Onko ketään kuulolla? en ole aikaisemmin käynyt täällä. Uskon nähneeni enkelin tms ja haluaisin siitä mielipiteitä, muiden kokemuksia.
Onko tämä väärä paikka tällaiselle asialle, jos on niin, missä voisin kokemastani "puhua"?
Onko tämä väärä paikka tällaiselle asialle, jos on niin, missä voisin kokemastani "puhua"?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kyllä tämä on väärä paikka puhua tuollaisia. Tämä on evl.kirkon ja Setan masinoima homo- ja ateistipalsta!
Heh heh, eihän. Ajattelin, kun on tuollainen yksityisluontoinen asia, että voiko tuollaisesta kirjoittaa.
hoh-hoh kyllähän on.
Kuten huomaat, keskustelusta tuli oikein hyvä ja rakentava!!
Jos se enkeli sano, että Jeesus on Herra, niin katso mikä hän on miehiään/naisiaan. Jos taas ei sitä tunnusta niin käske Jeesuksen nimessä menemään kuuseen.
Se meni seuraavasti. Tyttäreni tuli koulusta ja kerto, että heidän luokkannsa poika oli kuollut tapaturmaisesti. Seuraavana päivänä tuli koululta tiedote, että kaksi koulun oppilasta, veljestä menehtyivät onnettomuudessa.
Tunsin ahdistusta ja huokaisin Jumalan puoleen, että auta vanhempia selviämään tästä koettelemuksesta ja lähetä heille lohdutus, samalla toivoin mielessäni, ettei poikien olisi yarvinnut tuntea suurta tuska, hätää ja pakokauhua menehtyessään. Samalla katseeni oli ylös kattoon suunnattuna, kun yjtäkkiä kattoon ilmestyi valoilmiö. Noin 30 cm kultainen sädehtivä valo, jolla oli muoto, kuin keskivartalo ja pää, sekä siivet, jotka värisivät.
Meinasin huutaa, että tulkaa kaikki katsomaan, kunnes muistin, että yksinhän minä olin kotona. Valo kesti noin minuutin. En tiedä mikä se oli, mutta minulle tuli halu laulaa joulukirkosta minulle tuttu laulu "nyt Jumalalle kunniaa, kun antoi ainoon poikansa jne ja luikautin sen siinä. Tuli rauhallinen ja kiitollinen mieli, että kaikki on Jumalan hoidossa ja johdatuksessa.
En ole käynyt kirkossa vuosikausiin. En vieläkään tiedä, oliko tuo valo mikä...
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Ne ovat kai harvinaisia, mutta niitä joskus voi nähdä. Muistan kirkko kuulolla -palstaltakin jonkun naispapin kertoneen, että hän näki kerran jumalanpalveluksessa hetken aikaa enkelin siellä oven tienoilla tai jossakin.
Omista kokemuksista en kerro, enkä enkeleitä ole nähnyt. Luterilaisena kristittynä on kuitenkin muutaman kerran elämässä ollut tällaisia vähän vastaavia erikoisia kokemuksia. Usein se on juuri tällaisessa hätätilanteessa myös sitten.
Näistä on vaikea sanoa, lopulta, mitä ovat. Eräs ihminen ihminen kertoi minulle, miten hän itki erästä kuollutta läheistä lohduttomasti. Hänen itkunsa loppui siihen paikkaan kuin veitsellä leikaten, kun jotenkin hänelle välitettiin kuva kuolleesta hetkellisesti ja tällä oli hyvä olo, (eikä silmälaseja kuten eläessään.)
Luulisin kuitenkin, että on tarkoitettu, että ei sitten koko aikaa olla tällaisissa, sillä niissä voi tosiaan olla sitten jotain muutakin, ja jokin muukin maailma voi välittää. Eli pitää suhtautua kuitenkin hieman varovaisuudella.
