Vastuu jätetyllä vai jättäjällä?

No otsikkoon ei nyt kunnolla saanut tuota kysymystä muotoiltua, mutta se kuulu siis näin: Kumman olisi eron jälkeen helpompi tehdä tunnusteluja yhteenpaluun suhteen, jätetyn vai jättäjän?

Tarkennetaan vielä varuilta: Eli jompikumpi haluaa irtautua sellaisesta ihan ok parisuhteesta, joka nyt vain on alkanut tuntua toimimattomalta ehkä puhumattomuuden, väärien oletusten yms. takia, jolloin toinenkin joutuu eroon taipumaan. No sitten jos jommallekummalle tuleekin ajatuksia siitä, ettei tämä elämä nyt oikein tunnu miltään enää ilman sitä kumppania, niin kummalle, jättäjälle vai jätetylle luulisitte olevan helpompaa sen keskustelun avaamisen jonkin ajan erossaolon jälkeen?

Itse olen siis nainen jonka mies jätti (syynä se, että vaikka suuri osa suhteesta toimikin, niin toimimattomia asioita oli lopulta liikaa), ja minä en voisi kuvitellakaan ottavani mieheen enää yhteyttä, vaikka kovasti häntä kaipaankin ja jollain tavoin uskon että hänkin kaipaa ainakin niitä hyviä hetkiämme. Ei vain yksinkertaisesti ole rationaalista ajatella että toinen olisi muuttanut mieltään, jos ei siitä erikseen ole ilmoittanut. Täytyyhän jättäjän ymmärtää, että jätetty oli se, joka sitä suhdetta halusi jatkaa, joten mielestäni hänelle se yhteydenotto olisi huomattavasti varmempaa ja turvallisempaa kuin jätetylle, jonka vain on oletettava että se mitä viimeksi on sanottu pitää paikkansa kunnes toisin ilmoitetaan.

Kuitenkin joissakin keskusteluissa on tullut esiin tuotakin puolta, että jättäjä on katunut päätöstään ja sitten ihmetellyt, että miten muka voisi ottaa eksään enää yhteyttä tällaisen teon jälkeen. Itse en täysin tätä näkökulmaa tietenkään ymmärrä, koska en ole tässä roolissa ikinä pelannut. Mutta selvennykset tähän näkökulmaan ovat tervetulleita.

Enpä tiedä tuleeko tästä lopulta mitään järkevää keskustelua, vai riippuuko mielipide yksinomaan siitä onko kirjoittaja jättäjä vai jätetty. Mutta kunhan kyselen…