Elän avoliitossa miehen kanssa joka on aivan ihana.Juuri sellainen kuin mitä olen aina toivonut.Ainoa asia joka ei toimi on seksi.
Mies on sanonut ettei hän ole kovin seksuaalinen,seksi ei ole hänelle suhteen pääasia vaan on muita asioita jotka on tärkeitä.
Onhan se niin tietysti mutta kun sitä seksiä on aniharvoin ja itse olen hyvin seksuaalinen.Kärsin kovasti siitä että meillä on seksiä kerran kuukaudessa,mielummin harvemmin ja minä aina aloitteen tekijänä.Jos en puoliväkisin vingu niin ilman ollaan vaikka kuinka kauan.
Miehen rakastajan taidoissa ei ole mitään vikaa eikä hänellä ole ongelmia erektion suhteenkaan.Hän ei vaan halua usein.
Me olemme pattitilanteessa,minä olen sanonut että lopetan suhteen jos meillä ei seksielämä ala normalisoitua tai menen sitten vaikka vieraisiin.Mies sanoo että suhde loppuu sitten siihen.Puhetasolla mies lupaa korjata tilanteen,ei halua kuulemma menettää minua sen vuoksi koska rakastaa minua mutta käytännön asteelle ei päästä.
Olen jatkuvasti kärttyisä ja olen sanonut miehelle että minä haluan seksiä,näivetyn pystyyn kun meillä ei ole mitään kanssakäymistä.
Me elämme yhdessä kuin sisar ja veli,suhde on kohta täysin platoninen.
Minusta on hirveän väärin että vierellä on mies jota rakastan ja haluan mutta en saa koskea.
Minusta on hirveän väärin että mies ei halua enkä minäkään saisi haluta.
Mikä neuvoksi?
Mies on sanonut ettei hän ole kovin seksuaalinen,seksi ei ole hänelle suhteen pääasia vaan on muita asioita jotka on tärkeitä.
Onhan se niin tietysti mutta kun sitä seksiä on aniharvoin ja itse olen hyvin seksuaalinen.Kärsin kovasti siitä että meillä on seksiä kerran kuukaudessa,mielummin harvemmin ja minä aina aloitteen tekijänä.Jos en puoliväkisin vingu niin ilman ollaan vaikka kuinka kauan.
Miehen rakastajan taidoissa ei ole mitään vikaa eikä hänellä ole ongelmia erektion suhteenkaan.Hän ei vaan halua usein.
Me olemme pattitilanteessa,minä olen sanonut että lopetan suhteen jos meillä ei seksielämä ala normalisoitua tai menen sitten vaikka vieraisiin.Mies sanoo että suhde loppuu sitten siihen.Puhetasolla mies lupaa korjata tilanteen,ei halua kuulemma menettää minua sen vuoksi koska rakastaa minua mutta käytännön asteelle ei päästä.
Olen jatkuvasti kärttyisä ja olen sanonut miehelle että minä haluan seksiä,näivetyn pystyyn kun meillä ei ole mitään kanssakäymistä.
Me elämme yhdessä kuin sisar ja veli,suhde on kohta täysin platoninen.
Minusta on hirveän väärin että vierellä on mies jota rakastan ja haluan mutta en saa koskea.
Minusta on hirveän väärin että mies ei halua enkä minäkään saisi haluta.
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
lähtisi pettämään sillä jos homma ei toimi oman kanssa niin hanki uusi oma. Ei se mies voi olla niin ainutlaatuinen etteikö olisi korvattavissa jopa paremmallakin ja vaikka olisikin, niin pettämisen jälkeen suhteenne ei olisi koskaan sama.
Hän on sielunkumppanini kaikilla muilla osa-alueilla,muuten täydellinen mies enkä haluaisi hänestä luopua mitenkään.
En usko että kuitenkaan loppuviimeksi alentuisin pettämään häntä,olen vain turhautunut ja niin väsynyt tähän jatkuvaan kireyteeni.
No nyt tiedät mille monista miehistä tuntuu useissa parisuhteissa...
paskamaisesta vastauksesta,helpotti tosi paljon.
