"Kun syksyllä on oikein hiljaa metsässä,
voi kuulla ensi kevään käen kukkuvan."
(Eeva Kilpi)
Syksyinen metsä on kun satua
MummeliMia
39
491
Vastaukset
https://www.youtube.com/watch?v=zyGZvwvvGYM
mulle tulee syksyisestä maalaismaisemasta mieleen tää iloine pieni runonpätkä- nuormieli
Olen samaa mieltä, syksyn väriloisto tekee metsään todellakin satumaisen ja salaperäisen tunnelman, lenkkeily reittini on osin metsätietä ja merenrantaa, sitä tunnelmaa jonka lenkkireittini saa aikaan en voi muualla saada, 4 vuodenaikaa ja jokainen niin erilainen, vaikka olen kesäihminen siltikään syksyn väriloistoa ei voita mikään.
- MummeliMia
"Kuiskasi hongan runko kaatunut:
Sain sammalesta peitteen kätkevän.
Jo kuoli kukat puolukan,
ja siipiuntuvan
pudotti pöllö hämärässä lentäin.
On hyvä pudota
ja maata hyvä..."
(Helvi Juvosta, niin olen muistelevinani)
Minusta aika outo vertaus satuun ,ellei sit hannuu ja kerttuu ajattele siel uunissa.
Kun seisoo syksyisen hämäräs kostees varvikos ,ympärillä pelkkää ruskeaa ja kuollutta ,tulee surulliseks.
Mennyttä ja tulevan pelkoa ,kevään orotusta ja pälyilyä taivaalle koska räntäsade alkaa.
Keväällä ne keijut ja maahiset piirileikkiinsä kokoontuu ,silloin helisee jokapuolella ja aurinkon lämpö antaa lupauksen tulevista keveistä päivistä.- MummeliMia
Yleensä aina komppaan k-k:ta, mutta nyt pyydän:
teepäs huomenissa se metsäretki satusilmälasit päässäsi!
Kaipa se on se oma asennekin, että metsästä on moneksi,
se on satu, se on kirkko, joskus se tuntuu lapsuudenkodiltakin
metsätähtineen ja mustikkoineen. MummeliMia kirjoitti:
Yleensä aina komppaan k-k:ta, mutta nyt pyydän:
teepäs huomenissa se metsäretki satusilmälasit päässäsi!
Kaipa se on se oma asennekin, että metsästä on moneksi,
se on satu, se on kirkko, joskus se tuntuu lapsuudenkodiltakin
metsätähtineen ja mustikkoineen.Yleensä luonto ja liikunta on mulle kirkko ja kapakka ja yleensä olen yksin lukkarina ,siel mä rinta tunturivuorena joikhaan .
koti-kiusatun innoittamana.
Toverissa totuus piilee, Tutussa tuunattu laiva.
-
"Ei ole metsä satua enää
vain sieni siellä kasvaa
Sieni maatuu mustaksi moskaksi muuttuu
valuu ällösti Mustikan varpua pitkin.
On varpu tuo lehdetön surkea mitätön
mädät ovat Mustikan lehdetkin"
H.hunksz kirjoitti:
Turussa tuunattu laiva
H.Korjataas tuo viimeinen rivikin.
mätinä makaavat lehdetkin sen"
H.
Taitaa olla kuulonikin huonontunut, en kuullut kuin tikan hakkaamista (ei Eeva).
Joutsenet lipuivat äänettöminä.
Puissakaan ole enää kuin muutama hassu lehti.
Nyt keskitymme joulun odotukseen, ilman pelkoa ja murhemieltä.
Ja jännätään koska pääsee hiihtämään.lesken kirjoitti:
Olimme metsäpolulla ja lenkkikaverini,koira, pysähtyi ja kuunteli. Hiljaisuutta.
Ei käen kukuntaa?
koti-kiusattu kirjoitti:
Ei mitään hiihtoo vaan kokeilua uurella lelulla ,se orottaa tallissa lunta.
Nooh, kyllä kai me lelulla ajelun välissä ehdimme myös hiihtämään.
Vaikka ei sulla taida olla edes suksia, liekö sauvokaan.Ancelina kirjoitti:
Nooh, kyllä kai me lelulla ajelun välissä ehdimme myös hiihtämään.
Vaikka ei sulla taida olla edes suksia, liekö sauvokaan.Oli mulla kerran hienot sukset ,silloin kun ne muovipohjat tuli muotiin,vaimollekkin ostin.
Niitten suksien tähren sain niin paljon kärsiä ,kun ei ollut ittesuojelu vaistoa .
