Meillä on kolme lasta ja tölli. Olemme olleet naimisissa7 vuotta, yhdessä 8. Alku vuodet olivat rakkaudentäyteisiä. Sen jälkeen koin keskenmenon, joka aiheutti välirikon, en kestänyt mieheni piruilua esim. kissanhiekan siivouksesta, kun olin aivan hajalla esikoisemme menetyksestä. Palasimme kuitenkin yhteen muutaman kuukauden jälkeen. Tästähän miehen suku innostui minua morkkaamaan ja haukkumaan, kun olin niin julmasti mieheni jättänyt hetkeksi. Tahoillamme molemmat löysivät lohduttajan silloin. Siitä mieheni oli mustis monta vuotta, vaikka itse teki samoin minulle. Osti jopa asunnon nimiinsä ja oli niin kukkona tunkiolla, kun vain hänen. Tuolloin meillä oli jo kaksi lasta. Olen nämä vuodet tuntenut hänen sukunsa halveksunnan nahoissani, enää en jaksa välittää. Aivan sama minulle, kun eivät itsekään todistetusti ole mitään pulmusia.
Minulle kuitenkin selvisi n.1,5 vuotta sitten, että mieheni piti yhteyttä naispuoliseen työkaverinsa soitteluin, tekstarein. Tämä nainen tuppautui minun kaveriksi ja koitti saada jopa lapsemme hoitoonsa päivisin, ihan vaan kaveria nyt autetaan mäessä??? En tajunnut, kunnes näin ne ruokapöytämme ääressä, kun kipinät sinkosivat naisen puolelta miestäni kohtaan. Mies tunnusti minulle riidan päätteeksi flirttailun, mutta mä olen tuntenut sen naisen energiat sängyssä ollessamme. Aika kaameeta. Mä lopetin niiden yhteydenpidon, tiettävästi. Silloin kun yhteydenpito oli tiivistä, miehen käytös muuttui: Päänaukomista turhasta, kiukkuinen lapsille, valitusta hänel ei oo mitään (vaimo&3 lasta ja tölli ei siis riittänyt), uhkaili erolla kun olin raskaana kolmatta lastammeodottamassa, luistaminen kotitöistä, puhelin äänettömällä kotona, odotti pääsevänsä töihin kun oli kotona.
Kun yhteydenpito loppui minun aloitteesta, tein selväksi että ero tulee jos jatkaa, kesti monta kuukautta ennen kuin puhelin palautui äänelle. Nyt kiinni jäätyään hyvittelee kotitöiden teolla, kokoajan pitäis halia (yöks) ja yrittää olla positiivinen.
Miksi en lähde?
Olen hoitamassa lastamme ensi syksyyn asti kotona kodinhoitotuella, minulla on kallis harrastus, josta en luovu. Palaan vakityöhöni ensi syksynä. Tölli menee myyntiin näillä näppäimillä muutenkin, joten omaisuuden jaosta ei tule kinaa. Olen antanut nyt itselleni aikaa käsitellä tätä ultimate loukkausta ja luottamuksen romahtamista. Seksi ei huvita hänen kanssaan, pakollinen kuvio, että toinen ei ala kiukuttelemaan. On ikävä itseäni ja sitä, että olisi aito tunne mukana. Pettymys on suuri. Olenkin ilmoittanut, että jos ei olisi lapsia, olisin mennyt jo. Uskomatonta, miten se mies johon rakastuin, muuttui niin paljon. Tietysti minäkin, eikä kukaan halua tällaista kohdalleen. Silti ainoa, mihin olen perustanut suhteen, luottamukseen ja rehellisyyteen, on nyt tuhottu. Mies haluaa jatkaa ja yrittää tosissaan parantaa suhdettamme, mutta en tiedä onko liian myöhäistä.
Ystävilleni en viitsi näitä kaikkia kertoa, kun tuntuu heilläkin olevan omat murheensa jatkuvasti.
Minulle kuitenkin selvisi n.1,5 vuotta sitten, että mieheni piti yhteyttä naispuoliseen työkaverinsa soitteluin, tekstarein. Tämä nainen tuppautui minun kaveriksi ja koitti saada jopa lapsemme hoitoonsa päivisin, ihan vaan kaveria nyt autetaan mäessä??? En tajunnut, kunnes näin ne ruokapöytämme ääressä, kun kipinät sinkosivat naisen puolelta miestäni kohtaan. Mies tunnusti minulle riidan päätteeksi flirttailun, mutta mä olen tuntenut sen naisen energiat sängyssä ollessamme. Aika kaameeta. Mä lopetin niiden yhteydenpidon, tiettävästi. Silloin kun yhteydenpito oli tiivistä, miehen käytös muuttui: Päänaukomista turhasta, kiukkuinen lapsille, valitusta hänel ei oo mitään (vaimo&3 lasta ja tölli ei siis riittänyt), uhkaili erolla kun olin raskaana kolmatta lastammeodottamassa, luistaminen kotitöistä, puhelin äänettömällä kotona, odotti pääsevänsä töihin kun oli kotona.
Kun yhteydenpito loppui minun aloitteesta, tein selväksi että ero tulee jos jatkaa, kesti monta kuukautta ennen kuin puhelin palautui äänelle. Nyt kiinni jäätyään hyvittelee kotitöiden teolla, kokoajan pitäis halia (yöks) ja yrittää olla positiivinen.