Olen hieman samassa tilanteessa, 5 v seurustelua takana, 3v avoliitossa. Suhteen alussa mieheni oli erittäin aktiivinen ja halusi usein seksiä. Nyt tuntuu ettei juuri koskaan... Onhan se ihan luonnollista että suhde muuttuu ja elää koko ajan. Mutta miehen haluttomuus hämmentää todella. Haluaisin tietää siihen syyn, sitä hän ei ole osannut sanoa. Tosin silloin kun teen aloitteen, hän on kyllä mukana, mutta olisi niin mukavaa että aloite edes joskus tulisi miehen puolelta. Haluaisin tuntea olevani haluttu.
Mieheni on kyllä kärsinyt valtavasta stressistä työn puolesta, mutta nyt on jo pidempään ollut taas työn osalta helpompaa, ihan normaalia työarkea. Olisin kuvitellut halujenkin sitä myöten palaavan. Tuntuu välillä että vika on minussa, hän väittää että näin ei todella ole.
Painostaminen ja uhkailu ei ehkä ole hyvä vaihtoehto. Jos ajattelet että miehesi toimisi samoin jos sinua ei haluttaisi, niin ei varmaan helpottaisi tilannetta. Ehkä seksiä ei pitäsis ajatella pelkkänä yhdyntänä. Jos sen liittäisi muuten kahdenkeskeiseen aikaan, suurempaan kokonaisuuteen. Laittaisitte yhdessä illallista, hellisitte tosianne muuten, hieronnalla tms... Ehkä voisi edetä hiljalleen seksuaalisempaan kosketteluun ja katsoa miten mies reagoi, ilman että sanallisesti millään tavalla häntä painostat.
Tuntuu että seksi nykypäivänä on niin irrallinen osa suhdetta. Mekaanista suorittamista. Se voi toisille olla puuduttavaa, eikä he saa siitä nautitoa. Silloin myös kiinnostus lopahtaa. Osaisiko siihen sitten asennoitua otenkin muuten... Ettei ajattelis vaan yhdyntää,vaan seksuaalisuutta laajemmin.
Itsellänikin on välillä kiusaus hakeutua suhteen ulkopuolelle hakemaan intohimoa, ymmärrän miltä susta tuntuu. Koska en tunne miestäsi ja sinua, on tietenkin vaikea sanoa miten pitäisi toimia, mutta ajatuksia voi aina heitellä.
Meillä on hyvä suhde muuten,keskustellaan kaikista asioista täysin avoimesti,myös tuosta haluttomuudesta.
Mä en painosta miestä,olen sanonut että kun sinusta tuntuu että haluat niin tee aloite.Kun aikaa kuluu tarpeeksi kauan,toista kuukautta,alan kyselemään itse ja silloin mies on kyllä halukas.Mutta vain sen kerran,sen jälkeen asia taas jää.
Meillä tämä seksin vähyys on ollut alusta asti,välillä mies valitti väsymystä,väliin oli lapset hereillä ym. kunnes puhuttiin asiasta kunnolla.Minun mielestäni ne oli tekosyitä ja sen sanoin niin siinä vaiheessa mies sitten totesi ettei ole koskaan ollut kovin aktiivinen.Tykkää seksistä kyllä mutta harvoin.
Meillä on kyllä hellyyttä,on suukottelua,halaamista jne. mutta se riittää miehelle,minulle ei.
Miehen edellinen suhde kariutui pettämiseen,avovaimo petti.Se loukkasi miestä tosi pahasti mutta nyt kun tunnen miehen paremmin niin ymmärään sitä vaimoa.Mies sanoi että loppuaikana kun he olivat yhdessä,hän olisi halunnut mutta vaimo ei.
Se on karu tosiasia että seksissä on kysynnän ja tarjonnan laki,jos toinen ei ole kiinnostunut juuri koskaan,se loukkaa ja menee siinä itseltäkin halut kun aina pitää pelätä että antaako se velvollisuudesta että saa minut taas hiljaiseksi kuukaudeksi.
Itse aikaisemmin pitkässä avioliitossa eläneenä tiedän että haluttomuuskausia tulee ja se on täysin normaalia.Mutta että ei koskaan...
Hienoa että ymmärrät miehesi entistä puolisoa joka petti häntä, mutta haukut paskamaiseksi vastausta jossa mies kehotti ymmärtämään mitä moni mies tuntee parisuhteessa ja miksi moni heistä pettää..
