Oikean kumppanin valinnasta

Yläpeukku tälle.

Yleensä ne on ne tytöt jotka ei oikein tiedä miten ne nyt olisi. Viimeistään parin vuoden päästä rupee tulemaan ajatuksia vihreämmästä kikkelistä aidan toisella puolella. Onhan suurin osa eroista naisten alkuun panemia. Ihan vaan kun ei tunnu siltä miltä pitäisi. Sitä tosin eivät itsekkään usein tiedä miltä pitäisi tuntua...

Mutta joku on mennyt kuitenkin metsään? Jos kyse on ollut siitä, että se "kolmas" on ollut ns. kaikki ihan ok, mutta silti on tullut ero, niin jutun juju on siinä, että silloin on hetki ottaa järki käteen ja miettiä, minkälainen se hyvä kumppani taas oikein olikaan ja miksi homma ei rokkaa? Ja panostaa siihen / korjata asia sitten kun seuraava sellainen tulee kohdalle. Eli löytää ne ongelmakohdat itsestään ja suhteistaan ja miten ne voisi korjata.

Jos toisella alkaa leikkiä ja harjoitella siitä voi seurata esim murha.
Jos vaikka "mukaseurustelet" jonkun kanssa ja jäät kiinni siitä että oletkin yhteydessä jonkun toisen kanssa ja "harjoitusseurustelijalla" onkin tunteita sinua kohtaan niin kyllä silloin ansaitset tulla tapetuksi tms. Ihmiset on arvaamattomia sillon kun niiden tunteita loukataan...esim just kun joku on pettäny.

Nnnainennnnn kirjoitti:

Jos toisella alkaa leikkiä ja harjoitella siitä voi seurata esim murha.
Jos vaikka "mukaseurustelet" jonkun kanssa ja jäät kiinni siitä että oletkin yhteydessä jonkun toisen kanssa ja "harjoitusseurustelijalla" onkin tunteita sinua kohtaan niin kyllä silloin ansaitset tulla tapetuksi tms. Ihmiset on arvaamattomia sillon kun niiden tunteita loukataan...esim just kun joku on pettäny.

Jos kynnys aloittaa ja lopettaa seurusteluja lasketaan tarpeeksi matalalle, niin silloinhan ei olisi mitään tarvetta pettämisellekään. Kun idea olisi juuri siinä, ettei ihmissuhteet ole niin vakavia, kun kaikki tietäisi että ne on vaan tilapäisiä ja "kokeilua".

Ehkä tuossa onkin tärkeintä se, miten vakavana kokeminen vaikutti sinun omaan käytökseesi?

Lienee suht tavallinen tarina se, että nuorena kokeillaan omaa vaikutusvaltaa ja viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen. Se on sitä leikittelyä, mistä voi toki seurata pahojakin sydänsuruja toiselle osapuolelle. Samantapaisen vaiheen monet kai kokevat eron jälkeen. Kokeillaan omaa viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen eron jälkeen.

Minusta on kyse vallasta: siis vakava antaa toiselle valtaa oman mielensä yli. Seurustelun alkuhan on aina kokeilua ja leikittelyäkin tavallaan, kun vasta tutustutaan paremmin. Toiselle ei pitäisi antaa valtaa oman olemassaolon yli koskaan, koska isoinkin tunne on ohimenevä. Vuoden kuluttua asiat näyttävät jo aivan toiselta, vaikka olisi kuinka rakastunut. Surematta jäänyt jättäminen on sellainen, joka balsamoidaan ikuiseksi ja kohde idealisoidaan. (Ylimääräistä pohdiskelua tässä vain, ei liity suoraan viestiisi.)

naisen-mielesät kirjoitti:

Ehkä tuossa onkin tärkeintä se, miten vakavana kokeminen vaikutti sinun omaan käytökseesi?

Lienee suht tavallinen tarina se, että nuorena kokeillaan omaa vaikutusvaltaa ja viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen. Se on sitä leikittelyä, mistä voi toki seurata pahojakin sydänsuruja toiselle osapuolelle. Samantapaisen vaiheen monet kai kokevat eron jälkeen. Kokeillaan omaa viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen eron jälkeen.