Miksi en lähde?
Olen hoitamassa lastamme ensi syksyyn asti kotona kodinhoitotuella, minulla on kallis harrastus, josta en luovu. Palaan vakityöhöni ensi syksynä. Tölli menee myyntiin näillä näppäimillä muutenkin, joten omaisuuden jaosta ei tule kinaa. Olen antanut nyt itselleni aikaa käsitellä tätä ultimate loukkausta ja luottamuksen romahtamista. Seksi ei huvita hänen kanssaan, pakollinen kuvio, että toinen ei ala kiukuttelemaan. On ikävä itseäni ja sitä, että olisi aito tunne mukana. Pettymys on suuri. Olenkin ilmoittanut, että jos ei olisi lapsia, olisin mennyt jo. Uskomatonta, miten se mies johon rakastuin, muuttui niin paljon. Tietysti minäkin, eikä kukaan halua tällaista kohdalleen. Silti ainoa, mihin olen perustanut suhteen, luottamukseen ja rehellisyyteen, on nyt tuhottu. Mies haluaa jatkaa ja yrittää tosissaan parantaa suhdettamme, mutta en tiedä onko liian myöhäistä.
Ystävilleni en viitsi näitä kaikkia kertoa, kun tuntuu heilläkin olevan omat murheensa jatkuvasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuten sanoit; avioliiton pohja poissa.
Ikävä homma. Kaikki ei nykyään enää arvosta avioliittoa mikä on sääli. Itsellä myös ero edessä 10 vuoden liiton jälkeen ja haluja olisi ollut jatkaa mutta vaimo lähti ja ei perhe kiinnostanut niin paljon.
Miehet on perseestä
Hei.
Kirjoitat pettymyksestä, joka on repinyt liitostanne luottamusta. Kerrot olevasi nyt tilassa, jossa haluat käsitellä tapahtunutta, mies puolestaan haluaa jatkaa suhdettanne.
Ns kolmas pyörä kriisiyttää suhteen perustan ja pohjan, kuten kirjoititkin. Jotkut pääsevät asioista yli ja jatkavat parisuhdettaan, mutta ilman perustan uudelleen rakennusta siitä ei voi selvitä; siis vain vaikenemalla tapahtuneesta. Mielestäni hyötyisitte suuresti, että perkaisitte tilannettanne ammattiavun piirissä. Parisuhdeterapeutteja löytyy mm. kirkon perheasiain neuvottelukeskuksista sekä tietenkin myös yksityisvastaanotoilta. Vaikka eroaisittekin, on prosessi yleensä helpompi ja vähemmän haavoittava, jos asioita on käsitelty kunnolla. Mutta etenkin, jos harkitsette jatkamista, on teidän pystyttävä rakentamaan luottamus uudelleen terveelle pohjalle loukkauksien jälkeen. Miltä kuulostaa sinusta se vaihtoehto?
Merja, diakoni
Valitettavasti kirjoituksestasi paistaa, että sinussa on ihan yhtä paljon vikaa, kuin miehessäsi, ellei enemmänkin. Tuo arvostuksen puute paistaa jo ennen noita pettämiskuvioitakin, joita sinä yhtä lailla teit..
Mies yrittää halailla yöks, kertoo jo todella paljon. Luulen että parempi erota ja katsoa sitten miten elämäsi parantuu..( tuskin mitenkään )
Henkiset ongelmat eivät erolla ja puolison vaihdoilla korjaannu.
Toisekseen ihminen voi muuttaa vain itseään ja omaa käytöstään, ei toisen. Yleensä toisen käytös muuttuu, kun huomaa että toinen ei ole riidanhaluinen..
Se on jo todettu, että suurin osa naisista valittaa aina jostain, aina pitää etsiä joku syy mihin olla tyytymätön.
Olet täysin oikeassa, samaa mieltä olen. Tässä kuviossa vain säälin todella näitä lapsia!!!
Kannattaisi hiljentyä ja yrittää löytää henkisen kasvun tie ja "aikuistua", yrittää edes.
Kun ensin oppii katsomaan itseään rehellisesti peilistä ja myöntäen omat virheet ja puutteet, vasta sen jälkeen moni "ovi avautuu".
Tässä kuviossanne on lapset häviäjinä.
Keskenmeno on teillä käsittelemättä ja puhumatta. Kumpikin olettaa tahollaan asioita toisesta, mutta ei saa suutaan auki, ei puhuta tunteista, eikä mistään muustakaan oikeasta asiasta. Sinä syyttelet miestä kaikesta mahdollisesta ja varmaan myös päinvastoin.
Asiat hiertää sun ja miehen välissä kuin hiekka ja vaikka eroatte, niin ei teidän kahden suhde siitä parane, kuitenkin te joudutte olemaan keskenänne tekemisissä vielä vuosikymmenet.
Missä vaiheessa meinaatte ottaa lusikan kauniiseen käteen ja keskustella silleen sovussa menneet pois pöydältä ja jatkaa eteenpäin puhtain eväin?
Meinaan eronne ei auta lapsia tippaakaan. Lasten on ikävä kasvaa puhumattomien vanhempien kanssa!