Säädöstä parisuhteeksi?

Itselläni hyvinkin samanlainen tilanne, tosin suhde on jatkunut hieman kauemmin.. Tämä sidos mieheen kuitenkin estää minua ehkä onnistumasta muiden kanssa, koska tunteita kuitenkin on.. Tosiaan olen koko ajan aktiivisesti etsinyt miestä itselleni, käynyt treffeillä jne. Oma tilanteeni on hankala, kun en meinaa saada ujosta ja estyneestä miehestä selvää.. Haluaisin tehdä kunnon aloitteen, mutten uskalla.. Puolin ja toisin on ollut pientä vihjailua enemmästäkin ilmassa ja mies on selvästi ollut joskus mustasukkaisen oloinen.. Kyllä mies vaikuttaa myös kiinnostuneelta, kun kovasti kyselee elämästäni, tuskin pelkästään kohteliaisuudesta kyselee.. Tilanteen tekee hankalaksi myös se, ettei miehellä ole ollut koskaan pitkää seurustelusuhdetta vaikka ollaankin ihan aikuisia ihmisiä....

Kirjoitin toiseenkin ketjuun tämän saman. Kopioin sen vielä tähän.
Toisin sanoen tässä on onnellinen tarina : Säädöstä parisuhteeksi

Voin vain kertoa omasta puolestani tarinan "sitoutumiskammoisesta" miehestä. Tapasimme kolmisen vuotta sitten.Tiesin heti, että tässä on etsimäni mies. Elämäni mies!Meillä synkkasi välittömästi. Seksi oli upeaa!! .. ja siinähän se sitten olikin. Olimme panokaverit, fuckbuddyt. Minä itkin verta ja revin hiuksia päästäni.Kysyinkin jossain vaiheessa, että missä mennään. Hän kertoi rehellisesti, että ei ole valmis muuhun kuin satunnaisiin tapaamisiin, mutta tykkää kyllä minusta paljon..

Yritin eroon, oli jopa toisia miehiä, mutta huomasin vain haluavani hänet ja vain hänet.Sitten tyydyin siihen ,mitä sain. Panosuhteeseen.. Sitä jatkui vielä reilun vuoden. Vaistoni sanoi, että anna aikaa. Vahva tunne minussa oli koko ajan, että hän vain ei ole valmis. Pitää antaa aikaa, kunnioittaa toisen tilaa..
Sitten aloin pikkuhiljaa ( 2,5 vuotta tapailun jälkeen) kysellä häneltä, että mitä mieltä hän on minusta, meistä? Saako olla muita osapuolia? Ja sitten kun olin saanut näihin vastaukset. Kysyin seurustelusta.
Ilokseni voin sanoa, että tämä tarina päättyi hyvin. Seurustelen tällä hetkellä rakastamani miehen kanssa. Olen saanut kaiken sen, mitä olen toivonut. Helpolla se ei tullut ja monet itkut olen itkenyt, mutta voin sanoa, että se kannatti! Koulutti!
Itsestäni opin sen, että maltti on valttia ja joskus kannattaa edetä hitaasti. Edellisissä suhteissa olin ollut se , joka määräsi tahdin. Tätä miestä ennen kukaan ei koskaan olisi saanut minua odottamaan, mutta kun se aito ja oikea tunne - rakkaus tulee, niin silloin pieni notkeus polvissa on kyllä sen väärtti.
Minun neuvoni on: älä ole turhan malttamaton, kuuntele tunteitasi ja toimi sen mukaan. Anna toiselle aikaa ja arvosta myös hänen tahtiaan. Silloin ja vain silloin on mahdollisuus siihen , että olette samassa tahdissa <3 .
Nyt olemme kihloissa

Ihana tarina sinulta maltti on valttia. Kuulostaa niin tutulta, olen käynyt lukuisilla treffeillä muiden miesten kanssa, jopa ollut muutama orastava suhdekin, pidempi tapailujuttu. Mutta siitä en pääse yli enkä ympäri, että tämä petikaverini on mielessäni jatkuvasti ja koen hyvin vahvoja tunteita häntä kohtaan. Olen myös ajatellut, että vähitellen kysyn mieheltä noita samoja asioita mitä maltti on valttia on kysellyt, tosiaan pelkään, että säikäytän miehen, siksi olen hyvin varovainen aloitteissani. Mutta ihana esimerkki sinulla, että nainenkin voi tehdä aloitteen. Tämä minunkin petikaveri on ainoa, joka saa kunnolla syttymään, ei varmaan kukaan milloinkaan ole saanut syttymään samalla tavalla.

