Sinkkuelämä on mulle aika vierasta, enkä tunne ylipäätänsäkään sinkkuja. Elämäntilanteeni johdosta olen itse ilmeisesti sinkku, minulla ei ole ketään kumppania.
Olen kirjoitellut tälle palstalle reilun kuukauden hakiakseni vähän kokemuksia ihmisiltä joille sinkuus on määritellyt identiteettiä pidempäänkin, ja palsta on vienyt minut maailmaan jota en tuntenut entuudestaan.
Suurinta osaa kommentoijista sinkkuus koskettaa itseäkin, tuskin täällä huvin vuoksi kommentoidaan päiväkausia itselle vierasta aihetta, itse ainakaan en olisi edes älynnyt alkaa tutustumaan palstaan ilman omakohtaista kokemusta aiheesta.
Itse sinkkuudesta, sen hyvistä puolista, haittapuolista, toisen kaipuusta, tyytyväisyydestä tms. ei kuitenkaan kukaan kirjoita. Palstalla haukutaan miehet ja naiset, kerrotaan seksistä ja siitä kuinka seksi ei kiinnosta.
"Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa"-tyyppiset kliseet täyttävät ilmatilan, vakuutellaan että olotila on mieluinen koska miehet/naiset on paskoja. Enempi näitä kommentteja lukiessa olen alkanut pohtimaan, onko sinkkuus oikea vaihtoehto vai onko kyse niistä happamista pihlajanmarjoista kuten siinä tarinassa.
Onko sinkkuus oikeasti jollekin ihan oma valinta ilman mitään ajatusta siitä ettei kukaan kuitenkaan suostu tanssimaan minun pillini mukaan?
Olen kirjoitellut tälle palstalle reilun kuukauden hakiakseni vähän kokemuksia ihmisiltä joille sinkuus on määritellyt identiteettiä pidempäänkin, ja palsta on vienyt minut maailmaan jota en tuntenut entuudestaan.
Suurinta osaa kommentoijista sinkkuus koskettaa itseäkin, tuskin täällä huvin vuoksi kommentoidaan päiväkausia itselle vierasta aihetta, itse ainakaan en olisi edes älynnyt alkaa tutustumaan palstaan ilman omakohtaista kokemusta aiheesta.
Itse sinkkuudesta, sen hyvistä puolista, haittapuolista, toisen kaipuusta, tyytyväisyydestä tms. ei kuitenkaan kukaan kirjoita. Palstalla haukutaan miehet ja naiset, kerrotaan seksistä ja siitä kuinka seksi ei kiinnosta.
"Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa"-tyyppiset kliseet täyttävät ilmatilan, vakuutellaan että olotila on mieluinen koska miehet/naiset on paskoja. Enempi näitä kommentteja lukiessa olen alkanut pohtimaan, onko sinkkuus oikea vaihtoehto vai onko kyse niistä happamista pihlajanmarjoista kuten siinä tarinassa.
Onko sinkkuus oikeasti jollekin ihan oma valinta ilman mitään ajatusta siitä ettei kukaan kuitenkaan suostu tanssimaan minun pillini mukaan?
Vastaukset 104
Vanhimmat
Miltosfäärin spämmiä. Etsi Teemu nainen itsellesi niin loppuu tää ainainen itku ja kitinä.
Sulle sinkkuus ei liene oma valinta?
Mulle on niin sinkkuus kuin suhdekin ollut aina oma valinta. Vaikka kuin päin kääntäisi niin se on. Ja uskallan väittää, että se on oma valinta suurimmalle osasta muitakin. Koska harvemmin, jos koskaan, kukaan on siinä tilanteessa, ettei voisi valita toisin. Pitää vaan tehdä oikeat valinnat oikeaan aikaan. Eikä oikeat valinnat ole ne valinnat, jotka haluaisi tehdä, vaan mitkä täytyy tehdä.
Onko kohdallasi niin, että sinkkuus ei ole lopullinen valinta?
Mikään ei ole kohdallani lopullinen valinta. Pidätän oikeuteni mukautua muuttuviin olosuhteisiin. :)
Luulen että tää on aika yleistä. Parisuhde on kiikarissa, mutta se vaatii sen oikean henkilön.
Sinkkuus ei taida olla oikein kenenkään tavoite?
Todennäköisesti niin.