Minusta on kyse vallasta: siis vakava antaa toiselle valtaa oman mielensä yli. Seurustelun alkuhan on aina kokeilua ja leikittelyäkin tavallaan, kun vasta tutustutaan paremmin. Toiselle ei pitäisi antaa valtaa oman olemassaolon yli koskaan, koska isoinkin tunne on ohimenevä. Vuoden kuluttua asiat näyttävät jo aivan toiselta, vaikka olisi kuinka rakastunut. Surematta jäänyt jättäminen on sellainen, joka balsamoidaan ikuiseksi ja kohde idealisoidaan. (Ylimääräistä pohdiskelua tässä vain, ei liity suoraan viestiisi.)

"Lienee suht tavallinen tarina se, että nuorena kokeillaan omaa vaikutusvaltaa ja viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen. "

Omalta kohdaltani jälkeenpäin ajatellen hetki jolloin ehkä jonkinlaista viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen olisi voinut olla, oli juuri täysi-ikäistymisen kynnyksellä. Mutta ei siinä vaiheessa tullut mieleen, että pitäisi leikkiä, kun ajatuksissa oli selvää, että koko se elämä jää kuitenkin pian taakse.

Ja tylysti ajatellen: miksi yrittää suojella sydämiä särkymästä, kun ei sitä voi tehdä vaan joku särkee ne kuitenkin, jos ne on särkyäkseen.

Tuota vallan tasapainoa suhteessa olen ihmetellyt aiemminkin. Mun on vaikea uskoa, että suhdetta saisi toimimaan niin, ettei osapuolilla olisi jotenkin erilaiset roolit.

scrg kirjoitti:

"Lienee suht tavallinen tarina se, että nuorena kokeillaan omaa vaikutusvaltaa ja viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen. "

Omalta kohdaltani jälkeenpäin ajatellen hetki jolloin ehkä jonkinlaista viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen olisi voinut olla, oli juuri täysi-ikäistymisen kynnyksellä. Mutta ei siinä vaiheessa tullut mieleen, että pitäisi leikkiä, kun ajatuksissa oli selvää, että koko se elämä jää kuitenkin pian taakse.

Ja tylysti ajatellen: miksi yrittää suojella sydämiä särkymästä, kun ei sitä voi tehdä vaan joku särkee ne kuitenkin, jos ne on särkyäkseen.

Tuota vallan tasapainoa suhteessa olen ihmetellyt aiemminkin. Mun on vaikea uskoa, että suhdetta saisi toimimaan niin, ettei osapuolilla olisi jotenkin erilaiset roolit.

"Ja tylysti ajatellen: miksi yrittää suojella sydämiä särkymästä, kun ei sitä voi tehdä vaan joku särkee ne kuitenkin, jos ne on särkyäkseen."

Jokaisen sydän on kai jossain vaiheessa särkynyt. Ensinnäkään et voi estää, jos joku rakastuu sinuun, vaikka et ole kiinnostunut ja toisaalta se, ettei elämästä ole tarkoituskaan selvitä kuivin jaloin.

"Tuota vallan tasapainoa suhteessa olen ihmetellyt aiemminkin. Mun on vaikea uskoa, että suhdetta saisi toimimaan niin, ettei osapuolilla olisi jotenkin erilaiset roolit."

En ymmärtänyt tätä kappaletta, mitä tarkoitat?

scrg kirjoitti:

"Lienee suht tavallinen tarina se, että nuorena kokeillaan omaa vaikutusvaltaa ja viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen. "

Omalta kohdaltani jälkeenpäin ajatellen hetki jolloin ehkä jonkinlaista viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen olisi voinut olla, oli juuri täysi-ikäistymisen kynnyksellä. Mutta ei siinä vaiheessa tullut mieleen, että pitäisi leikkiä, kun ajatuksissa oli selvää, että koko se elämä jää kuitenkin pian taakse.

Ja tylysti ajatellen: miksi yrittää suojella sydämiä särkymästä, kun ei sitä voi tehdä vaan joku särkee ne kuitenkin, jos ne on särkyäkseen.

Tuota vallan tasapainoa suhteessa olen ihmetellyt aiemminkin. Mun on vaikea uskoa, että suhdetta saisi toimimaan niin, ettei osapuolilla olisi jotenkin erilaiset roolit.

