Jokainen uusi suhde alkaa varmaan sellaisella ihanalla tunteella ja hurmoksella... Tämä suhde oli intensiivinen jo alusta lähtien ja tunteita oli varmasti molemmin puolin ja paljon. Sitten tulee vaihe jossa ilmeisesti huomataan niitä huonojakin puolia toisesta tai ajatellaan niiden olevan huonoja puolia koska entisissä suhteissa on ollut huonoja kokemuksia jotka jollain tasolla viittaavat näihin (vanahat kokemuksestahan yleensä opettavat jotain).
Siinä sitten niistä puhutaan ja varmaan pelätään seurauksia, toinen ottaa asian henkilökohtaisesti ja pakenee eli jättää sinut kuin nalli kalliolla.. Koet tämän loukkaavana koska et tule hyväksytyksi vai meneek se niin että toinen luulee ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. No erohan siitä tuli..
Monien mutkien kautta tulee eteen asioista jotka vievät ajattelemaan elämän tärkeysjärjestystä. Siinä kun teet yhtä aikaa eroa toisesta joka on jättänyt sinut, niin hän päättääkin haluavansa sinut takaisin. Heikkona tietenkin suostut anteeksi pyyntöihin ja ollaan taas yhdessä. Jälkikäteen kuitenkin selviää että toisella on ollut muita ja tapa ei ole mikään ihanin... Itse olet sitä mieltä että edellinen käsitellään aina alta pois ennen kuin uutta kannattaa edes ajatella (itselle ero tuli yhtä aikaa järkytyksenä vaikka toisaalta sen tiesi tapahtuvan). Ensimmäistä eroa ei koskaan puhuttu tai selvitetty sen kummemmin kuin että itse koin sen aiheuttaneen.
Nyt kuitenkin ollaan sitten siinä pisteessä että luottamus ja kunnioitus meni toista kohtaan ja vain sen takia että toinen toilaili "ero" aikana... Järki sanoo ettei yhdessä olla oltu mutta tunteet puhuu ihan muuta.. Miten joku voi pomppia noin ja kuvitella että kaikesta selvitään?!? Pitäisikö tällaisesta selvitä?!? Onko sitä uskoa ja toivoa enää tarpeeksi?!?
Siinä sitten niistä puhutaan ja varmaan pelätään seurauksia, toinen ottaa asian henkilökohtaisesti ja pakenee eli jättää sinut kuin nalli kalliolla.. Koet tämän loukkaavana koska et tule hyväksytyksi vai meneek se niin että toinen luulee ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. No erohan siitä tuli..
Monien mutkien kautta tulee eteen asioista jotka vievät ajattelemaan elämän tärkeysjärjestystä. Siinä kun teet yhtä aikaa eroa toisesta joka on jättänyt sinut, niin hän päättääkin haluavansa sinut takaisin. Heikkona tietenkin suostut anteeksi pyyntöihin ja ollaan taas yhdessä. Jälkikäteen kuitenkin selviää että toisella on ollut muita ja tapa ei ole mikään ihanin... Itse olet sitä mieltä että edellinen käsitellään aina alta pois ennen kuin uutta kannattaa edes ajatella (itselle ero tuli yhtä aikaa järkytyksenä vaikka toisaalta sen tiesi tapahtuvan). Ensimmäistä eroa ei koskaan puhuttu tai selvitetty sen kummemmin kuin että itse koin sen aiheuttaneen.
Nyt kuitenkin ollaan sitten siinä pisteessä että luottamus ja kunnioitus meni toista kohtaan ja vain sen takia että toinen toilaili "ero" aikana... Järki sanoo ettei yhdessä olla oltu mutta tunteet puhuu ihan muuta.. Miten joku voi pomppia noin ja kuvitella että kaikesta selvitään?!? Pitäisikö tällaisesta selvitä?!? Onko sitä uskoa ja toivoa enää tarpeeksi?!?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisen elämän raunioille ei voi rakentaa, paskan päälle jms. tarkoittaa vaan sitä, että ensin pitää selvittää entinen suhde ja oppia elämään yksin, ennen kuin ryhtyy uuteen suhteeseen. Kaikenlaista ongelmaa tulee muuten, kuten olet huomannut. Ja tää minunkin kirjoitus oli vaan tyhmää jälkiviisautta. Plääh..
Kommenttia omasta puolesta...Minä ainakin koin loukkaavana sen, että tunsin etten ole hyväksytty sellaisena kun olen. Ja ihan kuin olisit odottanut minusta jotain aivan muuta? En tiedä... Tunteet minulla vieläkin päällimmäisenä tosi vahvana. Tämä on ollut tosi rankkaa, kun ei voida tätä asiaa puhua. Miksi ei voida? Sitten selviäisi monta muutakin asiaa. Pahinta on luulo jostain toisen tekemisestä, joka ei olekkaan totta. Luottamus ja kunnioitus on kuitenkin ykkösasia joka suhteessa. Kukaan ei ole täydellinen. Uskoa ja toivoa on...
Kun aloitetaan seurustelu, päätetään rajat minkä sisällä eletään. Jos toinen keulii rajojen yli, asiat keskustellaan pois just silloin kun asiat tapahtuu ja sitten ne unohdetaan. Jos toisen moka on niin suuri ettei sitä voi unohtaa, erotaan ja jatketaan eteenpäin elämässä.
Ja kun ollaan erottu, kumpikin on vapaita tekemään mitä haluaa. Jos palataan takaisin yhteen, silloin aloitetaan puhtaalta pöydältä, mennyt seurustelusuhde on mennyttä, eron aikana sattuneet jutut on mennyttä. Kumpikaan ei selittele eikä tivaa tekikö toinen jotai tai ei tehnyt. Mitä järkee on edes keskustelella siitä oliko teillä eron aikana muita vai ei? Käytte sp-testissä molemmat ja jatkatte suhdetta jos siltä tuntuu.
Silloin kun/jos aloitetaan uudestaan yhdessä, sovitaan uudelleen rajat parisuhteelle ja mennään rajojen puitteissa eteenpäin elämässä. Jos sinulta on mennyt luottamus ja kunnioitus, niin älä edes aloita hommaa uudestaan. Jos haluat jatkaa, unohda entiset ja elä parisuhdetta kuin mitään entistä ei olisi ollutkaan, puhtaalta pinnalta. Anna suhteellenne uusi mahdollisuus, muuten heität vuosia hukkaan ton kumppanin kanssa.