Olen 31 v mies, naimisissa, kolme lasta. Ihan hyvä avioliitto, myös seksi on hyvää. Mutta yhdessä jo 12 v, joten tunne-elämä alkaa väkisin olla laimeaa. Tähän asti olen ollut uskollinen 100%.
Nyt olen korvia myöten ihastunut työkaveriini, ja tunne on ilmeisesti molemminpuolinen. Mitään ei ole tapahtunut, silmäpeliä ja sellaista vaan. Oloni on tämän johdosta mahtava, tunnen itseni nuoreksi ja energiseksi. Hienoa huomata että vahvojakin tunteita voi vielä olla minussa.
No, pitääkö minun nyt tukahduttaa tämä ihastuminen väkisin... Tiedän, että jos en tee mitään, puolen vuoden päästä se on ohi. Ja tiedän, että jos vien tunnetta eteenpäin, avioliittoni saattaa olla vaarassa.
Mutta onko tämä elämä tosiaan niin tylsää, että kaikki vahvat tunteet pitää uhrata uskollisuuden alttarille... Haluan vaan tuntea olevani elossa taas, monen vuoden jälkeen.
Nyt olen korvia myöten ihastunut työkaveriini, ja tunne on ilmeisesti molemminpuolinen. Mitään ei ole tapahtunut, silmäpeliä ja sellaista vaan. Oloni on tämän johdosta mahtava, tunnen itseni nuoreksi ja energiseksi. Hienoa huomata että vahvojakin tunteita voi vielä olla minussa.
No, pitääkö minun nyt tukahduttaa tämä ihastuminen väkisin... Tiedän, että jos en tee mitään, puolen vuoden päästä se on ohi. Ja tiedän, että jos vien tunnetta eteenpäin, avioliittoni saattaa olla vaarassa.
Mutta onko tämä elämä tosiaan niin tylsää, että kaikki vahvat tunteet pitää uhrata uskollisuuden alttarille... Haluan vaan tuntea olevani elossa taas, monen vuoden jälkeen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Lupaus alttarilla, että "tahdon...".
Nimittäin siis olen. Mutten kuulu sarjaan täydelliset yli-ihmiset, jotka ovat aina tyytyväisiä elämäänsä. Vaan tunnen olevani tunnetyhjiössä, josta olisi nyt mahdollisuus päästä ainakin hetkeksi pois.
Minä päättelin, että olit naimisissa ja annoin ymmärtää, että ehkä joskus olit jo vastannut omaan kysymykseesi. Minulla ei ole mitään oikeaa vastausta, ehdotin vain moista.
Mutta elämä ei välttämättä ole noin suoraviivaista, mulle ainakaan.
On kummallista, miten niin kauan kuin katsoo ulkopuolelta on helppo sanoa mikä on oikein ja väärin. Kun itse elää sekoittuu järkevät ajatukset, tunteet, toiveet, unelmat, haaveet sellaiseksi sekamelskaksi josta jossain välissä haluaisi ottaa välimatkaa. Toimia hetken mukaan, niin kuin tuntuu oikealta. Ne solmut ihmissuhteissa, omissa ajatuksissa vaan eivät siitä selkiydy vaan tuntuvat menevän vain ankarammin sekaisin. (tai näin itselle on käynyt)
Sellainen käsitys oikeasta ja väärästä minulla kuitenkin on, että puolisollasi olisi oikeus tietää ajatuksistasi, tunteistasi, toiveistasi, pettymyksistäsi, haaveistasi ja toisaalta siitä, jos haluat parisuhteenne pelisääntöjen muuttuvan... Mielestäni olisi reilua, että pelaisitte samoilla säännöillä...
fiksun tuntunen ihminen Mikael...sulla on moraali tallella! =)
Niin tuo tunteiden tukahduttaminenhan on aika
hankalaa, sen jos joku osaisi selittää, kuinka
se tehdään? Mietin vain, että mitä tarkoitit
tuolla tunne-elämän laimeudella, mitä haluat,
miksi et voisi saada sitä vaimoltasi, oletteko
keskustelleet asiasta, mitä vaimosi on mieltä?