"Omalta kohdaltani jälkeenpäin ajatellen hetki jolloin ehkä jonkinlaista viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen olisi voinut olla, oli juuri täysi-ikäistymisen kynnyksellä. "

Sinulla on edelleen viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta et huomaa sitä etkä käytä sitä hyväksesi ;) Vanhemmiten naiset vakavoituvat, käsittääkseni vakavasti suhteet ottavilla miehillä on hyvä markkina-arvo, ellet sitten etsi itseäsi hyvin paljon nuorempaa naista. Vai oliko se niin, ettet toistaiseksi etsi ketään, enemmän ajatusleikkiä (en ihan tarkkaan muista mitä aiemmin keskustelimme).

No esmes mun sydän ei ole särkynyt, mutta voi olla että sitä ei sitten olekaan sellaisena kuin ihmiset sen nyt yleensä ymmärtävät.

"En ymmärtänyt tätä kappaletta, mitä tarkoitat? "

Minusta usein kerrotaan tarinaa, jossa kaksi ihmistä kohtaavat, ihastuvat, rakastuvat ja haluavat olla yhdessä. Ja tämä tapahtuu niin, että kaikki käy aina tasatahtiin, niin että ei oikeastaan ole väliä kumpi haluaa asioita tai niiden etenevän, koska kumpikin haluaa samaa. Mutta kun käytännössä näyttää että aina toinen haluaa vähän enemmän ja toinen vähän vähemmän. Toinen kiskoo ja toinen vähän jarruttaa.

Ja sitten jos ajatellaan pitkäaikaista suhdetta, niin kahden ihmisen on tosi vaikea päättää asioista yhdessä, jos ja kun on erilaisia mielipiteitä ja toiveita. Siksi uskoisin että osapuolille väkisin kehittyy erilaiset tehtävät. Ja tuo alkuperäinen paras kolmesta valinta antaisi sitten ainakin ne kolme erilaista roolitusta, joista valita itselleen sopivin.

naisen-mielestä kirjoitti:

"Omalta kohdaltani jälkeenpäin ajatellen hetki jolloin ehkä jonkinlaista viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen olisi voinut olla, oli juuri täysi-ikäistymisen kynnyksellä. "

Sinulla on edelleen viehätysvoimaa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta et huomaa sitä etkä käytä sitä hyväksesi ;) Vanhemmiten naiset vakavoituvat, käsittääkseni vakavasti suhteet ottavilla miehillä on hyvä markkina-arvo, ellet sitten etsi itseäsi hyvin paljon nuorempaa naista. Vai oliko se niin, ettet toistaiseksi etsi ketään, enemmän ajatusleikkiä (en ihan tarkkaan muista mitä aiemmin keskustelimme).

Pelkkää teoreettista ajatusleikkiä omalta kannaltani. Keskustelupalsta sopii mielestäni menneiden aikojen ja tulevien aikojen kysymysten käsittelyyn, mutta nykyhetken ongelmat on ratkaistava muuten.

Markkinoilla on aina arvoa sillä mistä on niukkuutta ja vain vähän arvoa sillä mistä runsaudenpulaa.

"Pelkkää teoreettista ajatusleikkiä omalta kannaltani. Keskustelupalsta sopii mielestäni menneiden aikojen ja tulevien aikojen kysymysten käsittelyyn, mutta nykyhetken ongelmat on ratkaistava muuten."

En osaa tuohon ottaa kantaa, että mihin kaikkeen keskustelupalstassa on potentiaalia, kun on niin vähän kokemusta. Jokainen ottanee sen, minkä kokee tarpeelliseksi. Ajatusten vaihdolle voi antaa haluamansa merkityksen ja tarkoituksen.

"Markkinoilla on aina arvoa sillä mistä on niukkuutta ja vain vähän arvoa sillä mistä runsaudenpulaa."