Tässä sinun tapauksessani ei nyt tietenkään tällaisesta ollut kyse, mutta esim. mormonin usko on syntynyt, kun sieltä on sitten ilmestytty ja uskottu kaikki tarinat, mitä on sanottu. Eli joko näkijän ja perustajan omasta päästä tai sitten jostain henkimaailman kolkasta, antaen siis väärää tietoa.
Pelkkä lohdutus ei ole vielä paha, mutta sitten kun alkaa viestejä jne tulla, niin sitten pitää pelästyä. Erityisesti jos sieltä tulee "uutta" tietoa Jumalalta, niin pitää varoa.
Ei minkäänlaisia viestejä tms ole kuulunut tai näkynyt. Toisaalta olen niin herkkä, etten mielelläni mitään kuulisikaan. Tämä kokemus oli kuitenkin lohduttava.
Jotenkin olen sitä mieltä, ettei saisi kiinnittyä liikaa ihmeisiin. Jos niitä Jumala suo, niin ok, mutten lähtisi niitä varta vasten hakemaan. Sillä olen sitä mieltä, että jos Jumala parhaaksemme katsoo niitä antavaa, niin niitä tapahtuu tai ei tapahdu. Esim. hieman mietityttää ns parannuskokoukset,joista olen lukenut. Jumala toimii missä haluaa ja milloin haluaa., vaikka narkomaanien luolassa.
Kyllä Jumala on totta, tulin vakuuttuneekai tuosta.
"Jotenkin olen sitä mieltä, ettei saisi kiinnittyä liikaa ihmeisiin. Jos niitä Jumala suo, niin ok, mutten lähtisi niitä varta vasten hakemaan."
Sinulla on hyvä asenne näihin juttuihin. Tässä olen aivan samoilla linjoilla.
"...jos Jumala parhaaksemme katsoo niitä antavaa, niin niitä tapahtuu tai ei tapahdu."
Tapahtukoon Sinun tahtosi - näinpäin se pitääkin mennä.
Kiitos hyvästä kirjoittelusta.
Kerro enemmän enkelikokemuksestasi, niin voimme ottaa paremmin kantaa kokemaasi ilmiöön.
Minulla on ollut enkelikokemuksia ja useimmat niistä on tulleet luokseni ihmisinä, mutta olen saanut heistä ensin etiäisen.
Tuossa ylempänä kirjoitin. Millaisia sinun kokemuksesi ovat olleet? Omasta kokemuksestani, en tiedä oikein mikä tuo oli. Ei ole koskaan vastaavaa ollut tai muitakaan ns. Näkyjä nähnyt.
No vittu unta oot nähny, otappa seuraavalla kerralla kuva näet niitä enkeleitäs.
En ollut nukkumassa. Sepä olisikin ollut hieno idea ottaa kuva! Olin huoneess, jossa oli verhot ja ovi kiinni. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, jos jostain olisi päässyt auringonvalo kattoon.Jostain pienestä raosta. En oikein usko, mitä näin.
Jännät oli kyllä ne siivet, kun ne lepattibat ja säteilivät. Tuijotin vain, että mikä ihme tuo o, kun samalla minut valtasi kiitollinen ja tasapainoinen olo. En tiedä, mikä se oli.
Haluan avautua lisää asiasta, koska samalla minulle tuli valtava halu josta kertomaan kaikille, että Jumala on totta ja Jeesus elää. En ole ollenkaan tuollainen tyyppi. Olen hiljainen kuuntelija ja tunnen itseni todella huonoksi ottaakseni kantaa silloin, kun puhutaan hengellisistä asioista.
Minulle tuli voimakas halu kertoa kaikille, että uskokaa Jumalaan ja Jeesukseen, että hän on oikeasti olemassa. Vieläkin tekee mieli ravistella ihmisiä, että uskokaa nyt :D Ei yhtään minun tapaistani tuommone. Oli kyllä ihme juttu.