Onko sinulta jäänyt "nuoruus" elämättä ja nyt
haluaisit elää sen, ainakin hetkellisesti jonkun
toisen kanssa, vai? Oletko valmis sekoittamaan
elämäsi ja vastaamaan seurauksista, koska siitä
ei välttämättä mitään hyvää seuraa, jos juttu
etenee ja rupeat tapailemaan tätä ihastustasi.
Tiedätkö itse mitä haluat? Jos kerran seksi on
vaimosi kanssa hyvää, niin mitä tämä toinen
nainen sinulle tarjoaisi, tai mitä häneltä odotat
ja mitä hän sinulta, ja onko hän vapaa vai myöskin
varattu. Luulisin, että olet ajatellut näitä
asioita, koska tänne kirjoitat, haetko kenties
"oikeutusta" pettää vaimoasi, kannustusta vai
mitä oikein ajat takaa? On tietysti hyvä, että
ajattelet etukäteen, mutta miten sitten toimit
kun mahdollinen tilanne on edessä, se onkin jo
toinen juttu. Sen päätöksen teet sinä itse ja
tämä toinen henkilö, kuinka pitkälle annatte
mennä. Kun se on kuule sillä lailla, että kakkua
ei voi syödä ja säästää! Toisaalta ymmärrän kyllä
tunteesi, mutta en osaa neuvoa kuinka se tukah-
duttaminen onnistuisi, kun ei se onnistunut
itseltänikään. Mutta harkitse, keskustele ja
toimi vasta sitten, säästyt monelta murheelta
ja omantunnon tuskilta ja itsepetokselta jos
pystyt olemaan sille tielle lähtemättä.
Sehän tässä onkin etten itsekään tiedä mitä haluan. Ehkä haenkin tässä just lieromaisesti oikeutusta ja kannustusta niin kuin sanoit... Olet liian välkky! ;-)
Yksinkertaisesti kyse on siitä, että mulla on kaikki periaatteessa ihan loistavasti, työ, lapset, vaimo ja seksi, mutta kaikki on niin pirun tasaista.
Tunneviisari ei heilahtele yleensä mihinkään. Ja nyt kun tuli tämä ihastus, se fiilis on niin mahtava että tekisi mieli viedä juttua eteen päin ihan sen tunnetilan vuoksi. Tuntuu että tarvitsen oikein rakastumista tai ainakin ihastumista. Seksi tämän naisen kanssa ei oikeastaan edes kiinnosta, koska parempaa seksiä kuin kotona en varmasti saisi. Mieluummin menisin tän naisen kanssa kahvilaan juttelemaan kuin sänkyyn. Tämä nainen on myös varattu.
Ja joo, nuoruus on osittain jäänyt elämättä koska aloin olla nykyisen vaimoni kanssa jo lukiossa.
Mulla on itse asiassa 10 vuoden takaa kokemus siitä että kyllä tällaisen ihastumisen voi tukahduttaa, riutuu vaan siinä tekemättä mitään niin kauan että tunne menee ohi. Mutta eipä siitäkään mikään hyvä fiilis jää...
Eipä minustakaan sinulle varmaan ole mitään apua. Sillä samoja mietin minäkin täällä. Olen aikuinen nainen, neljänkympin kriisi ilmeisesti kun on alkanut vieraat miehet kiinnostaa... Olen ollut ihastunut pariin työkaveriini ja en ole kyennyt viemään asioita pidemmälle omista periaatteistani johtuen. Nyt on vuosia tullut lisää ja olen alkanut ajattelemaan asioista hieman toisin. Pari vuotta sitten ihastuin perhetuttuumme ja silloin kontrollini melkein katosi. Mutta ei täysin. Ja suoraan sanottuna kun olen nyt pari vuotta haikaillut sen miehen ja sen perään mitä olisi voinut välillämme tapahtua niin melkein tekisi mieleni sanoa että ota tilaisuudesta vaarin jos se on molemminpuolista. Ei ole henkisesti mitenkään mukavaa vatvoa vuosikausia sellaisen perään mitä ei kokenut.