Markkinoilla on merkitystä niille, jotka ovat markkinoilla, jos pariutumista ajatellaan. Kaikki eivät etsi seuraa eivätkä varsinkaan pysyvää seuraa. Joillekin muut ihmiset ovat aina niitä, joiden avulla omaa arvoa mitataan jne. Tuosta kaikesta irtisanoutuminen, perheen ja parisuhteen vaivoista (joita piisaa varsinkin, jos parinvalinta menee pieleen) kieltäytyminen pysyttelemällä ulkopuolella on ollut monien inhimillisten saavutusten takana. Vaikka siveydelle annettiinkin uskonnollinen sisältö, niin vapauttaahan tuo monelta pahalta, että pysyttelee muiden puuhien parissa.

scrg kirjoitti:

No esmes mun sydän ei ole särkynyt, mutta voi olla että sitä ei sitten olekaan sellaisena kuin ihmiset sen nyt yleensä ymmärtävät.

"En ymmärtänyt tätä kappaletta, mitä tarkoitat? "

Minusta usein kerrotaan tarinaa, jossa kaksi ihmistä kohtaavat, ihastuvat, rakastuvat ja haluavat olla yhdessä. Ja tämä tapahtuu niin, että kaikki käy aina tasatahtiin, niin että ei oikeastaan ole väliä kumpi haluaa asioita tai niiden etenevän, koska kumpikin haluaa samaa. Mutta kun käytännössä näyttää että aina toinen haluaa vähän enemmän ja toinen vähän vähemmän. Toinen kiskoo ja toinen vähän jarruttaa.

Ja sitten jos ajatellaan pitkäaikaista suhdetta, niin kahden ihmisen on tosi vaikea päättää asioista yhdessä, jos ja kun on erilaisia mielipiteitä ja toiveita. Siksi uskoisin että osapuolille väkisin kehittyy erilaiset tehtävät. Ja tuo alkuperäinen paras kolmesta valinta antaisi sitten ainakin ne kolme erilaista roolitusta, joista valita itselleen sopivin.

"No esmes mun sydän ei ole särkynyt, mutta voi olla että sitä ei sitten olekaan sellaisena kuin ihmiset sen nyt yleensä ymmärtävät."

Ehkä olet itse särkenyt sydämiä, niin voi käydä vaikkei olisi halunnut.

"Mutta kun käytännössä näyttää että aina toinen haluaa vähän enemmän ja toinen vähän vähemmän. Toinen kiskoo ja toinen vähän jarruttaa."

Rakastuminen ja parisuhteen alkaminen on minusta aikaa, jolloin mennään tasatahtiin. Jos siltä ei tunnu/näytä, voi se kieliä ongelmista ja myöhemmästä valtataistelusta: siis riippuvuussuhteesta eikä rakkaudesta. Onhan tällaisiakin suhteita paljon, ne voivat olla hyvinkin kestäviä. Itse asiassa joidenkin tutkimusten mukaan tuollaiset suhteet ovat niitä kaikkein kestävimpiä, rakastetaan, kunnes kuolema erottaa (perheväkivalta).

"Siksi uskoisin että osapuolille väkisin kehittyy erilaiset tehtävät. Ja tuo alkuperäinen paras kolmesta valinta antaisi sitten ainakin ne kolme erilaista roolitusta, joista valita itselleen sopivin."

Meissä on monenlaista, mutta myös monenlaisia lahjakkuuksia ja taipumuksia, joista noita käytännön elämään liittyviä roolituksia voi rakentaa. Mutta henkisellä puolella kaikissa on kaikkea, parisuhde tuo esille nuo kaikki puolet hyvinkin monipuolisesti ja onnelliset pariskunnat pärjäilevät monenlaisuutensa kanssa. Rooleihin jämähtäminen ei ole hyvä asia.

naisen-mielestä kirjoitti:

"No esmes mun sydän ei ole särkynyt, mutta voi olla että sitä ei sitten olekaan sellaisena kuin ihmiset sen nyt yleensä ymmärtävät."

Ehkä olet itse särkenyt sydämiä, niin voi käydä vaikkei olisi halunnut.

"Mutta kun käytännössä näyttää että aina toinen haluaa vähän enemmän ja toinen vähän vähemmän. Toinen kiskoo ja toinen vähän jarruttaa."

Rakastuminen ja parisuhteen alkaminen on minusta aikaa, jolloin mennään tasatahtiin. Jos siltä ei tunnu/näytä, voi se kieliä ongelmista ja myöhemmästä valtataistelusta: siis riippuvuussuhteesta eikä rakkaudesta. Onhan tällaisiakin suhteita paljon, ne voivat olla hyvinkin kestäviä. Itse asiassa joidenkin tutkimusten mukaan tuollaiset suhteet ovat niitä kaikkein kestävimpiä, rakastetaan, kunnes kuolema erottaa (perheväkivalta).