lklklk juuri samoin kävi minulle. Kävin treffeillä, yritin päästä irti. Mutta olin vain aina jokaisen uuden tapaamisen jälkeen todella surullinen, kun tajusin, että en halua muita kuin hänet ja vain hänet.
Kuinka usein tapailette? Meillä saattoi alkuun mennä viikkoja, että ei nähty. Ja sitten taas toisinaan tapailtiin tasaisesti joka viikko.
Kauanko hän viihtyy kanssasi?Yhden illan? Yhden yön? Viikonlopun?
Yritä vain saada järjestettyä yhteistä aikaa ensin lisää. Ei muuta. Aika hoitaa yllättävän paljon asiaa eteenpäin. Yhteinen aika lähentää .
VertaisTuki: niin tuo minunkin rakkaani alkuun teki. Yksi askel eteen ja kaksi taakse. Ja kuule, tajusin, että joka ikinen kerta kun näin tapahtui, niin hän oli saanut tunteita minua kohtaan lisää. Ja ne pelottivat häntä!! Tajusin, että itseasiassa se olikin hyvä juttu! Ja sitten vain piti saada kaivettua itsestäni sitä kärsivällisyyttä odottaa..
Mieheni perimmäinen syy taisi yksinkertaisesti olla se, että pelkäsi että vaadin heti naimisiin ja lapsia! Että olisin sitomassa hänet väkisin kiinni.. mutta kun kerroin, että en missään tapauksessa halua sellaista. Ja tästä asiasta keskusteltiin ensin kautta rantain ja sitten kun kysyin, hän sanoi sen minulle ihan suoraan.
Minä olen oppinut tämän suhteen aikana sen, että tällainen " sitoutumiskammoinen" mies onkin todellakin herkkä, eikä päästä tai ehkä uskalla päästää lähelle, koska pelkää.. mitä kukakin. Jokaisellahan on se oma tarina ja historia takana..

Täälläkin kokemusta. Ollaan nyt parisuhteessa muutaman vuoden tapailun jälkeen, jolloin molemmilla oli muita. Tosin minä rauhotuin aiemmin, kun en enää halunnut etsiskellä tai kokeilla. Siinä vaiheessa, kun itse päätin keskittyä tähän yhteen juttuun, vaikutti se toisessakin niin, että hän uskaltautui enempi sitoutumaan. Huomasi hyvin selvästi, miten se syö kiinnittymistä ja sitoutumista, jos on muitakin. Nyt on mukava rauha ja ajatus yhteisestä tulevaisuudesta. Aikaa on tarvittu meilläkin, mutta nyt on hyvä. Ollaan päästy hyvin lähelle toisiamme. Pidän hänestä suunnattomasti. Muut menivät ja tulivat, mutta hän oli aina mielessä. Olen oppinut, kuinka vahva mies on hyvin herkkä ja siksikin niin ihana. Haluan arvostaa ja kunnioittaa häntä.

Mistä sitten erottaa sitoutumiskammoisen ja pelkän seksin perässä olevan miehen?? Tämä minun hoitoni on sen verran hiljainen ja juro, että en ole päässyt perille yhtään mitä hän ajattelee... Sen verran tiedän, ettei miehellä ole ollut milloinkaan pitkää suhdetta, eikä kyllä tällä menolla tule ikinä olemaankaan, kun ei yhtään uskalla syvemmin avata ajatusmaailmaansa. Toki kertoo asioista kysyttäessä, mutta itsekin ujostelen miestä, kun on vähän tuollainen mörökölli, mutta samalla kuitenkin niin herkkä ja ihana....

95% tapauksista ei tule onnistumaan.

Säädöt ovat säätöjä.

Jos ette vietä aikaa kuin vällyjen välissä ja harvakseltaan niin siitä ei tule parisuhdetta.

"Mistä sitten erottaa sitoutumiskammoisen ja pelkän seksin perässä olevan miehen?? "

Nämä ovat samoja asioita useimmiten.

Onko sinulla asiasta sitten omakohtaistakin kokemusta? Täällähän on jo monta hyvää esimerkkiä siitä kuinka säädöstä voi tulla ihan oikea parisuhde..

