Kysymyksiä liittyen sinkkuuteen, ottakaa kantaa

1) Palstan perusteella et ainakaan ole ainoa.
2) Miten pyörätuolissa oleva kohtaa päivittäin ihmisiä, jotka voivat kävellä ja juosta miten tahtovat? Miten ruokavaliorajoitteinen kohtaa ne, jotka voivat syödä mitä vaan? Miten itse toivot tulevasi kohdatuksi sellaisten ihmisten taholta, joilla on joku elämän keskeinen asia huonommin kuin sulla?
3) Miksei voisi? Tärkeämpi kysymys lienee, miten niitä voi oppia?
4) Voihan sitä uskoa mitä vaan. Mutta mitä enemmän tekee oletuksia toisista ihmisistä omien ennakkoluulojensa ohjaamana, sitä enemmän metsään menee. Jotkut löytää helposti kumppaneita, toiset vaikeammin.

Kuules nimimerkillä pakkosinkku. Jos asenteesi on valmiiksi tuollainen, että peli on jo menetetty niin peli taitaa olla sitten menetetty. Taitaa olla peiliin katsomisen aika sekä itsetutkiskelun paikka. Tekstin perusteella et ole löytänyt itsestäsi mitään hyvää vaan pelkkiä vikoja. Se että olet hyvä tyyppi on ainut asia, jonka sanot olevan positiivista itsessäsi. Positiivisuus lähtee ajatuksista ja itsestäsi. Mitä positiivisemmin pyrit näkemään itsesi ja suhtaudut asioihin positiivisemmin niin sitä helpommaksi elämä muuttuu. Suomalainen negatiivisuus ei nyt kannata.
Iskureploihin, lähestymistaitoihin jne jota tuolla mietit niin ei niihin ole mitään salaisuutta. Kokeilemalla oppii ja ehkä lukemalla hiukan naisten lehtiä, että esim. kukaan ei taida enää lämmetä siihen, että joku tulee sanomaan " käyt sä täällä usein?". Iskeminen on taito laji, jota voi opetella ja oppimisessa ei ole ikärajoja. Kukaan ei ole syntyessään Don Juan.
Viis median mielipiteestä, että " sinkkuus on rangaistus tai epäonnistumisen merkki" tai viis siitä, että vastaan kävelee sata paria käsi kädessä. Jos annat tuollaisen haitata niin kannattaa jäädä sitten vain kotiin. Kannattaa asennoitua, että joku kaunis päivä minäkin kävelen noin jonkin toisen kanssa. Rakkaus ei katso ikää.
Sellaset ihmiset jotka saattavat osata suhteen luontitaidon ei välttämättä ole onnellinen ja voi kokea olevansa yksin tai se, että vaihtaa lennosta toiseen ei tyydytä. Ei kannata ajatella noin. Komppaan aikaisempaa kommentoijaa, että omat mielikuvasi ohjaavat sinua tässä tapauksessa.
Kannattaisiko sinun aloittaa jokin sosiaalinen harrastus, vapaaehtoistoiminta tai käydä vaikka Martoilla kokkailemassa? Jotain sellaista missä tulisi oltua vieraiden ihmisten kanssa sosiaalinen niin huomaisit, että muut ihmiset ei nää sinua noin kun itse ajattelet itsestäsi.
Jos elämä tuntuu pakkosinkkuudelta niin sitten kannattaa antaa kaikenlaisille mahdollisuuksille tilaisuuksia. Ei sitä koskaan tiedä koska se oikea ja ihana ihminen kävelee vastaan. Toivoaan ei koskaan kannata menettää!

Olen Plus viiskymppinen mies eikä naista koskaan. Hyvältä näyttää.

Jos et osaa lähestyä naisia eikä naiset lähesty sua, olet parisuhdemarkkinoilla turheke niin kauan kun naiset etsivät siementäjää.

Seksielämänsä lopettaneet vanhat akat voisivat hyödyntää sua autonkuljettajana ja pikku puhdetöiden tekijänä. Jos hyvin käy, niin ehkä joku noista voisi joskus suihin ottaa.

Miksi olet Suomessa, huonojen naisten luvatussa maassa. Jos asia on sinulle tärkeä, niin muuta johonkin muuhun maahan maailmassa ja muuta kohtaloasi, sillä Suomessa et sitä voi tehdä.

Onko niitä asiallisia "kirjekerhoja" vielä nykyään, joiden kautta voi hakea yhteyttä asialliseen seuraan ja tutustua ? Luulenpa,että myös yksinäisiä , ei koskaan suhteessa olleita naisia myös löytyy tai vähäisellä seurustelukokemuksella olevia.Ottakaa jotenkin yhteyttä.

