moikka!ajattelin laittaa tänne särkyneille sydämille vähän toivoa peliin!:) kirjoittelin vasta vähän aikaa sitten, kun olin aivan eksyksissä.. luulin eläväni onnellisessa ja kaikin puolin hyvässä parisuhteessa. riitoja meilläkin oli joskus ym. erimielisyyksiä myös silloin tällöin(tosi harvoin ja lyhytaikaisesti)häivähti mielessäni tosin tunne ettei hän ehkä ollut uskollinen ja yhtä luotettava mitä antoi ymmärtää. mutta hän alusta asti vannoi rakkauttaan ja tuntui kaikin puolin olevan jutussamme satasella mukana.
vähän aikaa sitten minulle kuitenkin varmistui, että hän oli pahemman luokan kaksinaamainen petturi-kusipää.. pettänyt, useasti..
n.viikon se kesti. tajuta ja todella ymmärtää mitä oli tapahtunut. aluksi tuntui koko asia mahdottomalta, tuntui tosi oudolta, et pitäis yksin jatkaa.. (monen vuoden yhes olon jälkeen) ikävä oli sitä mitä meillä luulin olleen ja yritin mielessäni kääntää asian vaikka miten että saisin äijän teoille selityksiä tai mitätöityä ehkä jopa koko jutun.
mutta nyt jo.. Olen niin energinen ja innokas odottamaan tulevaa, ettei todellistakaan!! :)ymmärsin, ettei mies todellakaan ollut arvoiseni, tai se kenen kanssa luulin seurustelleeni ja jakavani elämäni. vaikka hänen tekojensa ilmi tulo oli todella ikävä tapa.(ei todellakaan oma tunnustus) olen ainoastaan ja vain hyvilläni että tämä kaikki(mitä tarvitsen tietääkään)tuli esille ja suhde loppuu. en kadu mitään, vaikka suuresti pettynyt hänen käytökseensä olenkin. oli suhteessamme minulle todella paljon annettavaakin. nyt kaikelta mitä meillä oli on vain niin täydellisesti hävinnyt merkitys ja `pohja pois` etten toivo kuin mahdollisimman nopeaa ja kivutonta eroaikaa tälle muuttoruljanssille ym.
sillä hetkellä kun kuulin hänen olleen uskoton tiesin että haluan erota. se ei silloin todellakaan ollut niinkään tunne- vaan järjen ääni. ei monen vuoden aikana syntyneitä kiintymyksen ja välittämisen tunteita luonnollisestikaan voi kääntää ainoastaan vihaksi ja pettymykseksi, mutta ero oli silti selvä.
tiesin, etten luottamusta voisi koskaan palauttaa välillemme, eikä minulla olisi ollut siihen intoa ja kiinnostustakaan tarpeeksi. etoi liikaa ajatus hänen valehtelemisistaan ja pettämisistään.
minusta pettämisellä mitätöidään ja kumotaan kaikki oleellinen suhteesta. kuinka kukaan terve ihminen joka vähääkään välittäisi kumppanistaan ja parisuhteestaan voisi olla uskoton?ei ainakaan oma kumppanini..
huomaan nyt meidän olleen(muutenkin)kuin eri planeetoilta!kuinka kaksi niin erilaista ihmistä päätyykin yksiin..
neuvoisin kaikkia tutustumaankin kumppaniinsa huolella ennen sitoutumista ym. perheen perustamista..
toivon exälleni kaikkea hyvää jatkossa. Vaikka ikävän usein sanonta"kerran pettää- aina pettää"pitääkin paikkansa uskon, että hän(kin) voi olla uskollinen jos vain onnistuu löytämään sen oikean vierelleen. haluaisin uskoa, että silloin se pahinkin`pelimies`rauhoittuu.. ;)
neuvo kaikille.. älkää jääkö suhteeseen jossa ette ole 100% onnellisia. mutta lopettakaa vanha suhde ennen uusien tuulien haistelemista.. sillpoin säästyy monelta pahalta. minä ainakin olen niiin onnellinen että minulla oli voimaa pyristellä vanhasta irti. elämä on liian lyhyt ollakseen onneton, jokainen ansaitsee täydellisen onnen. minusta ainakin tuntuu, että joku ihana uskollinen mies odottaa tuolla jossain, ja vaikka ei odottelisikaan sinkkupäivät tulevat nyt ihan tarpeeseen..:)
elämä voittaa vaikka välillä potkiikin päähän...=)
vähän aikaa sitten minulle kuitenkin varmistui, että hän oli pahemman luokan kaksinaamainen petturi-kusipää.. pettänyt, useasti..