Tiedän mitä tarkoitat, vaikka ei minulle noiden harvojen kokemusten jälkeen tullut halua kertoa kaikille, sillä kai oli jollain tasolla uskonut muutenkin, eikä tavallaan usko perustunut niihin. Nämä ovat jotenkin niin hämmästyttäviä ja mahdottomia oikeastaan kuvailla. Itselläni on tavallaan ambivalentti suhtautuminen ja mietin, viimeisistä on nyt monta vuotta, jos joskus tulee mieleen, näinkö todellakin tuollaista. Enkelin näkemisestä ei kuitenkaan ollut kyse. No sen verran voin kertoa, että hämmästyttävin oli muutaman sekunnin ajan Kristuksen yläosan näkeminen, kasvojen ylhäällä viistoon. (Hän ei tietenkään ilmoittanut mitään uutta.) Mieleni teki heittäytyä maahan, Kristus on todellakin Jumala, siis äärettömän korkea olento. Minäkin olin rukoillut jotain asiaa muutaman päivän, ellei peräti pari viikkoa, eikä tarkoituksena edes ollut, että hänen pitäisi näyttäytyä.
Eikä se ollut mitään noiden äärikarismaatikoiden maassa kieriskelyä, vaan vähän siihen tyyliin kuin muslimit kumartavat korkeata olentoa. Jos tuo oli siis totta, se oli tavallaan toisesta ulottuvuudesta, eräänläinen väläys näytettiin. Itse ajattelin joskus myöhemmin, että kenties sen vuoksi väläytettiin ikään kuin kasvotkin, koska olin pari viikkoa jo jankuttanut tuota rukoustani, joten kai Jeesus Kristus halusi päästä minusta eroon...Erikoisinta siinä näytti olevan se, että hän ikään kuin sivumennen vastasi minulle, ikään kuin olisi huomannut jankutukseni ja intensiivisen rukoukseni jostain sivusta, samalla kun hänellä oli tärkeämpää tehtävää varsinaisten uskottujensa kanssa.
En sen koommin enää sitten ole toistanut intensiivistä rukoustani, sillä hiukan hävetti että tällaiselle mitättömälle näytettiin tuollainen.
Minä en edes uskalla rukoilla näkyjä tms. Olen aina ajatellut, että pyörtyisin pelosta. Olen jättänyt ne Jumalan käsiin tai oikeastaan en ole edes ajatellut tuollaisia kummemmin. Pyrin pitämään jalat maanpinnalla.
Mieleni ei tee mieli kertoa, mitä olen kokenut, vaan että Jeesus elää. En ole uskaltanut kertoa kokemaani, kuin äidilleni ja miehelleni.
20 v koin yhden ihmeen. Siinä ei ollut näkyjä, en ole aikaisemmin nähnyt koskaan mitään, vaan istuin surullisena sohvalle, koska yksi ihminen oli ottanut hyllystäni raamatun ( en edes lukenut raamattua) ja kertoi hävittävänsä sen.
Lysähdin sohvalle istumaan ja mietin tuon ihmisen kovia sanoja, kun yhtäkkiä kuulin äänen, ei siis sellaista ääntä, kuin me puhumme, vaan kuin ajatus olisi tullut päähäni, joka sanoi, ei se ole hukassa, vaan ylhäällä makuuhuoneen kaapin päällä. Ihmettelin, että mitä, kun enhän minä yllä sinne ja siellä ei säilytetä mitään, koska katon ja kaapin väliin jää vain pieni tila No otin porrasjakkaran ja menin kaapin luo, kurotin kädelläni ylös ja käteni osui suoraan raamattuun. Tuossa samassa hetkessä sain raamatunkohdan, kuin ajatuksena. ja tuo raamatun kohta toistettiin minulle kolmena seuraavana päivänä. Ensin tyttäreni sanoi sen yhtäkkiä minulle koulusta tullessaan, sitten kun aukaisin summassa paikallislehden niin heti tuli tuo raamatunkohta silmieni eteen ja kolmantena päivänä, kun aukaisin radion, niin heti ensimmäisenä tuli tuo raamatunkohta sieltä ulos.