Tosin itseni kohdalla sanoisin, ettei se parisuhdekaan ole ikinä ollut tavoitteeni. Joskus asiat vaan tapahtuu... :D
Asioita kyllä tapahtuu, mutta kyllähän panolle voi toivottaa hyvää syksynjatkoa.
Tieteellisen tutkimuksen mukaan rakastuminen kestää max 2v ja sen jälkeen kyse on järjestelyistä tai päätöksestä että yritämpä elää tämän tsirbulan kanssa.
Heh... Ei tainnut asiaa tutkineet tiedemehet koskaan ollut rakastuneita... :)
Meemus stupid stories arghhh
Mä olen lukenut näitä juttuja jo vuosia. Arvaa vaan onko tehnyt hyvää mielenterveydelle? Ei nämä jutut tosin aina näin pahoja olleet, joskus oli ihan hauskaa trollaamista ja nauraa sai paljon, mutta nykyään nää on jo ihan tosissaan.
En suosittele jämähtämään tänne, ellet sitten halua kuollettaa itseltäsi uskon rakkauteen ja kyynistyä. Siihen käyttötarkoitukseen tää toki on hyödykäs palsta.
Kai tässä lopun aikoja eletään. Raamatussakin kerrotaan, että lopun aikoina mies ja nainen eivät enää rakasta toisiaan, eivätkä tahdo avioitua.
Täytyy varmaan ruveta pistään kädet ristiin ku vielä kerkii, ettei vain joudu sinne lämpösempään paikkaan.
En oikein usko että nämä ihmiset on tosissaan, tällainen keskustelutyyli on vain ominaista palstoilla joissa oikeaa keskustelua ei ole vaan jokainen puolustaa omaa väitettään.
Niin olishan noita ottajia paljonki mutta kun ei itellä kiinnosta.
Mie en jaksa alkaa huoltamaan toisen ihmisen tarpeita koko ajan.
Minäkään en halua huoltomieheksi enkä halua muuttaa yhteen, mutta kyllähän sellainen itsenäinen nainen kelpaisi huvittelukumppaniksi. Ei mitään surutyttöä, vaan oikea ilotyttö...
Joo mutta oot käytännössä sinkku tuossaki systeemissä.
Se olisi seurustelua menettämättä itsemääräämisoikeutta.
Ei ole oma valinta, mutta toisaalta en haluaisi huonoa suhdettakaan. Hyvin vaikesti koskaan päässyt suhteisiin, ja niissä käynyt yleensä nopeasti selville, että ainoa mahdollisuus on erota. Tai niinkin, että jo ennen suhteen aloittamista näkee kirkkaasti, miksi se ei tule toimimaan. Se on hyvä, koska ero on sitä pahempi mitä pitempään oltu yhdessä, sillä toiseen kuitenkin tottuu ja kiintyy, vaikka suhde ei toimisi. Olen alkanut uskoa, että hyviä suhteita ei oikeasti ole olemassakaan, pidetään vain kulissia pystyssä tai jompi kumpi valehtelee.
Tää on aika laaja ilmiö, niin miesten kuin naisten suusta kuultua.
Voiko parisuhteen rakentaa niillä lähtöehdoilla, että kumppanin tulee mukautua täysin minun mieleisekseni?
Siihenkö se sinun entinen suhteesi kaatui? Taidat sitten olla todella itsekäs ihminen. Tuskin kuitenkaan kannattaa luulla, että kaikki ovat samanlaisia.
Monella ei ole edes ollut mitään suhdetta koskaan. Minulla on ollut muutama suhde niiden kanssa, joille olen sattunut kelpaamaan. Niissä on kuitenkin ollut kaikissa jokin asia, jonka vuoksi suhde ei ole ollut mielekäs. Joskus olen itse lähtenyt, joskus minut on jätetty kun olen ottanut asian puheeksi.
Mitä olen jutellut eronneiden kanssa, niin tyypillisiä ongelmia on, että seksi ei toimi, lapsenhankkimistoiveet ovat vastakkaiset, toinen on juoppo, toinen pettää, toinen on hihhuliuskis, kiinnostuksen kohteet erilaiset, ei ymmärrä toista, ei ole rakkautta. Mietinpä vain, että kuinka moni sitten jättää eroamatta, vaikka niilläkin on nuo samat vaikeudet.