Teille yksinäisille lohdutuksena.Huomioikaa, että ei kaikki ole aina siltä miltä näyttää. Vaikka monet ovatkin parisuhteessa, saattaa olla veteenpiirretty raja, miten onnellisia ja totuudellisia suhteet lopulta ovat kun aletaan suurennuslasilla tarkkailemaan.Kaikki parisuhteet eivät ole sitä miltä ulospäin näyttävät. Voisin melkein todeta, että usein monilla olisi ehkä parempi olla yksin kuin riutua "onnelisessa" kulissiliitossa, parisuhteessa.Ihmisillä on taipumus valehdella itselleenkin parisuhteensa onnellisuudessa ja kuvitella liikoja ja totuuden myöntäminen on vaikeaa.

Kukaan ei ole liian ruma saamaan naista. On kyse enemmänkin rohkeudesta lähestyä naisia ja aloitteen tekemisestä.

ei ole sen helponpi aloittaa uusi suhdekaan 50veessä kun oman ikäiset rupeaa olemaan isoäitejä ja nuoret sopisi tyttädeksi. niin vaikka tarjontaa olisi niin vähän kuin vanhan kertausta ehkä vaikka kirvestä viellä ole kaivoon heittänyt .

Onko poikuus vielä tallella? Älä missään tapauksessa tyydy mihinkään vanhaan ja käytettyyn naiseen, pahimmassa tapauksessa synnyttäneeseen hirviöön. Sinulla on oikeus vielä kerran elämässäsi kokea se ensimmäinen teinirakkaus oikean neitseellisen teininaisen kanssa. Toivosta ei pidä koskaan luopua, eikä näissä naisasioissa kannata koskaan laskea standardejaan.

1)
Normaali tulee sanasta normi. Moni asia voi olla luonnollista olematta silti normi.


2)
Määrittele itse millaisessa tilanteessa haluat heitä kohdata. Sinun ei tarvitse alistua tilanteisiin jotka tuntuvat sinusta vääriltä.

Olen itse tyystin ja kokematon. Veljeni on avioliitossa elävä pettäjä, joka saa ravintolasta aina naisen matkaansa. Kun veljeni pyytää minua esim: pikkujouluihin, minä yksinkertaisesti kieltäydyn. En halua olla sellaisessa tilanteessa, jossa minun seuraani käytetään tekosyynä pettämiselle, saati että päädyn yksin ravintolan nurkkaan, kun veljeni lähtee hotellihuoneeseen kaatonsa matkaan. Silti hän on veljeni, ja tapaan häntä mielelläni toisissa yhteyksissä.

3)
Olen hieman nuorempi, mutta en enää vaivaa asialla päätäni. Minulle sopivia naisia tuskin enää löytyisikään. Yksinäisyyys on jo osa minua ja identiteettiäni.

4)
Mikä oli kysymys? Uskon että ihmiset ovat samaa lajia vain fyysisesti mutta eivät psyykkisesti. Jokainen pariutuu lajinsa mukaan. Yhdelle lajille pariutuminen on niin helppoa, että suljetussa huoneessa he nylkyttävät toisiaan puolen tunnin jälkeen. Toiset eivät löydä keskinäistä luottamusta kuukausienkaan jälkeen. En edes välitä samaistua enemmistöön ihmiskuntaa. He ovat minulle vierasta lajia.

Yhden kirjoituksesi perusteella mietintää:

"Olen yli viisikymppinen kaveri, joka on tyystin epäonnistunut suhteenluonnissa, koska ei ole esim. hyvää asemaa ja varallisuutta, mua on kuitenkin kehuttu hyväksi tyypiksi."

Turhaan tämän varmaan tuon esiin, koska tuossa alla tuot selkeästi esiin sen todellisen syyn, joka ei liity asemaasi tai varallisuutesi. Mutta tosiaan tuossa ei ole olennainen peruste asiaan ja siksi se tärkeää sanoa, että et lähde ajattelemaankaan että asema peruste sille, miksi et voisi onnistua. (Mitään ei ole menetetty ennen kuin ollaan lopussa)


"1) Onko normaalia ettei yli 50vee miehellä ole koskaan ollut kumppania ja isku- ja
lähestymistaidot puuttuvat ja onko iskukyvytön mies friikki tai muuten van vajakki?"

