Talouden Nobel-voittaja Holmströmin resepti Suomen menestykselle HS:ssa: Tarvitaan lisää wahlrooseja: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001927165.html
Rauhan Nobel-voittaja Martti Ahtisaari: Suomen pitää liittyä Natoon: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ahtisaari-natoon-olisi-pitanyt-liittya-jo-aikoja-sitten/739919/
Mitäs sanotte tyhmät palstakirjoittelijat: nämä älykkäät miehet ovat asioista aivan eri mieltä kuin te. Olisiko teidän viimeinkin aika tunnustaa olevanne olleet koko ajan kaikesta väärässä?
Rauhan Nobel-voittaja Martti Ahtisaari: Suomen pitää liittyä Natoon: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ahtisaari-natoon-olisi-pitanyt-liittya-jo-aikoja-sitten/739919/
Mitäs sanotte tyhmät palstakirjoittelijat: nämä älykkäät miehet ovat asioista aivan eri mieltä kuin te. Olisiko teidän viimeinkin aika tunnustaa olevanne olleet koko ajan kaikesta väärässä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tavallinen kansa ei tarvitse Wahlrooseja, tavallinen kansa tarvitsee Wahlroosin rahoja.
Valittu kiittää palkinnostaan walrosia, sukua joka on useita sukupolvien ajan ryöstänyt suomalaisia
Kansalaiset odottavat vaalruusin viemiä rahoja ja ite miestäkin odotetaan kovasti kansan pariin, ilman gorilloitaan
Niin, gorillat voivat hidastaa kättelyä
Wahlroos rikastui Suomen 90-luvun pankkikriisin aikaisilla Viinasen ja muun kokoomusmafian koplailuilla. Lisää näitä "rikastuttajia" varastamalla Suomen varoja ja maa olisi jo konkurssissa. Esko Aho peitti varojensiirron velat jättimäisellä valtiovelan otolla, nykyrahassa 50 mrd euroa. Vain Käteinen Katainen on pystynyt suurempaan Suomen valtiovelan kasvatukseen.
Hieno esimerkki vastuun kannosta, luikkii ruotsiin.
No, kun siellä on tuo Kallekustaa lämpöjä mittailemassa
Siinä vaiheessa, kun talouden väitetään olevan tiedettä, meitä huijataan maan tapaan koko median voimin. Holmström, Korkman ja knit ovat eliitin puhemiehiä, rahalle sielunsa myyneitä juudaksia. Wahlroos on Suomen kautta aikojen suurimpia rosvoja, maan tapaan valtiovallan suojeluksessa.
ei niitä wahlrooseja tyhjästä putkahda köyhyys on kuulemma periytyvää tutkimusten mukaan ja nalle peri rahansa?
isä ketkuili Suomen telakoilta ja valtiolta rahat , voihan sitä perimiseksikin sanoa
Taisi Bror lintsata kansakoulussa ehkäisyvalistuksen oppitunnit.
Ilmanpäästö-kurssit se oli käynyt
Nuolee Nallen hanuria, tyypillinen suomenruotsalainen.
Nalle taas nuolee kallekustaataa
Tulkoon sitten kymmeniä Wahlrooseja, niin "loppuupahan tämäkin koohotus" (Lahtisen repliikki Tuntemattomassa).
nalle on eprse
turvamiehet hoitelee pyyhkimisen
Ketä ovat ne ihmiset jotka valitsevat noopelistin?
Takaluoman Elsa ja Kutturaisen Helleena Iisalamesta, ja Jaakko Teppo
Ok,kiitti tiedosta.
Jos Suomessa olisi sata Wahlroosia enemmän, niin millä kansa sitten eläisi, kun kaikki rahat olisivat Wahlrooseilla. Jos taas kansan annettaisiin kuolla nälkään, niin milläs ne Wahlroosit eläisivät, kun ei olisi ketään, joka tekisi ja passaisi sapuskat pöytään eikä ketään, joka pyyhkisi perseen.
suomi tarvitsisi lisää veroja pakoilevia suomeen onkohan tämän ehdottanut ihan tältä planeetalta kotoisin?
ttä
Jos rikkaat olisivat eri mieltä Wahlrooseista ja taloudenpidosta, niin hehän kieltäisivät silloin itsensä.