n.viikon se kesti. tajuta ja todella ymmärtää mitä oli tapahtunut. aluksi tuntui koko asia mahdottomalta, tuntui tosi oudolta, et pitäis yksin jatkaa.. (monen vuoden yhes olon jälkeen) ikävä oli sitä mitä meillä luulin olleen ja yritin mielessäni kääntää asian vaikka miten että saisin äijän teoille selityksiä tai mitätöityä ehkä jopa koko jutun.
mutta nyt jo.. Olen niin energinen ja innokas odottamaan tulevaa, ettei todellistakaan!! :)ymmärsin, ettei mies todellakaan ollut arvoiseni, tai se kenen kanssa luulin seurustelleeni ja jakavani elämäni. vaikka hänen tekojensa ilmi tulo oli todella ikävä tapa.(ei todellakaan oma tunnustus) olen ainoastaan ja vain hyvilläni että tämä kaikki(mitä tarvitsen tietääkään)tuli esille ja suhde loppuu. en kadu mitään, vaikka suuresti pettynyt hänen käytökseensä olenkin. oli suhteessamme minulle todella paljon annettavaakin. nyt kaikelta mitä meillä oli on vain niin täydellisesti hävinnyt merkitys ja `pohja pois` etten toivo kuin mahdollisimman nopeaa ja kivutonta eroaikaa tälle muuttoruljanssille ym.
sillä hetkellä kun kuulin hänen olleen uskoton tiesin että haluan erota. se ei silloin todellakaan ollut niinkään tunne- vaan järjen ääni. ei monen vuoden aikana syntyneitä kiintymyksen ja välittämisen tunteita luonnollisestikaan voi kääntää ainoastaan vihaksi ja pettymykseksi, mutta ero oli silti selvä.
tiesin, etten luottamusta voisi koskaan palauttaa välillemme, eikä minulla olisi ollut siihen intoa ja kiinnostustakaan tarpeeksi. etoi liikaa ajatus hänen valehtelemisistaan ja pettämisistään.
minusta pettämisellä mitätöidään ja kumotaan kaikki oleellinen suhteesta. kuinka kukaan terve ihminen joka vähääkään välittäisi kumppanistaan ja parisuhteestaan voisi olla uskoton?ei ainakaan oma kumppanini..
huomaan nyt meidän olleen(muutenkin)kuin eri planeetoilta!kuinka kaksi niin erilaista ihmistä päätyykin yksiin..
neuvoisin kaikkia tutustumaankin kumppaniinsa huolella ennen sitoutumista ym. perheen perustamista..
toivon exälleni kaikkea hyvää jatkossa. Vaikka ikävän usein sanonta"kerran pettää- aina pettää"pitääkin paikkansa uskon, että hän(kin) voi olla uskollinen jos vain onnistuu löytämään sen oikean vierelleen. haluaisin uskoa, että silloin se pahinkin`pelimies`rauhoittuu.. ;)
neuvo kaikille.. älkää jääkö suhteeseen jossa ette ole 100% onnellisia. mutta lopettakaa vanha suhde ennen uusien tuulien haistelemista.. sillpoin säästyy monelta pahalta. minä ainakin olen niiin onnellinen että minulla oli voimaa pyristellä vanhasta irti. elämä on liian lyhyt ollakseen onneton, jokainen ansaitsee täydellisen onnen. minusta ainakin tuntuu, että joku ihana uskollinen mies odottaa tuolla jossain, ja vaikka ei odottelisikaan sinkkupäivät tulevat nyt ihan tarpeeseen..:)
elämä voittaa vaikka välillä potkiikin päähän...=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko tosiaan niin innoissasi uudesta vai katkera ja pettynyt että yrität seittää jotain muuta.Ihmettelen kyllä että nopeasti ne asiat selviää.Harmi vaan että kaikille se ei ole yhtä helppoa,eikä kaikki tapahdu viikon ja kahden aikana.Vaan tiedän sen että kyllä erokin ottaa koville ennenmin tai myöhemmin,siksi itse yritänkin jatkaa entisessä suhteessa.Minulle on joku viisas sanonut että jos tällaiset ongelmat jätetään selvittämättä ne seuraavat uuteen suhteeseen.Ja tavallaan tällainen kriisi voi olla myös parisuhteen kasvun paikka.Jos selvitään tästä niin selviämme mistä vain.Mietin vain että jos sinulle kaiken pois heittäminen on noin helppoa oletko todella edes rakastanut tuota puolisoasi.Niin onhan se ymmärrettävää jos toinen on toiselta planeetalta...
Toivottavasti elämäsi hymyilee ja kaikkea hyvää vain siihen uuteen elämään.
Mä olen samaa mieltä tuon aloittajan kanssa siitä, että pettämisellä kyllä kumotaan kaikki oleellinen parisuhteesta.
On se kumma, että heti ilmaantuu joku fiiliksen latistaja, jos toinen on päässyt helposti ylitse pettäjämiehestään. Täällä useimmat sanovat, että jätä se paska, ja sitten kun joku todellakin niin on tehnyt, niin ei sekään ole hyvä...
Ihmeellistä kaksinaismoraalia.
Munkin mielestäni se on helppoa, tuo jättäminen, kun ottaa huomioon omanarvon tunteensa, ja sen mitä on itse antanut suhteelle, ja mitä siitä on saanut... Jos toinen sua pettää, niin se ei ole sun ongelmas. Vaan sen toisen. Se ei ole tajunnut parisuhteen oikeaa merkitystä, ja jos pidemmän päälle ajattelee, niin ei siitä silloin olisi voinut mitään sen kummempaa syntyäkään. Kyllä tällaisessa asiassa totuus paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Sit se on sillä selvä jos toinen pettää.
Ei ikinä kannata rakentaa toisen ihmisen varaan omaa elämäänsä, pitää elää omaa elämäänsä, vaikkakin parisuhteessa, mutta silti itsenäisesti, kuitenkin jakaen asioita kumppanin kanssa. Se on taito, jonka harvat osaavat.
Jos tapahtuu pahin, eli kumppani pettää, niin maailma ei kaadu, vaan siitä vain putoaa yksi osa-alue pois. Eli ei paha maailman romahdus. Ihmistä voi minun mielestäni rakastaa, ilman että kaikki pyörii juuri sen ihmisen ympärillä. Ei tarvitse roikkua ja ripustautua vaan olla sopivasti itsenäinen ja sopivasti parisuhteessa.
Että tämmöstä.
ihana kuulla tollasta kannustusta!:) ja niille tunteitteni epäilijöille.. luuletteks te et tää pelkästään sitä onnee ja helppoo, erota pitkäaikaisesta ja välittämästään kumppanista??ei, enkä mielestäni niin kirjoittanutkaan. mutta en aio jäädä itkemään ja haikailemaan tämän perään. olen elänyt yksin aiemminkin joten tiedän kyllä senkin puolen. ja siltikin odotan sitä innolla. pääsen aloittamaan aivan uutta, "puhtaalta pöydältä" ja ´toipumaan vanhasta. olen jätkäkaverini kanssa väleissä, mutta vanhaa en kaipaa. hän ei ollut se, jonka kanssa elämäni jakaisin koska oli valmis loukkaamaan minua niin paljon ja vaarantamaan suhteemme pettämisen vuoksi.
Odota vaan, tuo liika intoilu kyllä voi laskea, sillä ei se sinkkuna oleminen ole pelkkää juhlaa. Siinä voi kokea monia pettymyksiä miehiin ja silloin tajuaa, että ei ole helppo löytää kunnollista kumppania, johon luottaa.
Parempi varmaan surra surut ensin ja sitten pikkuhiljaa edetä...