Olen katsellut tällä osastolla viime aikoina käytyä keskustelua ja kirjoitin eilen kommentin "Deitti-ilmoitusten epärealistisuus"-viestiin. Täällä on monessa muussakin viestissä mies tai nainen sanonut, kuinka mahdottomia toisen sukupuolen asettamat vaatimukset ovat, kuinka pitäisi olla prinssi tai prinsessa, kuinka mikään ei todellakaan riitä. Minulla itselläni on siitä erittäin paljon kokemuksia naisten osalta ja en ihmettele yhtään, että monilla naisilla on samanlaisia kokemuksia miesten puolelta. No niin, pitäisi siis olla selvää, että tätä osastoa lukee monia vapaita naisia ja miehiä, jotka eivät vaadi liikaa. Nyt voisi kuvitella, että asia menee niin, että täällä juttelevat ihmiset yrittävät tutustua toisiinsa, sillä jos noin tärkeästä asiasta ollaan yhtä mieltä, sehän helpottaa alkuun pääsemistä valtavan paljon ja antaa heti alussa suhteelle kestävän pohjan. Niin pitäisi olla.
Olen kuitenkin nähnyt käytännössä, että tuo ei riitä alkua pidemmälle, sillä käytännössä nainenkin, joka väittää, että hän ei vaadi toiselta ihmeitä, vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin on valmis myöntämään. Vaikka minulla ei ole miehistä omakohtaisia kokemuksia, uskon, että sama pätee useimpiin miehiinkin. Kerroin edellä mainitsemassani kommentissa naisesta, joka ei halunnut jatkaa juttelua kanssani, koska olen kalju, vaikka vastasi deitti-ilmoitukseeni juuri siksi, että en vaatinut ilmoituksessani liikaa, en etsinyt prinsessaa. Olisi väärin tehdä liian pitkälle meneviä yleistyksiä yhdestä tai kahdesta tai kolmesta tai sadasta tapauksesta, mutta silti olen menettänyt melkein täysin uskoni tähän kaikkeen, ajattelen, että suurin osa myös toisten vaatimuksia päivittelevien ihmisten puheista on merkityksetöntä sananhelinää. Jos te seisotte sanojenne takana, toimikaa niin kuin puhutte, älkää pettäkö muita ja itseänne. Jos te ette vaadi toisilta liikaa, olette aivan uskomattoman harvinaisia poikkeuksia tässä maassa, arvostan teidänlaisianne ihmisiä todella paljon, koska teidän puheenne ei ole Suomessa nykyään niin yleiseen tapaan pelkkää sananhelinää.
Olen kuitenkin nähnyt käytännössä, että tuo ei riitä alkua pidemmälle, sillä käytännössä nainenkin, joka väittää, että hän ei vaadi toiselta ihmeitä, vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin on valmis myöntämään. Vaikka minulla ei ole miehistä omakohtaisia kokemuksia, uskon, että sama pätee useimpiin miehiinkin. Kerroin edellä mainitsemassani kommentissa naisesta, joka ei halunnut jatkaa juttelua kanssani, koska olen kalju, vaikka vastasi deitti-ilmoitukseeni juuri siksi, että en vaatinut ilmoituksessani liikaa, en etsinyt prinsessaa. Olisi väärin tehdä liian pitkälle meneviä yleistyksiä yhdestä tai kahdesta tai kolmesta tai sadasta tapauksesta, mutta silti olen menettänyt melkein täysin uskoni tähän kaikkeen, ajattelen, että suurin osa myös toisten vaatimuksia päivittelevien ihmisten puheista on merkityksetöntä sananhelinää. Jos te seisotte sanojenne takana, toimikaa niin kuin puhutte, älkää pettäkö muita ja itseänne. Jos te ette vaadi toisilta liikaa, olette aivan uskomattoman harvinaisia poikkeuksia tässä maassa, arvostan teidänlaisianne ihmisiä todella paljon, koska teidän puheenne ei ole Suomessa nykyään niin yleiseen tapaan pelkkää sananhelinää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin. En kyllä vaadi liikaa mielestäni. Ulkonäkö on eka asia mistä lähdetään liikkeelle ja omakohtaiset mieltymykset vaihtelee. Kaljuus ei esim. minua häiritse, mutta ISO MAHA, mitä pitää siirtää pois edestä löytääkseen sen alta elämää, yök.