Menin pöljä nauramaan näkyvästi kun vaimo karotti suksien hallinnan ja laski pöpelikköön , sen koommin en mokomiin oo puuttunu .
se on se kuuluisa sukuvika kun ei luista.koti-kiusattu kirjoitti:
Oli mulla kerran hienot sukset ,silloin kun ne muovipohjat tuli muotiin,vaimollekkin ostin.
Niitten suksien tähren sain niin paljon kärsiä ,kun ei ollut ittesuojelu vaistoa .
Menin pöljä nauramaan näkyvästi kun vaimo karotti suksien hallinnan ja laski pöpelikköön , sen koommin en mokomiin oo puuttunu .
se on se kuuluisa sukuvika kun ei luista.Ei passaa nauraa, kun vaimo kaatuu.
Kävelen lähes joka päivä metsälenkin, siellä on aina hyvä olla ja liikkua.
Olipa vuodenaika mikä tahansa.
Ja talvella teen ladun samaa reittiä.
Metsässä on kaunista ja rauhallista.
.
- mimmimum-..mi
Kyllä se syksyn tuoksu jo metsäänkin on ehtinyt......mutta ikävintä on nyt tuo pimeys.. hämäryys joka tulee niin aikaisin.. Ja niitä kellojakin vielä siirretään taas viikonloppuna.....ei sitä kai saada loppumaan.
- eppu2
Laulussa lautetaan, että honkaen keskellä mökkini seisoo. Niin se seisoo meilläkin, joten puolet vuodesta, metsässä järven lähellä tulee oltua ja touhuttua.
Paljon olin mennäkesänäkin metsän sydämessä, mustikoita ja puolukoita keräten.
Tässä kerrostalonkin vieressä on pari ihan luonnonvaraista metsäkaistaletta, että voi sanoa, jotta metsä on aina läsnä.
Ei minusta olisi suurkaupungin asukkaaksi ainakaan vapaaehtoisesti.
Metsässä voi kuvitella keijun mättähällä ja maahisen puun takana, hups yhtäkkiä lintu pöllähtää lentoon pusikosta.
Hiljaisuuden keskeltä kuuluu erilaisia ääniä.- ent.siivoojaparka
Tuota myös ajatellut, kun puhutaan metsän hiljaisuudesta.
Hiljaisempaa minulla kotona on kuin mitä metsässä on. Ainakin nyt syksyllä kuuluu rapinaa puolelta ja toiselta, kun tammenterhot ja kävyt tippuvat alas. - hankalaprobleema
Jos metsuri on yksin metsässä ja jää kaatuvan puun alle, niin kuuleeko hänen huutoaan kukaan?
- eppu2
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Tuota myös ajatellut, kun puhutaan metsän hiljaisuudesta.
Hiljaisempaa minulla kotona on kuin mitä metsässä on. Ainakin nyt syksyllä kuuluu rapinaa puolelta ja toiselta, kun tammenterhot ja kävyt tippuvat alas.Minä olen aina käsittänyt metsän hiljaisuuden erilaiseksi, kuin, että mitään ei kuulu mistään.
Metsän äänet ikäänkuin korostavat hiljaisuutta. Äänet siellä ovat rauhaa luovia.
Harvoin on niin, muuta kuin hetkittäin, ettei mitään kuulu. - ent.siivoojaparka
eppu2 kirjoitti:
Minä olen aina käsittänyt metsän hiljaisuuden erilaiseksi, kuin, että mitään ei kuulu mistään.
Metsän äänet ikäänkuin korostavat hiljaisuutta. Äänet siellä ovat rauhaa luovia.
Harvoin on niin, muuta kuin hetkittäin, ettei mitään kuulu.Olen kai sitten luonnostaan niin rauhallinen, etten sitä metsän erikseen rauhoittavaa tunnetta ole pannut merkille vaikka sieltä kautta usein kuljenkin kaupalle ja lapsuudessani viettänyt aikaa metsissä kyllästymiseen asti.
Kävin teatterissa katsomassa "Den långa vandringen", missä ryhmä näyttelijöitä todisti ylikehutuksi metsän rauhoittavuuden ja sen sielua parantavan ylettömän hehkutuksen.
He tekivät metsään vaellusretken ja raportoivat siitä jokainen erikseen äänitteen yksityiskohdittain reissun aikana kuinka he todellisuudessa sen kokivat (ilman niitä keisarin uusia vaatteita).