"Siksi uskoisin että osapuolille väkisin kehittyy erilaiset tehtävät. Ja tuo alkuperäinen paras kolmesta valinta antaisi sitten ainakin ne kolme erilaista roolitusta, joista valita itselleen sopivin."

Meissä on monenlaista, mutta myös monenlaisia lahjakkuuksia ja taipumuksia, joista noita käytännön elämään liittyviä roolituksia voi rakentaa. Mutta henkisellä puolella kaikissa on kaikkea, parisuhde tuo esille nuo kaikki puolet hyvinkin monipuolisesti ja onnelliset pariskunnat pärjäilevät monenlaisuutensa kanssa. Rooleihin jämähtäminen ei ole hyvä asia.

"Ehkä olet itse särkenyt sydämiä, niin voi käydä vaikkei olisi halunnut. "

Varmaan voikin käydä haluamatta, mutta ei kai nyt sentään huomaamatta.

"Onhan tällaisiakin suhteita paljon, ne voivat olla hyvinkin kestäviä. "

Tuossa on jälleen paradoksi. Hyvästä suhteesta on varmaan helppo lähteäkin, koska kumpikaan ei tee sitä vaikeaksi. Huonosta suhteesta voi olla vaikeampi kammeta itseään irti.

scrg kirjoitti:

"Ehkä olet itse särkenyt sydämiä, niin voi käydä vaikkei olisi halunnut. "

Varmaan voikin käydä haluamatta, mutta ei kai nyt sentään huomaamatta.

"Onhan tällaisiakin suhteita paljon, ne voivat olla hyvinkin kestäviä. "

Tuossa on jälleen paradoksi. Hyvästä suhteesta on varmaan helppo lähteäkin, koska kumpikaan ei tee sitä vaikeaksi. Huonosta suhteesta voi olla vaikeampi kammeta itseään irti.

"Varmaan voikin käydä haluamatta, mutta ei kai nyt sentään huomaamatta."

Hyvinkin helposti ja väitän jopa, että usein. Siksi, että sen aloitteita, joista itse ei ole kiinnostunut ei huomata tai oteta vakavasti. Tai sitten ei uskota, että joku voi olla kiinnostunut, jolloin tulkitaan lähestymisen motiivi väärin.

"Huonosta suhteesta voi olla vaikeampi kammeta itseään irti."

Riippuvuussuhteet ihmiseen ovat varmaan yhtä hankalia irtautumisen kannalta kuin tupakanpolton lopettaminen tai pysyvä hoikistuminen eli elämäntapojen muuttaminen. Ihminen alkaa uskoa, ettei parempaa ansaitse aivan niin kuin tupakoitsija ja ylensyömäri ajattelee, että kuolen minä joskus kuitenkin. Jos järki ja tunne taistelevat, niin useimmiten tunne voittaa, se tuttu ja turvallinen tunne, jonka riippuvuus tyydyttää.

naisen-mielestä kirjoitti:

"Varmaan voikin käydä haluamatta, mutta ei kai nyt sentään huomaamatta."

Hyvinkin helposti ja väitän jopa, että usein. Siksi, että sen aloitteita, joista itse ei ole kiinnostunut ei huomata tai oteta vakavasti. Tai sitten ei uskota, että joku voi olla kiinnostunut, jolloin tulkitaan lähestymisen motiivi väärin.

"Huonosta suhteesta voi olla vaikeampi kammeta itseään irti."

Riippuvuussuhteet ihmiseen ovat varmaan yhtä hankalia irtautumisen kannalta kuin tupakanpolton lopettaminen tai pysyvä hoikistuminen eli elämäntapojen muuttaminen. Ihminen alkaa uskoa, ettei parempaa ansaitse aivan niin kuin tupakoitsija ja ylensyömäri ajattelee, että kuolen minä joskus kuitenkin. Jos järki ja tunne taistelevat, niin useimmiten tunne voittaa, se tuttu ja turvallinen tunne, jonka riippuvuus tyydyttää.

"Hyvinkin helposti ja väitän..."