Itselläni oli sama tilanne, kannattaa miettiä etukäteen minkä sopan siinä aiheuttaa jos hankkii ulkopuolisia suhteita varsinkin jos lapsia. Itse jätin jutun siihen ja nyt ei harmita yhtään.
Jos tuo sun tilanteesi tuntuu hyvältä nyt, tunnet eläväsi, tiedät että sinulla on mahdollisuuksia muihinkin kuin omaan vaimoosi, tunnet nuorentuneesi vuosia, niin miksi meet pilaamaan moisen olotilan pettämisellä...? Miksi et voisi jatkaa vähän aikaa tätä linjaa ja sitten lopettaa kun hyvältä tuntuu... Ei tule kellekkään paha mieli!
Joku voisi pitää moista flirttailua pettämisenä, mutta kun se on vain noin viatonta kuin sanoit, niin se vain piristää, sekä omaa, että vaimosi elämää... Ei aina tarvi kaikkea kertoa vaimolleen!! Se silmäpeli on kaiken ajatus, mahdollisuus jostain, salaista, seksikästä ja niin mahtavaa, ei kannata pilata sitä millään ylimääräisellä!
Veikkaan, että seksisi on parantunut vaimosi kanssa, sen jälkeen kun aloit silmäpelisi työkaverisi kanssa... Koko päivä pientä vihjailua ja sitten kotiin purkamaan paineita, vaimo tykkää... Aluksi voi ihmetellä mikä on, mutta pitemmän päälle kyllä nauttii... Ja pysyy paremmalla päällä muutenkin...
Joten sinulle suosittelen pysymistä samalla linjalla kuin tähänkin asti, äläkä mene pitemmälle, se ei kannata!!
Tuohon kommentoisin sen verran, että kai
tuo onnistuu, jos kumpikin osaa flirtin jalon
taidon, mutta... Liian kauan ei kannata harrastaa
moista, voi ennenpitkää retkahtaa pahemman
kerran, eikä toisen tunteilla saa leikkiä!
Lopettaa kun hyvältä tuntuu? Voi olla viatonta,
mutta kuinka kauan? Meinaatko, että se loppuu
kuin seinään molemmilta?
Tilanne on oikeastaan se, että vaikka kyseessä on todellakin ollut vain silmäpeli eikä mikään muu, taidan olla niin ryppyotsa että tunnen jo pettäväni... Himassa olen ihan poissaoleva kun vaan funtsin tätä naista. Tunnen siitä myös syyllisyyttä, ja sen seurauksena olen myös pahantuulinen. Eli näkyvät oireet taitaa olla ihan samat kuin jos olisin hypännyt tän naisen kanssa sänkyyn! ;-)
Mutta en tiedä osaisinko rajoittaa flirttailua noin tehokkaasti ja laskelmoidusti. Ihastuminen on mulle jotenkin suuri asia, tuntuu että se vie mennessään, ja tässä lähinnä mietin että taistelenko sitä vastaan vai en. Tuollaista kontrolloitua flirttiä en välttämättä osaa.
jos mietit tätä toista naista jo nyt niin paljon, että se aiheuttaa poissaolevaisuutta muusta maailmasta, niin onko sittenkään kyse pelkästään hetkellisestä ihastumisesta ja hullaantumisesta? Varovainen ainakin kannattaa olla sen suhteen mitä tekee, ja yleensä kun jotakin aloittaa niin sitä on myöhemmässä vaiheessa paha enää pysäyttää, sanoitko myös ettei tämä ollut ensimmäinen kerta kun ihastut johonkin toiseen (vai luinko sen jostakin muusta kohdasta) jos kuitenkin asia noin, niin onkohan kaikki kuitenkaan ihan niin hyvin kuin kuvittelet?
Joo on näitä ihastumisia ollut pari kolme ennenkin, mutta aina siis muutama vuosi välissä eli ei mitenkään tajuttoman usein. Aiemmin olen vaan tosiaan tukahduttanut ne väkisin pois, ja se on onnistunut. Niin teen todennäköisesti nytkin, mutta nyt mietityttää enemmän kuin aiemmilla kerroilla. Siksi halusin kuulla kommentteja.