En lähtisi yleistämään, että esimerkiksi lapsiperheet eroavat liian helposti. Sen sijaan monet ehkä menevät naimisiin liian helposti.
Pitää sanoa, että naisten ottaman eron syistä suurin osa on sellaisia, joita ainakin minun on helppo ymmärtää. Ja jopa pitää ainoana vaihtoehtona. Ne mitä en ymmärrä omista lähtökohdistani on nämä anjasnellmansyyt. Taas naisten perusteluja huolia joku tietty mies en useinkaan tajua lainkaan. "Kun se Matti Nykänen on vain niin hurmaava". Miesten syistä erota tiedän vähemmän.
Jos eroista ja niiden syistä keskustellaan, niin mielestäni suurin osa miehistä elää suhteissa joita minä en sietäisi.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan pohdin kuinka monelle sinkkuus on itsetarkoitus vailla mitään kiinnostusta kumppaniin vaikka minkälainen helmi sattuisi kohdalle.
Vanha sanontahan on, että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Tosin vähissä on ihmiset, joiden mielestä sinkkuus on houkuttelevampi vaihtoehto kuin hyvä ja onnellinen suhde. Vaan onhan noita erakkoluonteitakin.
Jotenkin vaan olen huomannut että vannoutuneilla yksineläjillä on eniten katkeruutta äänessä.
Ehkä se sinkkuus on seuraus siitä ettei pystytä rakentamaan hyvää suhdetta.
Ehkä sinulla on.
En väitä olevani onnellinen.
Jos luulee, että minä=kaikki, niin skitsofrenialääkitys voi auttaa.
Aina voi kertoa oman näkemyksensä, sellaista on olla keskustelupalstalla.
Keskustelupalstalla voi kertoa näkemyksensä, jolla ilman perusteluja ei ole mitään arvoa.
Liittyikö sinun erosi ehkä huonoon keskusteluyhteyteen?
Kyllä näkemyksillä on arvoa, olisi aika hullua olla tekemisissä ihmisen kanssa jolle pitäisi perustella jatkuvasti omaa ajatusmaailmaa.
Ei minun eroni johtunut huonosta keskusteluyhteydestä, meillä keskusteltiin paljon. Ero johtui siitä että emme pitäneet suhdetta vaalimisen arvoisena.
Paljous ei ole keskustelun hyvyyden mittari. Mielipiteillä vaikka siitä, millaisia kaikki sinkut ovat ei ole mitään arvoa, jos ne eivät perustu mihinkään. Et kuulemma edes tunne muita sinkkuja kuin itsesi.
Minä tunnen sinun ihmistyyppisi.
Edelleen tälläkään väitteellä ei ole mitään arvoa, koska se ei perustu mihinkään. Sanopa seuraavaksi, että olet Jeesus Jumalan poika, mitä sitä napeilla pelaamaan. :D
Mielenkiintoista tuo, mitä itse yllä totesit, että sinä et pysty suhteeseen siitä syystä, että pyrit saamaan toisen täysin valtaasi.
Väitteellä on sinällään arvoa, koska sinä et tuo keskusteluun uusia näkökulmia vaan pyrit jumiuttamaan sitä.
Minä en ole sanonut etten lähde parisuhteeseen ellen pysty alistamaan toista, vaan olen pohtinut että voiko joku valita sinkkuuden siitä syystä.
"Sinkkuelämä on mulle aika vierasta, enkä tunne ylipäätänsäkään sinkkuja.
Jotenkin vaan olen huomannut että vannoutuneilla yksineläjillä on eniten katkeruutta äänessä. Ehkä se sinkkuus on seuraus siitä ettei pystytä rakentamaan hyvää suhdetta. "
Sä varmaan olet meedio, kun tiedät kaiken sinkuista tuntematta ketään sinkkua.
Kyllä minä lukea osaan, monet sinkut kertovat päätyneensä sinkuksi koska miehet/naiset on paskoja. Kyllähän tuo toteamus kertoo sen, että ellei miehet/naiset olisi paskoja, kyseinen sinkku elelisi hyvässä parisuhteessa.
Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä lukee.
On ja ei.
