Itse ole saanut potkut ja josta on kulunut aikaa noin 1 vuosi ja muutama kuukausi päälle .
Tuolla välillä olen ehtinyt oleen jo kahdella työttömyyskurssilla. Toinen oli pakollinen ja toinen täysin vapaaehtoinen. Tuo vapaa ehtoinenkurssi toi uusia ajatuksia mahdollisesta omasta yrityksestä kuin myös ideoita mitä muuta sitä voisi ehkä ruveta tekeen työkseen.
Mutta ehkä tärkeintä on ollut, että kaikki ei näytä niin synkältä enään. Tosin ei sitä tiedä vaikkapa tämäkin olisi vain tyyntä myrskyn edellä. Eli vielä synkkenee:)
Mutta joka tapauksessa tuo lopputilin saaminen edellisestä työpaikasta alkaa tällä hetkellä tuntumaan jo erittäin hyvältä asialta täytyisi vaan enään löyää sitä työtä tai uskaltaa kokeilla omaa firmaa ja hommata sillä itsensä nesteeseen:)
Mutta kuinkas kauvan teiltä on mennyt tosiaan potkujen saamisesta toipumiseen. Toipuminenhan on tietysti erinlaista kaikilla, jotkut toipuu hetkessä toiset jumiutuu pitkäksikin aikaa...
Tuolla välillä olen ehtinyt oleen jo kahdella työttömyyskurssilla. Toinen oli pakollinen ja toinen täysin vapaaehtoinen. Tuo vapaa ehtoinenkurssi toi uusia ajatuksia mahdollisesta omasta yrityksestä kuin myös ideoita mitä muuta sitä voisi ehkä ruveta tekeen työkseen.
Mutta ehkä tärkeintä on ollut, että kaikki ei näytä niin synkältä enään. Tosin ei sitä tiedä vaikkapa tämäkin olisi vain tyyntä myrskyn edellä. Eli vielä synkkenee:)
Mutta joka tapauksessa tuo lopputilin saaminen edellisestä työpaikasta alkaa tällä hetkellä tuntumaan jo erittäin hyvältä asialta täytyisi vaan enään löyää sitä työtä tai uskaltaa kokeilla omaa firmaa ja hommata sillä itsensä nesteeseen:)
Mutta kuinkas kauvan teiltä on mennyt tosiaan potkujen saamisesta toipumiseen. Toipuminenhan on tietysti erinlaista kaikilla, jotkut toipuu hetkessä toiset jumiutuu pitkäksikin aikaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kauvan?
Kyllä ne kaikenmaailman kursseilla rohkaisee perustelemaan yrityksiä, mutta mistäs sen lainan ottaa kun ei ole rikkaita sukulaisia takaajina. ...Ja TE-keskus ei anna rahaa mihinkään pienyrityksen perustamiseen. Ei oikein voi yrittää, jos ei ole työkaluja millä tekee töitä.
Olen kysellyt ja harkinnut itekin yrittäjyyttä, muta todennut että paskajuttu se on. Tulee liikaa kaikenmaailman maksuja pääle ja sit joudut kaiken lisäks ola 24h koko paskassa kinni.
Mikä tärkeintä, niin liikeidea pitäs illa helvetin hyvä, sillä yrittäminen on vaikeaa ja usein täysin kannattamatonta vaikka ite uskoiskin ideaansa
Toipuminen kesti "pari päivää". Potkut eivät tulleet yllätyksenä. Olin osannut jo varautua.
Nyt oma firma pyörinyt kolmisen vuotta. Suosittelen
"Yhy yhy ei firman pitäminen voi kannattaa", se on vaan helpompi makaa himassa sohvalla ja itkeä työttömyyttä ;)
Suosittelen kanssa rohkeasti työllistämään itseään jos on ideoita, itsellä ei ollut mitään hyviä...
Läksin itse kävelemään 9 kk sitten, alkoi sosiaalivakuutusasioiden parissa työskentely ottamaan päähän totaalisesti: karsea työpaikkailmapiiri, karsea hommien organisointi, karsea ala.
Mitä nyt? No, tulotaso romahti toki, ansiosidonnainen juoksee vaan ei kehumista. Karenssihan sitä aluksi tuli, meni kaikki säästöt. Kotona muijan kanssa kireää välillä, hän ei ymmärrä miten mies voi luopua vakityöstään. Kukaan ei ole tarjonnut työkkäristä mitään päivähoito-kurssia, oikeastaan eivät ole kiinnostuneita lainkaan. Olen hakenut muun tyyppisiin tehtäviin, ei kelpaa vaikka koulutustaso korkea, vissiin entinen ala antoi synkän leiman otsaan. Päivät menevät vaihtelevasti, välillä innostuu liikkumaan, surffaamaan netissä, lukemaan, kuuntelemaan musaa, vaan välillä sitten saattaa olla että jo aamusta laahustaa pubiin tuopeille.
En usko, että tässä enää taloudellis-sosiaalisesti noustaan, olen unohtanut moiset jutut. Jos työtä joskus saa, se on matalapalkkaista pätkätyötä. Näin ollen mennään kohti tuntematonta. Ottaa välillä päähän ja ahdistaa, vaan en olisi päivääkään entistä alaani ja työtäni jaksanut, se oli finito.
Sama juttu mutta mä lähdin jo kolme vuotta sitten
alkoi vituttaa pieni perheyritys jossa työskentelin mikään ei koskaan ollu hyvä kaikista
asioista sai tapella joiskus ihan fyysisestikin
omistajan pojan kanssa otettiin yhteen, vaikka
mut potkittiin pois kesken päivän muutaman kerran
ja taisin lähteä joskus itsekin niin
aina pyysivät kuitenkin takaisin parin päivän päästä, kunnes kyllästyin ja lähdin lopullisesti
no en mä koskaan sieltä mitään työtodistuksia saannut palkan kyllä maksoivat,
karessihan siitä pamahti sen jälkeen alkoi ansiosidonnainen juosta ihan jees tulihan
sinä aikana muutamaan paikkaan haettua ja olinkin
vähällä joutua töihin mutta en suostunut niihin
ehtoihin joita tarjottiin vaikka soittelivat
vielä peräänkin viikon päästä mutta ei, rimani oli korkealla ei ollut paineita rahaa tuli mukavasti kassasta ja kun matkakulut ja töistä
aiheutuvat kulut olivat poissa niin mukava palkkahan siitä tulee kuukaudessa tekemättä mitään tulihan siinä sivussa käytyä yksi työkkärin atk ja työnhaku kurssikin.
No ansiosidonnainen loppui kesällä siitä asti
pötkitty työttömyyskorvauksella se riittää noin
puoleksitoista viikoksi sen jälkeen eletään vaimon rahoilla kuun loppuun kun mulle tili pläjähtää kelasta,
nuo avoimet työpaikatkin näyttävät olevan
nykyjään osa-aikaisia tai jotakin pätkätöitä joihin ei oikein kannata edes hakea niistä kertyy
vain enemmän haittaa kuin hyötyä,
näin mennään täällä päin Suomineitoa eli kohti
tuntematonta ja sen yli.