http://www.voice.fi/suhteet/petra-43-joskus-ihmiset-pelkaavat-yksinoloa-niin-etta-takertuvat-ensimmaiseen-vastaantulijaan-132419?utm_source=ampparit&utm_medium=rss&utm_campaign=rss
"Joskus ihmiset pelkäävät yksinoloa niin, että takertuvat ensimmäiseen vastaantulijaan"
Tuosta ollaan sentään samaa mieltä, niitä takertujia erilaisissa uusiovirityksissä lienee aikalailla.
"En ole sanonut ’minä rakastan sinua’ aviomieheni jälkeen kenellekään välittömään perheeseeni kuulumattomalle, enkä aio sanoakaan ennen kuin olen asiastani varma. Sanoilla on merkitystä. Vihan ja rakkauden sanat jäävät elämään, ja molempien käytössä tulee harjoittaa harkintaa."
Tästäkin ollaan vielä samaa mieltä, R-sana on niin painava sana ettei sitä tule tuhlata keskinkertaisuuksiin.
"Joku heistä kysyi minulta rakastanko vielä isiä. Vastasin että tottakai rakastan, isi on tehnyt kanssani teidät ja siksi meillä on vahva side koko loppuelämämme. Ja tarkoitan sitä.
Minulla on oikeus, ja mielestäni lasten vuoksi velvollisuuskin rakastaa exääni. Niin kipeää, vaikeaa ja turhauttavaa kuin se välillä onkin."
Eli jännä jolle puserrettiin pennut on aina se rakkain naiselle, uusioviritysmies ei tule koskaan pääsemään samaan asemaan yhärin sydämessä, se tulisi kaikkien muistaa ja tiedostaa.
"Minulle rakkaus on toisen kunnioittamista. Sellaisena kuin toinen on. Rakkaus on myös tekoja. Enkä tarkoita nyt mitään lahjojen ostamisia, ylellisiä illallisia tai matkoja (vaikka nekin kivoja ovat), vaan sanansa pitämistä, totuuden puhumista, suoraselkäisyyttä. Toisen eteen tarvittaessa uhrautumista. Ja sitä että tapahtuu sinulle mitä tahansa, hyvää tai pahaa, on jossain ’se joku’ olemassa. Se jolle voit ja haluat heti kertoa kaiken mieltä kuohuttavan. Ja hän tietää jo ensi lauseesta tunteesi sanojen takana."
Tuosta oikein säteilee että nainen ajattelee itselleen rakkauden tunnustukseksi riittävän noiden sinällään hyvien asioiden tekemisen mutta miehelle ne ei riitäkään, sen pitää lisäksi ostella lahjoja, ylellisiä illallisia ja matkoja koska ne ovat kivoja.
"Joskus ihmiset pelkäävät yksinoloa niin, että takertuvat ensimmäiseen vastaantulijaan"
Tuosta ollaan sentään samaa mieltä, niitä takertujia erilaisissa uusiovirityksissä lienee aikalailla.
"En ole sanonut ’minä rakastan sinua’ aviomieheni jälkeen kenellekään välittömään perheeseeni kuulumattomalle, enkä aio sanoakaan ennen kuin olen asiastani varma. Sanoilla on merkitystä. Vihan ja rakkauden sanat jäävät elämään, ja molempien käytössä tulee harjoittaa harkintaa."
Tästäkin ollaan vielä samaa mieltä, R-sana on niin painava sana ettei sitä tule tuhlata keskinkertaisuuksiin.
"Joku heistä kysyi minulta rakastanko vielä isiä. Vastasin että tottakai rakastan, isi on tehnyt kanssani teidät ja siksi meillä on vahva side koko loppuelämämme. Ja tarkoitan sitä.
Minulla on oikeus, ja mielestäni lasten vuoksi velvollisuuskin rakastaa exääni. Niin kipeää, vaikeaa ja turhauttavaa kuin se välillä onkin."
Eli jännä jolle puserrettiin pennut on aina se rakkain naiselle, uusioviritysmies ei tule koskaan pääsemään samaan asemaan yhärin sydämessä, se tulisi kaikkien muistaa ja tiedostaa.
"Minulle rakkaus on toisen kunnioittamista. Sellaisena kuin toinen on. Rakkaus on myös tekoja. Enkä tarkoita nyt mitään lahjojen ostamisia, ylellisiä illallisia tai matkoja (vaikka nekin kivoja ovat), vaan sanansa pitämistä, totuuden puhumista, suoraselkäisyyttä. Toisen eteen tarvittaessa uhrautumista. Ja sitä että tapahtuu sinulle mitä tahansa, hyvää tai pahaa, on jossain ’se joku’ olemassa. Se jolle voit ja haluat heti kertoa kaiken mieltä kuohuttavan. Ja hän tietää jo ensi lauseesta tunteesi sanojen takana."
Tuosta oikein säteilee että nainen ajattelee itselleen rakkauden tunnustukseksi riittävän noiden sinällään hyvien asioiden tekemisen mutta miehelle ne ei riitäkään, sen pitää lisäksi ostella lahjoja, ylellisiä illallisia ja matkoja koska ne ovat kivoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinä tulikin taas naisen suusta selkeää opastusta YH-naista havittelevalle miehelle.
Selkeä kolo jännämiehelle!
Vitun kurppa