Olen nähnyt itseni yhden miehen naisena ja kokenut, että olisin aika hyvä kumppani ja äiti. Olen aina tavoitellut parisuhdetta ja perhettä, toisaalta en ole koskaan ollut parisuhdemarkkinoilla mikään hittituote ja henkisellä tasolla oikeanlaisen miehen löytäminen on aina ollut mulle vaikeaa.
Olen matkan varrella ymmärtänyt, ettei tasapainoinen, samaan suuntaan menevä, kompromisseja sisältävä ja toistaan täydentävä elämänkumppanuus ole mikään itsestäänselvyys, joka kaikkien on helppo saavuttaa, olettaen että tähän liittyisi myös molemminpuolista romanttista rakkautta.
Oon miettinyt syitä siihen ettei sopivaa kumppania löydy ja oon tullut siihen tulokseen että mussa on monia ominaisuuksia, jotka eivät vetoa miehiin. Ei niinkään pinnallisia asioita, vaan vika onkin ehkä siinä, kuka MINÄ olen ja millaisia virheitä teen ihmissuhteissa.
Toisaalta tiedostan myös sen, että odotukseni uskolliselle, huomioivalle parisuhteelle ovat osittain epärealistisia. Vaikka täydellistä ei ole, on joitakin asioita joita en vaan voi katsoa läpi sormien. En halua olla "kenen tahansa kanssa" vain ollakseni parisuhteessa - tämäkin on koettu ja se ei vaan toimi.
Vaikka parisuhteeseen olisikin kaipuu, on tietyssä mielessä helpompaa valita sinkun elämäntapa (mitä se nyt kellekin on), tyytyväisyys itseensä sellaisena kuin on ja nauttia siitä osasta elämää, joka on hyvää kuin tavoitella jatkuvasti tähtiä taivaalta ja kyseenalaistaa itseään ja sitä, onko itsessä kenellekään tarpeeksi rakastettavaa. :)
Olen pakon sanelema sinkku. Kuten olen sanonut niin nainen kuin sitämukaa mahdollinen lapsikin eli perhehaaveet olisi olleet haaveissani. Rumuuttani en sitä saanut ja lopetin naisista haaveilun kokonaan mahdottomana ajatuksena koska olinhan kiinni haaveissani liki parikymmentä vuotta. Olen lopulta kokenut todellisen taakan putoamisen harteiltani kun tajusin että naisille mies on enemmän ulkonäkö kuin järkiperusteinen kysymys. Minun rahkeeni ei naisille riitä mut vaikka sinkkuuteni on pakollista voin sanoa että elämäni on unelmaa. Kaikki muut haaveeni olen pääsääntöisesti toteuttanut nyt jo paitsi naisen ja lapsen saantia joka on jo menneen talven lumia.
Sulla on selkeä tilanne, et ole vapaaehtoisesti sinkku mutta olet hyväksynyt kohtalosi.
Me muutkin olemme sinkkuja, mutta emme pysty myöntämään että emme toivoneet sitä.
Me muut olemme kutoneet ympärillemme valheiden verkon jolla selittelemme tilannettamme, emmekä oikeasti enää itsekään ymmärrä että elämme itsepetoksessa.
Minulle seksi toimii ihmissuhteen korvikkeena, jollekin seksi on syy kartella ihmissuhteita. Lopputulos molemmissa on silti sama, sinkkuelämä.
Jos nyt ensiksi alkuun korvaat kaikki "me"-sanat sanalla "minä".
Harkitsin me sanan korvaamista te sanalla.
"Onko sinkkuus oikeasti jollekin ihan oma valinta ilman mitään ajatusta siitä ettei kukaan kuitenkaan suostu tanssimaan minun pillini mukaan?"
Mitä vittua? Ajatteleeko mies noin että jonkun pitäisi "suostua tanssimaan minun pillini mukaan"? Hanki vittu orja tai avustaja jos tollasta haet. Ei parisuhteeseen kuulu mikään komentelu tai että joku tanssii pillisi mukaan. Sairasta.
Ala eläintenkouluttajaksi. Jätä naiset rauhaan.
Enempihän tuo ajatusmalli sopii naisiin. Toimi kuten siskot sanoo, tai jätä naiset rauhaan...
Mä oon vikat 10v tavotellu sinkkuutta. En oo vaan vielä päässyt siihen kun aina on joku matkassa mukana. Niin nytkin. Monikin platonisesti.