Miehet on perseestä

Tässä ketjussa oli tosi hyvää keskustelua. Suhteiden epäonnistumisesta ja siitä, että miehet ovat perseestä voi varmasti jutella muussa ketjussa. Täällä keskitytään puhumaan säädöistä syntyneistä onnistuneista parisuhdekokemuksista.

Jaa-a, vaikeeta on tän mun säädön kanssa.. Joka kerta päätän, että nyt otan härkää sarvista ja puhun tälle miehelle, mutta ei niin ei.. Aina kun mies tulee luokseni, menen ihan jäihin eli syödään jotain ja jutellaan niitä näitä, mutta kumpikaan ei puhu mitään syvempää.. Ihan kummallinen kuvio... Mies on selvästi tosi estynyt tunnetasolla ja minä pelkään ihan kamalasti miehen reaktiota, jos avaan suuni... Mies on kyllä muuten tosi ihana ja huomaavainen ja juttelukin sujuu ja yhteistä huumoriakin löytyy.. Mua ei ole kukaan ikinä ennen ottanut näin paljon seksin aikana huomioon, tämä mies tekee ihan kaiken ja jopa enemmän, että minäkin nauttisin... Meillä on tosi aito ja herkkä yhteys seksin aikana, mies katsoo koko ajan syvälle silmiin, siinä ei sanoja edes tarvita... Miehellä ei ole ikinä ollut pidempää suhdetta, ens sitten tiedä pystyykö tai haluaako hän edes sellaista.. Mitä tämä oikein on? Miten mies pystyy rakastelemaan kuin olisin ainoa nainen, jota on ikinä rakastanut, jos hällä ei kerran ole mitään tunteita....

Itellä on ollut myös juuri tuota epämääräistä paneskelua ja tapailua. Mies on kiva, meillä on hyvin samanlainen huumorintaju, mutta menimme heti alkuun sopimaan, että katsellaan rauhassa. No, sitä katselua on nyt jatkunut neljä vuotta. Välillä ollaan "tauolla" ja sitten taas jompi kumpi ottaa yhteyttä ja homma saattaa johtaa tapaamiseen ja toiseen ja kolmanteen. Tällä hetkellä mulla on fiilis, että olen kyllästynyt, koska olen pitkästä aikaa ihastunut toiseen! Tavallaan olen tästä uudesta ihastuksestani kyllä iloinenkin - josko vihdoin pystyisin päästämään tästä epämääräisestä säädöstä irti. Olen yrittänyt vakuutella itselleni ja kaikille muillekin, etten edes halua siitä säädöstä parisuhdetta. Silti olen ajoittain saanut itseni kiinni ajattelemasta, voisimmeko me sittenkin olla oikeasti yhdessä joskus. Järki sanoo, ettei elämää kannata pilata turha(a)n odottamiseen.

Voi olla, ettei tuo uusi ihastuskaan johda seurusteluun tai mihinkään, ei edes uuteen epämääräiseen tapailuun ja paneskeluun... Otan siitä irti kuitenkin kaiken sen ilon, jota se mulle tällä hetkellä tuottaa.

Kiva, kuulla, että olet löytänyt jonkun uuden jota tapailet. Sitä minäkin kovasti toivon, että tulisi joku uusi ihastus, joka veisi jalat alta, jos tämän säädön kanssa homma ei etene.. Minäkin olen säätänyt jo neljä vuotta, kyllähän tuo vaan aika pitkä aika on.. Tosiaan ei haluaisi käyttää elämäänsä turhaan odotteluun... Sitä päivää myös odotan kauhulla, kun oikeasti tapaan jonkun kiinnostavan, niin miten kerron sen säädölle... Ja entäs sitten jos säätö ei olekaan valmis luopumaan minusta, jos kilpakosija ilmaantuu kuvioihin... Ehkä tästäkin syystä olisi parasta selvittää asiat ennen kuin tapahtuu mitään tuollaista....

Niin ja sen olen päättänyt, etten ikinä enää ota minkäänlaista epämääräistä säätöä vaan kunniallista treffailua tai kunnon tapailua tai parisuhdetta. Yksi säätö yhden kerran elämässä riittää mulle.....