Ja vaimoon olen rakastunut uudelleen jo ties kuinka monta kertaa tänä aikana, joten tiedän kyllä että se on mahdollista.
Naisena minä olen kyllä kokenut aivan päivastaiseksi nuo ihastukset. Kun on joku toinen meilessä ei oma ukko paljoa vähempää voisi kiinnostaa. Siinä olet kyllä oikeassa että kaikkea ei aviopuolisolle kannata kertoa...
Mä oon sitä mieltä, että tollaset silmäpelijutskat on ihan oikeutettuja ja itsekin harrastan...samoin fantasioinnit pitkässä parisuhteessa (itse parisuhteessa liki 10v.) tuovat mukavaa lisäpiristettä... ei tarvii sen takii mennä pettämään et ois tylsää kun on vilkas mielikuvitus...:)) ja omat ajatuksethan eivät loukkaa ketään!!
Parhaat fantasiathan ovat niitä toteutumattomia...eli ei kannata mennä niitäkään pilaamaan minkään ohimenevän tunnekuohun vallassa oman suhteen kustannuksella!! Miksi heittää hukkaan 10v??
noin monen vuoden yhdessäolon jälkeen varmaan monilla muillakin tulee samanlaisia tuntemuksia,intohimosta ei tietoakaan,seksielämä väljähtänyttä muutenkin...miettisit ennemmin miten saisit vaimon kans tuntea olevas "elossa",ei mikään mahdoton tehtävä!ja ajattele asiaa omalle kohdalles,et varmana tykkäis ajatuksesta et vaimo pitäis peliä sun selän takana???jos kuitenkin päätät seurata hormonies vaikutusta mitä se mitä ilmeisimmin on,muista et paluuta entiseen ei ole sen jälkeen,varmasti saat tuta omal kohdal jos vieraisiin hyppii,kokemusta on nimittäin eikä ollu kivaa!minkä taakseen jättää sen edestään löytää!!!
En mä tietenkään pitäisi siitä jos vaimolla olisi vastaavia ajatuksia. Jos tämä olisi mun mielestä jotenkin OK, en olisi kirjoittanut tänne. Kuten kirjoitin jo jonnekin ylemmäs, tunnen syyllisyyttä jo tästä nykyisestä tilanteesta, eli pelkästä asian ajattelemisesta...
No varoituksia on ainakin tullut rutkasti, mun täytyy miettiä niitä.
tuli mieleen että ehkä ei tilanne olekaan vaimosi kanssa tunteeton kuten kirjoitit.
Vaimosi saattaa olla vaan tuttu, turvallinen.. sellainen totuttu. Onhan sitä vaikeampi löytää puolisostaan uusia piirteitä ja rakastua uudelleen ja uudelleen häneen monen vuoden yhteiselon jälkeen. Sanon tämän 15 v kokemuksella.
Jos mietit miltä susta tuntuisi jos tilanne olisi toisinpäin, vaimosi ihastunut työkaveriinsa ja mielessään kuvittelisi tilannetta jo eteenpäinkin.
Tuskin voit väittää sulattavasi sen noin vain, tunteettomana.
Itselläni on takana pitkä ns. taantumavaihe liitossa ja välillä tuntui siltä että kannattaisi luovuttaa, mutta nyt taas aurinko paistaa risukasaankin. Arjen alta olemme mieheni kanssa löytäneet taas toisemme, ihan omin avuin. Kun kaikki ulkopuoliset asiat ovat kunnossa, on aikaa muuhunkin ja mikäs sen ihanampaa kuin käpertyä oman miehen kainaloon telkkaria katsomaan kunnes lapsetkin nukahtavat.
Tilanteesi on mulle todella tuttu. Kuitekin olen onnistunut rakastumaan omaan mieheeni useamman kerran uudelleen, ja vaikka ei se ole enää samanlaista kuin silloin nuorena, ihanaa se on kuitenkin. Kannattaa yrittää!
Älä saatana petä vaimoos ja lapsias! Ne luottaa suhun, sä oot lastes isä! Sun vaimos rakastaa sua! Vittu jos petät AVIOPUOLISOS ni tapa ittes homo, et ansaitse elää! Ota nyt ittees niskasta kiinni, oo mies, jumalauta!