Miesten lyhyet vastaukset eivät tarkoita etteikö moni niistä olisi "parempia" kuin naisten pitkät runoelmat, jotka saavat järestään sympatiaa kanssasisarilta.
Eipä siinä paljon logiikkaa todellakaan ollut. Naisille muutenkin näyttää olevan luonteenomaista toisten naisten puolustaminen, olipa vika kenessä tahansa (tosin ainoastaan jos kanssasisaret ovat tuntemattomia). Tuttuja sitten epäillään ja haukutaan selän takana jatkuvasti, oli siihen syytä tai ei.
on että, miehesi sa parempaa pimpsaa jostain muualta.Parisuhteessa ensimmäiset 2-3 vuotta ovat yhtä kiimaa, sitten se lopahtaa ja on aika keksiä jotain uutta tai "muualta".
Laittaudu ja yritä olla viehättävä, voit ehkä jotain vielä pelastaa.
Täytyisiköhän meidän vaihtaa miehiä? :) Kerroin juuri vastaavasta ongelmasta päinvastoin eilen tuossa pari keskusteluketjua alempana otsikolla Superpettäjän ja haluttoman - parisuhde. (Älä ota tätä turhan tosissaan.)
Tule baby tänne ui mun liiveihin...
Hei, itselläni oli juuri sama tilanne.
Selitin avomiehelleni haluavani ja tarvitsevani seksiä useammin kuin kerran kuussa. Ja kukapa ei tarvitsisi?
Kävi sitten niin, että menin ja petin miestäni lähes vuoden ajan erään kaverini kanssa.
Itselläni on asiasta paha mieli, ja kaverisuhteeni menetin lopullisesti.
Neuvoisin puumaan vielä miehesi kanssa asiasta.
Itselleni seksi on hyvin tärkeä osa minua itseäni ja jos mieheni ei ole samalla tasolla siinä asiassa kanssani, on minun sanottava hänelle hyvästit.
Kuulostaa kamalalle, mutta seksuaalisuus on iso osa minua ja tahdon sellaisen kumppaninkin itselleni.
Sielunkumppanin löytäminen on kyllä yleensä todella vaikeata. Tiedän se itse omasta kokemuksestani, joten ymmärrän hyvin, että miehestäsi luopuminen tuntuu melko mahdottomalta ajatukselta. Ja jos pettämään alkaisit, niin kiinni jäätyäsi varmaankin menettäisit hänet. Ja vaikka miehesi antaisi sen anteeksi, niin suhteenne ei enää koskaan voisi olla sama, kuin ennen pettämistäsi. Omantunnon tuskat ovat vielä oma lukunsa... Pettäminen ei muutenkaan ratkaisisi itse ongelmaa, eli miehesi haluttomuutta, joka voi olla hänen kohdalla synnynnäistä. Hänen kanssaan elävän naisen on vain pakko tulla toimeen hyvin vähäisellä seksin määrällä. Itse sanoit olevasi hyvin seksuaalinen, joten siltä osin olette ainakin, kuin yö ja päivä, joten täydellisesti yhteensopiviksi teitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Tilanne on siis shakki -termillä kuvattuna - Patti! Pakko olisi siis tehdä jotakin, mutta mitään ’sääntöjen’ mukaista ei liene tehtävissä. Säännöt voivat toki olla elävässä elämässä vähän joustava käsite…
Seksi on kuitenkin meillä seksuaalisesti voimakkaasti virittyneillä yksilöillä hyvin tärkeä osa elämää. Jos sitä on riittävästi saatavilla (lue: 5...7 kertaa/viikko), niin sen merkitystä ei edes huomaa, koska se on niin luonnollisen osa hyvää ja hellää parisuhdetta, jossa rakastellaan, nauretaan ja ilakoidaan aina tilaisuuden tullen luonnollisena osana jokapäiväistä elämää. Jos seksiä ei yhtäkkiä enää olisikaan tarjolla, kuin aniharvoin, niin varsin nopeasti seksin merkitys parisuhteen onnellistavana tekijänä kohoaa uusiin mittasuhteisiin, vaikka kaikki muut asiat olisivatkin edelleen kunnossa. Mikään vaan ei enää tunnukaan olevan kunnossa sen jälkeen. Tai ainakin niiden painoarvo voi kadota, ellei ota erikseen järkeä käteen. Joka tapauksessa aktiivisemman kumppani äkäisyys ja jatkuva huonotuulisuus ei voi olla vaikuttamatta parisuhteen onnellisena jatkumisen edellytyksiin kielteisesti. Toiset tyytyvät kuitenkin osaansa ja pärjäävät pitkiäkin aikoja omin hellin käsin, mutta kaikki eivät saa siitä tarpeeksi irti, joten tilanne käy aikaa myöten kestämättömäksi, sillä meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä ja meillä on oikeus itse päättää miten sen ainokaisemme käytämme. Lisäksi läheisemmän ’kanssakäymisen’ puute alkaa melko nopeastikin vieraannuttaa parisuhteessa olevia ihmisiä toisistaan. Kumpikin elää ennen pitkää omaa erillistä elämäänsä saman katon alla lähes huomaamatta tosiaan ja voi olla jopa niinkin, että ei vaihdeta edes sanaakaan keskenään koko iltana tai päiväkausiin… HUH! Mitä elämää tuollainen voisi olla?