Vaikka yritän, en valitettavasti osaa kuvitella noita tilanteita, jossa kiinnostusta ei huomata tai ymmärretään väärin. Ainakaan niin, että kenenkään olisi syytä sydäntään rikkoa. Ehkä mä sitten itse olen niin hitaasti lämpeävä, ettö en pysty samaistumaan ihmisiin joilla on "suuria" tunteita.

scrg kirjoitti:

"Hyvinkin helposti ja väitän..."

Vaikka yritän, en valitettavasti osaa kuvitella noita tilanteita, jossa kiinnostusta ei huomata tai ymmärretään väärin. Ainakaan niin, että kenenkään olisi syytä sydäntään rikkoa. Ehkä mä sitten itse olen niin hitaasti lämpeävä, ettö en pysty samaistumaan ihmisiin joilla on "suuria" tunteita.

Ehkä tyypillistä miehille, etteivät huomaa heille annettuja hienovaraisempia vihjeitä ja merkkejä. Sydämen rikkoutuminen on tietty vähän sellaista iskelmäkieltä. Maailma kuitenkin pysyy radallaan usemmiten, jos ihastukselta tulee pakit.

naisen-mielestä kirjoitti:

Ehkä tyypillistä miehille, etteivät huomaa heille annettuja hienovaraisempia vihjeitä ja merkkejä. Sydämen rikkoutuminen on tietty vähän sellaista iskelmäkieltä. Maailma kuitenkin pysyy radallaan usemmiten, jos ihastukselta tulee pakit.

Sulla varmaan olisi sitten antaa esimerkkejäkin millaiset vihjeet on ignoorattu. Ja onko sitten kyse ollut siitä, että merkkejä ei ole huomattu vai niitä ei ole otettu todesta. Yleensähän miehiä syytetään enemmänkin siitä, että ne kuvittelee liikaa itsestään tai ylitulkitsee ystävällisiä ja flirttailevia eleitä.

scrg kirjoitti:

Sulla varmaan olisi sitten antaa esimerkkejäkin millaiset vihjeet on ignoorattu. Ja onko sitten kyse ollut siitä, että merkkejä ei ole huomattu vai niitä ei ole otettu todesta. Yleensähän miehiä syytetään enemmänkin siitä, että ne kuvittelee liikaa itsestään tai ylitulkitsee ystävällisiä ja flirttailevia eleitä.

Kanssasi kirjoitteleva nainen ei näytä tässä ymmärtävän viehättävän ja ei-viehättävän miehen eroa. Ei-viehättävät ylitulkitsevat naisen eleet, kun taas viehättävät joko eivät huomio tai eivät toimi, kuten nainen eleillään "on antanut ymmärtää".

Tämä naisten vihjaileva elekieli on vähän muutenkin kuin mykkä yrittäisi puhua viittomakielellä sitä osaamattomalle. Tosin viittomakielestäkin saa vähän enemmän selvää eikä viittomilla ole kaksoismerkityksiä.

scrg kirjoitti:

Sulla varmaan olisi sitten antaa esimerkkejäkin millaiset vihjeet on ignoorattu. Ja onko sitten kyse ollut siitä, että merkkejä ei ole huomattu vai niitä ei ole otettu todesta. Yleensähän miehiä syytetään enemmänkin siitä, että ne kuvittelee liikaa itsestään tai ylitulkitsee ystävällisiä ja flirttailevia eleitä.

Miten ihmeessä tästä tuli näin vaikea selitys, etten saa itseäni ymmärretyksi :D

"Ei-viehättävät ylitulkitsevat naisen eleet, kun taas viehättävät joko eivät huomio tai eivät toimi, kuten nainen eleillään "on antanut ymmärtää"."

Tuohon suuntaan juu. Jos emme ole kiinnostuneita romanttisessa mielessä henkilöstä x, emme päätämme vaivaa sillä, mitä hän viestii tai ei viesti, onko ihastunut vai vihastunut. Kun taas olemme kiinnostuneita, toivomme kontaktia ja saatamme helposti ylitulkita niin, että toinen on ihastunut, vaikka hän olisi vain normikohtelias. Molemmissa tapauksissa voi koitua sydänsuruja torjutulle, kun ihastus ei huomaa tai ei välitä.

