Tämä ei ehkä kuuluisi tänne osastolle, koska kyseessä ei ole avioero, vaan avoliitto ja lapsen hätä...
Mistähän alkaisin kertomaan tarinaani...
No alusta...
Aloimme seurustelemaan kihlattuni kanssa viime keväänä, kihloihin mentiin ja asumme yhdessä, kaikki kaikin puolin hyvin, tänä keväänä tarkotus aloittaa rakentamaan omaa taloa jne...
Jo seurustelun alkuvaiheessa sain mieheni kertoi edellisestä suhteestaan, jossa nainen oli ollut alkoholisti, pelihimoinen ja erittäin väkivaltainen miestäni kohtaan, ja kaiken lisäksi odotti lasta...
Koko ajan mieheni uskoi ettei lapsi hänen ole, puhui usein että se ei ole mahdollista koska nainen petti häntä useasti..ehkä hän todella uskoi itse niin...minä kyllä alusta asti ajattelin että lapsi saattaa hänen olla...
Pitkän aikaa kaikki meni hienosti, sitten joulukuun alussa nainen pitkän hiljaisuuden jälkeen rupesi taas soitteleen ja lähetteleen miehelleni uhkaus viestejä ym.
Joulukuun alussa mieheni joutui käymään isyystestissä, ja kaikki alkoi muuttua, hän alkoi vetääntymään minusta kaemmaksi ja alkoi olemaan hiljainen ja surullinen..minä tietysti ajattelin että johtuu musta ja aloin painostaa häntä kertomaan mikä vaivaa, hän sanoi vain aina että on vaan nukkunut huonosti ja on väsy, no minähän ajattelin että syy minussa...
Tilanne tuntui mahdottomalta, joten joulun jälkeen sanoin hänelle sunnuntaina että kannattaisiko hänen mennä vanhempiensa luokse nukkumaan muutamaksi yöksi, no hän meinasi ettei mene...
Maanantaina kaikki oli ok iltaan asti, kunnes hän luki kunnalta tulleen kirjeen jossa kerrottiin hänen olevan lapsen isä, hiljaisuus ja kylmyys valtasi asuntomme...
Kun tulin tiistaina töistä kotiin, huomasin hänen käyneen ruokatunnilla hakemassa vaatteitansa, soitin hänelle niin hän sanoi että menee sinne vanhempiensa luokse nukkumaan...
Nyt on jo kulunut melki 3 viikkoa ja siellä on edelleen...
Nyt tilanne on se ettei kukaan saa häntä puhumaan lapsesta, tai mitä meinaa lapsen suhteen tehdä, minä olen miljoona kertaa sanonut että hyväksen lapsen..
Hän ei vain puhu kellekkää...
Ku yritän kysyä meinaako hän tulla kotiin, alussa vastaus oli että joo, kun on saanut asiat mietittyä ja nyt vastaus on en tiä...
Mulla toivo alkaa hiipumaan, onko sittenkin niin että haluaa minusta eroon mutta ei uskalla sitä sanoa, vai onko tieto isyydestä lamauttanut hänet täysin, ettei tiedä mistään mitään...???
Hän on kyllä käynyt kotona, ja soitellaan joka päivä..
Aluksi tein välillä niin että sanoin että annan nyt sulle rauhaa kun kerran sitä haluat ja olin laittamatta viestejä tai soittamatta, mutta sitten hän itse otti yhteyttä muina miehinä..
Toissa päivänä kävin hänen luonaan ja sanoin että annan nyt sitä aikaa miettiä, en meinaa jättää tai hyljätä, mutta en enää painosta enkä pakota tekemään päätöksiä...oliko oikein?
En tiedä todellakaan mitä tehdä? Odotanko rauhassa että hän saa asiat mietittyä, vai pitäisikö luovuttaa ja päästää rakkaani menemään?
Viina hänelle valitettavasti on maistunut ja lauantaisin on hillunut kaupungilla..
ai niin hän ei pidä sormusta enää sormessaan...
Hän sanoo olevansa ahdistunut ja haluaa elää päivän kerrallaan, meinaako se kaiken loppua?
Hänen äitillensä hän oli sanonut hänen kysyttyä että meinataanko me erota vai mitä, niin oli vastannut että ei, että nää on näitä hänen ongelmia...
mutta voihan olla että vaan haluaa rauhottaa äitinsä mielen....
Ei ole kellekkää kavereistaan puhunut mitään että jättäisi tai että eroaisimme, ainoastaan on kertonut että on yötä vanhempiensa luona...
Auttakaa rakkaat ihmiset...onko enää toivoa....
Häbellä on tänään aika kunnalle käsittelyyn lapsen huoltajuudesta...
Mistähän alkaisin kertomaan tarinaani...
No alusta...
Aloimme seurustelemaan kihlattuni kanssa viime keväänä, kihloihin mentiin ja asumme yhdessä, kaikki kaikin puolin hyvin, tänä keväänä tarkotus aloittaa rakentamaan omaa taloa jne...