Mäkin ajattelin muuten asian noin päivänselvänä vielä muutama kuukausi sitten, mutta eipä olekaan enää ihan niin selvää.
Paljonkos sulla on ikää, miten pitkä parisuhde takana ja montako lasta?
Saatanan vätys! Jos et voi rakastaa vaimoas, kerro edes sille se ja ota ero! Sitte kerro lapsilles, et "pappa nyt menee ja kiksaisee tota yhtä tätiä kun pappan tekee mieli"! Pane sitte sydämes kyllyydestä, paskahousu! Et sä ole täällä vaan itteäs varte! Homo!
ja jo puoli vuotta seurustellut, veikkaan mä! :-)
mä en sulle oikeutusta anna pettämiseen... kuten meidän välkky oli tuola aikaisemmin todennut olet jo kerran vastannut omaan kysymykseesi: Tahdon. Jos et halua tätä uuden nuoruuden huuman hakua eli pientä ihastumistasi uhrata vaihtoehtoja on kaksi 1.puhut vaimosi kanssa ja kysyt suoraan hänen mielipidettään 2. otat eron ja kokeilet siipiäsi.
Et selvästikkään halua vättää vaimoasi etkä lapsiasi joten paras ratkaisu olisi unelmaloma vaimonkanssa... tunne viisarin uudelleen herättely. Ammatti-ihmiselle puhuminenkaan ei ole huono ratkaisu.
Muista että pettäminen ei ole ratkaisu... se kuivettaa tunteet ja muuttaa jäljellä olevan rakkauden joksikin ihan muuksi.
Kait se tunneviisari edes lapsiesi kohdalla hyppii...?
Rakastan lapsiani ja vaimoa myös, eli lasten kohdalla tunneviisari on kybällä ja vaimon kanssa tasaisesti jossain kuutosen tai seiskan kohdalla.
Kelle ammatti-ihmiselle tällaisesta voi puhua? Tuskin jossain mielenterveystoimistossa paljon kiinnostaa meikäläisen pähkäilyt, vai... ? Sitä paitsi nää vastaukset on olleet varmaan parempia kuin kellään ammatti-ihmisellä.
Käytä tunnekuohua voimavaranasi, mutta älä petä. Ihastuksia tulee aina uusia. Hyvää vaimoa et enää koskaan ehkä löydä. Parisuhde on tahtolaji!!!!!!!
Mmm, kiitos hyvästä vastauksesta! Tahtolajihan se on, nyt on vaan tahto kovemmalla koetuksella kuin kertaakaan aiemmin.
jolla on tämä ongelma. Itse olen 32 vuotta, naimisissa 10v ja pari muksua. Pettänyt en ole muuta kun mielessäni. Eli monta kertaa joka ikinen päivä.
Pettämällä petät vaimosi lisäksi myös itsesi ja mikä pahinta, lapsesi. Ja minkä takia, hetken huuma että saat leikkiä taas nuorta ja työntää kullisi pilluun ja siinä menee sitten kaikki vituiksi sen jälkeen. Samaa tavaraa kaikilla naisilla on, ei vieraalla sen parempi ole kun omalla muijallaskaan. Ja muijas oma on kuitenki aika tuttu ja kiva ja helposti saatavilla (sulle).
Eli flirttaile sopivasti mutta älä jää siitä kiinni. Pikku flirtti tekee hyvää mielelle ja itsetunnolle, sekä sun että "uhrisi". Mutta vedä raja siihen että mitä voisit muijas sallia tekevän, sitten on aika reilu peli.
Avioliitto on aika kinkkinen juttu. Helvetin tylsää ja puuduttavaa mutta itse te siitä teette yhdessä niin hyvän ja mielenkiintoisen kun haluatte.
Eli ei muuta kun kiltisti vaan oman murun tissejä kopeloimaan niin kun aina ennenkin.
Voi muuten olla että muijallas on samoja mietteitä kun sullakin että koittakaapa saada taas kipinää ettei käy huonosti.
Mitään loppuratkaisua ei vielä ole.
