elämäonlyhyt

Ei kaikkien lapsista tule peräkammarin poikaa tai tyttöä, ei vaikka olisivat kuinka läheisiä. Itselläni on 3 lasta, ovat asuneet omillaan parikymppisestä saakka. Itse ovat seurustelusuhteensa hoidelleet, ei ole minun äitinä tarvinnut niihin puuttua, eikä heidän valintojaan ihmetellä. Eivät he minua varten puolisoa ota vaan itselleen.

Näillä mennään. Kunnioitusta ja hyvää yötä.

Kyllä minäkin kunnioitin lapseni puolisoa niin kauan kunnes tämä jätti ison velkansa meille maksamatta ja otti ja hävitti rahat jotka olin antanut lapselleni auton korjausta varten plus muuta vastaavaa. Sitä ennen luulin häntä vielä ihan kunnon ihmiseksi kun osasi puhua ja esiintyä niin vakuuttavasti. Sitten en enää häntä kunnioittanut ja nyt hän onkin lapseni expuoliso ja uusissa naimisissa ja sama meno kuulemma jatkuu. En kunnioita.

Toivon kunnioitusta miniöiltä ja vävyiltä appivanhempia kohtaan. Olemme eläneet muutaman kymmenen vuotta enemmän. On noloa, kun meitä nuoremmat ilkkuvat ja he vielä kulvittelevat, ettei me sitä huomata. Eläkää sitä omaa elämää, mutta jos nyt vihdoin tajuaisitte, että kaikilla on se oma ainutlaatuinen elämä. Ja jos, ette itse välitä sukulaisista niin se ei ole syy erottaa puoliso omistaan. Olen niin paljon nähnyt anoppien mustamaalaamista vain sen vuoksi, koska miniä on mustasukkainen miehensä äidille, vaikkei tämä ole edes mikään ongelma anoppi. Negatiiviset tunteet ovat aina kantajassaan ja kantajasta peräisin, siinä on peiliin katsomisen paikka miksi tälläisia tunteita on. Pohtikaa miksi suututte aina appivanhemmat tavatessa, hehän ovat rakkaan puolison vanhemmat, jotka haluavat pitää yhteyttä lapsensa perheeseen.
Liika vallantavoittelu parisuhteessa on huono asia pidemmän päälle ja sitähän se on kun toisen vanhempia mustamaalataan.

Totta tuo. Kun toista halutaan loukata, silloin on helpointa iskeä tämän perheeseen. äitiin ja sisaruksiin. Ne on semmosia ja ne on tämmösiä. Ja niistä pitää koittaa saada toinen erilleen vaikka millä. Se on niin selkeää mustasukkaisuutta kuin olla voi, mutta ainahan sitä yritetään kaunistella joksikin muuksi. Akat varsinkin luulee, että jos ne saa miehensä kääntymään kotiväkeään vastaan, niin vaimon glooria siinä kasvaa, mutta eihän se kylläkään niin mene. Mies voi näennäisesti kotirauhan takia hillitä vanhempiensa ja sisarustensa tapaamisia, mutta sisimmässään ei näitä kuitenkaan hylkää. Tulee valtataistelutilanne, jossa vaimo suuttuu heti, jos kuulee miehen olleen yhteydessä kotiväkeensä ja jos sieltä yksikin puhelinsoitto tulee niin heti ollaan sodassa. Se on niin naurettavaa että oikeasti nauraisi, ellei se olisi totista totta. Aika piinaavaa miehelle ja avioliiton yksi tappava isku, mutta eihän nämä mustasukkaiset naiset sitä tajua. He kuvittelevat, että ihmisen voi omistaa, mikä on väärä luulo. Mutta silti he vaan olettaa, että jos mies on yhteyksissä omaan äitiinsä, silloin heidän "omistamastaan" miehestä puuttuu joku pala joka onkin mahdollisesti sen anopin, kauheeta! Ja sitten alkaa tappelu kun se pala on saatava takaisin. Järkyttävää.

No voihan p......, miniä ei näe, että kaikki vapaat poikani viettää anoppinsa seurassa ja tanssii hänen pillinsä mukaan. Jos me käydään pojan luona joskus kylässä, niin heti on sopimaton aika. Että puolin ja toisin. Poikani on osansa valinnut vai onkohan miniä pakottanut kitinällään.

Yleensä se palautuu takaisin miten käyttäydytään toisia kohtaan. Jos jollakulla on kova sydän ja rikollisen mieli, kunnioitus katoaa. Mutta jos elämä menee alamäkeä syistä joihin ei voi itse vaikuttaa, ei se vie kunnioitusta vaikka harmittaa. Pyritään ainakin kunnioittamaan toisia ihmisiä, ovat he sitten anoppeja, appeja, miniöitä tai vävyjä. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jokaisessa on jotakin hyvääkin.