En tiedä kuinka normaalia on, mutta et ainakaan friikki tai vajakki. Kyllä itse ainakin tiedän 30 miehiä enkä pidä heitä friikkeinä. Ja uskonpa, että on samoin tuntevia naisiakin, jotka ihan yhtä lailla miettii onko peli menetetty.

"3) Voiko isku- ja lähestymistaitoja ylipäätänsä enää oppia tässä vaiheessa elämääni?"

Tottakai, miksi ei - jos sinulla siis perusjärki toimii jne. niin miksi ei. Kaikki oppiminen vaatii toki motivaatiota ja raakaa verta-ja-hikeä-työtä.
Itse ainakin olen oppinut lähestymistaitoja aikuisiällä huomattavasti. En kokenut itseäni erityisen sosiaaliseksi ja vieraiden ihmisten kanssa juttelemiseen oli korkea kynnys. Varmaan aika samoja pelkoja eli mitä se toinen musta aattelee ja vaikutanko ihan tyhmältä jne. Mutta jos työssäni halusin pärjätä, niin piti oppia käyttäytymään eri tavalla (motivaatio). Ja sitten tietoisesti yksinkertaisesti vain lähestyin ihmisiä ja lähdin juttelemaan - kokoajan ja erittäin tietoisesti. Varmaan oli nolojakin tilanteita, mutta myös mukavia kohtaamisia ja tätä kautta kynnys keskusteluun laski. Alkuvaiheessa keskustelun aloittaminen oli äärimmäisen epämukavaa, mutta vähitellen oikeastaan olen alkanut tykkämään siitä.

ELI: Omakohtaisesta kokemusta lähestymistaitojaan voi muokata. Ja jos joku muuta väittää, niin minulla toiminut äärimmäisen hyvin - vaikka ei hauskaa alussa ollutkaan.

"2) Miten kohdata luonnollisesti ja masentumatta niitä ihmisiä joilla suhdeasiat sujuvat kuin vettä vaan ja pärjäävät tällä saralla loistavasti, entä miten toimia kun mediassa ja ympärillä muistutetaan vajavuudestani näissä asioissa monin tavoin, minulla on monin tavoin olo kuin jästisyntyisellä Tylypahkassa."

En tiedä. Tää on näitä henkimaailman juttuja. Mutta edelleen uskon tietoiseen, raakaan työstämiseen. Ja sitä kautta tultujen myönteisten kokemusten saamiseen. Tiedostaa myös sen, että sinä tulkitset asioita tällä hetkellä erittäin synkkien lasien läpi. Yhtäkään uutista en tietääkseni ole lukenut, jossa kerrotaan sinun vajavaisuudesta.

Plus siihen, että tietoisesti myös välttää tiettyjä ajatuksenkulkuja ("olenko friikki" - no mitä hemmettiä, mukavaksi kaveriksi itseäsi kutsuit joten varmaan suht normaali "Minun asema" - köyhiä ja onnellisia pariskuntia on maailma pulollaan jne. - minun komentelut ei auta, mutta sinun omat itsellesi voi ajan saatossa auttaakin.)

"4) Uskon että henkilö joka hallitsee suhteenluontitaidot täysin, voi vapaasti valita onko sinkku vai ei, koska suhteen päättyessä on kuitenkin keinot löytää uusi kumppani milloin vain."

Jos nyt sen oppimisen kautta ajatellaan, niin minua vitutti kun olin äärimmäisen surkea ruotsin kielessä. Jotkut tuntui tuosta vaan oppivan eivätkä edes läksyissä nähneet kovin vaivaa. Ja minä vaan pakersin ja silti tuli vain keskivertotuloksia. Mutta siinä oli taas tämä, että jotkut hyviä jossain - toiset ei ja täytyy sen vuoksi tehdä moninkertainen työ päästäkseen edes jotenkin samalle tasolle. Piti niihin ruotsin läksyihin käyttää enempi aikaa, piti kokea olonsa epämukavaksi ja hammasta vääntäen aloittaa niitä keskusteluja. Kun jotkut ovat luonnostaan puhetaidoiltaan valovoimaisia.

Nyt kävi näin, mutta onneksi omilla tietoisilla ratkaisuilla ja tekemisellä VOI vaikuttaa. Puhun täysin omakohtaisesti ja toivon, että harkitset etkä ota heti automaattisena sellaista vastausta, jossa sinua lyödään henkisesti yhä enemmän apatian ja masennuksen tilaan. Olet haluamattasi sinkku. Mutta kukaan ei ole säätänyt lakia, sääntöä tai vastaavaa, jonka perusteella sinun on pakko olla sinkku.