Sinkkuidentiteettiä mulla ei oo ikinä ollut koska meidän naistenhan ei tarvitse Etsiä seuraa vaan seuraa on aina paikalla minne ikinä meneekin.
Eli sinkkuus on sinulle ideaali tila?
Ajattelun vapaus on ideaali tila. Vihaan kaikkea sellaista jos joku koittaa vaikuttaa mieleesi.
Jos löytyisi mies joka ei pyrkisi manipuloimaan sinua, olisiko se syy harkita parisuhdetta?
Juu tottakai. Haluaisin vaan edes vähän miehekkään miehen ja miehekkäillä miehillä tuppaa olemaan sitä tahtoa vähän liiaksikin.
Olin lähes 2v parisuhteessa henkilön kanssa joka kutakuinkin ajatteli puolestani ja vaati minua ajattelemaan ja tekemään kuten hän tahtoi. Kontrolloi ja manipuloi. Kaiken lisäksi hän kuvitteli jostain ihmeen syystä että olisin samanlainen kuin hän. En ollut mutta muutuin osittain. En kuitenkaan täysin, epärehellistä minusta on vaikea saada.
Nyt jätin hänet....toivon että saan elää loppuelämäni ilman että hän ottaa yhteyttä. Tai häiriköi ainakaan liiaksi. Hänen puoleltaan voi odottaa ihan mitä tahansa. Tällä hetkellä lähinnä toivon ettei hän keksi kidnapata minua ja vaatia lunnaita. Toivon että sellaista tapahtuu vain jännäreissä.
Mutta voi tätä onnen määrää...olen onnellisempi kuin ikinä kun ei tarvitse raportoida tekemisiään kenellekään. Kun lopulta tajusin ettei hän luota mihinkään mitä sanon niin ymmärsin ettei suhdetta kannata jatkaa.
SM-seksi voisi tyydyttää sinussa tuon tarpeen, ja normaalissa elämässä olisit ihan tavallinen elli jota ei kyykytetä...
Määrittele "miehekäs". Minun mielestäni manipuloiminen on fyysiselle voimalle vastakkainen tapa käyttää valtaa.
Juu oon miettiny sitä jos ois parisuhteessa ja sais sm-seksiä mut muuten sen parisuhteen pitäs olla ns normaali. Musta vähän pervo ajatus kyl! Ja epäilen et miten mies joka ei alista sängyssä pystyy elämään alistamatta vähääkään arjessa!
Joo vallankäyttöähän manipulointi on.
Miehekkäänä pidän sitä että päättää ravintolan mihin mennään, omaa mielipiteitä eikä ole aina vaatimassa että nainen päättää ja kaikki käy. Siis sellasta on vaikea pitää miehenä jolle kaikki käy.
Minun mielestäni sanat "naisellinen" ja "miehekäs" voisi jo jättää sinne viime vuosituhannelle mistä ne ovat saaneet sisältönsäkin.
1700-luvullahan taas miehekästä oli puuteri, korkokengät, silkkisukat ja poninhäntäperuukki.
Niin voisi. Sovitaan että ollaan kaikki sukupuolettomia ja meitä on enemmän myötäileviä ja vähemmän myötäileviä. :D
Miehen itsetunto kohoaa jos hän pääsee dominoimaan sängyssä, silloin arjessa voi olla tasavertainen.
Dominointi ei tarvitse olla pelkkää piiskaamista, se voi olla hellävaraistakin.
Sovitaan näin! :)
Minä rakastan naisellisia naisia, he eivät mene koskaan muodista.
Se mitä sinä pidät "naisellisuutena" on kulttuurinen rakennelma, joka on lisäksi suodattunut sinun mielesi läpi.
Esimerkiksi seksuaalista haluttomuutta on joissain kulttuureissa ja joinain aikakausina pidetty/ pidetään erittäin naisellisena ominaisuutena. Joissain päin vastoin. Sama juttu vaikkapa kaljuuden kanssa. Se, että joku on "naisellinen" tarkoittaa mitä hyvänsä tai ei mitään.
Minulle naisellisuutta on kaikki se, mikä saa miehen heräämään minussa.
Esim, jos näen väkijoukossa naisen ja jäämme tuijottamaan toisiamme minuutiksi, niin näen siinä naisessa jotakin niin alkukantaisen naisellista että vain yleinen häveliäisyys estää minua nostamasta hänet olkapäälleni ja viemästä hänet kotiini pantavaksi.