Tuollaisista tapahtumista jotenkin vaikea puhua. Muita en ole kokenut ja tämä enkeli kokemus oli ainoa, jossa jotain näin.
Erikoinen oli tuo sinun kokemuksesi, mutta varmasti vahvistava! Kyllä minäkin olen tullut siihen tulokseen, että Jumala on olemassa ja Jeesus.
En minäkään rukoillut mitään näkyä, vaan halusin vastauksen erääseen kysymykseen ja olin aika epätoivoinen. En minä odottanut, että näkisin, tai kuulisin mitään, mutta siinä väläyksessä hän sanoi muutaman sanan. Jos tämä tosiaan oli totta tämä kokemukseni, välittyi myös sellainen ilman sanoja, tuo korkeus, pyhyys ja kaikki mitä kerroin edellä, mutta lisäksi sellainen outous, että kaikista maailman ihmisistä, joita on sentään paljon ja vielä ennen eläneitä, hän tiesi ihan tismalleen ja tarkalleen kuka hänen luoduistaan rukoili Häntä, ja kuka minä heistä olin.
Ne, sanat mitä Hän sanoi, olivat vastaus siihen rukoukseen. Mutta tämä menee sitten yksityiselämän puolelle. Olen siis tavallaan mieltänyt sen jälkikäteen, että vastattiin ja väläytettiin hetkeksi kasvot siksi, että ymmärtäisin että vastaus tulee nyt, eikä tarvitse enää rukoilla. Minäkään en hae tuollaisia kokemuksia, vaikka en varsinaisesti pelästynyt, paremminkin vain olin äärettömän ihmeissäni.
Niin, ymmörsinkin kirjoituksestasi, ettet rukoillut ilmestystä tms. Minä sain myös vastauksen tuosta raamatunlauseesta, jonka luin. Sama homma, en pelästynyt, vaikka. wtukäteen kyllä ajattelen, että voisin pelästyä.
Joo, on se ihmeellistä. Varmaan Jumalalle ihan helppo juttu olla yhteydessä vaikka jokaiseen ihmiseen yhtäaikaa, kun hänhän on kaikkialla. Ei noita ymmärrä aina pienillä aivoillaan, meikäläinen.
Ja minäkin tosiaan olen luterilainen. En ole koskaan käynyt minkäänlaisissa karismaattisissa piireissä enkä helluntailaisissa enkä missään sellaisessa. Äärikarismaatikoista tiedän vain siitä, mitä heistä ollaan kerrottu muualla, jossain teksteissä, ja yleensä neutraaleja tai sitten kriittisiä kertomuksia. Enkä vieläkään käy, eivätkä ne kiinnostakaan, edes tervekarismaattiset seurat (jos sellaisia löytyy jostain).
Olen sellainen, että jos Jeesus alkaisi ilmestyä joka päivä ja puhua, niin alkaisin epäillä mielenterveyttäni.
Täällä jossain on joku kirjoittanut joskus äärikarismaattisesta kokemuksesta, ja hän näytti uskovan siihen, Pyhä Henki oli heittänyt ympäri huonetta, ilman muuta ei ollut Jumalasta. Tuo henkilö todellakin luuli, että hän on joku suuri uskovainen ja Jumala heittelee ympäri huonetta. Ei tee sellaista, sen voin vakuuttaa. Oikeastaan sitä varten selostinkin tässä, kun sanoin että oli korkea ja pyhä että teki mieli kumartua eteen (mitä en tehnyt silti), mutta olisin muka heittäytynyt taaksepäin tai kaatunut, niin tuo ei todellakaan ole Jumalasta. Ei Jumala mitään huvikseen ihmisiä taaksepäin kaada. Uskon, että sinä olet järkevä ja uskot vähän samaan tyliin kuten minä, joten enemmän tämä on varoitus noille henkilöille, jos he sattuvat lukemaan tämän.