Loppupäätelmänä oli, että jalat olivat rakoilla ja poikki, kun kotiin pääsivät nälkäisinä ja janoissaan. Paremmin olisivat rentoutuneet kotisohvalla. - ent.siivoojaparka
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Olen kai sitten luonnostaan niin rauhallinen, etten sitä metsän erikseen rauhoittavaa tunnetta ole pannut merkille vaikka sieltä kautta usein kuljenkin kaupalle ja lapsuudessani viettänyt aikaa metsissä kyllästymiseen asti.
Kävin teatterissa katsomassa "Den långa vandringen", missä ryhmä näyttelijöitä todisti ylikehutuksi metsän rauhoittavuuden ja sen sielua parantavan ylettömän hehkutuksen.
He tekivät metsään vaellusretken ja raportoivat siitä jokainen erikseen äänitteen yksityiskohdittain reissun aikana kuinka he todellisuudessa sen kokivat (ilman niitä keisarin uusia vaatteita).
Loppupäätelmänä oli, että jalat olivat rakoilla ja poikki, kun kotiin pääsivät nälkäisinä ja janoissaan. Paremmin olisivat rentoutuneet kotisohvalla.Valehtelin.
"Den långa marschen" se oli nimeltään.
Jos metsän kauneutta, niin talvinen, luminen metsä, kun alkaa hämärä laskeutua, niin silloin metsä on kauneimmillaan.
Ei syksyisessä metsässä mitään kauneutta ole, kuolevat lehdet, kuolevat kasvit, joku muuttovaris rääkyy nälissään.
Vaikka keväästä eniten pidä, niin ei metsä silloin mikään kaunis ole.
Kesällä siellä on itikoita.- ent.siivoojaparka
Lapsena hiihdeltiin monesti kuutamoaikaan metsissä pimeän laskeuduttua. Vähän silleen jännittävän aavemaista.
Talvella ei käärmeitäkään tarvitse pelätä. Sen puoleen siellä voisi vaikka juosta paljain jaloin.
- Heikunkeikku
Yritin kaivautua Eeva Kilven runoon. Niinku silleen, että seisookohan se mettäs, eikä mitenkään, ei millään muotoa tahtoisi jättää kesää taakseen. Muistelee menneen kesän käen kukuntaa (joo ja mitähän se käen kukunta symbolisoi) ja mieli on "nyt-ottaa-päähän"-olotila. Syksy paistattelee ittiään Eevan silmiin, siinä ku seisoo polvia myöten kuolleitten lehtien seas.
Kenties Eeva on kevään lapsi ja vaikkei olisikaan, niin kuitenkin vaan on haiku mieles ja uutta kesää kovasti oottelee. Mielikuvittelee jo käenkin syksyn metsään kukkuilemaan.
Monet runot voivottelevat syksyisin "kuvin", keväällä "kuvat" on niin hirmu iloosia, että sanat helisevät niin pulputtavasti, ettei sanotuksi saa. Talvi, seesteinen hohhoijaa-tympeystunnelma. Kesä on toiveiden täyttymys.
Ehkä näin, meibi-meibi :)
Laitan Eeva Kilven runoon vastineen Irja Hiironniemeltä. Irja kun seistä töröttää kesäkuun syleilyssä:
KESÄKUU
Kesäkuussa
kuusten silmiin nousee
kultainen hymy.
Vihreissä huoneissa
kaikuu käenkukku
yötä päivää.
.
Einari Vuorela (mun lemppari) on tuuminut kans omat tuumailut, eikä niistä helposti ota selvää, tarkottiko se nyt NIIN vai kuitenkin NIIN.
RUSKON kulta
ikkunanpielessä
synnyttää
tuvan köyhyyden
kanssa
hiljaisen, hartaan
soinnun.
Jääkö köyhän tuvan porukka hartaasti oottelemaan seuraavaa kevättä.
Kevääthän on toivoa täynnä.Meiltä ne nuo ajatukset yhteen käy, ainakin syksyn suhteen.
Nyt kun laineenliplatus veneenkokassa jo kylmennyt, niin odotan jo talvea.
Kyllä järvimaisemakin on talvella kaunis, kun talviverkoilla hiljakseen touhuaa.
Kuukauden päästä voi olla jo järvet jäässä.- Heikunkeikku
k-kotton kirjoitti:
Meiltä ne nuo ajatukset yhteen käy, ainakin syksyn suhteen.
Nyt kun laineenliplatus veneenkokassa jo kylmennyt, niin odotan jo talvea.
Kyllä järvimaisemakin on talvella kaunis, kun talviverkoilla hiljakseen touhuaa.
