Keski-ikäinen mies on saanut vaikeastitavoiteltavan nuoren naisen polvilleen, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Miehellä ainakin aiemmassa elämässään vakuuttavaa näyttöä pettämisen ja syrjähyppyjen saralla, elämänmottona kai toimia kuten huvittaa muista piittaamatta...
Mikä saa miehen, joka väittää tuntevansa tunteita, toimimaan useillakin tavoilla niin, että suhde ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat kiikkerästi vaakalaudalla ja luottamus vakavalla koetuksella? Onko kyseessä motto vai moukkamaiset käytöstavat?
Täytyykö kaikki tilaisuudet naisten kanssa yrittää hyödyntää, ja jokaista hameväen edustajaa yrittää hurmata flirtillä? Onko miesten mielestä nuorelle naiselle osoitettava, että pillua olisi saatavilla muualtakin, vaikka naapurinukoille jaettavaksi asti?
On aika vaikea luottaa armottoman naistenmiehen (ja statuksestaan ylpeän sellaisen) väittämään, että flirtti on viatonta eikä johda tekoihin. Varmuuden vuoksi ei viitsisi poiskaan vaihtaa, mutta... Koska itse on suhteessa myös tunnepohjalla, on tilanne kuitenkin helvetin nöyryyttävä, kun saattaa aistia jokaisen flirtin kohteeksi joutuneen ja monen muunkin kanssasiskon säälintäyteiset katseet ja toisaalta taas miesten irstaan tsempin ukonkyrväkkeelle.
Onko ainoana ratkaisuna kerätä ylpeytensä rippeet, unohtaa koko juttu (tunteista puhumattakaan) ja hakea seksinsäkin muualta? Eipä kai kukaan voi toista muuttaa, eikä fiksu edes yritä.
Onkohan miehen ja naisen välisessä suhteessa - ikäerosta riippumatta - kysymys aina sukupuolten välisestä kanssakäymisestä ja ainaisesta "kissanhännänvedosta"? Eikö siis kumppaniin tai suhteen osapuoleen voi suhtautua kuin toiseen ihmisolentoon tunteineen ja pelkoineen ja niiden huomioon ottamisineen? Onko omasta egosta mahdotonta lohkaista tilaa hienotunteisuudelle toista kohtaan?
Mikä saa miehen, joka väittää tuntevansa tunteita, toimimaan useillakin tavoilla niin, että suhde ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat kiikkerästi vaakalaudalla ja luottamus vakavalla koetuksella? Onko kyseessä motto vai moukkamaiset käytöstavat?
Täytyykö kaikki tilaisuudet naisten kanssa yrittää hyödyntää, ja jokaista hameväen edustajaa yrittää hurmata flirtillä? Onko miesten mielestä nuorelle naiselle osoitettava, että pillua olisi saatavilla muualtakin, vaikka naapurinukoille jaettavaksi asti?
On aika vaikea luottaa armottoman naistenmiehen (ja statuksestaan ylpeän sellaisen) väittämään, että flirtti on viatonta eikä johda tekoihin. Varmuuden vuoksi ei viitsisi poiskaan vaihtaa, mutta... Koska itse on suhteessa myös tunnepohjalla, on tilanne kuitenkin helvetin nöyryyttävä, kun saattaa aistia jokaisen flirtin kohteeksi joutuneen ja monen muunkin kanssasiskon säälintäyteiset katseet ja toisaalta taas miesten irstaan tsempin ukonkyrväkkeelle.
Onko ainoana ratkaisuna kerätä ylpeytensä rippeet, unohtaa koko juttu (tunteista puhumattakaan) ja hakea seksinsäkin muualta? Eipä kai kukaan voi toista muuttaa, eikä fiksu edes yritä.
Onkohan miehen ja naisen välisessä suhteessa - ikäerosta riippumatta - kysymys aina sukupuolten välisestä kanssakäymisestä ja ainaisesta "kissanhännänvedosta"? Eikö siis kumppaniin tai suhteen osapuoleen voi suhtautua kuin toiseen ihmisolentoon tunteineen ja pelkoineen ja niiden huomioon ottamisineen? Onko omasta egosta mahdotonta lohkaista tilaa hienotunteisuudelle toista kohtaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tasapuolinen ja antoisa ihmissuhde on mahdollista. Kuvailemasi miehen käytös ei kuulu sellaiseen. Aivan merkillistä touhua. Jätä tuo kumppani. Saat tilalle varmasti kunnollisen kumppanin jos haluat. Toki on olemassa naistyyppejä jotka nauttivat marttyyrinkruunustaan ja siksi pysyvät oudon kumppanin kanssa ,nimittäen omaa riippuvuuttaan rakkaudeksi. Mieti kuulutko heihin vai kykenetkö/haluatko normaalin parisuhteen tervejärkisen miehen kanssa.
Jos tuo "vaikeastitavoiteltava" olet mielestäsi sinä, niin lopeta koko juttu. Teidän tulee kumpikin kelata tahoillanne omat asiat kuntoon. Taitaa kaksi kilpakumppanusta vain olla kohdannut. Loppu.
Vaikeastitavoiteltava tosiaan, yleensä immuuni iskuyrityksille taviksillekin, lipevistä naistennaurattajista puhumattakaan. Tämä mies onnistui yrityksessään, perinteisesti baaritiskillä tupakkaa tarjoamalla. Se jo pelkästään on epätodennäköistä kohdallani. Mies on kyllä poikkeuksellisen viehättävä persoona ja varsinainen herrasmies niin halutessaan.
Tavatessamme hän oli vielä suhteessa omanikäiseensä. Väitti menevän huonosti ja erosikin. Asuu nyt yksin, mutta eri paikkakunnalla. Välimatkan ja työni luonteen takia näemme melko harvoin, ja epäilyksille on sitäkin enemmän tilaa. Väittää kuitenkin haluavansa olla kanssani vakituisessa parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan on uskollinen.
Minulla ei ole sitoumuksia, enkä tiedä, miten asioita tahollani kuntoon "kelaisin". Puhuminen suhteesta on vaikeaa molemmille. Kilpakumppanuus sen sijaan on hyvin kaukainen ajatus, ei taida osua ainakaan omalle kohdalleni! En ymmärrä koko ajatusta ollenkaan.
Lähinnä ajattelen, toistuuko miehen toimintaketju minunkin kanssani: suhde - flirtti - petos - uusi nainen - ero... luultavasti.
Tyypillistä psykopaatin käytöstä. Miksi sinä olisit hänelle jotenkin erilainen kuin muut? Tiedän, että sinun on vaikea uskoa tämä, mutta niin se vain on. Etsi parempi, on niitä. Vaikka ei kyllä baaritiskillä eivätkä he tupakkaa polta saati tarjoile.
Moinen pelle on täysin avuton, kypsymätön surkimus. Heitä menemään!