa teoistaan ja ovat lain edessä luokiteltu mieleltään terveiksi.
Jos yhteiskunnassamme ei ole keinoja puuttua tähän ilmiöön (valehtehteluun oman edun vuoksi) ja se hyväksytään, tulee varautua siihen, että moraalimme on muuttunut ja jotkut saavuttavat toisia paremman aseman valehtelulla, vastuun välttämisellä, petoksella jne.
Sopimusten rikkominen on tällaiselle henkilölle arkipäivää ja hän punnitsee asioita pelkästään oman etunsa kannalta. Jos sopimusrikkomus on edullista ja etua tuovaa, hän tekee niin.
Kyse on siis siitä, että moraalia ei voi valvoa eikä myöskään sopimusten noudattamista, jos niihin ei ole määritelty selkeitä sanktioita.
Toivon, että avioerolainsäädännössä puututtaisiin tähän epäkohtaan, sillä uskon näitä vastuun ja velvotteiden laiminlyöjiä olevan yhä enenevässä määrin.
Erotilanteessa ja sen jälkeen tällainen ihminen laskee tarkaan, miten paljon hänen kannattaa valehdella ja miten paljon hän voi laiminlyödä velvotteitaan.
Nyt ongelmana on jatkuvat sopimusrikkomukset, joista ei koidu exälleni muuta kuin hyötyä.
Oikeuteen ei mielestäni kannata näiden takia mennä. Mielestäni tässä tarvittaisiin selkeä sopimussakkojärjestelmä jokaisen rikkomuksen jälkeen.
nyt se selvisi jo minullekin, mikä olet.
Tuskin maksaa vaivaa enää keskustelua jatkaa.