Eihän koskaan voi etukäteen tietää eikä selvittää, mitä toisesta ajattelee ennenkuin on tutustunut paremmin. Se on elettävä ja koettava. Ymmärrän että se loukkaa, jos toinen sanoo etukäteen jotain ja sillä samalla perusteella hankkiutuu sinusta eroon. Niin, se on valehtelua. Onneksi pääsit eroon moisesta.
Sitten vielä yksi juttu. Syy miksi täällä keskustelee, on monella muukin kuin hankkia treffiseuraa. Keskustelu asioista on hauskaa, eikä velvoita mihinkään. Jos sattuu törmäämään sielukumppaniinsa vaikka täällä, se on extraa, ei lähtökohta tai edes tavoite.
Sun vastauksesi on juuri niin tyypillistä yli 30v naisen tekstiä ettei pahemmasta enää. Olet varmaan jo pinttynyt omiin tapoihin ja sisimmässi odotat liikaa vaikket sitä pysty myöntämään.
Ja juuri tuo että "voihan näiltä sivuilta jotain löytää jos kirjoittelut tuntuu hyvältä".
Aivan niin, koska monet eivät viitsi harrastaa pa..jauhantaa edes kirjoitellessa niin kuka täällä jaksaa kaikenaikaa olla.
Asia on niin että realistisuus on kadonnut tyystin tästä elämästä, sokea se on joka ei sitä esim. näistä kirjoituksista huomaa.
Nyt saapi sitten vi..lla tännekin suunnalle. Kiitos etukäteen.
Tuo onkin mielenkiintoinen juttu tuo "sielunkumppani". Mitä jos sielunkumppanilla sattuu olemaan se iso maha? Aika moni vapaa nainen on sanonut minua sielunveljekseen ja on sanomattakin selvää, että kukaan heistä ei ole halunnut seurustella kanssani, kun olen sitä ehdottanut. Itselleni sielunkumppani tarkoittaa ihmistä, jonka kanssa on erittäin helppoa olla oma itsensä, johon voi luottaa, jonka kanssa tulee kaikin puolin tosi hyvin toimeen. Minä luulin ennen, että vapaa mies ja vapaa nainen sopivat täydellisesti toistensa kumppaneikseen, jos ovat toistensa sielunkumppaneita, mutta nykyään tiedän, että sielunkumppanuudella ei oikeasti ole mitään merkitystä useimmille naisille seurustelun suhteen. Useimmat naiset haluavat miespuolisilta ystäviltään ja seurustelukumppaneiltaan aivan eri ominaisuuksia, ystäväksi kelpaa vähemmän komea sielunkumppanikin, kun taas seurustelukumppaniksi sellainen ei kelpaa alkuunkaan. Se siitä puheesta, että useimmille naisille luonne olisi tärkein ja että he haluaisivat rakastaa miestä, joka olisi samalla heidän ystävänsä. On varmaan suuri yllätys, että minulta ei liikene lainkaan empatiaa naisille, jotka valittavat, että heidän miehensä eivät osaa puhua, eivät ole tarpeeksi herkkiä jne. Vaikka tämä onkin mielipuolinen maailma, on täällä onneksi joitakin lakeja, jotka tuntuvat oikeudenmukaisilta. Erittäin hyvä, että ovat saaneet paskaa, kun sitä kerran ovat tilanneet.
Auts.....
toi sattu, ehkä sitten syystä. Mutta kyllä taisi kolahtaa jonkun omaan nilkkaan. Vi...lla en halua, mielummin toivotan sinulle parempia päiviä ja iloa elämään
ja sielunkumppani, mitä se sitten tarkoittaakaan, en sitä minä määrittele.