Rikkaiden kannattaa myös kannattaa Natoon liittymistä, koska heillä on jotakin, mitä pitää yrittää suojella ja kuka tahansa ymmärtää, että suomalaiset eivät pysty suojelemaan mitään, kun eivät pysty työpaikkojaankaan suojaamaan ulkomaille siirtämiseltä ja matuinvaasiolta. Rikkaiden rahojen suojaamiseen tarvitaan amerikkalaisia ydin- ja muita aseita ja reippaita amerikkalaisia sotilaita, jotka eivät kaihda alkuasukaskylän naisten ja lasten tappamista.
"Olisiko teidän viimeinkin aika tunnustaa olevanne olleet koko ajan kaikesta väärässä?"
Voin kyllä tunnustaa olleeni koko ajan kaikesta väärässä, koska minulla ei ole mitään näyttöä siitä, että olisin koskaan ollut missään asiassa oikeassakaan. Ensimmäisen kerran olin väärässä silloin, kun synnyin, se olisi ehdottomasti pitänyt jättää tekemättä näissä olosuhteissa. Valitettavasti senkin tyhmä huomaa vasta monta kymmentä vuotta myöhemmin.
Nallelle annettiin Mandatum kaupoissa satamiljoonaa markkaa veronmaksajien rahoja lahjaksi jotta tämä voisi toteuttaa paremmin uusia bisneksiään, ja onnistuihan Nalle niissä. Jokaiselle suomalaiselle pitäisi jossain elämänsä vaiheessa tarjota tuo sama summa jotta hän voisi kokeilla siipiään bisnesmaailmassa, tälläkeinoin saataisiin maahan monia uusia miljonäärejä joita tuore Nobel voittajamme juuri kaipaa..
Maailman varoista puolet veroparatiiseissa
Veroparatiisiin voi perustaa yhtiön päivässä. Maailman varallisuudesta jopa puolet on veroparatiiseissa. Suuryritysten ja rikkaiden yksityishenkilöiden verokapina koskettaa meitä kaikkia.
Mr. Hoffman on vastannut sähköpostiini. Viesti on englanninkielinen, pitkä ja sävyltään ystävällinen. Olen kertonut ongelmistani verottajan kanssa ja todennut, että mittani on tullut täyteen.
Olen jättänyt mainitsematta olevani toimittaja, koska epäilen että hän lopettaisi viestittelymme lyhyeen.
Mr. Hoffman ymmärtää hyvin vaikeuksiani. Verottajan kanssa asioiminen ei ole miellyttävää.
Mutta ei huolta: hänellä on ratkaisu ongelmaani.
Mr. Hoffman työskentelee brittiläisessä yhtiössä, jonka toimialana on auttaa perustamaan yhtiöitä tai avaamaan pankkitilejä veroparatiiseihin.
Mr. Hoffman on sitä mieltä, että minun kannattaa suomalaisena perustaa yhtiöni ehdottomasti Kyprokseen.
Kyse on EU-maasta, verotus on alhaista, sääntely vähäistä ja salaisuus suurta.
Ihannekohde suomalaisyrittäjälle, joka olen kertonut olevani.
"Me voimme tarjota sinulle myös järjestelyn jonka avulla ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, että olet yhtiön toimitusjohtaja ja omistaja. Tämä poistaa kaikki byrokraattiset ongelmat kotimaassasi", Mr. Hoffman kirjoittaa.
Mukana on hinnasto. Yhtiön saan vajaalla 2 000 eurolla. Jos haluan bulvaanin eli jonkun esiintymään yhtiön toimitusjohtajana tai omistajana minun on maksettava 395–690 euroa lisää.
Mr. Hoffman lupaa hoitaa kaikki paperityöt ja toimittaa minulle asiakirjat mihin osoitteeseen haluan. Pari viikkoa siinä menee eli jos on todella kiire, niin kannattaa vaihtaa veroparatiisia.
Seychellien saarille yrityksen saa perustettua alle vuorokaudessa.
Kerron miettiväni tarjousta ja palaavani parin päivän päästä asiaan.
Mr. Hoffman muistuttaa vielä, ettei tässä rikota mitään lakia, ja hyödyt ovat suuret.
Näin helppoa on nykyisin perustaa oma veroparatiisiyhtiö. Mr. Hoffman on töissä yrityksessä, jonka tapaisia on maailmassa tuhansittain. Niiden palveluvalikoima on laaja: jokainen voi räätälöidä yritysmuotonsa ja mieleisensä toimintatavan.
Veroparatiisialueita löytyy maailmalta kymmenittäin ja niillä kaikilla on omat kilpailuvalttinsa veroetujen lisäksi.