Jo seurustelun alkuvaiheessa sain mieheni kertoi edellisestä suhteestaan, jossa nainen oli ollut alkoholisti, pelihimoinen ja erittäin väkivaltainen miestäni kohtaan, ja kaiken lisäksi odotti lasta...
Koko ajan mieheni uskoi ettei lapsi hänen ole, puhui usein että se ei ole mahdollista koska nainen petti häntä useasti..ehkä hän todella uskoi itse niin...minä kyllä alusta asti ajattelin että lapsi saattaa hänen olla...
Pitkän aikaa kaikki meni hienosti, sitten joulukuun alussa nainen pitkän hiljaisuuden jälkeen rupesi taas soitteleen ja lähetteleen miehelleni uhkaus viestejä ym.
Joulukuun alussa mieheni joutui käymään isyystestissä, ja kaikki alkoi muuttua, hän alkoi vetääntymään minusta kaemmaksi ja alkoi olemaan hiljainen ja surullinen..minä tietysti ajattelin että johtuu musta ja aloin painostaa häntä kertomaan mikä vaivaa, hän sanoi vain aina että on vaan nukkunut huonosti ja on väsy, no minähän ajattelin että syy minussa...
Tilanne tuntui mahdottomalta, joten joulun jälkeen sanoin hänelle sunnuntaina että kannattaisiko hänen mennä vanhempiensa luokse nukkumaan muutamaksi yöksi, no hän meinasi ettei mene...
Maanantaina kaikki oli ok iltaan asti, kunnes hän luki kunnalta tulleen kirjeen jossa kerrottiin hänen olevan lapsen isä, hiljaisuus ja kylmyys valtasi asuntomme...
Kun tulin tiistaina töistä kotiin, huomasin hänen käyneen ruokatunnilla hakemassa vaatteitansa, soitin hänelle niin hän sanoi että menee sinne vanhempiensa luokse nukkumaan...
Nyt on jo kulunut melki 3 viikkoa ja siellä on edelleen...
Nyt tilanne on se ettei kukaan saa häntä puhumaan lapsesta, tai mitä meinaa lapsen suhteen tehdä, minä olen miljoona kertaa sanonut että hyväksen lapsen..
Hän ei vain puhu kellekkää...
Ku yritän kysyä meinaako hän tulla kotiin, alussa vastaus oli että joo, kun on saanut asiat mietittyä ja nyt vastaus on en tiä...
Mulla toivo alkaa hiipumaan, onko sittenkin niin että haluaa minusta eroon mutta ei uskalla sitä sanoa, vai onko tieto isyydestä lamauttanut hänet täysin, ettei tiedä mistään mitään...???
Hän on kyllä käynyt kotona, ja soitellaan joka päivä..
Aluksi tein välillä niin että sanoin että annan nyt sulle rauhaa kun kerran sitä haluat ja olin laittamatta viestejä tai soittamatta, mutta sitten hän itse otti yhteyttä muina miehinä..
Toissa päivänä kävin hänen luonaan ja sanoin että annan nyt sitä aikaa miettiä, en meinaa jättää tai hyljätä, mutta en enää painosta enkä pakota tekemään päätöksiä...oliko oikein?
En tiedä todellakaan mitä tehdä? Odotanko rauhassa että hän saa asiat mietittyä, vai pitäisikö luovuttaa ja päästää rakkaani menemään?
Viina hänelle valitettavasti on maistunut ja lauantaisin on hillunut kaupungilla..
ai niin hän ei pidä sormusta enää sormessaan...
Hän sanoo olevansa ahdistunut ja haluaa elää päivän kerrallaan, meinaako se kaiken loppua?
Hänen äitillensä hän oli sanonut hänen kysyttyä että meinataanko me erota vai mitä, niin oli vastannut että ei, että nää on näitä hänen ongelmia...
mutta voihan olla että vaan haluaa rauhottaa äitinsä mielen....
Ei ole kellekkää kavereistaan puhunut mitään että jättäisi tai että eroaisimme, ainoastaan on kertonut että on yötä vanhempiensa luona...
Auttakaa rakkaat ihmiset...onko enää toivoa....
Häbellä on tänään aika kunnalle käsittelyyn lapsen huoltajuudesta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis kunnalta on tullut kirje, jossa hänen väitetään olevan lapsen isä. Tämä tieto perustuu vain lapsen äidin kertomaan. Varmaa tietoa kihlattusi isyydestä ei siten ole. Jos lapsen äiti kerran on pettänyt miestäsi, voi kuka tahansa muukin mies olla lapsen isä. Lapsen äiti ilmeisesti on vain valinnut elatuskyvyltään ja vastuunottokyvyltään parhaan isäkandidaatin ja ilmoittanut sen kunnan lastenvalvojalle. Onko kihlattusi edes nähnyt lasta, mahtaako olla edes näköinen. Vauvathan muistuttavat jostain syystä biologista isäänsä heti synnyttyään...
Siis kunnalta tuli kirje jossa vastaus isyystestin tuloksesta, joka oli positiivinen.
