Vanhempien kunnioitus

"Oma rauha omille asioille" on tietysti kiinni ihan siitä, mitä se tarkoittaa ja minkä ikäinen olet. Jos olet varhaisteini ja teet asioita jotka kuuluvat aikuisille, niin miksi vanhempien pitäisi "kunnioittaa" sitä että vahingoitat itseäsi.

Vanhemmat kunnioittavat varmasti jos huolehdit asioista joista kuuluu huolehtia siinä iässä kuin olet. Muussa tapauksessa heidän kuuluu puuttua ja arvioida tekemisiäsi. Se on välittämistä ja rajat ovat rakkautta.

Jos olet aikuisen ikäinen (vanhemmat 40-luvulta) niin olet tainnut jäädä hieman jälkeen jutuista. Sun kuuluisi jo tietää itse paremmin.

Hyvin harvalla 67-76 vuotiaalla on alaikäisiä lapsia.
Olet aikuinen, elä kuin aikuinen, irti vanhemmistasi.

Arvoisa ap. moitit kovasti vanhempiasi ja heidän puuttumistaan asioihisi. Ensinnä millaisiin asioihin he puuttuvat?
Kun kirjoitat, että saat haukkumista ja arvostelua osaksesi, jotenkin nuo sanat kalskahtavat mielessäni rumasti. Useimmiten taitaa olla kyse muusta kuin näistä, he eivät halua sinua sen enempää haukkua kuin arvostellakaan, ovat tuoneet oman mielipiteen esille josta taidat olla kovasti eri mieltä.
No maltapa mielisi ja mieti, onko heidän antamansa ihan väärin vai olisiko vähän aihettakin ollut tuoda tuo mielipide esille.

Vanhemmista tulee usein mörköjä syystä, että vain kertovat oman näkemyksensä. Mielestäni heilläkin on oikeus omiin näkemyksiin, kuten sinullakin on. Teidän pitäisi pystyä keskustelemaan näistä näkemyseroista , eikä suuttua ja loukkaantua.

En nimittäin usko vanhempien millään tavoin puuttuvan lapsensa asioiden hoitoon, jos he näkevät kaiken sujuvan.
Kyllä yleensä äidit ja isät välittävät lapsistaan niin paljon, että toivovat lapsilleen vain hyvää, mutta minusta on aika pahaa puhetta, että he eivät enää saisi tuoda mielipiteitään esille. Pitäisikö sinun mielestäni heidän muuttua mykiksi ja tallattaviksi ihmisiksi, joita lapset saavat nöyryyttää ihan miten tahansa.

Muuten tuosta arvostelusta, sitäkin pitäisi oppia sietämään, sillä mitä tapahtuu nykyisin työpaikoilla. Siellä on kehityskeskusteluja, tuloskeskusteluja, viikkokeskusteluja ja vaikka mitä ja kaikissa näissä on myös jonkinlaista arvostelua mukana ja luultavasti on aika paljon raskaampaa kuin omien vanhempiesi mielipide jostakin järjestelystäsi.
Ja voin taata että vanhempiesi antajat ohjeet ovat täysin vilpittömiä, sitä vastoin kaveripiirisi eivät, sillä heillä ei ole sinuun tunnesidettä vaan kilpailutilanne monessa asiassa ja muuttaa aika likaiseksi asiat, siis tämä kilpailu.

VAnhempia ei tarvitse kunnioittaa vaan heidän on ansaittava se kunnioitus toiminnallaa niin hyvä tulee.

Monen 30-40-luvulla syntyneen oma kotikasvatus voi olla oikeasti puutteellinen, ymmärtämätön, jopa raaka. Sota-aika, sen jättämät henkiset vammat, pula-aika, jne. Osa tuon ajan lapsista ei ole koskaan päässyt yli siitä, miten heitä on kohdeltu, ja usein huomaamattaan tuovat tätä perintöä seuraavalle sukupolvelle. Mulla on omasta perheestä kokemusta, eikä siinä auttanut oikein muu kuin yrittää ymmärtää ja ohittaa arvostelu ja pahat sanat...