Sähköinen tiedonkulku ja pääomien liikkeiden vapauttaminen ovat tuoneet veroparatiisit kaikkien ulottuville.
Nyt jo eläkkeellä oleva suomalainen asianajaja muistelee, kuinka edellinen suuri murros veroparatiisien käytössä liittyi toiseen tekniseen kehitykseen: faksien yleistymiseen.
Helsinkiläisessä asianajotoimistossa oli uusinta uutta olevaa tekniikkaa eli faksi, jossa oli muisti. Paperit sinkoilivat Suomen sekä Luxemburgin ja Caymansaarten tapaisten veroparatiisien välillä.
Syntyi pöytälaatikkoyhtiöitä, joiden avulla varallisuutta haihtui verottajan ulottumattomiin.
Elettiin 1980-lukua ja veroparatiisitalous oli kehittymässä kohti kulta-aikaansa. Silti silloin veroparatiiseissa olleet varat olivat kuin ravintolassa jätettyjä tippejä nykytasoon verrattuna.
Brittiläinen kansalaisjärjestö Tax Justice Network on arvioinut, että maailman varallisuudesta kolmasosa tai jopa puolet on veroparatiiseissa.
Pelkästään yksityishenkilöillä on veroparatiiseissa arviolta 11 000 miljardin euron omaisuus.
Summalla pyörittäisi Suomen valtiota parinsadan vuoden ajan.
Veroparatiisitaloudessa Mr. Hoffmanin tapaiset miehet ovat työmuurahaisia. Alimmalla portaalla olevia duunareita, jotka eivät pääse koskaan tekemisiin isojen pelureiden kanssa.
Kun Googlen tapaiset jättiyritykset alkavat tehdä verosuunnittelua, saman pöydän ääreen istuvat maailman terävimmät veroasiantuntijat ja juristit. Heidän käsissään syntyy yritysrakennelmia, joiden ansiosta voitot kasvavat ja verot kaikkoavat.
Rikkaiden maiden kerho G20 teetti hiljattain tutkimuksen suurten kansainvälisten yritysten maksamista veroista. Tulokset olivat karua kerrottavaa: isot kansainväliset jätit maksoivat keskimäärin viisi prosenttia veroja maailmanlaajuisista voitoistaan.
Pienet ja keskisuuret yritykset maksoivat veroja 20–30 prosenttia eli viisi kuusi kertaa enemmän.
Ei voi kuin ihmetellä, miksi niiden etujärjestö Suomen Yrittäjät ei vaadi kovin sanoin veroparatiisien vastaista taistelua.
Näin räikeää kilpailun vääristämistä näkee harvoin.
Suomalainen törmää arjessaan jatkuvasti veroparatiisiyhtiöihin, usein tietämättään.
Kun ostat ruokaa, googletat, olet Facebookissa, lennät Finnairin tai SAS:n lentokoneilla, käyt yksityisellä työterveysasemalla, ostat lääkkeitä, maksat työeläkemaksuja, tankkaat Nesteen huoltoasemilla, syöt McDonald'sissa, katsastat auton tai kyselet kadonnutta numeroa Fonectalta olet vähintään välillisesti mukana veroparatiisitaloudessa.
Verosuunnittelu ei estä yrityksiä ottamasta vastaan verovaroin maksettuja yritystukia, hyödyntämästä yhteiskunnan varoilla rakennettua toimivaa infrastruktuuria tai palkkaamasta verovaroin koulutettua työväkeä.
1970-luvun iskelmän iskulause alkaa olla totta jättiyrityksille: verot valtion maksettavaksi.
Jos veroparatiisien käyttäjien eliitti pantaisiin istumaan samaan lentokoneeseen, olisi koolla hyvin sekalainen seurakunta. Suurin osa paikoista menisi bisneseliitille.
Googlen toimitusjohtaja Eric Schmidt siemailisi samppanjaa, vieressään Facebookin perustaja ja suuromistaja Mark Zuckerberg. He selailisivat rauhassa The Economist -lehteä, tietäen ettei verottaja hengitä niskaan.
Yhdysvaltain veroviranomaisten koura ei yllä Caymansaarille tai Bermudaan.
Riviä taaempana istuisi suurten rahastojen hoitajia, joiden miljardien arvoisia sijoitussalkkuja hoidetaan Luxemburgin, Sveitsin, Brittiläisten Neitsytsaarien ja muiden veroparatiisien kautta.