Sait aikaan ainakin hienon keskustelun. Näin sen pitäisi toimia parisuhteissakin, sanoa asioita ääneen. Silloin kun ne on lausuttu, niitä voidaan käsitellä.
Lopuksi: eihän kukaan ole luvannutkaan, että elämä on ruusuilla tanssimista.
Toivotaan parasta!
nyt hyvänen aika mee pilaamaan avioliittoasi!!! kannattaa pysyä omassa vaimossasi,sillä jos hänet menetät niin silloin menetät periaatteessa koko perheesi..ja kun perhe on menetetty niin sen arvon tietää vasta kun sen on menettänyt ja sit kaduttaa ja pahasti!!! tiedän sillä mun vanhemmat eros ja isä muutti yksiöön asumaan ja loput voit arvatakki...
Pidä ihmeessä kiinni siitä mitä hienoa sulla on: vaimo ja lapset! Ensimmäinenkin pettäminen vie sulta kuitenkin itsekunnioituksen ja satuttaa ilmitullessaan todella pahasti vaimoasi. Ja siitä voi olla todella mahdotonta jatkaa.
Mieti lapsiasikin. Miltä heistä - ja myös susta - tuntuisi hetken päästä vaikka asua ja elää eri osoitteissa?? Voin kertoa, että lapset kärsisivät tosi pahasti.
Ottakaa asiat puheeksi, kerro avoimesti mitä toivoisit, ottakaa omaa aikaa kahdenkesken. Tehkää parhaanne ennenkuin on myöhäistä. Joku vastauksessaan arveli, että vaimollasikin voi olla tosi tyhjä olo ja samansuuntaista mielessä.
Nyt vielä voitte tehdä paljon!!
Toivon, että löydät vaimosi kanssa niin paljon uutta intohimoa ja rakkautta, että koette uuden alun!
Jos rakastat todella rakastat vaimoasi ET PETÄ.JOs ihminen on todella rakastunut niin pettämisen ei tulisi edes mieleen.Miten voit ihastua toiseen naiseen niin että mietit pettämistä jos edelleen rakastat vaimoasi..ehkä tulisi yrittää piristää seksielämäänne!!!avioliitto vaatii jatkuvaa työtä ja kehittämistä!!!
Itse olen menossa naimisiin.myönnän, että arki tulee välillä eteen ja suhde ei ole kuten alussa.mutta rakkaus voittaa kyllä kaikki esteet ja YHDESSÄ niistä selvitään..
Keskustele asiasta vaimosi kanssa..miettikää mitä voisitte tehdä.lähtekää vaikka romanttiselle lomareissulle.
Mutta nyt se ei vaan ole enää niin selkeää. Kaipa se on fakta ettei meidän liitto ole niin hyvissä kantimissa kuin olen ajatellut sen olevan.
Tervehdys taas kaikille.
Toistaiseksi tapahtunut: en saanut enää untakaan yöllä, ja oli PAKKO kertoa tälle työkaverilleni ihastuksestani. Kutsuin sen kahville ja kehuin sitä tunnin ajan maasta taivaaseen. Ja silti sanoin heti etten yritä vokotella sitä. Olisin vaan tullut hulluksi jos en olisi saanut sanoa sitä hänelle.
Tuossa tilanteessahan oli aikamoiset riskit. No onneksi paljastui sitten että eipä tunne ollutkaan niin molemminsuuntainen kuin luulin! ;-) Eli väärää tulkintaa tyypilliseen miehiseen tapaan minun puolelta.
Sovimme, että flirttaillaan vaan, mutta pidemmälle sitä ei viedä. Toistaiseksi toimii, mutta onhan se aika tuskaa. Kai mä vaan lusin tämän loppuun, eli nimenomaan TUKAHDUTAN sen tunteen. Onneksi ei ole molemminpuolista, niin ei tarvitse edes harkita mitään valloitusyritystä.
No niin, haukkukaa mut. Ei ollut selkärankaa.
No, ehkäpä parhaimmin päin kävi, vai mitä? Älä turhaa sure! Voithan yrittää piristää suhdettasi vaimoosi. Keksikää kaikkea kivaa yhdessä. =) Tsemppiä sinulle ja avioliitollesi.