En osaa sanoa, olenko järkevä vai en. En oikein tiedä noista karismaattitista liikkeistäkään. olen vähän arka lähtemään arvioimaan, milloin mikäkin on Jumalasta. Itse noissa kahdessa kokemuksessani olen tuntenut etupäässä kiitollisuutta ja iloa.
Kahdesti olen nähnyt hengellistä unta ja vain kahdesti, joten tiedän tuon maahan menemisen tunteen. Noissa unissani toisessa kohdattuani Jumalan menin polvillenikiittääkseni Jumalaa ja koin ääretöntä rakkautta, jota en sanoin pysty kuvailemaan eli sillain tuttua tuo ns maahan meno :) Toisessa unessani kohtasin Jeesuksen ja äkkiä kiirehdin hänen luokseen ja otin hänen eteenpäin ojennetuista käsistään kiinni, jolloin tuo sama rakkauden tunne valtasi minut. Tunsin suurta iloa ja kiitollisuutta. En voinut kuin onnellisena katsoa Jeesusta, en muista edes oliko hänellä kasvoja. Kysyin, mitä hän haluaisi minun tekevän ja hän vastasi, että pyydä syntejä anteeksi.
Mutta yleisesti taidan pyrkiä johonkin keskitiehen ja hieman kuulostella sivusta.
No tästä teki juuri tutkimuksenTerhi Utriainen.
Uskovana sanon kuitenkin, että tulee koetella tällaiset näyt, ovatko ne Jumalasta.
http://www.hs.fi/elama/a1476242819951?jako=bc8a12e687424420e0382013e8bfb0c3&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Miten koetellaan? Itse näen, että kun rauhassa odottaa ja katselee, niin Jumala jossain hyväksi katsomallaan ajankohdallaan ilmoittaa asian.
En pääsyt oikein käsitykseen Utriaisen omasta mielipiteestä. Oliko hän itse sitä mieltä, että enkeleitä on tai ei ole?
Ehkä sanoin väärin, koska tiedän, kun Jumala lähestyy ihmistä ilmestyksin, vastaanottaja on varma siitä, kuka lähestyy.
Utriaiseen en ota kantaa.
Muuten tuli mieleen eräs enkelinäky, jonka joku vanhemmasta polvesta kertoi joskus. Hänellä oli myös ääretön surutilanne, läheinen kuollut. Hän näki hautajaisiin lähtiessään polulla hetken aikaa sinipukuisen äärettömän kauniin naisen, jonka hän mielsi enkeliksi ja tuli lohdullinen olo. Onkohan katolilaisilla kuitenkin nuo ilmestykset enkeleitä, eikä niin Maria, sillä Mariallahan on ollut usein sininen puku.
Nykyajan new age -enkelibuumia epäilen suuresti, erittäin suuresti, mistä tuossa artikkelissakin oli puhe. Eivät enkelit täällä näyttäydy usein, eikä ole tarkoituskaan, ja tuon vanhemman polven naisen kertomakin oli vain se, ei hän mitään enkeleitä täällä nähnyt jatkuvasti.
Minäkään en tiedä, oliko minun valoilmiöni enkeli. Oli sen muotoinen siipinensä. En juuri ajattele enkeleitä, joten jotenkin kuvittelin, että se voisi olla jokin muukin tai mistä minä tiedän, ole mikään sanomaan mikä se oli. Tuli hyvä olo kuiyenkin ja uskon, että Jumala sen tietää, mikä se oli. Kiitos, kun olette keskustelleet kanssani. Olen saanut näkökulmia ja perspektiiviä. Uskon nyt, että Jumala tietää tuon minunkin näkynintarkoituksennja merkityksen ja se riittää minulle. Täytyy riittää. Ihmisenä hötkyilen ja ihmettelen.
Kiitos sinullekin. Ihan mielenkiintoinen keskustelu. Ja vähän vaihtelua tämän palstan aiheisiin....