Naisellisuus on vaikeasti määriteltävissä, me kaikki koemme eri asioita naisellisina.
Minun mielestäni ei. Miehet ja naiset ovat keskimäärin hyvin erilaisia. Mutta samaan aikaan on monenlaisia variaatioita kummastakin sukupuolesta.
Miehet ja naiset ovat erilaisia toisaalta biologisista, synnynnäisistä syistä, toisaalta siksi että kulttuuri muokkaa heitä erilaisiksi. Nykyään onneksi Suomessa saa olla melko monenlaisia naisia ja jopa miehiäkin.
Mielestäni sanat "miehekäs" ja "naisellinen" eivät toimi, koska ne tarkoittavat joka ihmiselle eri asiaa. On parempi sanoa täsmällisesti mitä tarkoittaa, koska silloin toiset ymmärtävät. Esimerkiksi "pitkätukkainen", "kalju", "hametta/ housuja käyttävä", "ärjyvä lihaskimppu", "isotissinen kotiorja" jne.
Kyllä normaalilla älykkyydellä varustettu ihminen tajuaa oikein, mitä miehekkyydellä tai naisellisuudella tarkoitetaan.
Siksi varmaan sinun onkin niin vaikea tajuta sitä.
Olin 4v suhteessa kunnes exäni jätti minut, olen sen jälkeen treffaillut useita miehiä joista kaksi olisi halunnut jotakin vakavampaa kanssani, en kuitenkaan ollut kummastakaan tarpeeksi kiinnostunut enkä valmis sitoutumaan heihin joten en päätynyt omasta halustani sinkuksi mutta olen omasta valinnastani pysynyt sinkkuna. Minulla on nyt menossa ärsyttävä välivaihe jolloin toisaalta haluaisin kumppanin mutta toisaalta en ole täysin päässyt yli erosta ja jossakin vaiheessa kun tapailu muuttuu liian vakavaksi rupeaa ahdistamaan ja lopetan tapailun.
Tiedän tunteen. Jos exä on edes vähän ajatuksissa, uusi pariutuminen on vaikeaa/mahdotonta.
Toisaalta paras keino unohtaa menneet on löytää henkilö joka vie jalat alta ja tuo Nykyisyyden. Sillon pyyhkiintyy mennyt.
Itse en kylläkään ole mikään treffailijatyyppi. Luotan kohtaloon ja siihen että oikea henkilö tulee vastaan oikealla hetkellä oikeassa paikassa. En usko että täällä maanpäällä tapahtuu mitään vahingossa.
Minä en jostain ihmeen syystä pysty kuvittelemaan itselleni kumppania, ainakaan jos pitäisi asua saman katon alla. Minulle on hirvittävän tärkeää oma tila ja että saa sisustaa kämpän kuin haluaa, valvoa vaikka läpi yön ilman että täytyy murehtia jos häiritsee toista jne. En oikeasti ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät avioliittoon. Avioliitto tuntuisi vankilalta.
Mullekin oma tila on kaikki kaikessa. Nykyisin asun niin isossa asunnossa että täällä voisi asua toinenkin ilman että pitäisi olla yhdessä kaiken aikaa. Haluan silti asua yksin mielummin.
Kaipaatko millään tasolla parisuhdetta?
Naiselle sinkkuus on aina oma valinta.
Näemmä hyvin harvoin, naiset kaipaavat suhdetta siinä missä miehetkin.
Naisella seksuaalinen halukkuus vähenee ikääntyessään, ja tästä syystä vanhemmalla iällä haetaan suhdetta seksuaalisesti haluttomampien urosten kanssa. Puumat tosin tekevät tuohon poikkeuksen.
Mies panee puutteessa kaikkea mikä liikkuu, joten kiinnostus hameväkeen on ehtymätön.
Varmaan on silloin oma valinta jos kuka tahansa kelpaa kumppaniksi
Onhan niitäkin ihmisiä jotka panevat kaikkea mutta eivät luovu sinkkuudesta
Nainen antaa mies saa. Nainen valitsee antaako (tasoiselleen) miehelle.. yli 500 000 naista on maassamme päättänyt vaatia hypergamian riivaamina itseään korkeampitasoista meistä ja on näinollen vapaehtoisesti jäänyt sinkuiksi.