Eli sulla on säätöä jonkun epämääräisen ukkomiehen kanssa, joka on kuitenkin sustakin mustis kun ei halua jakaa saavuttamaansa seksiautomaattia muiden kanssa? Tai jos ei nyt ihan ukkomies, niin panee kuitenkin samanlaisia säätöjä jonossa. Jos se haluaisi sinuun sitoutua, niin se tekisi sen, joten anna olla. Etsi joku joka on aidosti kiinnostunut parisuhteesta, jos sellaisen siis itse haluat. Ja lopeta turha jahkailu. Sama päteen aika yleisesti kaikkiin parisuhdesäätöihin.

Tein sen!! Neljä vuotta ollaan miehen kanssa puuhailtu ja vihdoin uskalsin puhua miehelle!! Koville se otti ja itkuksihan se meni, mutta sain kaiken olennaisen kerrottua ja kysyttyä!! Mutta kun luulin, että asia on sillä selvä, että tunteeni viilenevät samantien, mutta eihän ne minnekään hävinneet, jota suuresti ihmettelen!!

Mies kertoi olevansa erakkotyyppinen, viimeksi nuoruudessa seurustellut lyhyitä aikoja, ei kuulemma halua suhteeseen. Sanoin miehelle suoraan, että olen kiinnostunut ja haluaisin tutustua paremmin, mutta sanoin myös, että on nyt hyvä tietää, että missä mennään. Kerroin myös, että tapailen muitakin miehiä ja että voin alkaa seurustella, jos sopiva mies löytyy. Tähän mies vaan totesi, että kaikki käy hänelle, että voidaan jatkaa tai voin tehdä mitä haluan muiden kanssa.

Ihan uskomatonta, en ole milloinkaan aiemmin tavannut vastaavanlaista miestä, jolle ei ole millään väliä, mahtaako miehellä olla kaikki ihan kunnossa. Mieskin oli selvästi hämmentynyt jopa liikuttunut keskustelun aikana, eikä tällä kertaa kumpikaan pystynyt muuhun kuin juttelemaan.

Ennen joulua oli tarkoitus pyytää miestä uudeksi vuodeksi vaikka kylpylään, mutta en uskaltanut. Ja ennen joulua kun nähtiin, niin mies jutteli, että ei saa yksin syötyä kinkkua eikä laitettua jouluvaloja myös kautta rantain juteltiin uuden vuoden vietosta, eikä kumpikaan ehdottanut mitään yhteistä silloin. Ja nyt kun näin miehen, niin tämä heti kyseli, että mitä tein uutena vuotena eli ennen tätä avaustani. Ja mies väittää, ettei halua suhdetta, mutta on silti kiinnostunut tekemisistäni. Turha jossitella, en sitten tiedä, olisiko homma mennyt paremmin, jos olisin vaan kysynyt miestä vaikka kylpylään uudeksi vuodeksi ilman mitään isompia keskusteluja, olisiko asiat voineet edetä sitä kautta.

Eipä tässä olisi enää mitään ihmettelemistä, mutta kun tunteeni eivät hävinneet minnekään vaikka muuta luulin. Luulin, että kun saan tietää totuuden, niin pystyn päästämään irti miehestä ja unohtamaan hänet vaan toisin kävi......

Monenlaisia ajatuksia on tässä itsellänikin käynyt mielessä.. Aluksi olin surullinen jopa loukkaantunut, mutta toisaalta onhan jokaisella oikeus elää tätä elämäänsä kuten parhaaksi kokee eli en ole vihainen miehelle. Ihan vapaaehtoisesti olen hänet toisinaan kotiini ottanut ja itsekin nauttinut hauskanpidosta. Totta tuokin, että ehkä tämä mies olisikin lähtenyt kanssani kylpylään tai tehnyt jotain mitä pyydän, mutta pettymys olisi ollut vielä karvaampi, jos olisin sitten reissun jälkeen saanut tietää, ettei mies haluakaan suhdetta kanssani, itse olisin tulkinnut kylpylään lähtemisen asioiden etenemiseksi.

Päällimmäinen ajatukseni keskustelumme jälkeen oli se, että tuskin pystyn enää seksiä miehen kanssa harrastamaan, ainakin aikaa pitää kulua ja minun pitää rauhassa saada miettiä tuntemuksiani. Toisaalta olen äärimmäisen helpottunut ja jopa itsetuntoni nousi kun selvitin tilanteen. Nyt saan itse päättää haluanko tältä mieheltä enää yhtikäs mitään. Jos päätän lopettaa suhteen kokonaan, voin laittaa miehelle viestin, että tule sitten luokseni, kun olet panemisen lisäksi valmis tekemään kanssani muutakin.