..... tarviiko puolison tietää jokainen ajatuksellinen "harharetkemmekin". Minusta ei. Jos minä ihastun johonkin, ei se oikeasti ole keneltäkään pois. Se on seuraus jostakin .... ihastumiselle on ollut TILAA!
Ajatelkaahan nyt hyvät ihmiset: ihastuminen luo positiivisen tunneilmaston. Joka ei vie meiltä energiaa puoliakaan siitä, mitä negatiiviset fiilikset. Ettekö osaa nähdä sitä voimavarana? Minä osaan ja käytän sitä "häikäilemättä hyväkseni", omaan hyvään olooni. Joka hohtaa minusta omaan ympäristööni, välillisesti läheisenikin saavat nauttia siitä. En vie asioita välttämättä tämän pitemmälle.
Yritä nauttia elämästä, aina kun se on mahdollista. Sillä onni on usein pieninä palasina maailmalla. Hymyilkää toisillenne ja halatkaa toisianne. Ei kaikkeen ihmisten välisiin juttuihin aina tarvitse liittää uskottomuutta, pettämistä tai seksiä: ainakaan negatiivisessa mielessä. Eroottisia olentoja olemme kohdusta hautaan. Se on voimaa ja inhimillisyyttä, eikä synti.
Alkuperäiselle toivon hyvää kevättä, "hymyillään kun kohdataan"
Vastauksessasi myönnät, että olet täysin pihalla elämästä. Ei ihme, että suhteenne on laimentunut, kun olet äärettömän tylsä tollo päiväunissaeläjä. Osta pornolehti ja pidä sen kanssa hauskaa, ettei syyttömien tarvitse kärsiä typeryydestäsi!
Luulisin että todella moni ihminen kolmenkympin tai neljänkympin kriisissä ajattelee, mitä olen elämässäni saanut aikaan vai valuuko se käsistä tällaisena - tasapaksuna. Kiinnostaa lisäksi tietää "kelpaisinko" enää kellekään muulle kuin omalle vaimolleni. Näin minustakin tuntui.
Kuitenkin, vaikka olen tavannut ja tuntenut vaimoni vieläkin nuorempana kuin sinä, aina olen mielessäni ajatellut etten koskaan voisi häntä parempaa puoliskoani löytää hänen eläessään. Kun meillä tuli liitossa eriytymisen vaihe (joka kaikissa liitoissa tulee joskus) vähän ennen 10-vuotista yhteistaivalta, minulle tuli halu saada jotain "omaa". Siis sellaista josta vaimo ei välttämättä tiedä. Kuitenkaan tarkoituskaan ei ollut pettää. Lähdin ja lähden edelleen siitä että enempää minun ei ole lupa ja tarvetta tehdä kuin minkä sallisin vaimolleni. Tilannehan on helppo kuvitella että juuri hän olisi nyt jossain muualla toisen miehen kanssa: mikä hänen tekemisensä tuntuisi minusta pahalta ja mikä ei.
Kyllä naisiin voi siis ihastua, sen kokemuksestakin voi kertoa. Onko se ihastuminen kuitenkaan kovin aitoa ja järkevää, onkin jo toinen kysymys. Tunsin kyllä itsekin ihastuneeni, kun chattailin ja tutustuin johonkin naiseen. Tapasin hänet oikeassa elämässäkin, mutta emme siis pettäneet. Hän vei kyllä välillä tunteeni pois kotoa (emotiaanista pettämistä) kun mietin häntä ja mielenkiintoisia juttuja. Ne tunteet olivat pois vaimoltani, ilman muuta. Siksi asiaa ei voi avoimessa suhteessa salata, ja niinpä meillekin tuli aikainen eriytymiskriisi. Vaimolle tule aivan oikea hätä että olen hakemassa toista.
Kun nyt ajattelen jo vuosia taaksejääneitä asioita, taaksejäänyttä kriisiämme, voisi yhteenvetona todeta seuraavaa. Nainen voisi olla ystävänä, mutta paras tilanne on kun se oma vaimo on myös paras ystävä. Silloinhan hänelle on paljon puhumista muutenkin. Avioliittomme on vain siis parantunut tuon kriisin jälkeen.