Niin...sillonkin sinkkuus on oma valinta.
Sinkkuus on aina oma valinta, mutta kuinka moni pitää sinkkuutta kaikissa tilanteissa ykkösvaihtoehtona?
Ei sinkkuus ole sillon oma valinta jos on kääpiöpituinen ruma ja karvainen atm. Ei kaikkien kanssa suostuta seurustelemaan. Kurja facta.
Nyt menee jo saivarteluksi.
"Mies panee puutteessa kaikkea mikä liikkuu, joten kiinnostus hameväkeen on ehtymätön"
Kuka tämä mies on? En ainakaan minä, sillä vaikka olen puutteessa, niin en pane. Em. tosin johtuu siitä etten saa, vaikka haluaisinkin.
Pertti-setä kirjoittaa aina itsestään monikossa.
sinkkuus sinäänsä on oma valinta, sitä se tarkoitttaa.... mutta yksinolo ei ole aina oma valinta jos on syitä jotka vaikeuttaa kumppanin löytymistä... eli jos on vika tai saraus yms...
Mutta sit on valinta jos törmää vain kusipäihin, nii pettynyt jää mielummin yksin.
No+olen+Keittiöekspertin+kanssa+samaa+mieltä+tuosta,+että+täällä+palstalla+on+varmasti+90+%+porukasta+sinkkuja+vaan+siksi,+että+eivät+tule+toimeen+toisen+ihmisen+kanssa...+Ja+SUKUPUOLESTA+RIIPPUMATTA.+
Naiset ovat hypergamisista syistä parisuhdehaluttomia ja miehet yksinkertaisesti kyvyttömiä saamaan hypergamisen naisen.
Olen samaa mieltä sinkkuudesta, sen pitäisi olla vapaaehtoista ja siihen kuuluu myös kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen. Minun mielestäni sinkkuus on luonteeltaan vähän samanlaista kuin venäläinen ruletti, jonkun kohdalle sattuu silloin tällöin oikea kuti.
Mikäli henkilö ei halua olla minkään tason kontaktissa vastakkaiseen sukupuoleen, hän on vanhapoika/vanhapiika.
Ei tuollaista määritelmää ole kuin sinun mielikuvituksessasi. Sinulla on kova tarve laittaa ihmisiä tekaisemiesi otsikoiden alle.
Niin, no tuo kommentti, että vapaaehtoista, kuullostaa vaan terminä aikalailla harhaanjohtavalta, mihin kohta tarttuu noi ääritapukset kiinni. Tarkoittanet tarkemmin, että kokee olevansa sinkkuna onnellinen. Ja toisaalta antaa puhtaan mahdollisuuden myös sille toiselle tulla elämään...(hitto, eihän tähän aikaan ees voi sukupuolisiodonnaisesti sanoa vastakkainen sukupuoli)
Niin, ehkä siskokin on vanha piika, mutta toisaalta en usko, etteikö hänkin voisi jotenkin vielä hurahtaa johonkin mieheen vanhoilla päivillään... Tarpeeksi pitkään kun elää ja hyväksyy maailmassa erialisia ihmisiä, niin ehdottomuudet leikkaantuvat pois.
Kuten sanoin, minun mielestäni...
Arvasin jo! :D
Kyllä minäkin olin nuorena sinkku, kuten kaikki muutkin. Me hakeuduttiin aina sinne missä naisetkin pyöri, ja tarkoitus oli aina päästä pukille.
Joillekin se oli helpompaa, toisille vaikeampaa. Vuosien aikana kaikki tutut sinkut löysivät itselleen parinsa, löytyi joku joka kolahti.
Ne jotka jäivät yksin, eivät edes hakeneet kontaktia. He olivat jo nuorina vanhojapoikia/vanhojapiikoja.
No nuorena sitä tosiaan vaan koitti päästä pukille ja sitten tavallaan vaan halusi sen vakiopanon ja luuli että se on yhtäkuin parisuhde, mutta menihän siihen pitkään, että sen tajusi, että ei se niin mene. Vaikka erosin, en pidä kumpaakaan varsinaisesti syyllisenä, oltiin vaan kumpikin suhteen alussa jo niin lapsia ja ajattelemattomia. Mutta toisaalta sekin elämä muokkasi minusta tälläisen ja olen siitä ikionnellinen, koska nyt on asiat mallillaan. :)
Tosin en ole oikeen itsekkään ikinä tajunnut olevani sinkku? Eron jälkeenkin olin vaan eronnut? Hmmm... aika jännää muuten???
