Miesystävä ja miniä

En tiedä minne palstalle tämä asia kuuluu, mutta tämä asia vaivaa minua sen verran, joten kirjoitan sen tänne. Miesystävälläni on kaksi poikaa, reilu parikymppisiä molemmat. Aloittaessamme seurustelun pojat olivat noin 17-18 vuotiaita. Viimeiset vuodet olen jatkuvasti kannustanut miesystävääni pitämään enemmän yhteyttä poikiinsa, jotka siis asuivat äitinsä kanssa ja keksimään yhteistä tekemistä. Miesystävä sanoi aina, joo, en mä viitsi tungetella, mä haluan , että ne saa elää omaa elämäänsä. Kävimme useita keskusteluja asiasta, etenkin kun mies vietti paljon aikaa parikymppisen kaverinsa kanssa. Ihmettelin usein, miksei touhua ja istu iltaa poikiensa kanssa vaan ennemmin lastensa ikäisen kaverinsa kanssa. Aina sama vastaus: en mä kato viitti, mä annan niiden elää omaa elämäänsä.

Pojat viettivät aikaa paljon äitinsä kanssa mm mökillä, mutta kun kehoitin miesystävääni pyytämään poikia mökille, aina sain vaan epämääräistä muminaa ja seuraavassa hetkessä olikin menossa pelaamaan kaljapongia tän parikymppisen kaverinsa luo.

Pari vuotta sitten molemmat pojat alkoivat seurustelemaan ja kas, miesystäväni asenne muuttui. Hän alkoi kutsumaan poikia tyttöystävineen luokseen ja alkoi suunnittelemaan kuinka lähtee näiden kanssa mökkeilemään ja pohjoiseen viikoksi jne. Samalla ylisti näitä nuoria naisia ja sain mm kuulla, miten he ovat kaikin tavoin seksikkäämpiä kuin minä ja minä olen vanha läskipullukka. Olen tämän suhteen aikana joutunut paljon myös taistelemaan ristiriitaisten tunteideni kanssa, sillä miehellä on ollut liki addiktio teinipornoon.

Nyt kun ilmaisin hämmennykseni siitä, miksi ei omien poikien seura kiinnostanut sen tipanvertaa, ennenkuin nämä nuoret naiset tulivat kuvioihin, niin vastaukset ovat tasoa: nyt vasta aika on kypsä, poikia on helpompi lähestyä tyttöjen kautta jne.

Me emme ole pariskuntana viettäneet aikaa poikien kanssa, sillä emme asu yhdessä ja tapailemme aika harvakseltaan völimatkankin takia ja yhteinen aika on kortilla. Miesystäväni ei myöskään ole vaatinut missään vaiheessa , että minun tulisi viettää aikaa pariskuntana hänen poikiensa seurassa. Mutta kas, tyttöjen tultua kuvioon mukaan olen saanut kuulla tuulesta temmattuja tarinoita siitä, kuinka pojat puhuu minusta pahaa, kun en vietä aikaa heidän kanssaan jne. Kun olen ehdottanut että kysympä tätä suoraan pojilta, onkin mies tunnustanut valehdelleensa.

Viimeisin minua hämmentänyt juttu oli, kun hän alkoi suunnittelemaan yhteistä viikon pohjoisen reissua poikansa ja tämän tyttöystävän kanssa. Sanoin,että en ole lähdössä ( emme ole tähänkään mennessä olleet ) että siinäpä menet, johon mies tokaisi , että EI KAIT HÄN NYT YKSIN SINNE LÄHDE KATSOMAAN NIIDEN PUSSAILUA.

Ihmettelin että miksi ihmeessä ei ? Että tuskin ne nyt toisiaan juuri sun silmiesi alla pusuttelee? Vastaus oli : kyllä varmasti pussailee, koska hänkin itse pussaili paljon exäänsä nuorena ja jos hän näkee heidän pussailevan, hänkin haluaa pussailla jonkun kanssa. Ja minun tulisi lähteä siksi mukaan. Sanoin, että eihän me nytkään juuri olla pussailtu saatika että aloitettaisi sitten poikasi nähden.

Mutta joo, mies selitti, että jos nuoripari pussaillee, hänestä tulee kateellinen ja hänkin haluaa sitten pussailla, joten ei lähde yksin katselemaan heidän pussailujaan.


En voi tajuta. En sitä miksei poikien seura ennen innostanut. En sitä, miksi isä kadehtisi poikansa onnea tai sitä että pussaisi tyttöystäväänsä. En enää yhtään mitään. Mutta mitä enemmän kuuntelen tällaisia hämmentäviä tarinoita, sitä vähemmän haluan pussailla itse koko miestä.

Mistä tässä äkillisessä mielen muutoksessa nyt on kyse? Toinen poika ei tällä hetkellä enää seurustele, mutta ei hänen kanssaan suunnitella minkäännäköisiä reissuja pohjoiseen saati mökille, yhdessä tai erikseen.