Yritän vielä kaivella muistini enkeliosastoa. Nimittäin ainakin vanhempi polvi on myös kertonut, että rintamalla oli jossain joukko sotilaita nähnyt enkelin, tai minkä mielsivät enkeliksi, en muista oliko talvi- vai jatkosodassa. Mutta oli siellä niitäkin, jotka menettivät uskonsa siellä, ja eräs alkoi sitten vasta vanhempana taas uskoa Jumalaan.
Lähinnä siis tulee mieleen, jos ilmestyvät, ilmestyvät äärioloissa, joissa on suurta tuskaa ja hätää.
Terhi Utriainen oikeastaan kertoo monestakin tärkeästä asiasta, ja vain vähän liippaa näitä enkeliasioita. Otsikko jo on paljon kertova: ”Ei-uskovilla suomalaisilla on joskus kova tarve määritellä, millaista on oikeanlainen usko…”
Hän haastatteli ja havainnoi sekä osallistui ”enkelihoitajakurssille”.
”Jotkut työkaverit yliopistolla alkoivat avautua omista yliluonnollisista kokemuksistaan, toiset hymähtelivät ja kolmannet analysoivat ihmisten ostavan nykyään mitä vain, mitä tarjotaan.”
”Sitten oli kristittyjä, jotka korostivat, ettei enkeliusko liity kristinuskon oikeaoppisiin enkeleihin.”
Eli uskovien kesken jo vaihteli kovasti se, miten enkeliuskoon suhtauduttiin.
”…enkeliuskovat eivät olleet yhtenäinen ryhmä vaan kirjava joukko, joista kaikki eivät pitäneet itseään edes uskovina. Toiset kokivat olevansa vahvasti uskossa, kun taas toiset lähinnä etsivät arkeensa kauneutta.”
Meillä on voimakas tarve etsiä yhteyttä johon suurempaan, kristityillä se on Jumala, mutta monilla se hakee jotain toista ilmaisua: ”…vaikka uskonnottomien määrä on kasvanut, moni kuvailee itseään vähintään henkiseksi. Ateisti-termi kalskahtaa jyrkältä, joten moni ateistikin kertoo olevansa henkinen.”
”Yhteiskunnassa suhtaudutaan uskonnollisten ilmiöiden kirjoon suopeammin kuin ennen…”
http://www.hs.fi/elama/a1476242819951?jako=bc8a12e687424420e0382013e8bfb0c3&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage
Itselläni ei varsinaisia enkelikokemuksia ole, mutta kyllä jotain vastaavaa. Olen aikamoinen realisti, mutta en voi kiistää niitä kokemuksia.
Mielenkiintoinen on kokemuksesi.
Tuli mieleen, että onko sinulla uskovia ystäviä,
joiden kanssa voisit keskustella asiasta kahden kesken.
Minäkin keskustelisin kanssasi tuosta kokemuksestsi mielelläni,
mutta en halua tehdä sitä tällä foorumilla.
Jos haluat, niin voit lähettää minulle sähköpostia
profiilistani löytyvään osoitteeseen.
Tai jos haluata, voit jakaa näkysi myös foorumilla
http://kalamos.keskustelu.info
jossa on muun muassa keskustelualue otsikolla
"Näky, Ilmestys ..."
Kyseessä lienee ollut ns. "kolmas mies"-ilmiö. Ihmisen aivot tuottavat mm. kuvaamasi kaltaisia havaintoja joko vaarallisissa tai muuten ahdistavissa tilanteissa. Aivoja stimuloimalla on voitu myös tuottaa näitä kokemuksia. Jotkut ovat erehtyneet antamaan kokemuksilleen yliluonnollisen tulkinnan. Kokemuksen vaikuttavuutta korostaa se, että nekin valveutuneet ihmiset, jotka ymmärtävät että kokemus on heidän omien aivojensa tuotosta, kuvaavat kokemustaan hyvin voimakkaaksi ja jopa elämää muuttavaksi. Kokemuksen vaikuttavuuta ei siis pidä aliarvioida, mutta sen todellisesta luonteesta ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.