Heidän suuria asiakkaitaan ovat eläkeyhtiöt eri puolilta maailmaa. Myös suomalaisten eläkerahoja päätyy Varman, Ilmarisen ja muiden työeläkeyhtiöiden kautta miljardien eurojen arvosta eri veroparatiiseihin.
Iso siivu koneen paikoista kuuluisi miehille, joiden kanssa bisneseliitti ei normaalisti halua seurustella tai liikkua samoissa piireissä.
Huumekartellien pomot, laittoman asekaupan konkarit, rahanpesun ammattilaiset ja muu maailman rikoseliitti on tottunut asioimaan veroparatiiseissa.
Kokaiinin myynnillä ansaittu raha pitää pestä jossain ja saada käyttöön ilman, että viranomaiset pääsevät sen jäljille.
Tämä onnistuu mukavasti vaikka Bermudalla tai Panamassa.
Suurinta ääntä koneessa pitäisivät miehet, jotka ovat tottuneet siihen, että heille ei sanota ei. Diktaattorit tai puoliautoritääriset maansa johtajat, jotka ovat varastaneet valtionsa varoja ja piilottaneet ne veroparatiiseihin.
Pohjois-Korean edesmenneen diktaattorin Kim Jong-ilin, Chilen sotilasjuntan johtajan Augusto Pinochetin ja Libyan itsevaltaisen Muammar Gaddafin tapaiset omia kansalaisiaan sortaneet valtionpäämiehet ovat aina kelvanneet suurten kansainvälisten pankkien asiakkaiksi.
Ikäviä kysymyksiä pankkien toiminnasta esitetään harvoin, sillä diktaattorit lastaavat rahojaan tiukan salaisuuskäytännön maihin, kuten vaikkapa Sveitsiin.
Alppimaassa pankkisalaisuuden rikkominen voi tietää vankeustuomiota.
Silloinkin, kun tilitietoja kyselee viranomainen, joka yrittää jäljittää varastettua omaisuutta.
Turistiluokassa istuisivat taas pienten ja keskisuurten yritysten omistajat. Tuhannet yrittäjät käyttävät nykyisin veroparatiiseja hyväkseen ja seuraavat näin isojen firmojen esimerkkiä.
Veroparatiiseja tutkivat ihmiset ovat sitä mieltä, että koko termi on huono. Eikä tällä viitata ainoastaan siihen, että kyse on monessa kielessä – myös suomessa – käännösvirheestä.
Termi kuuluu englanniksi tax haven, mikä viittaa turvasatamaan, ei paratiisiin (heaven).
Parempi olisikin puhua salaisuusvaltioista tai salaisuusalueista.
Usein yrityksiä ja rikollisia houkuttelevat veroparatiiseihin juuri tiukat salaisuuskäytännöt ja vähäinen säätely. Veroparatiisit viis veisaavat muiden maiden lainsäädännöstä tai toimintansa haitallisuudesta sadoille miljoonille tai miljardeille ihmisille.
Ei ole sattumaa, että Yhdysvaltain historian suurimpiin kuuluvan konkurssin tehneellä Enron-energiayhtiöllä oli veroparatiiseissa useita satoja yhtiöitä.
Veroparatiisiyhtiöihin oli piilotettu Enronin velkoja, mikä sai yhtiön taloudellisen tilanteen näyttämään todellista paremmalta.
Veroparatiiseja tutkinut brittiläinen entinen toimittaja ja nykyinen kansalaisaktivisti Nicholas Saxon onkin esittänyt, että vuonna 2007 Yhdysvalloista alkanut talouskriisi johtui osittain salaisuusvaltioista.
Kenelläkään ei ollut tarkkaa kuvaa talouden riskeistä ja yhtiöiden toiminnasta, koska ikävät salaisuudet oli kätketty veroparatiiseihin.
"Joko kyse on maailman suurimmasta toimistotalosta tai maailman suurimmasta verohuijauksesta."
Lause on Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman ja hän viittasi sillä Caymansaarilla olevaan kuuluisaan The Ugland House -nimiseen keskikokoiseen toimistorakennukseen.
Rakennuksessa on kirjoilla 19 000 yhtiötä.
Caymansaarten rahoitusvalvontaviranomainen huomautti pian Obaman kommentin jälkeen, että Amerikassa kaikki on suurempaa.
Delawaren osavaltiossa osoitteeseen 1209 North Orange Street, Wilmington on rekisteröitynyt lähes 300 000 yritystä, kuten Coca-Cola, Ford ja Wal-Mart.
