mikä on...

Huonolta näyttää! Jätä mies niin saa rauhassa katsella muita, eikä tarvitse sinua rääkätä. On hänellä kumma käsitys rakkaudesta! Ei todellakaan kannata jatkaa, jos neuvoa haluat!

lissu kirjoitti:

Huonolta näyttää! Jätä mies niin saa rauhassa katsella muita, eikä tarvitse sinua rääkätä. On hänellä kumma käsitys rakkaudesta! Ei todellakaan kannata jatkaa, jos neuvoa haluat!

tiedän kyllä,ettei tässä suhteessa ole mitään tervettä....sitä vaan rakastaa toista vaikka se satuttaa..ei ole helppoa luovuttaa..miten saa sitä voimaa niin paljon että pystyy lähtemään? olen yrittänyt, mutta se ei ole helppoa..kiitos kommenteista.

tiedän kyllä kirjoitti:

tiedän kyllä,ettei tässä suhteessa ole mitään tervettä....sitä vaan rakastaa toista vaikka se satuttaa..ei ole helppoa luovuttaa..miten saa sitä voimaa niin paljon että pystyy lähtemään? olen yrittänyt, mutta se ei ole helppoa..kiitos kommenteista.

Tuttu tunne... Mitä tehdä?se on hyvä kysymys...
Ja se että mies liehittelee muita on selvä merkki siitä että vaikea tapaus on vastassa...
Itse en ole vielä keksinyt miten pääsee pois kun on niin koukussa suhteeseen ja mies muka yrittää kaikkensa... Toivon vain että se lopulta jättäs minut niin ei tarvis riutua... Mutta sen olen tehnyt että pidän kiinni omasta ajasta ja omista tekemisistä vaikka toinen mitä sanois... En kuuntele enää haukkuja ja seuraavasta iskusta häivyn... En ala enää riepoteltavaksi...
naistenlinjalla(löytyy hakusanalla) on hyviä vinkkejä eteenpäin... Jaksamisia!!

tiedän kyllä kirjoitti:

tiedän kyllä,ettei tässä suhteessa ole mitään tervettä....sitä vaan rakastaa toista vaikka se satuttaa..ei ole helppoa luovuttaa..miten saa sitä voimaa niin paljon että pystyy lähtemään? olen yrittänyt, mutta se ei ole helppoa..kiitos kommenteista.

Minun mieheni juoksee vieraissa myös minkä kerkiää ja ei juurikaan yritä peitellä edes asiaa.. Nykyään olen niin voimaton etten jaksa edes mainita asiasta.. Kerran hänen tehtyään sitä kapungissa torilla monien ystävieni ja tuttavieni nähden sanoin hänelle asiasta ja hän haukkui minut sitten keskellä toria huoraksi niin että kaikki sen kuulivat. Sen jälkeen olen pitänyt suuni kiinni.
Ensimmäistä lyöntiä minä pidin vahinkona. Tiesin kyllä hänen olevan uskomattoman mustasukkainen ja pistin asian sen piikkiin. Toista lyöntikertaa en ole ikinä antanut hänelle anteeksi.
Minulla ehkä olisi voimiakin lähteä tästä onnettomasta aviliitosta jossa koen uskomatonta henkistä väkivaltaa. Mutta minä todella olen tyhmä ja lapsellinen aivan kuin mieheni sanoo. Tyhmä ja lapsellinen siksi koska keksin tekosyitä jäädä.
Aivan kuin kerjäisin itse tätä. Siksi aihe onkin minulle todella vaikea puhuttava sillä en tunne olevani oikeutettu valittamaan aiheesta kun en itse lähde.
Illalla yksin miettiessäni ja itkiessäni näitä asioita alan palauttamaan mieleeni hyviä muistoja. Aivan kuten ihminen alkaa ajatelle iloisia asioita herättyään yöllä painajaisiin.
Neuvon siis sinua että älä missään nimessä anna hyvien muistojen ja kauniisen sanojen horjuttaa päätöstäsi lähteä.
Toivon että rakastat vielä itseäsi niin paljon että tajuat lähteä!
Minulle se on jo myöhäistä, kunnes kasvan niin paljon että pystyn jällee näkemään peilistä sen itseni joka aikoinani olin, en sen lihavan ja ruman minäni jonka mieheni on saanut näkemään, ja jota kukaan muu kuin hän ei huolisikaan.
Paljon jäksamista sinulle!! Paljon voimia ja tulevaisuuden haaveita!!

