Naisellinen mies? Naisille:

-reilusti yli 190cm pitkä
-matalaääninen
-keholtaan tukevan hoikka (salissa käynti kuuluu tapoihin)
-välillä sortuu liika-ajatteluun
-hyvin itsetunteva
-reagoi voimakkaammin ympäristön ärsykkeisiin (mitä tietoisesti sitten yrittää muilta peitellä tätä piirettä)
-tokapään varastuskoko kunnossa
-syvällinen
-sänkytouhut poikkeuksellisesti korostetun miehekästä (ottava ja johtava - kumppani tuntee itsensä tällöin pieneksi) ainoa naisellisuuden piirre seksissä voi ilmetä kumppanin huomio-ottavaisuudella
-aniharvoin oikeata riitelyä vaan usein vittumaista kylmää sotaa
-välillä laskelmoiva
-ei halua näyttää melkein koskaan heikkoja puoliaansa
-parisuhdetilanteessa on aina pontenttiaallisuutta räjähtää sekunnissa sodaksi, mutta yleensä se on stabiili ja tyytyväisyyden "kylpevä"

Tälläinen "naisellinen" mies olen minä. Tuon ylläolevan itsekuvauksessani yritin olla mahdollisiman objektiivinen. Jälkeepäin lukaistaessani tuntuu että olen nyt korostanut enemmän "hyviä puolia".

Kaiken kaikkiaan pidän itseäni pääsääntöisesti feminiinisenä, vaikka en muilta saannut tästä palautteita. Johtuu varmaan pituudestani ja tummatukkaisuudestani. En tietenkään valita niistä ominaisuuksista, enkä voisi nyt enempää kuulostaa omahyväiseltä tämän suhteen:D Uskon että naiset aistivat feminiinisyyden herkemmin kuin miehet. Eleistä ja jopa ihan sanoista. Kaverien piireissä minut nähdään "naisten miehenä", sisimmässäni tiedän etten tätä ole, ellen nyt satu flow-tilassa tulemaan sille päälle. Silloin ei kuitenkaan ole aidoimillaan.

Olen yhden naisen kanssa suhteessa ja meillä menee todella hyvin. Vasta 8-12kk suhteessa tosin. Keskustelemme paljon ja hän on kertonut aivoimesti ihanteistaan. Täytän monet hänet kriiteerinsä mutta kuvittelen että sisäinen feminiinisyyteni voisi olla miinus. Iso sellainen. Keskustelesamme sitä ei (toivon mukaan) huomaa. Välillä olemme tasavertaisia keskustelussa, välillä mä olen se dominoivampi. Yleensä tosin minä päätän kaikista asioista määrätietoisesti. Nainen toivoo sitä minulta, sen hän kertoi joskus aikanaan. Välillä sisäinen feminiinisyyteni herää kysyen, että onko otteeni sittenkin välillä turhan luja? Sitä asiaa en kyllä halua kysyä häneltä. Varmaan johtuen egostani.

Minusta tuntuu, että naisellani korostuu yleensä enemmän maskuliinisuus, vaikka vartaloltaan on upean naisellinen. Päinvastoin on asiat minulla. Maskuliinen ulkokuori, sisältä korostuu enemmän feminiinisyyttä. Voi toki olla että naiseni "maskuliinisuus" johtuu vain ikäerosta. Hän on 5-7v (en kerro tarkkaa lukua) vanhempi, mutta olemme molemmat alle 30v.

Sängyssä asia on sitten toisin, enkä siitä paljoa kerro. Olen tällöin erittäin maskuliininen ja nainen feminiininen. Olemme molemmat äärimäisen yliseksuaalisia ja homma on ollut välillä erittäin kiihottavan rajua. Kotona, työpaikoilla, jopa julkisessa paikoissa. Olemme kehittäneet tosin turvasanan kaiken varalta hommiimme. Voittae varmaan arvata kenen toimesta...

Seksi on täydellistä. Nainen tosin on sanonut että jos joskus ikinä erotaan, niin ei koskaan halua menettää seksiä mun kanssa. Hän sanoo että toivoo tätä, mutta ei voi tietenkään sitä vaatia minulta. Minusta tämä herättää kyllä kysymyksiä.

Noniin, olen taas kirjoittaessani liika-ajatteleva. Se on minussa feminiinisyyttä. Mielestäni jo sekin, että täällä suomi24 länkytän tästä kertoo jo hyvin paljon:D

Välillä suhteemme on ollut liian tasaista. Usein on ollut vain kylmää sotaa, mutta välillä olen tarkoituksen mukaisesti aiheuttanut riitoja. Todella tempperamenttisia. Naiseni ei tietenkää aina alussa tiedä mistä riidasta on kyse, mutta helposti kyllä provosoituu mukaan. Tälläset riidat ovat tulisia, mutta niistä päästään aina sopuun.

Syy miksi haluan välillä näitä riitoja on yksinkertaisesti se, ettei suhteemme olisi liian tasaista tylsää... välillä pitää olla alamäkiä, jotta olisi ylämäkiä.... välillä pitää olla huonoja hetkiä, jotta taas parempina aikoina osaa oikeasti arvostaa sitä hyvää ja tyytyväisyyden hetkeä. Tiedän ettei huomattava osa välttämättä hyväksy tätä mitä teen.

Näissä riidoissa pahoittelen aina ja tunnustan virheeni. Eikä yleensä tästä mene edes tovi kun taas kiihotutaan toisistamme ja sovitaan riidat sielläkin puolen.

Olen laskelmoiva, ehkä jopa narsistikin. Mutta silti perimmäinen tarkoitukseni on säilyttää rakkauden kipinätulta yllä - keinoja kaihtamatta (tai no kaihdan kyllä, mutta teen ne silti:D).

Jotkut äärifeministit näkevän tästä tekstistä ehkä sovinistisen pskan kirjoittamaa tekstiä. Sekin voisi olla jonkun mielipide, ei siinä.

Itse näkisin tässä liikapohdiskelijan feminiinisen miehen tekstiä.

Kysymyksen ydin: voisitteko naiset kuvitella seurustelevansa tämän kaltaisen f.miehen kanssa?