Miehet kai eivät niin paljon vaivaa päätään sillä, jos aiheuttavat toisille sydänsuruja. Toisaalta naiset kestävätkin sydänsuruja miehiä paremmin. Jos oikein hullusti käy, niin varsinkin nuori mies voi vaikka tehdä itselleen jotain, kun tyttöystävä jättää tai ihastus torjuu. Melkein kaikilla naisilla on kokemusta siitä, kun kaverina pidetty mies onkin rakastunut ja sitten siitä koituu pahat sydänsurut. (Meni jo taas ohi aiheen.)

naisen-mielestä kirjoitti:

Miten ihmeessä tästä tuli näin vaikea selitys, etten saa itseäni ymmärretyksi :D

"Ei-viehättävät ylitulkitsevat naisen eleet, kun taas viehättävät joko eivät huomio tai eivät toimi, kuten nainen eleillään "on antanut ymmärtää"."

Tuohon suuntaan juu. Jos emme ole kiinnostuneita romanttisessa mielessä henkilöstä x, emme päätämme vaivaa sillä, mitä hän viestii tai ei viesti, onko ihastunut vai vihastunut. Kun taas olemme kiinnostuneita, toivomme kontaktia ja saatamme helposti ylitulkita niin, että toinen on ihastunut, vaikka hän olisi vain normikohtelias. Molemmissa tapauksissa voi koitua sydänsuruja torjutulle, kun ihastus ei huomaa tai ei välitä.

Miehet kai eivät niin paljon vaivaa päätään sillä, jos aiheuttavat toisille sydänsuruja. Toisaalta naiset kestävätkin sydänsuruja miehiä paremmin. Jos oikein hullusti käy, niin varsinkin nuori mies voi vaikka tehdä itselleen jotain, kun tyttöystävä jättää tai ihastus torjuu. Melkein kaikilla naisilla on kokemusta siitä, kun kaverina pidetty mies onkin rakastunut ja sitten siitä koituu pahat sydänsurut. (Meni jo taas ohi aiheen.)

Edelleen uskon vahvasti että suuri osa miehistä ei ikinä aiheuta kenellekään sydänsuruja, koska heidän olemassaolonsa on tuolta kantilta herttaisen yhdentekevää. Joten eipä ole sitten tarvetta vaivata päätäänkään. Naiset luultavasti havainnoi asiaa koskaan vain heitä kiinnostavien tapausten kannalta.

Asia voisi mielestäni periaatteessa olla ihan samalla naistenkin kannalta. Kun ei kaikki voi olla yhtä "lahjakkaita" edes sydänten särkemisessä. Mutta se mitä sanot naisita ja "kaverimiehistä" sitten taas sotii tuota vastaan. Omakohtaisesti mulla ei ole ollut naiskavereita, joten en osaa arvioida. Mutta jos olisi ollut, niin ihastumisriski luultavasti olisi ollut melkoinen.

scrg kirjoitti:

Edelleen uskon vahvasti että suuri osa miehistä ei ikinä aiheuta kenellekään sydänsuruja, koska heidän olemassaolonsa on tuolta kantilta herttaisen yhdentekevää. Joten eipä ole sitten tarvetta vaivata päätäänkään. Naiset luultavasti havainnoi asiaa koskaan vain heitä kiinnostavien tapausten kannalta.

Asia voisi mielestäni periaatteessa olla ihan samalla naistenkin kannalta. Kun ei kaikki voi olla yhtä "lahjakkaita" edes sydänten särkemisessä. Mutta se mitä sanot naisita ja "kaverimiehistä" sitten taas sotii tuota vastaan. Omakohtaisesti mulla ei ole ollut naiskavereita, joten en osaa arvioida. Mutta jos olisi ollut, niin ihastumisriski luultavasti olisi ollut melkoinen.

Nooo, mäkin uskon edelleen vahvasti, että sinuunkin on joku ollut ihastunut, et vain ole sitä prinsessaa huomannut, vaan jonkun toisen, mielestäsi kauniimman.

naisen-mielestä kirjoitti:

"Varmaan voikin käydä haluamatta, mutta ei kai nyt sentään huomaamatta."

Hyvinkin helposti ja väitän jopa, että usein. Siksi, että sen aloitteita, joista itse ei ole kiinnostunut ei huomata tai oteta vakavasti. Tai sitten ei uskota, että joku voi olla kiinnostunut, jolloin tulkitaan lähestymisen motiivi väärin.