Kun oma vaimo on myös paras ystävä, hänen kanssaan voi puhua myös toiveistaan ja tunteistaan. Sillä tavalla me ollaan saatu liitto "uudistettua" kun mehän voimme YHDESSÄ hakea uusia tuttavuuksia, kokeilla uusia asioita jne. Mikä meitä rajoittaa, meitä on yhdessä kaksi ihmistä ja mehän voidaan "hullutella" juuri niinkuin me haluamme. Oudointa omalla kohdallani oli tuo, että minun piti oivaltaa kuinka mukavaa on yhdessä keksiä kaikkea yllättävää. Ei tarvitse tuhlata energiaa asioiden tai epäilyttävien tunteiden salaamiseen. Nyt voin kyllä yhtyä täysin aforismiin "Sikäli kuin taivas voi olla maan päällä, se on onnellisessa avioliitossa."
Sen onnen saa särjettuä helposti, ja sen vankkumattoman luottamuksen tuhottua yhdessä yössä. Koskaan se ei enää palaisi. Kuinka raskasta olisi viedä pettäminenkin hautaan hyvässä liitossa, niin pahoja tunteita se myöhemmin aiheuttaisi. Se loka kaadetaan monesti syyttömän niskaan, jotta oma olo helpottuisi.
Voisin kyllä kirjoitellakin sähköpostitse kanssasi jos haluat tietää kokemuksista vähän enemmän.
Ensinnäkin. Hienoa, "alkuperäinen", että et ainakaan vielä sortunut pettämiseen sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka - kyllä se emotionaalinen pettäminen on yhtä huono asia...
Toiseksi oli kiva lukea fiksun miehen tarina rehellisyyden voittamisesta ja oman avioliittonsa "pelastamisesta". Ihanaa, että miehetkin osaavat ajatella noin hienosti vaimoistaan!!!
Siinäpä pulmaa kerrakseen....
Olenkin monasti itse miettinyt mikä on todellista uskollisuutta ja minusta sinä pääsit hyvin juuri lähelle sitä samaa kysymystä, jonka olen itselleni esittänyt monta kertaa?
Oikeastaan kysymyksesi sisälsi jo vastauksen. =)
>"Uhrata tunteet uskollisuuden alttarille"<
Voiko mikään olla todellista, jos se ei tule suoraan syvältä omista tunteista?
Onko vain ulkokultaista pakoa olla näennäisen uskollinen, jos tunteet sanoo muuta?
Minusta ei voi olla edes kysymys todellisesta uskollisuudesta jos se tuntuu, että tekee uhrauksen ja uskollisuus on ikäänkuin alttari, jolla omat tunteet uhrataan.
Mutta tämä maailma on mikä on, meillä on maailma pullollaan moraalikäsityksiä ja arvoja, joihin rynnätään suoraan, eikä ymmärretä, että ihminen itsessään on niin paljon täynnä kaikkea ja kaikenlaista ja että niiden tukahduttaminen ja väistäminen, johtaa ennenpitkää vain sisäiseen tyhjyyden tunteeseen ja sen tuottamiin mielen ja kehon sairauksiin.
En kehoita ketään petäämänn, ja miten nyt voisikaan niin tehdä (=))
jokainen osaa itse päättää mitä tekee ja valitsee itse, mitkä on tärkeimpiä tekijöitä elämässään.
Yksi mikä minusta on kaunis jo ajatuksenakin, on se, että meidän suurin tehtävä on tehdä itsemme onnelliseksi joka hetki.
Sillä ei ole mitään tekemistä narsistisuuden kanssa.
Siitä voisi sitten puhua ihan erikseen.
Mutta toivotaan, että kevät linnut laula rinnassasi ja mihin ratkaisuun sitten päädytkin.
=)
Tulee väkisinkin mieleen , että aivotoimintosi alkaa olla laimeaa. Ajattelukykysi rajoittuu vain elimeesi.
Osta rasvattu köysi ettei lastesi tarvitse hävetä saastaisia tekojasi!