Omat kokemukseni elämästä vaikuttavat vaikuttavat siihen,mitä tänään olen ja ajattelen. Huomenna voin ajatella ihan muuta ja olla muuta. Uskon siihen, että kun rakkaus astuu mun elämään, ei siinä mun aikaisemmat sanomiset paina mitään. Jos hän on kalju, isomahainen, lyhyt, insinööri, pappi, tai jotain muuta, niin on. Jos ei oo, ei oo.
Eläminen on elämistä varten eikä etukäteen pelkääminen auta ainakaan mua. Opikseen mun pitää ottaa ja hakeutua kaltaiseeni seuraan, missä juuri minulla on hyvä olla. En voi antaa hyvää toiselle, jos itselläni on paha olo.
Hyvää tahtoa ja iloa ympärilleni kerään. En suostu enää pas....kaivoksi, mun kiintiö siinä on täynnä.
Ihmistä ei voi gategorioida loputtomiin.
Olen tavannut yhtälailla prinsessoja ja piikoja, Noin vertauskuvallisesti sanottuna.
Kerran tapasin mitä mahtavimman tytön Ikä, luonne ulkonäkö, huumorintaju kaikki täsmäs, mut sit hän ei tuntunu miltään , ZIP NONE ZERO ei miltään. ARGH arvatkaas harmittiko.
Sydän ei välitä mitään mistään numeroista tai savuttomuudesta. Voin ihan hyvin asettaa millaiset kriteerit tahansa sillä sit kun se sattuu niin se on menoa.
Vaikeaa se sillekin, joka huomaa toisen ihastumisen, eikä omat tunteet vastaakaan niihin.
Minulla kävi niin, tapasin deittitreffeillä mitä mukavimman miehen, eikä hänessä ollut ulkoisestikaan mitään moittimista.. Muttamuttamutta kun ei tuntunut miltään, ei vaikka olisin oikeasti toivonut että tuntuisi.
Meistä jäi ystävät, huumorintajumme leikkaa niin mahtavasti yhteen, ettei paremmasta väliä.
Mutta vieläkin (2v jälkeen) näen hänen silmissään saman haikeuden, kun joskus yllätän hänet katselemasta minua.. Sen aistii toisinaan tekstiviesteistäkin ja joissakin hän se tuo suoraan esiinkin.
Olemme edelleen sinkkuja molemmat..
Noita selityksiä olen kuunnellut kyllästymiseen asti. "Ei se vika ole sinussa, vaan minussa..." Uskomattoman halpaa. Jos toisessa ei ole mitään vikaa ja hän haluaa seurustella, niin en voi tajuta, mikä mättää. Aina kuulee, että sydäntä ei voi ohjailla, mutta olisiko mahdollista, että sydämessä on jotain vikaa? Miten voi olla ystävä, jos ei voi rakastaa? Siten, että odottaa kumppaninsa olevan yli-ihminen, eli odotukset ovat aivan kohtuuttomia. Tai sitten ei myönnä itselleen, mitä oikeasti haluaa. Ehkä siinä toisessa ei olekaan "särmää", olen kuullut tuon liian usein. Ehkä sen miehen olisi pitänyt ystävällisyyden sijaan olla hieman paha, arvaamaton, jonkun verran väkivaltaisuuteen taipuvainen? Moni nainen etsii kovaa miestä, vaikka kuinka muuta väittääkin.
Olet vieläkin sinkku, vaikka sinulle on mies tarjolla. Suorastaan naurettavaa, olet etuoikeutettu ja vaadit vain lisää. Unelmien prinssi ei saavu valkealla ratsulla, kova tosimies ei tule ja kaappaa nyrkin ja hellan väliin, mutta mukava mies kyllästyy odottamaan ja menetät hänet. Edessäsi on loistava tulevaisuus, jonka olet itse valinnut. En voi tajuta, miten kehtaat nukkua onnesi ohi.