Luulen että tunteakseen olonsa sinkuksi ei saisi olla tunnesidettä kehenkään. Itselläni on aina ollut taustalla erittäin vahvat "sosiaaliset turvajoukot " joidenka takia tunnen itseni 24/7 rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Miesvalintani ovat systemaattisesti olleet vääriä. Siitä syystä ajattelen että ehkä parempi elää ilman parisuhdetta kuin kärsiä henkisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö eräskin komea haluaisi panna minua juuri nyt.
Varmaan tuossa tunnesideteoriassa on jotakin perää, ja minä ajattelen niin että minua hämäsi jonkin verran tuo virallinen siviilisääty. Eronneen ihmisen siviilisääty on "eronnut" eikä "naimaton", ja minä miellän "naimattoman" aina sinkuksi. Selvennökseksi totean, että työhöni kuuluu kysyä joissain tilanteissa asiakkaideni siviilisääty, siitä erikoinen selitys...
Niimpä. Mut ite en oo ollu naimisissa niin oon "naimaton" eli sinkku. Vaikka avoliitossa suurimman osan elämääni ollutkin. Mua on kosittu peräti 4 kertaa mut vain yhdelle sanoin joo ja menin kihloihin.
Vaikutat varmuudellasi ihan yhdeltä minun hyvinkin tutulta lakinaiselta. :D Varsinkin tuo eräskin komea haluasi panna mua... :) sit vielä kerran olet ollut kihloissa. Et kai muuttanut juuri Tampesteriin? :D
Sinä tosiaan olisit minunkin papereissani "sinkku", mutta kyllä minä itsekin olen oikeasti sinkku vaikka en ole sitä kolmeen vuoteen noin ajatellutkaan.
En muuttanut Tampesteriin. Joten en taida olla luulemasi henkilö. :D
Lakitiedettä olen kyllä opiskellut mutta lakinainen en ole. :)
Joo, kävikin jo ilmi sun ikäryhmäsikin jossain keskustelussa, että se siitä... mutta kiva huomata, että sinunlaisia on naisissa kiitettävästi. Vaikka aika pintapuolisesti vielä olen turissut sun kanssa... ja katsellut sun kommentteja...
"No+olen+Keittiöekspertin+kanssa+samaa+mieltä+tuosta,+että+täällä+palstalla+on+varmasti+90+%+porukasta+sinkkuja+vaan+siksi,+että+eivät+tule+toimeen+toisen+ihmisen+kanssa...+Ja+SUKUPUOLESTA+RIIPPUMATTA.+"
On oma valinta, pitkälti ajanpuutteen seurausta
Ei ole koska naiset eivät ota lyhyitä miehiä. Henkilökohtaisesti näen tällä foorumilla kuinka negatiivisesti ihmiset suhtatutuvat lyhyisiin miehiin. Ei tarvitse edes lähteä kämpän ulkopuolelle, koska edes miespuoliset ihmiset eivät siedä läsnäoloani. Mykkä ihminen on vastenmielinen.
Minulle sinkkuus on yhtä paljon valinta kuin ujous.
Kyllä. Tosin "never say never" eli se etten tällä hetkellä etsi suhteita ei tarkoita, että vannon itseni iäksi kaikkien seksuaalisromanttisten suhteiden ulkopuolelle. Elämäni on kuitenkin fokusoitunut ihan muitten asioitten, lähinnä opiskelun ja omien kiinnostusten kohteiden, ympärille. Tulevaisuudessa toivottavasti työn.
Mitäs sitä hyvää elämäntapaa muuttamaan, kun tuntee olevansa tyytyväinen.
Sinkkuus on ainoa valinta tällä hetkellä. Vaihtaisin sinkkuuden mielelläni toimivaan tasa-arvoiseen molempia osapuolia huomioivaan suhteeseen jossa rehellisyys Ja uskollisuus toteutuvat. Sinkkuus on kuitenkin parempi kuin huono parisuhde. Parisuhteen tulee parantaa elämänlaatua eikä huonontaa sitä.
Samaa mieltä.