Aamu seitsemältä näin Ruttopuiston nurmikolla toimistonaisen nojaamassa toisella kädellä vinossa seisovaan hautakiveen yrittäen samalla hallita toisella kädellä käsilaukkuaan, läppäriveskaansa ja kasvoille valahtaneita hiuksia. Hän tutki nurmikkoa kuin etsien sieltä jotain. Oliko hän hukannut jotain noin kauas hiekkatiestä?
Puisto oli Helsingin ydinkeskustassa. Luultavasti joka toinen ohikulkija luuli hänen olevan puistossa oksentelemassa, ja loput eivät hoksanneet häntä lainkaan. Saappaiden kannat upposivat nurmikkoon. Maa tuoksui muhevalta ja kutsuvalta. Sillä oli väkevä ote Ellestä. Se ei ollut vielä jäässä.
(Hihitystä)
Puisto oli Helsingin ydinkeskustassa. Luultavasti joka toinen ohikulkija luuli hänen olevan puistossa oksentelemassa, ja loput eivät hoksanneet häntä lainkaan. Saappaiden kannat upposivat nurmikkoon. Maa tuoksui muhevalta ja kutsuvalta. Sillä oli väkevä ote Ellestä. Se ei ollut vielä jäässä.
(Hihitystä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ruttopuisto paikkana on aina kiehtonut kirjoittajaa. Nyt siellä nojaili Elle. Elle ei ollut niin supisuomainen kuin turkisraadot moottoriteiden varsilla, vaan henkinen emigrantti rapakon takaa.
Elle oli kuin lauttamatkan päässä.
(Reps)
Joo siis
Elle, eli saitin älykkö kuittasi itselleen 6000,00 yhdestä analyysistä, joka ei lliity mihinkään.
Ja ne bonarit.
(Hihitystä)