minua,kun en enää viihdy kotona kun mieheni on siellä,ärsyynnyn helposti ja melkein kaikki mitä hän sanoo saa minut hermostumaan.Haluaisin olla vaan hiljaa enkä jaksaisi kuunnella miehen juttuja..usein olenkin kotoa pois öitäkin(ihan luvallisilla teillä) ja kun tulen kotiin ni heti meinaa hermot mennä. Mutta jos näen unta että meille tulee ero niin herään omaan itkuuni ja tarraudun tiukasti kiinni mieheeni..onko tämä tiuskimisvaihe vaan jotain tilapäistä johtuen stressistä jota koen ja unet ja itku näyttävät sen oikean asian laidan eli minulla on hyvä olla mieheni kanssa...?? Neuvoja olisi kiva saada,en enää tiedä mitä ajatella....
mikähän
vaivaa
7896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kovin yleistä tuo on, ainakin minulla oli silloin kun olin pitkässä suhteessa. Voi se olla se tressi...tai pms ja nää vastaavat. haluan sinun tapauksessa niihin uskoa koska koet niin raskaaksi ajatuksen erosta. Minulle kun kävi noin halusin olla viikon yksin ja ajatella asioita, ja päädyin eroon, vaikkakin se oli vaikea ratkaisu, olin siitä varma.
Samoin, minuakin ärsyttää suunnattomasti. Mutta minua ei edes pahemmin ahdista se, että suhde loppuisi. Tai ahdistaa se, että se pitäisi sanoa ääneen ja sitten se kiusallinen eroamisvaihe. Mistä hänelle asunto, miten tavarat saadaan pois ym. Ainakin teillä on siis parempi tilanne.
mietin ihan vakavasti eroa tästä miehestä...mutta se että mistä minä löytäisin asunnon ja miten sen hänelle sanoisin jne...mutta kun hän nukkumaan tullessa ottaa minut kainaloonsa ni unohdan kaikki eromietteet....onkohan joku etsikkoaika minulla...
Että minullakin oli joskus suhteen alussa noita, kun tunsin itseni liian sidotuksi, lisäksi myös suhteiden kriisi aika vaiheissa n 3 ja 7 vuos... Etsi syy mikä ärsyttää tai mihin et ole tyytyväinen ja puhukaa siitä.
Mulla ihan samanlaista... Oikein ahistaa lähteä töistä kotiin kun tietää että siellä se mies on. Vaikka sen pitäis olla kaikin puolin maailman ihanin mies. On se jo jotain arvannukin kun kyselee koko ajan ja mä vaan sanon etten vaa jaksa sen seuraa. Ei meiän avioliitossa sinänsä mitään isompaa vikaa ole, ei vaan jaksa sitä.
Mulla ei kyllä mitään ahistusta eron suhteen oo. Ei vaan viiti sen takia kun naimisiin on menty "kerran vaan elämässä" -periaatteella ja asuntolaina yhessä otettu. Kai tätä on vaan kestettävä, jos se jossain vaiheessa paremmmaks muuttuis... Eikös sitä sanota et suhteessa hyviä ja huonoja aikoja. Jos tää sit sitä huonoa. En sit tiiä miten kauan sitä huonoa aikaa pitää kestää, ennen ku ero ois edessä.
niin se on ainakin omalla kohdalla mitä tuossa joku aeimmin sanoi. Nyt oltu yhdessä 6 vee ja tuntuu ihan samanlaiselta, haluais olla yksin, haluais olla enemmän menossa ja ehkä jopa joskus tavata muita(tuota en toki ole tehnyt) mutta kun aamulla avaa silmät ja toinen tuhisee siinä vieressä tietää että rakastaa. Niin en tiedä miten tuo ohi menisi, toisilla eroten toisilla ajan kanssa, itselläni on onneksi niin hyvä kumppani että olen voinut jutella asiasta ja hän kyllä antaa nyt mulle hieman enemmän omaa tilaa..
Tosin muiden ystävien ja parien juttuja kun on kuunnellut niin kaikilla omat vikansa on, ei kai se siitä ainakaan vaihtamalla parane!!
miehesi yksinkertaisesti on ärsyttävä ja sitä ei jaksa kukaan mukaan kuunnella! Mieti mitä yhteistä teillä on; pidätkö miehesi juttuja yleisesti ottaen kiinnostavina, miksi olet sen miehen kanssa? Onhan mahdollista, että tutustuttuasi paremmin mieheesi, iän karttuessa, olet vain todennut, että sehän on älykääpiö! Kamala havainto sinänsä. Mutta painajaiset kertovat siitä, että olet myös takertunut mieheesi ja pelkäät olla yksin. Olin haistavinani sellaistakin, että suhteenne ehkä alkoi suunnattomalla takertumisella ja nyt kapinoit sitä vastaan ja siksi miehesi ärsyttää sinua(unissa taas ero pelottaa). En tiedä, sinä tiedät varmasti paremmin kun kuulostelet itseäsi.