"Huonosta suhteesta voi olla vaikeampi kammeta itseään irti."

Riippuvuussuhteet ihmiseen ovat varmaan yhtä hankalia irtautumisen kannalta kuin tupakanpolton lopettaminen tai pysyvä hoikistuminen eli elämäntapojen muuttaminen. Ihminen alkaa uskoa, ettei parempaa ansaitse aivan niin kuin tupakoitsija ja ylensyömäri ajattelee, että kuolen minä joskus kuitenkin. Jos järki ja tunne taistelevat, niin useimmiten tunne voittaa, se tuttu ja turvallinen tunne, jonka riippuvuus tyydyttää.

Voi olla vaikea erottaa, onko kyse riippuvuudesta vai todellisesta halusta olla yhdessä. Yllättävän moni pelkää yksinoloa. Senhän takia monet hankkiutuvat heti uuteen suhteeseen eron jälkeen. Ei tarvitse kohdata yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, joka tulee väistämättä eteen parisuhteen loputtua.
On suuri riski kohdata "vääränlainen" ihminen, jos ei ole balanssissa itsensä kanssa.

Miehen-mielestä kirjoitti:

Voi olla vaikea erottaa, onko kyse riippuvuudesta vai todellisesta halusta olla yhdessä. Yllättävän moni pelkää yksinoloa. Senhän takia monet hankkiutuvat heti uuteen suhteeseen eron jälkeen. Ei tarvitse kohdata yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, joka tulee väistämättä eteen parisuhteen loputtua.
On suuri riski kohdata "vääränlainen" ihminen, jos ei ole balanssissa itsensä kanssa.

Todellakin samaa mieltä viimeisestä lauseesta!

Tutkimus, josta vastauksessani kerroin ryhmitteli parisuhteita kiintymystyylin mukaisesti eri ryhmiin. Riippuvuuspariskunnilla tarkoitettiin vakavista (henkeä ja terveyttä uhkaavista) ongelmista kärsiviä pariskuntia, jotka pysyivät yhdessä. Sitä ei oikein voi tutkia, mikä on todellinen syy pysyä yhdessä niin kuin ei sitäkään, kuka oikeasti rakastaa tai mitä "oikea" rakkaus on, joten siltä osin vastaukseni on köökkitsykologiaa. Riippuvuus eli addiktiivisuus on monimuotoinen asia eikä voida missään sanoa, että kenenkään rakkaussuhde olisi vähempiarvoinen tai huonompi kuin toisten. Ei ainakaan tutkijan etiikalla. Tällaiset parit voivat hyvin kokea rakastavansa toisiaan, vaikka se ulkopuolisesta tuntuu oudolta.

Syitä pysyä yhdessä tai erota on valtaisa määrä, yksin olemisen pelko ja mukavuudenhalu, kiintymys, rakkaus, kaikki vähän vaikeita tutkia, koska ovat abstrakteja. Siksi tarvitaan teoreettisia tai /ja sosioekonomiseen asemaan liittyviä kehikkoja, joihin ryhmitellä.

naisen-mielestä kirjoitti:

Nooo, mäkin uskon edelleen vahvasti, että sinuunkin on joku ollut ihastunut, et vain ole sitä prinsessaa huomannut, vaan jonkun toisen, mielestäsi kauniimman.

Tämähän on aivan tyhjänpäiväistä spekulaatiota ja olemassa korkeintaan kyseisen prinsessan päässä. Jos ei saa asiaansa sanottua, niin sille ei kukaan muu voi yhtään mitään.

Sen sijaan iso osa miehistä on naisille täysin yhdentekeviä pari- ja seksisuhteiden saroilla. Asia on sinällään ihan ok, kunhan se kerrottaisiin kaikille jo mahdollisimman varhain. Kaikenlainen satuilu jokaiselle suotavasta parisuhderakkaudesta tulisi lopettaa.

Näkisin, että jos aikaa olisi paljon enemmän, niin lukukin voisi olla kolmea suurempi. Äärettömän pitkässä elämässä ehtisi kokeilla äärettömän monta. Mutta näinkin rajallisessa ajassa vain pieni luku on realismia.