ansku kirjoitti:

Minun mieheni juoksee vieraissa myös minkä kerkiää ja ei juurikaan yritä peitellä edes asiaa.. Nykyään olen niin voimaton etten jaksa edes mainita asiasta.. Kerran hänen tehtyään sitä kapungissa torilla monien ystävieni ja tuttavieni nähden sanoin hänelle asiasta ja hän haukkui minut sitten keskellä toria huoraksi niin että kaikki sen kuulivat. Sen jälkeen olen pitänyt suuni kiinni.
Ensimmäistä lyöntiä minä pidin vahinkona. Tiesin kyllä hänen olevan uskomattoman mustasukkainen ja pistin asian sen piikkiin. Toista lyöntikertaa en ole ikinä antanut hänelle anteeksi.
Minulla ehkä olisi voimiakin lähteä tästä onnettomasta aviliitosta jossa koen uskomatonta henkistä väkivaltaa. Mutta minä todella olen tyhmä ja lapsellinen aivan kuin mieheni sanoo. Tyhmä ja lapsellinen siksi koska keksin tekosyitä jäädä.
Aivan kuin kerjäisin itse tätä. Siksi aihe onkin minulle todella vaikea puhuttava sillä en tunne olevani oikeutettu valittamaan aiheesta kun en itse lähde.
Illalla yksin miettiessäni ja itkiessäni näitä asioita alan palauttamaan mieleeni hyviä muistoja. Aivan kuten ihminen alkaa ajatelle iloisia asioita herättyään yöllä painajaisiin.
Neuvon siis sinua että älä missään nimessä anna hyvien muistojen ja kauniisen sanojen horjuttaa päätöstäsi lähteä.
Toivon että rakastat vielä itseäsi niin paljon että tajuat lähteä!
Minulle se on jo myöhäistä, kunnes kasvan niin paljon että pystyn jällee näkemään peilistä sen itseni joka aikoinani olin, en sen lihavan ja ruman minäni jonka mieheni on saanut näkemään, ja jota kukaan muu kuin hän ei huolisikaan.
Paljon jäksamista sinulle!! Paljon voimia ja tulevaisuuden haaveita!!

Tarinasi on tuttu, olen kokenut itse saman. Olin lopulta niin lyöty, että en jaksanut aamuisin nousta sängystä ylös. Kunnes eräänä iltana puolisoni yritti minut tappaa. Menin sairaalaan ja lääkäri 'herätti' minut todellisuuten. Otin yhteyttä paikkakuntani turvakotiin ja voin tänä päivänä hyvin. Soita turvakotiin. He ovat ammattilaisia. Varmasti jaksat kuunnella, mitä heillä on sanottavaa.

metsosop kirjoitti:

Tarinasi on tuttu, olen kokenut itse saman. Olin lopulta niin lyöty, että en jaksanut aamuisin nousta sängystä ylös. Kunnes eräänä iltana puolisoni yritti minut tappaa. Menin sairaalaan ja lääkäri 'herätti' minut todellisuuten. Otin yhteyttä paikkakuntani turvakotiin ja voin tänä päivänä hyvin. Soita turvakotiin. He ovat ammattilaisia. Varmasti jaksat kuunnella, mitä heillä on sanottavaa.

Tiedän että niin minun olisi viisainta tehdä. Mutta nyt ollut rauhallista Fyysisellä puolella. Katsotaan sitten seuraavan kerran jälkeen jos olisi jo tarpeeksi taottu järkeä päähän. Sitä kun aina toivoo toisen muuttuvan vaikkei niin kuitenkaan tapahdu koskaan..