Kristittyjen evankelioimisesta

dogmatikos kirjoitti:

Kirkon ja koulun hengellinen kasvatus noudattaa suunnilleen niitä määriä, joita kansa haluaa.

Soraääniäkin on, sillä samalla kiintiöllä ei voi olla kaikille mieliksi. Osan mielestä se on liian paljon, ei enää kiinnosta. Osan mielestä sitä tulisi reilusti lisätä, niin että opin kiemuratkin tulisivat tutuiksi. Määrä on siis jonkinlainen kompromissi, kuitenkin riittävä. Sitä ei voi lisätä, koska lisäys lietsoisi kyllästymistä ja kristinuskon vastaisuutta, mutta sitä ei voi vähentääkään, sillä vauvan kastamiseen sisältyy lupaus kasvatuksesta ja monet vanhemmat sitä vaativat.

Virallisen ohjelman lisäksi voi pitää myös evankelioimiskokouksia, mutta niihin osallistuvat yleensä vain hengelliset suurkuluttajat, joille kristinusko on ennestään perin tuttu. Vaikka ne näyttävät evankelioimiskokouksilta, todellisesti ne ovat hengen nostattamista, pyrkimystä samoihin kokemuksiin, joita sai tutea "uskoon tullessaan".

Tyypillinen evankelioimiskokous menee näin. Amerikasta on tuotu superevankelista. Laulut ovat kauniita, kevyempiä kuin virret. Lämmittelypuheen pitää toinen, usein suomalainen evankelista. Amerikkalainen evankelista pitää kohtikäyvän puheen, joka syvästi vaikuttaa uskoviin. He tutkistelevat itseään ja havaitsevat olleensa huonoja tien kulkijoita.

Evankelista pyytää niitä, jotka havaitsevat elämässään mitä tahansa ongelmaa, nostamaan käden. Monet nostavat. Sitten hän pyytää niitä, jotka nostivat kätensä, nousemaan seisomaan. He nousevat. Evankelista aloittaa rukouksen heidän puolestaan, mutta aivan eri aiheesta kuin äsken. Hän pyytää, että nämä sisaret ja veljet voisivat löytää Jeesuksen, voisivat tulla uskoon ja pelastua.

Kotona Amerikassa evankelista ehtii kertomaan, kuinka monet tulivat uskoon hänen kokouksessaan, ja kuulijat uskovat, vaikka uskoon ei olisi tullut kukaan, kunhan saarnaaja vain vaihtoi puhetapaa.

Tällaiset evankelioimiskokoukset ovat joillekin suurkuluttajille tärkeitä. Niissä jotkut pääsevät lähelle ensimmäisiä kokemuksia, mutta luterilainen kristitty usein karttaa niitä. Ei hän etsi hengellisiä kokemuksia, vaan vahvaa ruokaa, jota saa kirkon piirissä.

Kirkossa ei tarvitse pingoitella saadakseen ensimmäisiä kokemuksia, vaan voi saada uutta entisen päälle, saa olla rauhassa ja kasvaa kohti päämäärää, uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus elää. Jeesuksen veressä on voima.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä