Vihaan työtäni ja joka h...vetin minuutti on yhtä piinaa ja kärsimystä. Syynä liika työ, mihinkään ei voi keskittyä kunnolla alusta loppuun asti, vaan aina kekeytetään-> tulee ajatuskatkoja, kiireellisempiä töitä , puhelinsoittoja, kyselyjä, lisätöitä jne, jne. Yhtäkkiä onkin monta keskeneräistä työtä ja huolehdittavaa asiaa. Mitään ei saa tehtyä kunnolla vaan aina jotain jää huomioimatta, merkkaamatta tai informoimatta. V..tuttaa, pää räjähtää. Mitä voin tehdä? Onko tilanteeni toivoton, pitääkö tosiaan kärsiä vielä 20v? Olen ollut samalla alalla jo 25v ja ikää senverran, ettei uudelleenkoulutus ole ehkä järkevää. Kukapa haluaisi palkata viisikymppistä vastavalmistunutta?
vihaan työtäni
kohta sekopää
82546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voisitkos jutella työtaakastasi ja fiiliksistäsi työnjohdolle?
Ehdota vaikka töiden uudelleen organisointia niin, että saisit kokea onnistumisiakin jatkuvan turhautumisen sijaan. Sinä olet sen työn paras tuntija, joten tiedät varmaan mitä pitäis tehdä jotta työnteko olis mielekkäämpää. Siitä sitten vaan ehdotuksia pomolle asti.
Sehän on vaan plussaa koko puljulle, että työssä viihdytään.
Tuo oli kuin minun omasta suustani! Olen itse 30 ja ollut duunissani vasta kuukauden. Jo nyt tunne, ettei ole minua varten. Valitsin paskasti ja väärin. Tiedän, ettei terveyteni kestä kauaa tuota helvetin kiirettä ja vääntöä ja vaatimuksia. Parempi kai työttömyys ja 3 kk karenssi, jonka jälkeen asniosidonnaista 500 pv kuin kuolleena sydäriin tai burnoutissa mielisairaalaan tai itsemurha...
No ehkä sinulla vielä toimenkuva selkiytyy kun olet vasta ollut kuukauden työssäsi. Minä olen ollut tässä helvetissä ainakin 10 viimeistä vuotta ja se alkoi kun hankin lisäkoulutusta ja pätevyyttä. Sain pikkuisen lisää palkkaa mutta moninkertaisesti enemmän työtä ja vastuuta, laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Tämä kaikki on vienyt järjen ja hermot. Mikään ei tunnu enää miltään ja unet ovat kaikonneet ja kokoajan on hermostunut olo. Aionkin noudattaa Hilpan ohjetta ja mennä pomon luo juttusille. Voisitko sinäkin tehdä samoin?
Olen sille jo vähän asiasta puhunut, mutta se ei oikein tajua mikä on isoa ja mikä pienti, eli käsitys siitä, mikä vie aikaa ja energiaa vähän kateissa. Toisaalta olen itse vielä vähän alkupanarissa, jolloin en ihan osaa hallita montaa yhtäaikaista tekemistä ja aikatauluja. Pelkään, että minun ongelmani on persoonani, joka ei ole tähän työhön sopiva: pitäisi olla suoltaja, ei paneutuja.
Onko sulla mahdollisuutta hakea jotain vuorotteluvapaata, mitä niitä sellaisia sit onkin nykyään. Ikää ei varmaan vielä ole sen verran et osa-aika eläke tule kyseeseen? Jos tilanne kuulostaa mahdottomalta, yritä säästää sen verran, jos jäät työttömäksi ja kun tulee se karenssi, niin pärjäät. Työttämänä ollessa mietit asioita ja etsit uutta työpaikkaa rauhassa.Kuitenkin työ on niin iso osa elämää, että vaikka vaihtaa työpaikkaa, missä maksettaisiin hieman vähemmän, mutta siellä viihtyisi paremmin.
Olin just vuorotteluvapaalla ja taas rumba alkoi. Tuntuu kohta että millään vapaalla ei ole ollutkaan. Eläkeasioista ei vielä kannata haaveillakkaan. Mutta ainahan voi katsella uusia työpaikkoja tai pitää lisää vapaata mutta sekin on rahakysymys. Ammatinvalinnan psykologi ei antanut toiveita enää kuitenkaan uudelleen työllistymisestä iän vuoksi ja sitäpaitsi alla on kaupungin virka. Ei taida jäädä muita vaihotehtoja kuin päivä kerrallaan elellä ja katsoa kuinka kauan jaksaa. Että silleen. Kiitos asiallisesta vastauksesta ja jaksamista
Kun nykyinen tilanne maistuu puulta, on luonnollista etsiä vaihtoehtoja. Voin ehkä auttaa, jos apu kelpaa. Kiireen voit jättää taaksesi ja keskittyä jo lähitulevaisuudessa omiin asioihisi. Taloudelliseti voit myös
elää huolettomasti. Jos kiinnostaa, kirjoita osoitteeseeni aiheesta [email protected]
Mitä verkostoa edustat ?