Delaware on eräänlainen Yhdysvaltojen sisäinen veroparatiisi, jossa on alhainen verotus ja tiukat salaisuuskäytännöt. Tämä on houkutellut osavaltioon paitsi lukuisia suuryrityksiä, myös muun muassa terroristeja hoitamaan rahoituskuvioitaan.
Britannian alaisuuteen kuuluva Caymansaaret on taas kovin tuttu paikka Obaman syksyiselle vastaehdokkaalle, republikaanien Mitt Romneylle. Liikemiestaustan omaava Romney on sijoittanut yli 80 miljoonaa euroa kahteentoista Caymansaarilla toimivaan rahastoon.
Veroparatiiseista puhuttaessa mielikuva siirtyy yleensä palmuihin ja pitkiin hiekkarantoihin, joiden äärellä toimii hämärämiesten perustamia yhtiöitä.
Todellisuus on tästä kaukana. Veroparatiisit kytkeytyvät maailman suurimpiin talousmahteihin, kuten Yhdysvaltoihin, ja niiden suurimpia hyötyjiä ovat maailman arvostetuimmat ja rikkaimmat suuryhtiöt sekä vauraat yksityishenkilöt.
Suurimpia häviäjiä ovat köyhien maiden kansalaiset.
Suomessa helmikuussa vieraillut yhdysvaltalainen Raymond Baker on pitkän linjan bisnesmies. Viime vuodet hän on kuitenkin saarnannut perustamansa kansalaisjärjestön kautta veroparatiiseja ja veronkiertoa vastaan.
Baker on huomauttanut, että kehitysmaista viedään vuosittain sata kertaa enemmän pääomia pois kuin ne saavat kehitysapua.
Rahat pumpataan ulos esimerkiksi vääristyneellä siirtohinnoittelulla, jossa yritys maksaa ylihintaa tuotteesta yhtiön sisäisessä kaupassa. Räikeimmissä esimerkeissä kuulakärkikynistä on maksettu tuhansien eurojen kappalehintoja.
Mallin avulla voidaan välttää verot, ja usein voitot siirretään veroparatiiseihin.
Pääomien ulos pumppaaminen pitää maita köyhinä, estää niitä kehittymästä ja pitää maat riippuvaisina ulkopuolisesta avusta.
Veroparatiisit eivät ole enää vain kehitysmaiden ongelma.
Eurokriisin myötä verosuunnittelusta on alettu puhua laajasti mediassa ja päätöksentekijöiden pöydissä myös Euroopassa. EU arvioi viime joulukuussa, että sen jäsenmaat menettävät vuosittain jopa tuhat miljardia euroa verotuloja erilaisten veronkiertomekanismien takia.
Poliitikot ovat tajunneet, että kun veroapina loikkii karkuun verokarhua, muiden taakka kasvaa.
Kaikissa länsimaissa vauraiden kansalaisten ja yritysten verotusta on viime vuosikymmeninä kevennetty. Tämä on tapahtunut osittain ideologisten syiden, mutta myös pakon edessä, kun verokapinaan ryhtynyt eliitti voi helposti minimoida maksamansa verot.
Keskiluokan verotaakkaa poliitikot eivät voi kasvattaa tai edessä on vaalitappio.
Siksi päättäjät pohtivat vakavasti veroapinoiden kuriin panemista.
Mr. Hoffman on lähettänyt minulle jälleen viestin.
Se alkaa totutun kohteliaasti: Dear Sir.
Mr. Hoffman kysyy, olenko jo ehtinyt pohtia yrityksen perustamista. Hän ehdottaa soittamista minulle, jotta voisimme jutella Kyproksen-yhtiöstäni tarkemmin.
Tapaaminenkin onnistuu Mr. Hoffmanin yrityksen edustajan kanssa esimerkiksi Britanniassa, Hongkongissa, Panamalla, Seychelleillä tai "muissa vastaavissa paikoissa".
Hän on pohtinut tilannettani ja ehdottaa, että ostaisin sittenkin kuoriyhtiön. Sillä tarkoitetaan jo aiemmin perustettua yhtiötä, joka ei ole harjoittanut liiketoimintaa viime vuosina.
Kuoriyhtiön avulla ulospäin näyttäisi siltä, että olen toiminut jo pitkään Kyproksella.
Kuulostaa mielenkiintoiselta tarjoukselta.