Kuukauden päästä voi olla jo järvet jäässä.Astuminen talveen, aikoinaan, oli minullekin "Jee-Jippii-jäät-ovat-tulleet"-ilahdusasia. Minä ja mies ja pojat päästiin kävelemään (tai autolla, riippuen lumesta) saareen jäätä pitkin. Usein mies kävi aamuvarhaisella, ennen kukonlaulantaa, lämmittämässä talon siihen kuntoon, että kun koko perhe sitten jäätä pitkin tallusteltiin kera koirien, niin oli mukavaa, kun lämpö oli ehtinyt pehmentää koleaa sisätilaa.
Niin ja se mun kylpyamme saaren rannalla. Mikään, ei edes kesäkylpeminen, tuntunut ihanammalta, kuin pulahtaa höyryävään ammeeseen pakkasen kourat hiuksia hivellen.
Nykyään, kun en jäällä tallustele, niin on vähän "mitä välii"-tunnelma.
Yritän kuitenkin jollakin tavalla suopeasti talvea katsella. Lumesta on kiva pyöritellä nyrkin kokoisia lumipalloja ja tehdä niistä lumilyhtyjä. Pakkasta kun pukkaa, niin jäälyhtyjä pihalle.
Sitten tietysti lintuparvet, jotka mun herkkupöytään tulevat mutustelemaan niille tällättyjä herkkuja. Ne niin nätisti ja kiitollisena mua kattelee, vattunkupurut täynnänsä:)
- kesi.vä
Ensimmäinen räntäsade eläkeläisenä! Ah mikä nautinto, kun ei tarvinnut tälläytyneenä lähteä töihin.
Tämä on hyvä päivä syyssiivoukseen. Illalla lenkkisaunakin.
Kyllä syksystä iloa löytyy :) - Olen-kirjoittanut-v.2011
"Kuiskasi hongan runko kaatunut:
Sain sammaleesta vaipan kätkevän;
ja kuoli kukat puolukan. Ne kuolleet
noin palavat, ja siipiuntuvan
pudotti pöllö hämärässä lentäin.
On hyvä pudota ja maata hyvä.
Vaan siipi viuhui: Elän liikkeessäni.
Näin elän, puhui pehmeästi pöllö
ja hiirtä kantoi. Elän, valitti se.
Kuolette, huusi tuuli levittäin
värikkäät lehdet maahan.
Loistivat ne ja vaikenivat."
Tällä Helvi Juvosen runolla alotin joskus "Syysmetsässä" - nimisen kouluaineeni, esseen, niinkuin nykyisin sanotaan.
Siihen aikaan opin helposti ulkoa lukemiani runoja, minusta tuo runon alku toi sen syksyisen metsän tunnelman siihen alkuun, joten siitä oli helppo eläytyä sitten eteenpäin.
MummeliMia- Heikunkeikku
"MummeliMia"
Mielenkiintoisen runon tulit valinneeksi kouluaineesi alkuun.
Helvi Juvosen runoja tarttee lukea moneen kertaan, pyöritellä ajatuksia ja mutustella ja välillä imeä ku sisukarkkia kielen päällä.
Minkä vastaanoton sait kouluaineestasi?
Saanko minäkin yhden Helvi Juvosen runon tällätä.
Tällään, kun meni jonkun aikaa sitä etsiessä ja lopuksi muistin missä kirjassa se olikaan ja nyt se sitte on täs mun nokkani edessä.
SIIRTOLOHKARE
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
En välitä, jos lapset leikkivät
ympärilläni,
en välitä, kun lumi
sataa selkääni. Mutta
älkää veistäkö minua
sillä seison karhun näköisenä ja mietin.
En ole kylmä. Minäkin olen lämmin,
kun aurinko paistaa.
(Helvi Juvonen: Sanantuoja 1959) Heikunkeikku kirjoitti:
"MummeliMia"
Mielenkiintoisen runon tulit valinneeksi kouluaineesi alkuun.
Helvi Juvosen runoja tarttee lukea moneen kertaan, pyöritellä ajatuksia ja mutustella ja välillä imeä ku sisukarkkia kielen päällä.
Minkä vastaanoton sait kouluaineestasi?
Saanko minäkin yhden Helvi Juvosen runon tällätä.
Tällään, kun meni jonkun aikaa sitä etsiessä ja lopuksi muistin missä kirjassa se olikaan ja nyt se sitte on täs mun nokkani edessä.
SIIRTOLOHKARE
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
En välitä, jos lapset leikkivät
ympärilläni,
en välitä, kun lumi
sataa selkääni. Mutta
älkää veistäkö minua
sillä seison karhun näköisenä ja mietin.
En ole kylmä. Minäkin olen lämmin,
kun aurinko paistaa.
(Helvi Juvonen: Sanantuoja 1959)"Heikunkeikku"
Osaamattomille on ihan oma runo-palsta.
