Jos teitä kiusatut syyttä suotta nimitellään, halveksitaan ja kaikin tavoin nauramalla alistetaan, niin antakaa vähintään samalla mitalla takaisin.
Silloin teillä ei jää mielen ja kielen päälle katkeruutta siitä, että miksi minä olin silloin niin nöhverö etten sanonut vastaan kun oli aihetta.
Katkeruus on hyvin ikävä seuralainen, jos se jää pysyväksi.
Silloin teillä ei jää mielen ja kielen päälle katkeruutta siitä, että miksi minä olin silloin niin nöhverö etten sanonut vastaan kun oli aihetta.
Katkeruus on hyvin ikävä seuralainen, jos se jää pysyväksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
alentuisit samalle tasolle kiusaajiesi ja nöyryyttäjiesi kanssa?
Kun on kiltti ihminen, sanominen on todella vaikeaa tai se ei onnistu ollenkaan, varsinkin juuri tapahtuma hetkellä. Ja jos on todella kamalassa paikassa töissä, saisi puolustaa itseään ikuisesti ja se ei välttämättä sovi kaikille. Joten minun neuvoni on, lähtekää pois! Etsikää parempi paikka olla! Se on nykyaikana mahdollista! Sekin on puolustautumista!
Höh, mistä löydät muun paikan kun työttmiä on pilvin pimein ja ikääkin on.Nyt sä kyllä löperön ehdotuksen teit. Mä olen jo lähtenyt siitä paikasta ajat sitten ja katkeruus jäi vaivaamaan sydäntä. Se on kova paikka ja sen tietää vain sitä kokeva.
Lillukalle sanoisin ,ettei se ehdotuksesi mene läpi. Nöyrä saa ja pitääkin olla, mutta ei pidä ketään nöyristellä.
Kenenkään ei tarvitse alistua jonkun tyhjäpään vittuiluun, vaan sille pitää antaa vähintään samalla ja mieluiten isommalla mitalla takaisin jottei jää katkeruutta mielen päälle.
Yllytät muita sellaiseen typeryyteen, jota itsekään et uskaltanut tehdä.
Kukapa sitä uskaltaa, kun luottamusmies uhkaili lopputilillä ennen ja jälkeen. Ovatko luottamusmiehet enkeleitä, mustia vai valkoisia?
Yhtä raadollisia taitavat olla kuin me toisetkin.
Tai sitten se on periksi antamista, osoitus muille työkavereille tai pomolle, että minusta ei ollu tähän ja että saatiinpas ajettua sinut pois täältä!
Puhun kokemuksesta.., edelleen siellä olen, mutta kaiken aikaa haen uutta elämääni ja niin kauan aion yrittää, että viimein onnistuu! Mä en tohon työpisteeseen jää, en halua kylkiäisiksi eläkkeelle jäädessäni sydänkohtauksia, enkä muutakaan. Arvostan terveyttä siks paljon, et vaihdan heti maisemaa, kun se on mahdollista!
Eikö näille h...tin Hitlereille saa kuria. Suomessa on liikaa ihmisiä jotka joutuvat kärsimään joidenkin sadistien kynsissä. Onko mitään instanssia mikä voisi auttaa? Työministeriö tai sosiaali- ja terveysministeriö tai joku instanssi jolla on Suomessa vielä valtaa puuttua tälläisiin asioihin. Eihän tämä voi jatkua. Rahallisestikin se tulee kalliiksi.
AUTTAKAA HYVÄT IHMISET LÄHIMMÄISIÄNNE.!!!!!!!!!!!! POISTAMALLA NÄMÄ SADISTIT TYÖPAIKOILTA.
Itse olen yrityksessä, joka koostuu pääasiassa henkilöistä, jotka ovat olleet siellä koko ikänsä. He eivät koskaan uskalla nousta "kapinaan", koska menettävät työpaikkansa ja he tietävät, että uutta vastaavaa ei saisi. Työtehtävät rutiinia ja palkka juoksee ikääkin liikaa.
Joten he ovat siirtyneet kiusaajien puolelle, koska pelkäävät oman paikkansa puolesta. Ja pomot ( jotka ovat näitä kiusaajia heidän duunari hovinsa ) tietävät sen. Mahdoton yhtälö. Sinut mollataan helvettiä alemmaksi ja ihmisarvosi riistetään. Olet alhainen paska, et mitään muuta! Ainoa vaihtoehto on etsiä uusi työpaikka ja niitä ei noin vain löydy, ikävä kyllä.
Nämä ovat niitä, jotka ovat koko aikuisikänsä saaneet tepastella hyvässä ja turvallisessa talossa, hyvin palkatussa hommassa.
He ovat jo niin lieroituneet kieroutuneet ja toisiinsa klikkiytyneet etteivät tiedä mitä on fiksu käytös toisia ja toisinajattelevia työtovereita kohtaan.
Semmosessa vanhoillisessa työpaikassa ei ole tulevaisuutta.
Minua kiusattiin lähes kolmetoista vuotta. Viimein ikäihmiset irtisanottiin ja voi niitä voitonriemuisia katseita joita sain lähtiessäni,ainostaan yksi ihminen itsekin lähtija ja entinen esimieheni tuli,jutteli ja sai minut uskomaan itseeni.
Puoli vuotta olin kotona ja häpesin että minut irtisanottiin sitten löysin uuden työpaikan mutta koskaan se irtisanotuksi tulemisen nöyryytys ei poistu mielestäni.
Koin itseni ..jaa en osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta olisi melkein ollut parempi jos olisi hakattu kunnolla. Siitäkin olisi ehkä selviytynyt.
Mutta tuo kaikki jätti niin kamalan katkeruuden ja pahan olon sisimpään ettei siitä koskaan parane.Uuusi työ on haastava ja välillä jopa nautin siitä mutta yhteenkään ihmiseen en enää pysty luottamaan joka hetki pelkään selkään puukotusta ja odotan koska se taas alkaa.
Kaikki ne työkaverit joihin luotin pettivät minut, välttelivät, eivätkä edes tullet näkemiin sanomaan.
Kaiken tämän sai aikaan nuori pojan kloppi jota itse olin auttamassa ylöspäin urallaan.
Tämä tarina oli kuin minun elämäni historiasta. Hommasin taannoin eräälle työttömälle entiselle kolleegalleni työpaikan. Hän sai sen.
Minä oli tullut taloon aikaisemmin. Kuinka ollakaan. Minä sain kenkää ja hän vakiopaikan. Nyt on aikaa kirjoitteluun. Minut ja eräät toiset työtoverini haukkui silloinen pääluottamusmies meidät määräaikaiset "kurnuilijoiksi". No se siitä. Luulisipa heitä nyt hävettävän käytöksensä, jos ovat normaaleja ihmisiä.