Moni ei halua myöskään vielä 40...50-vuotiaana kokonaan luopua seksuaalisuudestaan ja kyvystään ja halustaan kokea ja tuottaa ihanalle, halukkaalle ja intohimoiselle kumppanilleen suurinta mahdollista maallista nautintoa. Sellaisen äärettömän suloisen nautinnon kokemiseen on meillä kaikilla yhtäläiset oikeudet. Kuinkahan moni meistä on valmis luopumaan siitä oikeudesta viettääkseen loppuelämässä yhdessä muuten niin ihanan ja täydellisen ihmisen kanssa uskollisena, mutta täysin tai lähes täysin ilman tuota kuvailemaani suurta nautintoa, joka saa ihmisen kuin uudesti syntymään - vaikka päivittäin... Siinä on kysymys, johon jokaisen on itse pystyttävä vastaamaan. Kukaan toinen ei voi, eikä haluakaan ottaa siitä ratkaisusta vastuuta. Oli ratkaisu mikä tahansa, niin helppoa se ei useimmille ole. Jokaisen on kuitenkin itse mietittävä ja tiedettävä, mitä oikein elämältään lopultakin haluaa! Ja tehtävä ratkaisunsa sen mukaan...
Sinä ymmärsit asian juuri täydellisesti.Tuota minä tarkoitin.
Meidän ihana suhde on muuttunut vähemmän ihanaksi juuri sen vuoksi että seksi puuttuu ja se on tehnyt minut puhumattomaksi ja haluttomaksi kaikkeen muuhunkin.Väkisinkin kylmenee kun ei saa vastakaikua.
Oikeasti minusta ei ole sille tielle lähtijäksi että pettämään rupeaisin.
Luulen että ero on edessä,olen vasta nelikymmpinen enkä ole ajatellut lopettaa seksielämääni vielä.
Puhumalla asia ei selviä,mies tietää ongelman ja haluaa minun olevan tyytyväinen mutta eihän siitä mitään tule jos mies ei halua.Minä en ainakaan nauti seksistä enää yhtään kun tiedän että mies ajattelee koko ajan että taas on velvollisuudet hoidettu.
Erota en halua,en mitenkään mutta se tässä on edessä varmasti.Olen nyt jo ollut taas puhumatta päiväkausia,mies hiipii syyllisen näköisenä ja tekee kotitöitä ja yrittää olla siten mieliksi.
Kiitos kauniista ja asiallisesta vastauksesta,auttoi minua paljon.
Olen iloinen, jos saatoin jotenkin olla avuksi ongelmasi ratkaisun miettimisessä. Helppoa se ei varmaankaan ole, mutta toivon, että osaat tehdä oikeat ratkaisut tulevan elämäsi suuntaa valitessasi. :-)
ei varmaan lohduta mutta olen TASAN samassa tilanteessa. ajattelin luenko omaa tekstiani. Itse olen ajatellut mita teen. En haluaisi pettaa .... mutta tosi rasittavaa. meilla viela niin etta seski on huonoakin.