Alahan etsiä.
H.- Heikunkeikku
hunksz kirjoitti:
"Heikunkeikku"
Osaamattomille on ihan oma runo-palsta.
Alahan etsiä.
H.Sitä mä täs ihmettelenkin, että kuinka sä siinä vielä oot,
sunhan pitäis olla sielä osaamattomien puolella.
Alahan klompsia. Heikunkeikku kirjoitti:
Sitä mä täs ihmettelenkin, että kuinka sä siinä vielä oot,
sunhan pitäis olla sielä osaamattomien puolella.
Alahan klompsia."Heikunkeikku"
Vanha vitsi.
Niin monet ovat tuota neuvottomina jankuttaneet.
Muista että minä en runoile.
Minä luon riimin ja musiikin keskinäistä sympatiaa.
Kuten fiksuimmat aloituksessani.
Minä luon omani itse.
En näyttele.
H.- MummeliMia
Heikunkeikku kirjoitti:
"MummeliMia"
Mielenkiintoisen runon tulit valinneeksi kouluaineesi alkuun.
Helvi Juvosen runoja tarttee lukea moneen kertaan, pyöritellä ajatuksia ja mutustella ja välillä imeä ku sisukarkkia kielen päällä.
Minkä vastaanoton sait kouluaineestasi?
Saanko minäkin yhden Helvi Juvosen runon tällätä.
Tällään, kun meni jonkun aikaa sitä etsiessä ja lopuksi muistin missä kirjassa se olikaan ja nyt se sitte on täs mun nokkani edessä.
SIIRTOLOHKARE
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
En välitä, jos lapset leikkivät
ympärilläni,
en välitä, kun lumi
sataa selkääni. Mutta
älkää veistäkö minua
sillä seison karhun näköisenä ja mietin.
En ole kylmä. Minäkin olen lämmin,
kun aurinko paistaa.
(Helvi Juvonen: Sanantuoja 1959)Sain tavanomaisen numeroni, sillä maikka ylisti sitä, miten essee alkoi hämärästä, lahon tuoksuisesta, maatuvasta puunrungosta, haikeasta tunnelmasta ja päätyi pakkasyön jälkeiselle huikaisevan siniselle taivaalle.
Se oli maikan mielestä hyvä kuvaus Suomen vuodenaikojen vaihdoksesta ja kevään toivosta. - kesi.vä
Molemmat hyviä, mutta minua kosketti enemmän tuo siirtolohkare. En muistaakseni sitä aiemmin ole lukenut. Metsässä katseeni kuitenkin hakeutuu siirtolohkareeseen. Olemme samiksia.
- MummeliMia
Koulumatkallamme parhaan ystävättäreni kanssa 1-4:llä luokalla teimme aina näytelmiä, ja esitimme niitä siirtolohkareen päällä, jonne onnistuimme kiipeämään. Se lohkare olikin suuri, karhu on siihen verrattuna pieni.
Kymmenen karhun kokoinen.
Kerran joukko luokan poikia oli seurannut meitä, ja olivat kuuntelemassa kiven juurella sitä esitystä.
Kun tirskuminen alkoi, niin sieppasimme äkkiä laukkumme ja ajoimme heitä takaa jonkin matkaa, ennen kuin käännyimme takaisin kotiin päin.
Täällä sataa lunta, lammella ja metsässä oli todella hiljaista ja kaunista.
Kaksi joutsenta tänäänkin hyisen kylmässä vedessä.
Hetken koin jopa jouluisen harrasta tunnelmaa, kun rannalla seisoin ja maisemaa katselin.
.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod202283Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost2281714Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita
Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy3051251- 65959
Kulujen jako parisuhteessa
Hei, miten teillä jaetaan kulut parisuhteessa? Työttömyyttä ja opiskelua tulee omalla kohdalla jatkumaan vielä jonkin ai53915- 39834
Missä olit kun tajusit, että teistä tulee joskus pari?
Kuvaile sitä paikkaa, hetkeä ja tilannetta.53815J miehelle viesti menneisyydestä
On jo useampi vuosi, kun ollaan oltu näköyhteydessä. Jäi tyhjä olo, koska rakastin. En tietenkään sitä kertonut. Mutta e31726Valitse, kenen kanssa seurustelet
Seura turmelee, ja huono seura turmelee täysin. Vähän niin kuin valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee kokonaan273673Paikat tapeltu
Ei mennyt ihan persujen toiveiden mukaan Ei kait nyt 20 ääntä ja arpajais voitolla voi olla Ähtärin kaupungin puheenjoh33652