Kumma kyllä vihainen en ole ja on nuo tunteetkin alkaneet laantua miestä kohtaan. Tai olen iloinen, että valitsin itseni ja rakkauden itseäni kohtaan. Tuli jopa sellainen vahva tunne, että olen valmis kohtaamaan rakkauden kivikot ja karikot eli olen valmis heittäytymään kunnolla kumppanin etsintään, en enää pelkää laittaa itseäni alttiiksi. Tuossa jo sovittelinkin ihanaa uutta hametta, jota aion lähteä joku kerta ihan aidoille livemarkkinoille testaamaan, minun ei tarvitse enää piilotella itseäni.

Tosiaan pelkäsin, että romahdan tai että suren tosi kauan, kun joudun luopumaan miehestä, mutta kuinkas ollakaan niin ei käynytkään mitä suuresti ihmettelen. Yhtenä päivänä itkin, mutta nyt olen jo täysin sinut asian kanssa, oli todella helpottavaa olla rehellinen ja aion olla sitä jatkossakin kaikissa ihmissuhteissani. Enkä enää ikinä aio ylikunnioittaa miehiä noin paljon, etten saa moneen vuoteen suutani auki. Ja olisihan tuo mieskin voinut avata suunsa jo kauan aikaa sitten.

Mutta niin tai näin, ehkä tämä mies oli tarkoitettu minulle opetukseksi sillä todella ylitin itseni aloittamalla tuon keskustelun. Ja ihan kivat ja kutkuttavat muistot miehestä myös jäi.... Ja nähtäväksi jää, kuuluuko miehestä mitään kun aikaa kuluu, ainakin hänkin sai roppakaupalla ajateltavaa. Pystyykö hän olemaan ilman minua ja seksiä ja alkaako kenties haluta myöhemmin enemmän. Mutta tämän varaan en todellakaan mitään rakenna, asiat nyt ovat niin kuin ovat ja aion keskittää energiani ja katseeni eteenpäin.

Ja vielä lisäisin, että tämä on ollut todella mahtava ja asiallinen ketju, lisää tällaisia tänne!!! Kiitos kaikille!!!!!

Onpa vitun hienoa olla teidän kumppaniehdokkaana kun panette jatkuvasti muita miehiä samaan aikaan. Hyi vittu.

Vaan asiaan, onpa outoa säätämistä indeed. Kaipa mikä vain on näinä päivinä mahdollista - vaikkapa mahdollinen järkisuhde?
Yleensä se kyllä kolahtaa kunnolla heti jos on kolahtaakseen.

Joo siis itse olen vielä 14 mutta mulla ja yhdellä pojalla on juttua mutta ei osata tehdä aloitetta siihen kun hän on ujompaa ainesta kun minä.
Minä ja se ollaan vasta juteltu snäpissä joku 4viikkoa ja hän on samalla luokalla.
Hänellä on pari samaa yhteistä mielenkiinnon kohdetta niinkuin mullakin, esim. Metalli ja sota jutut.
Mut haluaisin tehdä asialle jotain kun hän tykkää tosissaan musta ja mä siitä.
Me ei silleen olla puhuttu IRL mut Somessa on tullut juteltua aika paljon.

Arvaan ettei tuo voi enää muuksi muuttua.. ..mun suhteet on oikeastaan aina alkaneet noin, mutta about kuukausi ensitapaamisen jälkeen oltiin jo vähän niinkuin parisuhteessa, vaikka sitä ei ikinä oikein sovittukaan…oli jo vähän niinkuin itsestäänselvyys siinä vaiheessa..pelkkä seksi ei kanna kovinkaan pitkälle..mulla kokemuksia lähinnä parisuhteen jälkeisestä seksistä..virallisesti oltiin jo erottu, mutta tapailtiin ja pantiin edelleen, koska seksi oli törkeen hyvää.. ..toi voi mennä vuoden-kaks ja sitten uusia kuvioita jommalle kummalle, joka pakottaa toisenkin keksimään jotain muuta..

Muistakaa naiset aina vaatia mustaa valkoiselle tai ihan järjestää käytännölliset haulikkohäät ennen sitä makaamista tietenkin tai kukkanen menee hukkaan!