Eli näin ollen miehini on lapsen isä ja elatusvelvollinen...
Minä en ole ottanut paniikkia asiata, ja olen hyväksynyt asian täysin, miehelleni asia ei ole niin mustavalkoinen, koska vaikka haluaa auttaa lasta, ei koskaan missään nimessä halua olla lapsen äitin kanssa tekemisissä, hän suorastaan pelkää häntä ja hänen perhettään, kaikki ovat suurinpiirtein hulluja...
Minä vain niin pelkään että olen jollainlailla aiheuttanut sen että mieheni lähti ja entä jos hän haluaakin erota minusta...se on suurin pelkoni tällähetkellä...
En yhtään ihmettele, että miehesi on vetäytynyt ja haluaa rauhassa miettiä asioita. Ei isäksi/äidiksi tuleminen ole sellainen asia, joka tuosta vain hyväksytään ja samalla mallilla eteenpäin. Oletko ajatellut minkälaisia ajatuksia miehesi päässä pyörii. Kukaan ei halua lapselleen alkoholistiäitiä. Elatusmaksuja pitää maksaa n. 30000€. Miten se todella vaikuttaa teidän suhteeseen ja paljon muuta. Miehesi on varmaan aivan paniikissa ja minun ainoa neuvo on, pysy rinnalla ja auta selviämään tästä kriisistä, mutta muista antaa tilaa.
Olen yrittänyt miettiä mitä hänen päässään liikkuu...
Olen antanut kaiken tukeni mitä vain pystyn, mielestäni...
On vain niin kamalan vaikeea olla, kun tekisin mitä vain että saisin sen tuskan ja surun pois häneltä, sen kun näkee hänen silmistäänkin jo kuinka paha hänellä on olla...sen vuoksi olen usein miettinytkin että jos hän epäilee suhdettaan minuun, niin olisiko parempi tehdä päätös hänen puolestaan ja päästää irti, jos se hänen tuskaansa edes vähän auttaisi...
On niin paha, kun ei tiedä, vaikka kylläkin uskon että kaikki tämä hänen miettiminen juontaa juurensa lapsesta, ei että meillä suhteessa muuten mitään olisi vialla, mutta kun en varmaksi voi tietää...
Hän vihaa ja on niin katkera sille naiselle, enkä yhtään ihmettele kun tiedän millaisen helvetin hän eli hänen kanssaan, ja vielä että pitää lapsen vaikka piruuttansa (naisen omia sanoja lainaten), yrityksenä pilata mieheni elämä...
Jo aikojen alussa mieheni sanoi minulle aina, etten koskaan saa avata ovea, ilman että varmasti tiedän kuka oven takana on, meillä ei koskaan pidetä oveta lukitsematta...
eli pelko miehellä on suuri, enkä ole sitä koskaan vähätellyt tai ajatellut pahaa, olen jo tottunut elämään asian kanssa...
Kai tämä tieto lapsesta veti maton niin pahasti alta, ettei rakas tiedä mistään mitään...mutta ajattelis että silloin haluis olla rakkaansa luona, ei poissa kotoa...
Olen joutunut itse kokemaan jotain vastaavaa. Kun mies on hiljaa eikä puhu, ottaa sormuksen sormestaan, pakenee sinua eikä kerro selkeästi, mitä haluaa, on sinun valmistauduttava moniin vaihtoehtoihin.
En tiedä, ovatko puheet miehesi exästä totta, mutta sinun kannattaa selvittää asiat. Mielestäni avoimuus olisi tässäkin tilanteessa tärkeintä.
Kysy, voisitteko kaikki tavata yhdessä. Keskustelisitte yhdessä asioista ja yrittäisitte ratkaista tilanteen. Voisitte tavata kunnan sosiaalivalvojan luona ja selvittää tilannetta. Vaikuttaa jotenkin hämärältä.
Olisin halunnut tietää mitä tarkoitat että vaikuttaa hämärältä? Kyllä puheet ex:sta on täyttä totta, todisteetkin löytyy...
Valitettavasti nyt näyttää siltä että mieheni haluaa olla hetken aikaa täysin yksin...joten se siitä toivosta...
Luulen että mies tahtoo sinusta eroon, mutta jostain syystä et usko sitä ja yrität roikkua mukana. Tai sitten olet niin heikko ettei mies uskalla sinulle sanoa että bye,bye baby, pelkää ettet kestä sitä.
Ja on olemassa vieläkin yksi vaihtoehto, mies on sanonut ja näyttänyt sinulle että se on loppu, mutta et usko sitä ja väännät hänen sanomisensa ja tekemisensä epävarmuudeksi jatkon suhteen kanssasi.
Ihan järkeen käypää tekstiä tuokin, mutta mieneni ei ole missään vaiheessa sanonut tai tehnyt mitään jotta saisi minut pois elämästään lopullisesti...ja niinkuin kirjoitin jos hän ei uskaltasi minulle suoraan sanoa niin kai hän jollekin suoraan puhuisi...